Liikennevalolautanen

Ulkoilmaelämää ja ulkoiluun sopivaa ruokaa

2012-02-26T21:16:00.004+02:00

Talvilomaviikko on ollut ihana ja rentouttava. Juuri sopivasti ennen lomaviikkoa täydensivät syntymäpäivävieraat pojan vaatekaappiin pitkähihaisia trikoopaitoja ja villasukkia riittävästi. Suosikkivillasukat ovat mummini neulomat ja vihreäkeltapunaraidalliset. Ihana mummini!

Kenkiä kuivateltiin patterilla aina välillä, ulos oli kuitenkin päästävä monta kertaa päivässä. Minun pitkäaikainen haaveeni päästä viemään kaupunkilaislasta joskus potkukelkan kyydissä toteutui meillä maalla.

Makkaran paisto nuotiolla seurakunnan järjestämässä laskiaisriehassa oli pojalle myös aivan uusi kokemus. Ukki opetti, kuinka makkara pujotettiin tikun nokkaan. Paistaja oli itse lopputulokseen niin tyytyväinen, että kinusi välittömästi toista makkaraa.

Laskiaistiistain pimenevässä illassa pääsivät lapset myös rekiajelulle. Nuori herra laski kotimatkalla ainakin kymmenen asiaa, joita hän oli sen päivän aikana saanut kokeilla ensimmäistä kertaa koskaan!

Lopuksi iloksenne tunnin ulkoilun ajaksi uuniin sopivaa ruokaa:

Riistakiusaus (6 annosta)

1000 g perunaa suikaleina
200 g palsternakkaa suikaleina
200 g porkkanaa suikaleina
2 sipulia suikaleina (esim. neljäsosarenkaiksi)
2 rkl voita
2 rkl rypsiöljyä
100 g kylmäsavuporoleikkeleittä hienoina suikaleina (leikkaa vaikka saksilla!)
½ pkt Koskenlaskija Kylmäsavuporoa
4 dl kuohukermaa
1,25 tl suolaa
mustapippuria myllystä
0,25 tl valkopippuria
1 dl persiljasilppua
reilu ½ tl viherpippuria hienonnettuna morttelissa

Kuumenna rasvat padassa hellalla. Kypsennä sipulia sekä peruna- ja juuressuikaleita rasvassa, kunnes sipuli pehmenee läpikuultavaksi ja juures- ja perunasuikaleisiin tulee kevyttä paistoväriä. Mausta suolalla ja pippureillla, sekoita hyvin.

Lisää pataan ohueksi suikaloitu kylmäsavuporoleike, kerma ja sulatejuusto nokareina, sekä viimeisenä persiljasilppu. Varmista vielä kerran, että kaikki ainekset ovat hyvin sekaisin vuoassa. Laita kiusaus uuniin 200 asteeseen 1 h 15 minuutiksi, sammuta sitten virta ja anna vuoan vielä hautua 15 minuuttia uunin jälkilämmössä. Tarjoa sokeroitujen pakastepuolukoiden ja vihersalaatin kera.

Parhaiten ruoanvalmistukseen sopii pata, jossa voit ensin ottaa juureksiin ja perunaan väriä hellalla ja jossa sitten voit edelleen kypsentää vuoan uunissa. Ellei sellaista ole käytettävissä, voi juures- ja perunasuikaleet paistaa sipulin kanssa myös paistinpannulla ja siirtää sitten uuninkestävään vuokaan

Iloisia talvipäiviä kaikille!
Tervetuloa lukijoihin Kesän lapsi - Minna!

Jo toisen kerran seitsemän

2012-02-10T21:52:00.001+02:00

Aika pian ensimmäisten syntymäpäivien jälkeen oli tutkittava kangaslaatikot. Ystäväni oli keksinyt loistoidean: kaverisynttäreillä voisi ohjelmanumerona olla kioskileikki. Kioskille piti enää keksiä toteutustapa!

Kaikenlaisia jämä- ja kierrätyskankaita oli ihana kaivella esiin pohdiskeltavaksi luonnonvalossa. Tammi- helmikuun vaihteessa tuntuivat viikonlopun päivät välttämättömiltä valoenergian tankkaukseen, - pitkät marras- ja joulukuu pimeydessä tuntuivat vieneen voimat.

Jospas tekisi viiri- tai lippunauhan...senhän voisi jälkikäteen hyödyntää vaikkapa lastenhuoneen sisustuksessa! Pastellisävyt sopisivat kioskin katoksi tulevaan pussilakanaan. Mitään pysyvää rakennelmaa emme kuitenkaan pystyisi nikkaroimaan tai edes osia säilyttämään juhlan jälkeen: tästä piti saada syntymään jonkinlainen kertakäyttökioski. Rakennelmasta piti kuitenkin saada aikaan edes vähän uskottavan näköinen.

Sankari itse kolasi lunta. Sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella presidentinvaaleissa äänestäjät saivat kulkea kolattuja kävelyteitä ainakin meiltä kotoa äänestyspaikalle asti. Kukaan maailmassa ei voi rakastaa lumitöitä niin paljon kuin meidän sydäntalven syntymäpäiväsankarimme!

Tärkeä ja odotettu tapahtuma oli myös kouluunilmoittautuminen. Mukavaa on, että varmaankin kaikki esikoulukaverit tulevat samalle luokalle. Uusia taitoja opetellaan nyt bussimatkoillakin, sillä seitsenvuotiaan matkoista tuli maksullisia, ja ikiomaa bussikorttia pitää muistaa näyttää nyt aina bussiin noustessaan.

Kun kaverisynttärit koittivat, olin kerinnyt ommella paitsi viirinauhan myös kioskimyyjälle päähineen. Kioskista piti tulla ensin jäätelökioski...

...mutta loppujen lopuksi sieltä tarjoiltiin (oli myyjä paikalla tai ei), koko illan menukokonaisuus. Vallan hyvin kahden sermin väliin pingotetun etupaneelin taakse kioskin pöydän alle näytti mahtuvan parikin lasta kerrallaan myös piilosta leikittäessä. Juhlat olivat onnistuneet eikä sankarin nukahtamista tarvinnut illalla kauan odotella!

Sankari kiittää

2012-01-29T20:45:00.003+02:00

Päivänsankari ja hänen vanhempansa kiittävät...

...kaikkia mukanaolleita siitä, että ilahdutitte meitä vierailuillanne, tuomalla nimenomaan toivottuja lahjoja ja tekemällä sunnuntaipäivästä juhlan. Me alamme kohta etsiä nukkumapaikkaa kaikkein pienimmälle pitkän matkan vieraalle, ja astianpesukonekin saa laulaa vielä kerran tuutuilauluksi tasaisen hyrinänsä. Sankari ei malta luopua leikeistään ihan vielä, Stiga-kelkan pahvilaatikossakin voi huoneen kiertää kontaten vielä ainakin kerran.

Lukijoiden joukossa huomasin tänään ilokseni ihanan yllätyksen: Tervetuloa, Merith! Minä olen usein vuosien varrella ajatellut sinua.

Siivousta ja sisustuslöytöjä

2012-01-28T22:17:00.001+02:00

Viikko sitten meitä suosi uskomaton onni. Taloyhtiön epäviralliseen kierrätysnurkkaukseen oli jätetty kirjahylly, joka sopi erinomaisesti pojan huoneeseen. Se tuli todella tarpeeseen; kirjat ovat olleet aivan liian hankalia kaivaa esille laatikoista sängyn alta. Hyllyn materiaali on jotain edullista kalustelevyä, jota en itse olisi mennyt ostamaan, mutta menköön, siisti hylly ja hinta-laatusuhde toimii!

Pikkumiehen huoneeseen hylly sopii oikein hyvin, sillä muutkin kalusteet, -työpöytä, leikkikeittiö ja sänky-, ovat olleet valkoisia.

Huomenna meillä juhlitaan 7-vuotispäiviä. Sankari on siivonnut huoneensa ja kerännyt junaradan pois olohuoneen lattialta. Vieraat voivat tulla!

Toisetkin säilytyskorit ja ajatuksia ympäristöystävällisestä sisustamisesta

2012-01-22T13:00:00.008+02:00

Kamalat vihreänsävyiset muovikorit eteisen hattuhyllyllä ovat harmittaneet siitä asti, kun ne hattuhyllylle päätyivät 10 vuotta sitten. Aktiivisesti emme ole muuta ratkaisua etsineet, -tiesin Niiden Oikeiden korien tulevan kyllä jossain känteessä vastaan ennemmin tai myöhemmin. Sokoksen tammikuun tarjouksissa olivat Luhta Homen paperinarusta tehdyt punoskorit juuri sellaiset, joiin ihastuin ensisilmäyksellä. Luonnonmateriaalien käyttö, neutraalit värit sekä sisällön peittävät laidat koreissa viehättivät kovasti, vanhat muovikorit kun olivat nk. lankakoreja ja paljastivat kaiken sisältönsä. Hattuhyllyä mittailtuani keskimmäinen korikoko 30x24x16,5 cm vaikutti meille juuri sopivalle.

Kuva on valokuva Sokoksen tammikuun tarjouslehtisestä

Korit olivat kuin meidän hattuhyllymme mittoihin tehdyt. Syvyyssuunnassa korien taakse jää pieni tyhjä tila, mutta leveyssuunnassa parempia ei olisi voinut löytää: neljä koria täytti tilan kokonaan. Tarjouslehtisessä korien väri oli hieman enemmän maitokahvin suuntaan, ja luonnossa korit olivat ehkä enemmän oljenväriset.

Ympäristöystävälliseen sisustamiseen
voi kiinnittää huomiota monin tavoin:

Osta laadukasta, pitkäikäistä ja kestävää
Pitkää käyttöikää tavoitellessa kannattaa ehkä suosia "klassista ajattomuutta", joka viehättää silmää kauan menemättä pois muodista. Mieti trendien seuraamista kalliiden hankintojen väreissä ja muodoissa tarkkaan.
Kunnosta ja tuunaa vanhaa: pengo vintit, kirpputorit ja kierrätyskeskukset. Huonekalun kunnostamiseen käytetty aika luo kalusteeseen myös kiintymyksen tai tunnesiteen. Huonekalulla on omien kätten jäljen myötä heti tarina kerrottavanaan ja se poikkeaa massatuotannosta.
Käytä luonnonmateriaaleja, jotka ovat usein helpompia hävittää ja ympäristöystävällisempiä valmistustavoiltaan kuin synteettiset muovit.
Suosi ympäristömerkittyjä tuotteita sisustuspäätöksiä tehdessäsi.
Kun valitset kahden hyvän kalusteen väliltä, mieti vielä kuljetusetäisyyksiä. Tarvitsetko ihan oikeasti sen tietyn kalustesarjan toiselta puolelta maapalloa?
Kun luovut huonekaluista ja sisustusesineistä, lajittele ja kierrätä. Jollekin toiselle se meidänkin vihreä muovikorisettimme kirpputorilta vielä todennäköisesti kelpaa!

Virkattu kori, käytännöllinen ja kiva kyläpaikkatuliainen

2012-01-21T20:22:00.001+02:00

Lähisuku innostui virkkaamaan Lilli-ontelokuteesta vessanmattoja ja koreja. Siksi laitan näytille vielä pari inspiraatiokuvaa virkatuista koreista, -ehkä seuraavien uhrien höynäyttämiseksi?

Kori on virkattu meidän vessanmattomme ylijäämämateriaalista. Tein sen yhden illan aikana saatuamme kutsun Alexin ystävän kesäpaikalle. Ajattelin, että se voisi palvella ulkohuussissa vessapaperin säilytyspaikkana...

...tai vaikka eteisessä villasukkien pesänä, jos lattiat ovat kylmät. Lapsiperheissä mitä tahansa tavaraa lattialta on mitä helpoin heitellä tällaisiin koreihin. Koristelin ulkokyljet vielä joskus aiemmin huovutetuilla kukilla, jotka sopivat kuteen väriin, ja mummalta peritystä nappilaatikosta löytyy aina sopivat napit kaikkiin maailman tarpeisiin.

Lilli-ontelokudetta saa Helsingissä ainakin Tikatasta Itäkeskuksesta ja Menitasta Korkeavuorenkadulta, Menitasta selkeästi halvemmalla. Värivalikoima on ollut molemmissa paikoissa rajallinen, joten kun Kangasaitalta voi ostaa materiaalia verkkokaupan kauttakin, tilaisin itse ainakin mieluusti kuteet sieltä suoraan. Yleensä erilaisilla käsityöaiheisilla messuilla Wanhassa Satamassa heillä on ollut myös ständi, jolta on saanut ostettua kuteita tehtaanmyymälän hinnoin. Minä kyselin kerran messuilla sellaista väriä, jota heillä ei ollut mukanaan, ja kuteet tulivat seuraavalla viikolla "messujen jälkitoimituksena" kotiin vieläpä ilman postikuluja. Todella hyvää palvelua, samoin myymälässä paikan päällä. Noita ostopaikkoja listasin vinkiksi sille blogiini eksyneelle, jonka hakusanoista oli pääteltävissä hänen hakeneen Lilli-ontelokudetta pääkaupungista.

Joulu meni, matto jäi

2012-01-17T20:52:00.001+02:00

Sain kuin sainkin jouluksi valmiiksi ontelokuteesta virkatun maton kuusen alle. Ohje oli Kauhavan Kangasaitan ohje kuten kierrätysmateriaalista tehty Lilli-ontelokudekin, ja löytyy kiinnostuneille täältä.

Mies ilahdutti enemmän kuin arvasikaan kommentoimalla mattoa liian hienoksi pidettäväksi vain kaksi viikkoa vuodesta esillä.

Siitä se ajatus sitten lähti....joulukuusi lähti viikonloppuna, mutta matto jäi. Se sai uuden paikan olohuoneessa TV:n edessä. Lattiat meillä ovatkin muuten paljaat siksi, että Brio-junarataa olisi helpompi leikeissä levittää ja imurointi junaradasta huolimatta onnistuisi silloin tällöin.

Täyttäessäni vuosia jo kauan sitten sain tädiltäni syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Pentikin liikkeeseen. Ostin lahjakortilla kaunista patjaraitakangasta, josta ompelin kaksi sohvalla näkyvää tyynynpäällistä välipäivinä.

Jouluna luvan kanssa levitelty punainen tuntui piristävän kaamoksen harmaata vetämättömyyttä. Talviunien sijaan päädyin välipäivinä myös pitkästä aikaa kirpputorille. Punaisen värinsä takia sekin varmaan osui silmiini: Siellä se oli, minun työkalupakkini!

Turhaa tavaraa vältellessäni en ole innostunut mistään löydöstä pitkään aikaan näin paljon. Pakissa oli 25 euron hintalappu, mutta joulun poistomyynneissä kaikista tietyn ryhmän tavaroista sai -30% alennuksen. Koska pakin saranat olivat osittain epäkunnossa, tingin hinnan vielä puoleen, ja kirpputorin alennuskortin näyttämisen jälkeen ostos maksoi vähän yli 10 euroa. Mies vakuutti osaavansa korjata saranoiden liitokset pop-niiteillä jos vain jostain saisimme työkalun hänen käyttöönsä, ja ihana työkaveri lainasi pihtejä. Pakki on nyt parempi kuin uusi.

Pakki avautuu useaan kerrokseen. Pienet nippelilaatikot voi täyttää ruuveilla, nauloilla ja puutapeilla, napeilla, nauhoilla tai lankarullilla. Tämä on niin hieno, etten osaa edes päättää, mihin sitä käyttäisin. Jospa nyt vain ihailisin alkuun muutaman viikon! Rikkoutuneen, - ja siksi myös kirpputorille varmaan päätyneen-, tavaran korjaamisesta tuli myös hyvä mieli. Yksi tavara kaatopaikalla tai metalliromussa vähemmän. Kurkatkaapa vielä ylempää kuvaa pakista. Pakin päällä on Huuto.net -hankinta kesältä, en ole varmaan sitäkään muistanut esitellä? Meillä junanlähettäjän lampuksi kutsuttu akkuvalaisin generoi myös yhden joululahjoistani, sillä mies oli hankkinut lyijy-, geeli-. ja AGM-akuille sopivan älylaturin. Lamppu hankittiin siksi, että se oli niin tolkuttoman hieno ja edullinen löytö, mutta nyt pieni sähkökatkokaan ei pelästytä: 6 V:n akut saa ladattua uudelleen, mikäli lamppua käytetään.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Vuodenvaihde villasukissa

2011-12-30T23:04:00.002+02:00

Ihailen ihmisiä, jotka saavat blogin päivittämisen jotenkin yhdistettä muuhun elämään. Minä jäin taas joulun alle, viime hetken virityksiä oli liikaa. Aattona vasta ehdittiin paketoida valtaosa lahjoista, ja kaksi jouluksi tarkoitettua sohvatyynynpäällistäkin ompelin loppuun keskiviikkoiltana.

Kun aatonaatto oli vielä normaali työpäivä, ei jouluun laskeutumiseen jäänyt tänä vuonna aiihen tarvitsemaani aikaa. Kai tiukka ohjelma vähän kostautui, sillä huomaan vapaapäivät aatosta selvittyämme lähinnä nukkuneeni. Olen nukkunut myöhään aamuisin, välillä ottanut päiväunet, - ja kappas, sohvalla on ollut hyvä torkuskella illallakin tv:n ääressä. Villasukat ja kynttilänvalo ovat auttaneet taistelussa pimeyttä vastaan, sillä myrskytuulet ja tihkusateet eivät ole houkutelleet ulkoilemaan.

Tänään vasta tuntui elämä virtaavan suonissa ensimmäistä kertaa eri tavalla, vireystaso oli jälleen edes askelen toivottuun suuntaan, ja väsynyt kroppa tuntui jälleen omalle. Teimme valmisteluja huomiselle tortilla-aterialle. Guacamolen pyöräytettyämme teimme myös valmiiksi tomaattisalsan ja laitoimme täytteeksi tulevat soijasuikaleet marinoitumaan. Tämä täyte on paljon maukkaampi vaihtoehto teollisesti marinoiduille broilersuikaleille!

Marinoidut soijasuikaleet
(missiona hävittää pölyisten kirjojen ominaismaku kuten soijarouheestakin)

0,5 l kuivia, käsittelemättömiä soijasuikaleita
1 l vettä
1 kasvisliemikuutio tai -fondinappi (lisäaineeton)

Marinadin ainekset:
2 rkl sitruunamehua
3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1 rkl hunajaa
1 rkl soijakastiketta
1 tl Dijon-sinappia
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 tl suolaa
1/2 tl chilijauhetta
1/2 tl mustapippuria

Keitä soijasuikaleita kasvisliemellä maustetussa vedessä noin 20 min. Valuta suikaleet siivilässä ja painele niitä siivilää vasten niin, että enimmät nesteet puristuvat pois.

Sekoita marinadin ainekset ja lisää soijasuikaleet vielä lämpiminä marinadiin. Anna marinoitua yön yli. Valuta marinadi pois ja paista suikaleet voin ja öljyn seoksessa kauniin värisiksi.. Lisää pannulla vielä vähän suolaa ja pippuria tai muita mieleisiäsi mausteita suikaleille.

Mieto tomaattisalsa

3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1,5 sipulia hienonnettuna (muista: guacamolesta jääneet ylimääräiset punasipulit voi laittaa salsaan)
1/2-1 chilipalkoa hyvin hienonnettuna1 prk tomaattipyrettä
5 tomaattia kuutioituna siemenineen, kannat poistettuna
1/2 punaista paprikaa pieninä kuutioina
2 rkl fariinisokeria
2 rkl punaviinietikkaa
1/2-1 tl suolaa
tarvittaessa chilijauhetta tai cayennepippuria maustamiseen

Kuullota sipulit ja tuore chili pehmeiksi öljyssä. Lisää tomaattipyre, paprikat, tomaatit ja kaikki mausteet. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja rakenne on sopivan sakea. Mikäli et uskaltanut käyttää chiliä tarpeeksi, voit lisätä tulisuutta maustamalla seoksen cayennepippurilla tai chilijauheella.

Salsan keittely on ekologistakin, sillä siihen sopivat vähän jo sellaisenaan salaatissa tai leivän päällä syötäväksi liian pehmeät tomaatit ja paprikat erinomaisesti.

Tarjoa soijasuikaleet salsan, guacamolen, creme fraichen ja tomaatin, paprikan, kurkun, salaatin, ananaksen tai muiden vihannesten kanssa tortillojen välissä. Ensimmäisen nautittuasi varaudu täyttämään toinenkin!

Vinkkejä:

Jos soija ei sovi sinulle, kokeile samaa marinadia ilman soijakastiketta seitanille.
Kun salsaa tulee tehtyä kerralla liikaa, käytä loput chilin, papujen ja Huomuhättilään huijausjauhelihan kanssa chili sin carnen kastikkeeksi.

Lanoliinisaippua

2011-12-09T22:59:00.002+02:00

Saippuanvalmistus kotona on siitä mukava harrastus, että saippuamassaan saa tyhjennettyä kaapin kätköistä yhtä sun toista kuljeskelemaan jäänyttä raaka-ainetta. Yksi tällainen vuosia kaapissa kuljeskellut pullo oli lanoliini, jolla kestovaippa-aikakaudellamme käsittelin villaisia vaippahousuja pesun jälkeen pehmeämmiksi.

Netissä seikkaillessani luin jostain, että lanoliinia voisi käyttää saippuan tekemiseen, ja saippuasta pitäisi tulla silloin erityisen kosteuttavaa ja hoitavaa iholle. Päätin kokeilla ihan itse kehittelemilläni kahdella reseptillä, sillä halusin testata kahta variaatiota: paljon lanoliinia ja vähän lanoliinia.

Paljon lanoliinia sisältäneeseen saippuaan käytin koristeeksi aiemmin tehtyä saippuamassaa silputtuna konfetiksi. En hajustanut massaa ollenkaan, sillä halusin kokeilla, miten paljon lanoliinin oma tuoksu tuntuu valmiissa saippuassa.

Pintaa oli kuvioitu kevyesti taikinakaapimella.

Lanoliini ei ole saippuassa mikään halpa raaka-aine, enkä usko että siksi olisin kokeiluun ryhtynyt ilman niitä kaapissa pyörineitä pullonpohjia. Koe-erä oli kuitenkin onnistunut ja saippuoista tuli hyviä. Koska halusin saippuasta erittäin hoitavaa, käytin saippuaan myös kaakaovoita ja nesteenäkin rasvaista kookosmaitoa. Massa kookosta ja paljon lanoliinia sisältäneessä saippuassa kovettui nopeasti. Saippua on edelleen käytössäkin ollut hyvin kovaa ja kulutusta kestävää. Lanoliini kosteuttaa ja suojaa käsiä; - jälkikäteen vain toivoin, että lapsen ollessa vaippaikäinen ja käsienpesun jatkuvaa minulla olisi silloin ollut tällaisia saippuoita päivittäisessä käytössä. Lanoliinin tuoksu on mieto villan rasvan tuoksu, ja meillä saippuan käyttäjät pitävät sitä hyvin luonnollisena ja miellyttävänä.

Aion kokeilla saippuaa vielä villaisten asusteiden, esim. kaulahuivien käsinpesuun, sillä oletettavasti lanoliinia riittää saippuassa vielä neuleenkin pehmentämiseen samoin kuin villahousuja lanoliiniliuoksessa kylvetettässä.

Hellä käsiä hoitava lanoliinisaippua

Huom! Resepti ei ota kantaa saippuanvalmistuksen perusteisiin. Perustekniikan voi opetella esimerkiksi täältä.

Tarvitset:
100 g kookosrasvaa
170 g munkinpaistorasvaa
50 g kaakaovoita
100 g oliiviöljyä
100 g lanoliinia
67 g lipeää
90 g vettä
60 g kookosmaitoa lisättynä vasta muuten valmiiseen saippuamassaan jämähtämisen estämiseksi
vihreä kromioksidi, titaanidioksidi, kypsästä, valmiista saippuamassasta leikattu konfetti

Punaista, valkoista ja maitokahvia

2011-12-07T21:48:00.002+02:00

Joulu hiipii huoneisiin salaa. Pienieleisesti, vähän kerrallaan, tekemättä numeroa itsestään joulu ottaa paikkansa ja hivuttautuu tilaan toisensa jälkeen.

Roskiksesta pelastettu, poisheitettäväksi aivan liian tyyris House Doctorin kynttilälyhty sai valosarjan sisäänsä. Edellinen omistaja oli luopunut siitä todennäköisesti toisesta päästään hitsauksesta irronneen kädensijan vuoksi. Minä en sitä roikottele, minua ei kahvan vaurio haittaa, ja kaunis lasikupukin oli aivan ehjä. Saahan lyhdyn ehkä hitsaamalla vielä priimakuntoonkin!

Makuuhuoneeseen tunnelmaa tuovat punavalkoiset joululakanat. Niitä käytetään vain joulukuussa, ja pesun jälkeen ne päätyvät illalla takaisin sänkyyn.

Syksyllä löysin Anttilan alennusmyynneistä sopivan maton eteiseen. Raaskin avata sen muoveistaan viikonloppuna. Sävyt olivat aivan samat kuin lakanoissa, matto tuntui heti kotoisalle ja kuuluvan paikalleen. Kuvasin sen ovenkarmilla, eteinen on liian pimeä paikka onnistuneiden valokuvien ottamiseen.Meidän joulumme on punainen, valkoinen ja maitokahvinruskea. Minkä värinen on sinun joulusi?

Pieni ilonaihe on pitänyt kuvata jo pitkään. Meillä ei ollut ensimmäiseen kymmeneen vuoteen nitojaa ollenkaan. En halunnut värillisiä, heppoisia muovihärpäkkeitä vaan kestävän, siten ekologisen, metallisen ja jykevän. Koska kiinnyn esineisiin, joilla on paitsi pitkä käyttöikä ja joihin liittyy tarina, oli tämän nitojan tie meille todellakin sen tarinan syntymiseksi sopivan mutkainen: Etsin sopivaa useita kuukausia. Kun viimein löysin haluamani eikä sellaisia kaupoista löytynyt, ostin tämän edelliselle käyttäjälle mustan samanlaisen tilalle, ja valkoinen ihanuus päätyi meille vaihtokaupan kautta.

Käsityökavalkadi

2011-12-03T19:50:00.001+02:00

Kuvia käsityörupeamasta tuntuu olevan mahdoton pitää ajan tasalla. Sitä mukaa, kun kerkiän jotain kuvata, on valmistunut taas jo jotain uutta. Tässä kuitenkin joitain otoksia!

Pojan nimipäivä syyskuussa pääsi yllättämään. Olisimme unohtaneet sen täysin, ellei pikkusiskoni, -Alexin kummi-, olisi pikkumiehelle onnittelusoittoa soittanut. Onneksi työn alla oli ollut pyjama, josta sain nopeasti viimeisteltyä lahjan sankarille. Pyjamasta tuli paras ikinä, nuori herra ei käyttäisi enää mitään toista.

Pienelle kummipojallemme ompelin pallon, jonka karatessa käsistä voisi kokeilla vaikka peräänryömimistä.

Helmikaulakoru kukkalukolla syntyi lahjaksi pikkumiehen eskarikaverille. Tein näitä kaksi, toinen odottaa vielä paketoimistaan.

Kun pikkumies sai kutsun pojan syntymäpäiville, neuloin lahjaksi alpakkalangasta kaulurin. Kaulureitakin tuli tehtyä lopulta kaksin kappalein, sillä ensimmäisen toimituksen jälkeen poika toivoi toista samanlaista itselleen.

Kaulurin lanka oli pipon lankaa ohuempaa, mutta väri sopii hyvin samaan asukokonaisuuteen.

Joulunodotus saa alkaa

2011-12-01T21:31:00.002+02:00

Joulunodotuksen odotus on ollut sietämättömän tuskaista pienelle ihmiselle. Eilen miehen vietyä poikaa muskariin sain kaivettua salaa joulukalenterin yläkaappien kätköistä, silitettyä siitä enimmät taitteet sekä ripustettua sen seinälle.

Joulukalenteri on jo useamman vuoden vanha. Olen piilottanut maisemaan luukkuja ja ommellut kuviksi minun lapsuuteni jouluihin liittyviä asioita tarinoiksi lapselleni. Kovin vähän silloin ommelleena olen saanut saumoista kieroja ja reunoista aaltoilevia, -onneksi päivä on hämärä ja lyhyt. Kuva-aiheet kertovat monenlaisia muistoja: Kotona meillä maalla oli joulukirkosta ajettava aina tiettyä reittiä takaisin, koska erään pitkän, upean pohjalaistalon kaikilla ikkunoilla loistivat samanlaiset kyntteliköt valaisten pimeää aamua. Joulukuvaelmissa sain pitkine vaaleine hiuksineni olla enkeli useampanakin vuonna (paitsi sinä vuonna, jolloin olin Seitsemän veljeksen hevosen takapää). Paappa aina kertoili rekiretkistä kirkkoon, mutta minun maisemassani hevonen sen sijaan on muisto Tapaninpäivän ajelusta. Reki ei luistanut vaan tihkaisi kiinni tiellä olleeseen hiekkaan. Hevonen hermostui ja pillastui, ja isä kaappasi meidät syliinsä, kun jouduimme vauhdissa hyppäämään ojanpenkalle. Ei sellaista vielä kolmessakymmenessä viidessä vuodessa unohda! Potkukelkkailimme joululomilla paljon. Minun pieni poikani ei ole potkukelkkaa päässyt kaupungissa suolatuilla ja hiekoitetuilla teillä edes kokeilemaan.

Inhoan ihmisjoukkoja, tavarataloissa ryysimistä, kaupallista hömppää, tarpeettomia lahjoja, mainoksia kotiin kilotolkulla ja lokakuussa alkavaa joulusesonkia. Kaikkea sitä yritän kartella löytääkseni oikean joulumielen. Minulle se tulee kynttilöistä pimeydessä, joululauluista, aamunhämyssä perheen kanssa syödystä puurosta, lahjojen tekemisestä itse pienellä budjetilla, maltillisesta kodin koristelusta, tuoksuista ja mauista ja ystävien huomioimisesta vaikka poikkeamalla kahvilla yhdessä. Minulle joulu on Jeesuksen syntymäjuhla ja kaikkien maailman lasten juhla.

Pienen ihmisen odotusta ja malttamattomuutta on niin ihanaa seurata. Ei meillä voi vieläkään laittaa joulukalenteriin mitään yllätyksiä kuin yhdeksi aamuksi kerrallaan, ja senkin nassikan nukahdettua, sillä kaikki taskut on kopeloitu tarkkaan ja osa myös jo auottu.

Cooperin testi käsitöissä ja nopeasti valmistuva makkarapipo

2011-11-26T21:07:00.001+02:00

Viimeiset viikot ovat vieneet maitohapoille, olo on vähän kuin Cooperin testin jälkeen, - tällä kertaa tosin testattiin, montako käsityötä ehtii tekemään kauhealla kirimisellä kuukaudessa. Monta. Ehtisipä joku niitä vielä bloggaamaan! Lehdissä on vuoroin kerrottu talvesta tulevan kylmimmän pitkään aikaan tai sitten talven olevan erittän lämpimän. Ensilunta odotellessa olen kiireellä yrittänyt neuloa koko perheelle talveksi uusia asusteita. Pipojakin pelkästään on jo syntynyt neljä, kahta erilaista kehittelemääni mallia varioiden. Jokaisen neulomuksen jälkeen totean, ettei lunta näy vieläkään, ja olisin hyvin ehtinyt jättämään jonkun illan vähän vähemmällekin yrittämiselle!

Tukholmasta ostetut uuteen takkiin sopivat langat muotoutuivat Seitsemän veljeksen kanssa yhdessä Alexille neljäntuulenlakiksi. Kirjoneulekuvion kopioin lastenneulekirjasta, sillä en ole kirjoneuleita neulonut, mutta muuten pipo on minun ja mummini suunnittelutyön tulosta. Ihana mummi pelasti ideoillaan pipon, jota olin jo tuskastuneena purkamassa. Syntyneen ohjeen nimeksi sopisi "Olihan tässä tekemistä-pipo", mutta loppupeleissä siitä tuli minun mielestäni oikein hauska!

Hattumaisen, naisellisen ja helpon makkarapipomallin päädyin kirjoittamaan ohjeeksi blogini lukijoideni käyttöön (ei kaupalliseen käyttöön kuitenkaan). Pipo minun käsialallani sopii noin päänympäryksille 57-59 cm. Todennäköisesti helpoin tapa pienentää pipomallia on käyttää vähän ohuempaa lankaa, ja helpoin tapa suurentaa sitä on käyttää isompaa puikkokokoa. Sillon ohjeeseen ei tarvitse tehdä säätöjä ollenkaan.

Nopeasti valmistuva makkarapipo

Tarvitset:

150 g SandnäsGarnin Easy- tai Garnstudion Eskimo-lankaa
pyöröpuikot nro 5
pyöröpuikoille liian lyhyitä kerroksia varten tarvitaan sukkapuikot nro 5.

Lanka on tarkoitettu paksummilla puikoilla neulottavaksi, mutta nron 5 puikoilla siitä syntyy tiivistä neulepintaa, joka suojaa myös tuulelta. Pipo neulotaan suljettuna neuleena pyöröpuikoilla.

Lisää kerroksen vaihtumisen kohtaan jo neuletta aloittaessasi merkkilanka, jota kuljetat silmukoiden välissä ylöspäin työn edetessä.

Merkkilanka

Luo 80 s. Neulo 8 krs sileää neuletta oikein neulotuilla silmukoilla.

Ensimmäinen makkara: Käännä neule kaksinkerroin niin, että nurjat silmukat ovat päällepäin ja neule muodostaa kaksinkertaisena makkarareunan pipon alareunaan. Aloituskerros tulee ulommaiseksi ja silmukat puikoilla ovat sisäkehällä. Vedä virkkuukoukulla puikoilla oleva silmukat kukin vuorollaan aloituskerroksen silmukoiden läpi ja siirrä jälleen puikoille odottamaan.

Makkarareunan muodostuminen vetämällä puikoilla olevat silmukat aloituskerroksen silmukoiden läpi

Jatka sileän neuleen neulomista, kunnes pipon korkeus on 7,5 cm rullataitteen alareunasta mitattuna.

Toinen makkara: Neulo 5 kerrosta nurjaa. Päättele neule kokonaan ylivetokavennuksin (nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo toinen silmukka, vedä neulomatta nostettu silmukka neulotun silmukan yli). Luo uudet 80 s vetämällä virkkuukoukulla lanka sekä viimeisen oikein neulotun kerroksen silmukan läpi neuleen nurjalta puolelta että päätellyn silmukan läpi. Virkkuukoukulle luotuja silmukoita voi siirtää luontikerrosta kiertäessään jälleen pyöröpuikoille odottamaan.

Makkaroista tulee pipoon hattumaista ilmettä.

Jatka neulomalla sileää neuletta. Kun työn korkeus on 19 cm, aloita kavennukset 10 silmukan sektoreilla. Ellet luota keskittymiskykyysi tai laskutaitoihisi, kiinnitä 8 merkkilankaa työhön siten, että jokaisen merkkilangan välissä on 10 s. Jatka sileää neuletta ja kavenna samalla jokaisen merkkilangan molemmin puolin 1 s siten, että kavennat merkkilangan oikealla puolella neuloen kaksi silmukkaa oikein yhteen, vasemmalla puolella ylivetokavennuksen. Neulo 1 krs kaventamatta, toista sitten kavennuskerros, ja neulo jälleen 1 krs kaventamatta. Kavenna sen jälkeen jokaisella kerroksella merkkilangan molemmin puolin kunnes silmukoita on jäljellä 16 kpl. Neulo seuraavalla krs:lla kaikki s:t pareittain yhteen vuorotellen ylivetokavennuksella ja kaksi oikein yhteen -kavennuksella, kunnes silmukoita on jäljellä 8. Katkaise lanka, vedä se jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristä päälaella oleva reikä umpeen. Päättele langanpäät.

Jos haluat pipoon vielä vähän naisellisempaa ilmettä, siihen voi kiinnittää esim. virkatun kukan somisteeksi. Tämä kukka on koriste villakangastakista ja laskostettu neuloskaitaleesta. Ajattelin sen sopivan ilmeeltään hyvin takinkauluksen laskoksiin.

Valmis pipo kukalla somistettuna

Pohojalaanen puukkoo

2011-11-20T13:41:00.004+02:00

Olen tehnyt aiempina vuosina useita huovutettuja kukkaheijastimia joululahjaksi.

Millainen oikein olisi miehelle sopiva heijastin? Aamiaispöytäkeskusteluissa eilen sitten lähti lapasesta: Selitin puolisolleni jonkin aikaa hautomaani ideaa vyöllä roikkuvasta puukonmuotoisesta heijastimesta (pohojalaanen kun olen), jonka terä tai tuppiosa olisi tehty heijastinkankaasta ja rinnalla killuisi helavyön heloja. Piirsin ensimmäisen luonnoksen ja harmittelin, etten tietäisi, pitäisikö sellaista kukaan. Helsinkiläinen mieheni ilmoittautui välittömästi: "Minä pitäisin!". Ja tuohan riitti, -minä hihkuin innosta päästessäni tekemään ajatuksen siemenestä totta. Kielikin kääntyi innostuksessa kotimurteelle: "Tiäräkkö mihinä mun puukkoo on?"

Mies alkoi kaivaa vauhdilla netistä "sen yhden puukontekijän sivuja" tarkoittaen Iisakki Järvenpäätä Kauhavalta. Kauhavalaisissa puukoissa mies oli nähnyt hevosenpään, ja sellainen piti nyt saada hänen puukkoonsa. Vähän hirvitti yksityiskohtien tarkkuus toteutuksessa, mutta asenne oli pohojalaasen vaimon mielestä kohorallansa: Jos kerran teherähän puukkoo, niin pitäähän sennyssitte olla komia. Ja niin piirrettiin seuraavaan luonnokseen hevosenpää, suunniteltiin väritys ja jatkojalostettiin toistemme ideoita aina vähän vielä pidemmälle. Aamiaishetki oli hauska, mielikuvitusleikeissämme Designstudio Pramia & Pähee ehti tehdä näitä jo ainakin viisisataatuhatta, koska olihan jokaisella Suomessa joku läheinen, joka ainakin tuntisi jonkun pohojalaasen. Todellisuudessa on aika hienoa sekin, että oma heijastin on uniikkikappale.

Puuttuvat materiaalit hankittiin vielä samana päivänä, sillä olimme tekemässä kahvinostoreissun Eiringille joka tapauksessa.

Tällainen heijastimesta tuli:

Punainen materiaali on hyvin tiivistä huopaa, jota voi käyttää esimerkiksi huopatossujen tekoon. Se on paljon askarteluhuopaa laadukkaampaa ja paljon tiiviimpää kuin neulahuovutukseen ja märkähuovutukseen tarkoitetut huopalevyt. Tummanharmaat hevosenpää ja kärki ovat heijastinkangasta samoin kuin hopeanharmaa alue keskellä. Heijastavaa pinta-alaa on siis todella runsaasti. Helat ovat kaikki samoin heijastinkangasta. Pieni avainrengas keskellä tuo ilmeeseen metallista tuntua ja sen materiaali fiilistä helisevästä ja kilisevästä vyöstä.

Kai te arvaatte, miten tässä lopulta kävi? Minunkin piti saada oma pieni helavyöni!

Soijarouhetta sekasyöjille

2011-11-18T21:34:00.000+02:00

Meidän perheemme syö sekaravintoa, eikä meillä ole kenelläkään ruoka-aineallergioita. Olemme silti syöneet varmaan keskimääräistä sekasyöjäperhettä enemmän kasvisruokia jo pelkästään siksi, että joskus 80-90 lukujen taitteessa elin kuusi vuotta pelkällä kasvisravinnolla; minulla on historiani. Tuolloin sekä rahatilanne ettö raaka-aineiden tarjonta olivat molemmat onnettomia. En syönyt kasvisruokaa omasta tahdostani, vaan silloisen avopuolisoni vakaumuksen vuoksi. Hän halusi ruokapöytään liian usein mehukeittoa, mannapuuroa, perunamuusia ja kaupan karjalanpiirakoita. Tuoreiden kasvisten käyttö oli aivan liian niukkaa. Avoliiton päätyttyä en vuosiin syönyt karjalanpiirakoita ollenkaan.

Kasvispainotteisessa ruokailussa lihan korvaa varmaan jokainen ruoanlaittaja omalla tavallaan. Helpoimpia kasviproteiinien lähteitä ovat palkokasvit ja viljat. Nuorena aikuisena en törmännyt koskaan esimerkiksi soijarouheeseen tai –suikaleisiin, vaan olen tietoisesti pyrkinyt opettelemaan niiden käyttöä vasta kypsemmällä iällä sekaruokavuosinani.

Tuoreessa muistissa ovat edelleen ensikokemukseni, jotka olivat pelottaa minut pois jättämään moisen mauttoman kuivamuonan koirille. Siksi lisään blogiini vinkit siitä, miten omasta mielestäni sekasyöjänkin suussa soijarouheesta tehdään maistuva vaihtoehto jauhelihalle ja miten soijasuikaleisiin saa makua niin, että sama ruoka kelpaa koko perheelle. Yleisesti ottaen en todellakaan tahdo rajoittua ajattelemaan kasvisruoan olevan vain korvikkeita liharuoille, mutta joihinkin ruokalajeihin, esim. bolognesekastikkeeseen, makaronilaatikkoon ja kaalilaatikkoon on mukava osata valmistaa kasvispainotteista ruokavaliota tavoiteltaessa jauhelihalle kelvollinen korvikekin.

Miksi jauheihalle pitää ylipäätään tehdä korvike eikä sitten voi käyttää oikeaa jauhelihaa? Toki voi. Meilläkin syödään luomujauhelihaa ihan jatkuvasti. Se kuitenkin välillä korvataan soijarouheella. Kasvispainotteisen ruokavalion etuja voit vielä omalla kohdallasi pohtia täällä. Lue lisää hyötyjä vielä kuiduista. Kasvikset ovat usein myös edullisempi ja lihaa ekologisempi vaihtoehto (kurkkaa vinkkiosuus täältä). Soijalla taas on pitkä lista positiivisia, terveyttä edistäviä vaikutuksia, niistä pitää kuitenkin kirjoittaa joku toinen kerta ihan erikseen!

Huomuhättilään huijausjauheliha
(saadaan valmiina n. 450 g)

0,5 dl rypsiöljyä

3 dl = n. 100 g tummaa soijarouhetta
1 sipuli hienonnettuna
n. 150 g porkkanaa hienona raasteena (2 porkkanaa)
n. 150 g palsternakkaa hienona raasteena (1 palsternakka)
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
0,25 tl valkopippuria
1 dl hienonnettua, tuoretta persiljaa
2 rkl hienonnettua, tuoretta lipstikkaa
1 rkl soijakastiketta

Kuumenna öljy laidallisessa paistinpannussa kuumaksi, niin että sen pinta vähän väreilee. Lisää soijarouhe pannulle, ja paahda sitä koko ajan sekoitellen kuumalla lämmöllä noin 3-5 minuuttia. Huom! Vahdi ja sekoita seosta pohjiaan myöten todellakin kaiken aikaa, sillä siitä ei saa tulla mustaa, hiiltynyttä, käyttökelvotonta murua. Muista myös aina kuuman öljyn kanssa touhuttaessa, että mahdollisten rasvapalojen varrelta astian kansi on nopeasti saatavilla palon tukahduttamiseen. Käytä puulastaa, mikäli mahdollista, sillä soijarouheen ja öljyn seoksesta tulee todella kuumaa, ja puulastan olen käytännössä todennut kestävän kovaa kuumuutta muovista paistolastaa paremmin.

3-5 minuutin kuluttua laske lämpöä keskilämmölle, ja lisää pannulle hienonnettu sipuli ja juuresraasteet. Mausta seos suolalla sekä musta- ja valkopippurilla. Jatka sekoittelua n. 10 minuuttia, kunnes sipuli pehmenee ja soijarouhe on saanut juuresraasteiden nesteistä kosteutta sen verran, että ei ole kuivaa, vaan rakenne alkaa tuntua pehmeältä. Huomaa, että tällä tavalla valmistettuna soijarouheesta ei tule puuromaista vaan se rakenteeltaan muistuttaa enemmän pehmeää, kuin irtonaista multaa. Siihen ei missään vaiheessa lisätä sellaista nestettä, jossa rouhe uisi, eli ei siis savivelliäkään!

Kun sipuli ja juuresraasteet ovat pehmenneet, lisää pannulle vielä lusikallinen soijakastiketta. Nosta lämpö uudelleen kuumaksi, ja ”loppuruskista” massaa vielä pannulla muutaman minuutin ajan sitä koko ajan sekoitellen. Viimeinen paahto soijakastikkeen kanssa antaa juuresraasteille upean maun. Ota seos levyltä, ja lisää silputtu persilja ja lipstikka. Massan voi jäähdyttää ja pakastaa kahdessa erässä tulevia käyttötarpeita varten. Resepteissä, joita bloggaan tulevaisuudessa hyödyntäen tätä jauhelihan tilalle sopivaa seosta , pyrin käyttämään kerralla puolikkaan eli 225 gramman annoksen.

Huomuhättilään huijausjauheliha

Kierrätysmateriaalimatto

2011-11-16T08:55:00.000+02:00

Lilli-ontelokuteesta virkattu matto vessassa oli jälleen kerran yksi sellainen idea, jonka mies ja minä keksimme yhtä aikaa. Ne ovat hienoja hetkiä, kun saa katsoa toisen sekunnissa syttyvää silmien loistetta, ja ajatella tyytyväisenä itseensä "Näen mitä sinä ajattelet, koska ajattelen itse aivan samaa."

Ensimmäistä kertaa materiaaliin tutustuimme kesällä Itäkeskuksessa. Kauhavan kangasaitan kierrätysmateriaalista valmistettua ontelokudetta oli käsityötarvikeliike Tikatassa esillä, ja siitä oltiin virkattu näytille säilytyskoreja, joiden tiivis, punosmainen pinta tuntui mukavan jämäkälle käteen. Olimme puhuneet jo jonkin aikaa siitä, että vessan kahden erillisen pikkumaton sijaan sielläkin olisi helpompaa imuroida, - ja viileällä lattialla mukavampaa tallustella paljain jaloin talvella -, mikäli kahden maton sijaan siellä olisi yksi sopivamman kokoinen. Virkkaamallahan saisi matosta juuri sen kokoisen kuin haluaisi! Malli syntyi tehdessä ja käsityö kulki mukana Särkänniemessä ja Pohjanmaan-reissulla.

Kun tarvitsin kudetta kesken työn lisää, en malttanut odottaa seuraavaa reissua Itäkeskukseen, vaan päädyimme Pohjanmaalla jo valmiiksi oltuamme käymään Kauhavalla. Kauhavan Kangasaitan tehtaanmyymälästä materiaalia sai useita euroja halvemmalla kilohinnalla kuin Tikatasta! Katseltavaa riitti, eikä muutamakaan perättäinen kesäloma tuntunut riittävän kaikkien lankoja, kuteita ja käsityötarvikkeita hypistellessä syntyvien ideoiden toteutukseen.

Vessan seinien väri on vaalean harmaa.

Tummanharmaa matto lattialla oli pikkusiskoni mielestä ensin minulta vähän outo, kai ankea värivalinta, mutta kyllä matto vessaan on sopinut hyvin.

Mitoitukseen olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä nyt yksi yhtenäinen matto peittää koko vessan lattia-alan aina tuolta pikkuhyllyköltä pöntölle saakka. Lisäämällä pitsireunat päätyihin siinä vaiheessa, kun leveyteen ei enää olisi mahtunut yhtään pylväskerrosta enempää, sai matto viimeistellyn ulkomuodon. Virkkauksen täytyy todeta kyllä käyneen aika lailla hartioille: kude ja tekele painoivat melkoisen paljon!

Suruna sielussa, valona yössä

2011-11-11T23:54:00.000+02:00

Ikävä on liian konkreettinen ja suru tuntuu askelten raskautena pimeällä hautausmaalla. Miten tyhjä paapan huone onkaan kotona meillä maalla!

Kuva alla on mumman ja paapan kihlakuva:

Kotiseurakunnassamme sytytetään kynttilä pyhäinpäivänä kaikille kuluneen vuoden aikana tästä ajasta iäisyyteen siirtyneille rakkaille. Paapallekin sytytettiin kynttilä tänä vuonna.

Kynttilöitä oli kymmeniä. En tiedä, ymmärsikö pieni poikamme, mikä oli juuri paapalle sytytetty kynttilä. Hänelle paappa oli vain paappa, enkä ole varma, oliko paapalla hänen mielestään koskaan etu- ja sukunimeä.

Kynttilät loistivat haudoilla valopilkkuinavalaisten polkuja pimeydessä, jonka kaltaista ei koskaan kohtaa katuvalojen keskellä kaupungissa.

"Edvin Matias", kertasimme nimen pienelle ihmiselle. Hän sai yhden nimistään paapan mukaan.

"Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh 8:12).

Kamera saattoi tallentaa tuona iltana häivähdyksen siitä loistosta, jossa kerran kohtaamme,

..ja nuotit lauluun, jota emme vielä tunne.

Kuituja kasvikunnasta ja kakkajuttuja

2011-11-08T23:19:00.000+02:00

Riittävä kuitujen saanti on välttämätöntä suoliston kunnon ja suotuisen bakteerikannan ylläpitämiseksi. Kuituja tulisi saada noin 25-35 g vuorokaudessa, mutta todellisuudessa naisten kuidunsaanti jää 18 grammaan ja miesten 22 grammaan/vrk (lähde Heli Kuusipalo, Kotilääkäri #10/2011). Minulle kasvisvoittoisen, täysjyväviljaa sisältävää ruokavalion noudattamisen yksi tärkeimpiä syitä on riittävä kuidun saanti, -äidin puolelta kun suvussa on ollut ikäviä, lähisukulaisten tehohoitoonkin johtaneita liian hitaaseen ohutsuolen toimintaan ja divertikuloosiin liittyviä sairastumisia. Tällaisia ongelmia haluaisin ehkäistä omalla kohdaltani ennalta.

Liukenemattomat kuidut parantavat paksunsuolen ja sen bakteeriston toimintaa: Ne ovat prebiootteja, joita tarvitaan varmistamaan terveydelle hyödyllisten bakteerien, probioottien toimintaa. Probiootit huolehtivat vastustuskyvystämme. Probioottien ja kuitujen syönnillä voidaan hoitaa myös monenlaisia vatsaoireita esim. stressivatsaa, ripulia, liiallista kaasunmuodostusta ja hidasta aineenvaihduntaa tai ummetusta.

Parhaita liukenemattomien kuitujen lähteitä täysjyväviljat, juurekset ja palkokasvit.

Liukoiset eli geeliytyvät kuidut tekevät suolessa kulkevasta massasta pehmeää ja helposti kulkevaa siten vilkastuttaen vatsan toimintaa. Jos kärsit ummetuksesta, muista liotetut pellavansiemenet, kuitupitoinen kasvisruoka ja liotetut kuivatut luumut!

Liukoiset kuidut myös

tasaavat verensokerin nousua ja
antavat pitkään kestävää kylläisyyden tunnetta eli tukevat siten painonhallinnassa.
Ne myös alentavat kolesterolia. Kotimaisista viljoista erityisesti kauran liukoiset kuidut auttavat korkean kolesterolin alentamisessa.

Liukoisten kuitujen parhaita lähteitä ovat kasvikset, palkokasvit, hedelmät ja marjat.

Kuitupitoinen ruoka sisältää myös paljon vitamiineja ja kivennäisaineita ja antioksidantteja.

Kun hammasproteesi tekee ruisleivän syönnistä mahdotonta ja tuoreiden vihannesten syöntikin on hankalaa, kannattaa muistaa vihannes- ja juuresmehut, liotetut kuivatut hedelmät ja liotetut pellavansiemenet sekä sosekeitot!

Runsaasti lihaa sisältävässä ruokavaliossa suolistobakteerit saavat pilkottavakseen hyvin paljon punaisen lihan proteiineja. Tässä prosessissa syntyy myös yhdisteitä, joiden on todettu aiheuttavan syöpää. Viljan sisältämien kuitujen lisääminen ruokavalioon auttaa synnyttämään suoleen syöpäriskiä vähentäviä aineita. Sen sijaan proteiineilla, jotka ovat peräisin vaaleasta lihasta, kalasta, pähkinöistä tai soijasta, ei ole todettu olevan samanlaista syöpäriskiä kasvattavaa vaikutusta. Karppaajienkin tulisi siis muistaa syödä runsaasti kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa, joita ei saisi sivuuttaa hiilihydraatteja vältellessään. (lähde Heljä Salosen kirjoittama artikkeli Iltalehden Viikonvaihde-liitteessä 6.11.2011, jossa asiantuntijana ravitsemusterapeutti Jenni Lappi Itä-Suomen yliopistosta).

Eikä tässä vielä kaikki! Kurkkaa myös oheishyötyjä kuitupitoisen ravinnon nauttijoille:

Ruisleipää ja leseitä voi syödä turvatakseen myös riittävän foolihapon saannin. Foolihappo eli B9- eli M-vitamiini vaikuttaa mm. punaisten verisolujen lisääntymiseen sekä limakalvojen ja luuytimen toimintaan. Raskaus lisää foolihapon tarvetta, ja foolihapon riittävä saanti ehkäisee sikiön kehityshäiriöitä ja keskenmenon riskiä. Foolihappoa esiintyy luonnossa folaatteina mm. tummanvihreissä lehtikasviksissa, palkokasveissa, sipuleissa, täysjyväviljassa, marjoissa ja hedelmissä. Muita lähteitä ovat esim. keltuainen ja maksa. Runsaimmin foolihappoa saa kypsentämättömistä kasviksista, sillä osa siitä tuhoutuu aina ruoan kuumennuksessa. Foolihappo tarvitsee lisäksi toimiakseen B12-vitamiinia.

Monissa hyvissä kuidun lähteissä, kuten leseissä, kasviksissa ja ruisleivässä on havaittu olevan myös kasviestrogeeneihin kuuluvien lignaanin ja isoflavonoidien esiasteita. Suolistobakteerien muokkaamina ne imeytyvät verenkiertoomme ja vaikuttavat positiivisesti hormoniaineenvaihduntaamme.

Viljat ja palkokasvit ovat kasvikunnan tuotteista parhaita proteiinien lähteitä. Tuoreen tutkimuksen mukaan kasviproteiinien nauttiminen eläinproteiinien sijaan tukee painonhallintaa ja ehkäisee vyötärölihavuutta.

Tehdään jotain viljoista!

Tabboulleh-salaatti

4 dl vettä
½ kasvisliemikuutiota
2 dl kuivia, kypsentämättömiä bulgur-suurimoita
½ tl mustapippuria
2 rkl sitruunamehua
¼ dl oliiviöljyä
1 puntti hienonnettua persiljaa
100 g tomaattia
50 g kurkkua

Keitä bulguria kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä, kunnes kaikki neste on imeytynyt. Ota bulgur pois liedeltä ja lisää mustapippuri, sitruunamehu ja oliiviöljy. Jätä bulgur jäähtymään.

Kuutioi kurkku. Poista tomaatista kanta ja leikkaa se kuutioiksi. Tomaatista voisi poistaa sisältä siemenet ja nesteen ja käyttää vain maltoa, mutta tähän reseptiin kelpaa kantaa lukuun ottamatta kaikki hyödynnettävissä oleva, niin ei mene mitään turhaa biojätteeseen eikä vitamiineja hukkaan! Samasta syystä tabboullehia tehdessäni en koskaan kalttaa tomaatteja. Kuten tässä reseptissä tuosta bulgurista, saa myös tomaatin kuoresta vielä vähän lisää arvokkaita kuituja.

Lisää haaleaksi jäähtyneeseen bulguriin kurkku- ja tomaattikuutiot sekä hienonnettu persilja. Tarkista maku, lisää suolaa tai pippuria tarvittaessa.

Falafel-pyörykät, tabboulleh, tsatsiki, madinoidut paprikat ja punajuuripesto

Vinkki: Jos haluat täydentää ravintoarvoon lisää kasviproteiineja ja hyviä rasvahappoja, voit lisätä sekaan myös manteli- tai pähkinärouhetta. Hienonnetuilla kuivatuilla aprikooseilla ja pähkinärouheella tomaatin sijaan lisäkkeestä tulee taas aivan erilainen tyyliltään!

Tukholma

2011-10-25T15:18:00.000+03:00

Irtiottona arjesta teimme pari viikkoa sitten ensimmäisen ulkomaanmatkan seitsemään vuoteen. Pikkumiehelle matka oli ensimmäinen reissu Suomen rajojen ulkopuolelle koskaan. Hän tiesi ennalta, että Tukolmassa puhuttaisiin ruotsia, -tosin sitä ruotsia jota oli vähän vaikeampi ymmärtää-, ja että siellä tunnelbana -verkosto olisi paljon laajempi kuin Helsingin metroradat. Lapsi suhtautui matkaan vähän epäluuloisestikin eikä ollut ihan varma ennalta, olisiko reissusta tulossa mukava. Mutta ilme taitaa paljastaa: Pallomeressä olisi voinut viettää laivamatkat molempiin suuntiin!

Hattivatti-paidan ompelin päällepantavaksi vähän ennen matkaa vietetyille kaverisynttäreille, sillä juhliin mentiin suoraan esikoulusta eikä ykkösiä ollut mahdollisuus vaihtaa päälle missään vaiheessa. Siisti, uusi pusero nyt sitten ainakin! Se syntyi kokonaan kangaslaatikosta löytyneistä jämäkankaista.

Matkan tarkoitus oli ottaa hiukan etäisyyttä arjen velvoitteisiin sekä pitkään ja harmaaseen syksyyn, ja latautua jaksamaan vielä tulossa olevat loskakelitkin. Hotellimme oli aivan Hötorgetin laidalla, ja kaikkialle oli kävelymatka. Matkalla söimme kasvis-kalapainotteisesti, mutta tunnustettava on, että ruotsalaisia leipiä ja Tobleroneja laivalta oli myös maisteltava, vaikka vaaleat leivät ja karkit eivät ehkä enää normaaliin ruokavaliooni kuulukaan. Kävelimme paljon, kaloreita myös kului!

Hotellin alakerrassa oli PUB-tavaratalo eikä Drottningsgatan-kävelykadullekaan ollut kuin muutama askel! Ikkunaostoksille oli ihanan helppo lähteä. Jos ystäväni matkoillaan yleensä päätyvätkin laukku- ja kenkäkauppoihin, minä löydän itseni kuolaamasta jälleen kerran keittiötarvikkeita.

Jokainen sai valita yhden kohteen, jossa Tukholmassa kävisimme. Minä halusin poiketa Södermalmilla "Brandstationen" -liikkeessä, josta olin ennalta lukenut sattumalta pienen esittelyn. Todella mukava pieni vanhan tavaran kauppa, vaikka en mitään ostaa raaskinutkaan, esim. leijonanpääkoukuista olisi pitänyt pulittaa parikymmentä euroa kappaleelta.

Happy Colours-lankaliikkeet voisivat rantatua myös Suomeen!

Pikkumiehen oma juttu olivat metrot. Hän sai valita yhden linjan, jonka ajaisimme päästä päähän. Kävimme sitten Norsborgissa kaukana esikaupunkialueilla keskustasta lounaaseen.

Vanhassa kaupungissa aika loppui aivan kesken, pikkuliikkeissä olisi voinut kiertää kokonaisen päivän. Pieni mies oli säästänyt viikkorahojaan ostaakseen Brio-junarataansa uusia osia, mutta sitä ei lelukaupoissa juuri näkynyt. Valikoima oli käymissämme kaupoissa niin suppea ja tarjolla olevat osat jo moneen kertaan Suomessa nähtyjä, että jäimme miettimään, olisiko Briolla jossain oma liike. Sitä ei kuitenkaan ollut aikaa selvittää. Vaikka emme ostoksia tehneetkään, Krabat-lelukauppa oli täynnä kaikkea kaunista katseltavaksi.

Ruoka- ja viinivalinnat olivat onnistuneita. Syntymäpäiväni iltana söimme Stockholm Fisk-ravintolassa, ja laivallakin Viking Linen Food Gardenin nieriäfile kampasimpukkamurekkeella oli erinomainen.

Pieni mukava muisto matkasta lämmittää pitkään: Ostin matkalta Marks&Kattensin lankaa, jonka väri "Saphir" sopii täydellisesti pojan uuden kevyttoppatakin vuorin väreihin. Tästä tulee talveksi lämmin pipo!

Uuden ajan alku = Eat & Joy Kluuvin kauppahallin avajaispäivä

2011-10-15T17:39:00.000+03:00

Maatilan tyttärenä olen syönyt ikäni oman pellon ja puutarhan tuotteita itsestäänselvyyksinä. Heränneen ruokakeskustelun myötä olen kuitenkin alkanut kiinnostua yhä enemmän myös kaupasta ostamani ruoan alkuperästä ja ympäristövaikutuksista. Kiinnostukseen on vaikuttanut selvästi tarjonnan monipuolistuminen täällä pääkaupungissa. Eat&Joy Maatilatorin saaminen ydinkeskustaan Lasipalatsiin meidän viikonloppuisten reittiemme varrelle taisi olla lopullinen sysäys pienten tilojen ja tuottajien tuotevalikoimasta innostumiseen. Kivikaupunkiin tuli palanen heinäpeltoa ja pappatunska kadunvarteen. Tuotteisiin nivoutuivat tarinat niiden tuottajista. Maatilatorin yrittäjät tekivät vaikutuksen asiakaspalveluroolissa, kaupassa oli mukava käydä vaikka vain katselemassa. Sisääntulon ja uloslähdön lisäksi saattoi saada muutaman iloisen välimoinkin.

Tänään Eat & Joy Maatilatori avasi uuden kauppahallin Kluuviin. Ainutlaatuinen, uudenlainen kauppahallikonsepti muodostuu 600 neliön kokoisesta liiketilasta remontoidun kauppakeskuksen pohjakerroksessa. Sisältä löytyy, -keskellä Helsingin ydinkeskustaa!-, parhaita pohjoisia makuja yli 500 suomalaiselta pientuottajalta: Liha-, kala- ja juustokauppa, vihannes- ja juureskylmiö, jauhatusosasto viljamyllyineen, koivuklapeilla lämpiävä leivinuuni ja upea valikoima leipomotuotteita, perinteinen leppäsavustamo ja sen 30 metrin piippu, pienteurastamo, raakamaitobaari, kattava valikoima suomalaisia pienpanimo-oluita ja vaikka mitä muuta, kuriositeettina varmasti Suomen paras talkkunavalikoima, sekä kahvila-ravintola Muuuu Maitobaari. Saman katon alle voi poiketa yhtä hyvin keräämään ostoskärryihinsä koko viikonlopun ruokatarpeet kuin poiketa vain kupilliselle kahvia, hengaamaan ja fiilistelemään.

Tänään saimme vaihtoehdon suurille marketketjuille, jotka eivät tunnu kuuntelevan haluamme saada lähiruokaa lautasellemme.Jari Etelälahti (yllä oikeassa ylänurkassa), Aki Arjola ja Eeropekka Rislakki ovat ymmärtäneet, että me laatu- ja ympäristötietoiset kuluttajat haluamme puhdasta, aitoa ruokaa. Lisäaineissa marinoitujen broilersuikaleiden aika on ohitse, pienellä budjetilla nautimme ennemmin vaikkapa kasvisvoittoisen aterian. Me haluamme tuntea ruokamme alkuperän ja kasvattaa lapsemme arvostamaan pientilallisten työtä ja kotimaaperässämme kasvaneita aromikkaita herkkuja. Nostan hattua herroille: Valtava avaamista edeltänyt työmäärä, niin tuhat pientä kuin isoa osakokonaisuutta on takana, ja maatilatorien lippulaiva luotsattu vesille! Nukkukaa ensi yö onnellisina ja tyytyväisinä: Tänään yhdestä unelmasta tuli totta.

Olimme liikkeellä välittömästi ovien auettua. Sisäänkäynniltä näkee vain murto-osan tuotevalikoimasta.

Jauhokellarin myllyrivi on aika vaikuttava...

...ja mehurivistöistä löytyi myös meidän suosikkimme Hommanäsin sokeriton mustaherukka mukaan kotiin.

Pikkumies vakuuttui maistiaisten perusteella graavilohen laadusta, ja vaati saada kassiin myös vadelmahilloa.

Jauhoja ja myslejä oli yksi nurkka pullollaan.

Kuivan hapanleivän ystävän lempihylly lienee tässä...

...ja hei, katsokaa tuota leivinuunia Nallen ja pikkumiehen vasemmalla puolella! Mahtavan kokoinen, kuin myös kinkkusiivut leivälläni :) !

Juustoja varten oli oma tiskinsä, ja sen lisäksi tuorejuustoja löytyi maitohyllystä.

Pienemmistä kylmähyllyistä löytyi mm. hapatettuja tuotteita ja sinappeja.

Juurespuolella alkoi tehdä mieli maa-artisokkakeittoa.

Halli-isäntä Maulis ja Hankkijan lippikset saavat suun hymyyn. Hymyjä ja halauksia oli muuten jaossa jälleen ihan pyytämättä!

Ensifiiliksistä iloisia ihmisiä katsellessa syntyi myös runo:

Aidon ruoan lippu kohoaa
Kluuvin ylle, kun kaupunki herää.
Se lähiruoan puolesta hulmuaa,
väen aamukahville kerää.

Työvoitto vai ponnistus mahdoton?
-Näyttää stadi mallia muille!
Liikkeen uudentyyppisen aika on
kantapaikaksi herkkusuille.

Ujoimmatkin hurmaavat hymyllään
viisi tähteä taivaalla kimmeltävää!
Minkäs herkkuperse luonnolleen voi:

Kutsuu Kluuvissa jälleen Eat&Joy!

Pregon perintö = poikien pasta

2011-10-08T23:40:00.000+03:00

Sympaattisen ja edullisen italialaisravintola Pregon tarina Fabianinkadulla loppui hyvin pian sen jälkeen, kun olimme paikan kesällä löytäneet. Syyskuun alussa sitä ei enää ollut olemassakaan. En tiedä, ehtikö Prego palvella paikallaan vuosia vai vain kuukausia, -ja jos vain muutaman kuunkierron, oliko konseptin väliaikaisuus suunniteltua vai lopahtiko yritys omaan mahdottomuuteensa. Pasta-aterioiden myynti keittiössä itse tehdystä pastasta kympin molemmin puolin ei Helsingin keskustassa todennäköisesti koskaan kuitenkaan voinut olla kovin kannattavaa.

Pregon sisustus oli minun mielestäni tyylikäs, graafisen selkeä ja yksinkertainen.

Ruoka oli todella hyvää ja henkilökunnan ystävällisyys aitoa. Pieni ihminenkin sai esitelmän siitä, miten pastakone erilaisilla terillä varustettuna tekee vehnäjauhoista, munista ja vedestä sekoitetusta taikinasta joko lasagnelevyjä, tagliatelleä tai rigatoneja.

Ehdin käydä heinä-elokuussa Pregossa kolme kertaa, kaksi kertaa syömässä pasta-annoksen ja yhden kerran espressokupposella ystävän nauttiessa jäätelöä. Viimeisellä kerralla söin todella hyvän tomaatti-munakoisopastan, Pasta Norman.

Mukavat muistot jäävät elämään meidän perheessämme usein resepteissä: Pregon suljettua ovensa täytyi tomaateista ja munakoisoista sitten kehitellä herkullinen pastakastike itse! Nuori herra otti reilun santsiannoksen ja risti ruokalajin poikien pastaksi.

Poikien pasta eli pasta Pregon perintö (3 reilua tai 4 pienehköä annosta)

500 g munakoisoa
1 rkl suolaa munakoison itkettämiseen
2 rkl oliiviöljyä paistamiseen
1/2 chilipalko hienonnettuna
100 g suippopaprikaa hyvin hienona kuutiona
2-3 valkosipulinkynttä hienonnetutna
500 g paseerattua tomaattia
1 kasvisliemikuutio (lisäaineeton)
1/4 tl kuivattua rosmariinia
1 tl kuivattua oreganoa
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria myllystä
annoksen viimeistelyyn runsaasti tuoretta basilikaa, halkaistuja kirsikkatomaatteja ja juustoa makusi mukaan, esim. parmesaania, pecorinoa tai ricottaa

Munakoiso neuvotaan usein itkettämään suolan avulla, jotta siitä lähtisi ylimääräistä kitkeryyttä pois. Monet lajikkeet sopivat minun suuhuni kuitenkin ilmankin, joten tarve näille toimenpiteille on vähän makuasia. Millekään lajikkeelle itketyksestä ei ole kuitenkaan varmaan haittaa!

Leikkaa munakoiso noin 2 cm paksuiksi siivuiksi pitkittäissuuunnassa. Ripottele suola leikkauspinnoille, ja laita viipaleet painon alle siivilään valumaan noin 15 minuutiksi. Suola irrottaa munakoisoviipaleista nestettä, joka ensin nousee kauniiksi pisaroiksi viipaleiden pintaan ja lopulta muodostaa lätäkön siivilän alle. Huolehdi siis siitä, että siivilä on esim. tiskialtaassa. Huuhtele viipaleet lopuksi vedellä ja kuivaa ne talouspaperilla molemmin puolin.

Leikkaa munakoisoviipaleet noin 2 cm kuutioiksi. Paista kuutioita oliiviöljyssä, kunnes ne saavat kaunista, kullanruskeaa väriä kaikille leikkauspinnoilleen. Siirrä munakoisopalat pois pannulta.

Pikkumiehen parvekkeella kasvaneesta kirsikkatomaatista viimeiset päätyivät pastaan

Kuullota kuutioitua suippopaprikaa, hienonnettua chili ja valkosipulia pannulla maltillisella lämmöllä, kunnes kasvikset vähän pehmenevät. Lisää sekaan paseerattu tomaatti, paistetut munakoisokuutiot, yrttimausteet, pippuri ja kasvisliemikuutio. Anna hautua 15 minuuttia. Laita tällä välin pasta kiehumaan. Tarkista suola, lisää sitruunamehu, ja sekoita kastike kypsän, valutetun pastan joukkoon. Lisää vielä halkaistut kirsikkatomaatit, runsaasti tuoretta basilikaa, ja sekoita pari kertaa kaikki ainekset sekaisin.

Annostele pasta lautasille ja ripottele pinnalle juusto.Tervetuloa syömään!

Tomaatin ihmeaine lykopeeni

Yksi karotenoidien ryhmään kuuluva väriaine on tomaatin lykopeeni, joka muista karotenoideista poiketen ei muutu elimistössä A-vitamiiniksi. Lykopeenin on todettu alentavan riskiä joihinkin syöpätyyppeihin ja se ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja. Lykopeenin erityispiirre on se, että kuumennettaessa se muuttuu muotoon, jossa se imeytyy elimistöön vielä tehokkaammin kuin kuumentamattomana. Tuoretta tomaattia tehokkaampi lykopeenin lähde on siis esimerkiksi tomaattikastike pastalle!

Lenkkikaveri

2011-10-05T23:16:00.000+03:00

Pieni poika on oppinut uuden taidon. Pyöräily sujuu nyt ilman keväällä irrotettuja apupyöriä, vaikka kovin paljon emme harjoittelemaan ehtineetkään, - kesäloman aikana emme kai kertaakaan!

Onneksi minunkin arkeeni on nyt kuulunut kahden kuukauden ajan pari kuntoilukertaa viikossa, sillä muuten en mitenkään pysyisi perässä. Hölkkäilin aiemmin kellon kanssa itseäni haastaen: Rapakunnosta lähdettiin, mutta jospa joka lenkillä jaksaisin juosta hissutella pari minuuttia pidempään kuin viimeksi. Polkupyörän perässä ei tuo tapa enää toiminutkaan, sillä minun oli juostava niin kauan kuin lapsi polki. Motivaatiota ei kerinnyt edes miettiä, sitä oli parempi vain juosta ennenkuin hiekkatieltä kaarrettaisiin sujuvasti pöheikköön tai kunnes ehdittiin yhdessä pysähtyä toisen vastaantulevan ulkoilijan sivuutettavaksi. Parasta mahdollista itsensäpiiskaamista! Välillä pysähdyttiin puuskuttamaan.

Meillä oli selkeitä välitavoitteita.

Ensimmäinen: Poika osaa ajaa edes hetken suoralla tiellä vanhemman pitäessä kiinni pyörästä

Toinen: Hän osaa ajaa edes hetken suoralla tiellä kenenkään pitämättä kiinni pyörästä

Kolmas: Hän osaa ajaa suoraan, jarruttaa ja pysähtyä

Neljäs: Osaa kääntyä

Viides: Osaa lähteä itse liikkeelle paikaltaan

Tänä kesänä harjoittelimme ulkoilualueilla ja hiekkateillä. Ensi kesälle jätetään suosiolla liikenteessä ajaminen ja hurjat mäet. Tässä vielä taidonnäyte vasta opitusta liikkeellelähdöstä:

Väriterapiaa vihannesosastolta

2011-09-26T19:33:00.000+03:00

Fytokemikaaleihin kuuluu tuhansia ravintoaineita. Useimmiten fytokemikaaleiksi kutsutaan kasveissa esiintyviä kemikaalisia yhdisteitä, joilla arvellaan olevan vaikutusta terveydentilaan. Mitä värikäämmin syömme, sitä enemmän saamme ruoasta antioksidantteina toimivia fytokemikaaleja.

Värikylläisyys on yksi ruoan terveellisyyden konkreettinen mittari, koska iloisenkirjavalla lautasella on mitä todennäköisimmin runsaasti väripigmenttejä sisältäviä kasviksia ja hedelmiä.

Kasvispainotteisen ruokavalion etuja ovat yleensä

keveys
runsas kuitujen saanti
runsas vitamiinien ja hivenaineiden saanti
se voi tukea vastustuskyvyn ja terveyden ylläpitoa
se voi ehkäistä joidenkin sairauksien syntyä, kuten suolistosairauksia, tulehdussairauksia ja sydän- ja verisuonitauteja
kasvisruokavaliota noudattavan kokonaiskalorimäärä jää helposti luonnostaan pienemmäksi kuin sekaruokaa syövän. Kasvisruokaa syömällä on vaikea saada aikaan kaiken työtehon vievää ruokailun jälkeistä ähkyä.

Painonhallinnan kautta löytyy kasvisruokavalion yhteys metabolisen oireyhtymän ja kakkostyypin diabeteksen ehkäisyssä. Aikuisiän diabetekseen sairastuneista neljä viidestä on ylipainoisia.
Kasvisruokavalion noudattaminen kuormittaa ympäristöä vähemmän useastakin syystä, esim. koska kasvikunnan tuotteita yleensä jalostetaan lihaa paljon vähemmän ja koska lihan pakkaamiseen, varastointiin ja kylmäkuljetuksiin tarvitaan enemmän energiaa. Erityisen ympäristöystävällistä olisi suosia lähellä kasvaneita kasviksia sesongeittain sen mukaan, mitä kulloinkin on tarjolla. Näin kuljetus- ja varastointikustannukset pysyvät pieninä.
Kasvisten väriterapia lautasella hoitaa mieltä myös visuaalisen elämyksen kautta. Energiaa hehkuvat värit saavat aterian näyttämään houkutelevalle ja "varta vasten minulle katetulta, aivan erityiseltä aterialta", sillä annos näyttää paljon viimeistellymmälle vaikkapa vain muutaman salaatinlehden lisäämisen jälkeen. Ateriasta välittyy tunne, että sen on tarkoitus antaa nauttijalleen energiaa ja iloa.

Kasvisruokavalioon ei tarvitse siirtyä välttämättä kokonaan. Meidän perheemmekin syö sekaruokaa. Itse koen kuitenkin hyvinvointini kannalta kasviksien käyttöön liittyvän niin paljon etuja, että motivaatiota kasvisten käytön lisäämiseen ruokapöydässä riittää. Ruokavalioremontin seurauksena olen matkalla muutaman kilon ylipainosta kohti normaalipainoa, ja painosta on lähtenyt kaksi kiloa painosta ilman suurempaa vaivaa. Olo on aiempaa paljon energisempi joko kasvisten lisäämisen tai valkoisten jauhojen ja sokerin käytön jäätyä hyvin vähälle. Ehkä viikon aterioista kasviksista voisi teilläkin koostua edes yksi tai kaksi?

Päivän teema: Värien ja antioksidanttien yhteys

Värillä on väliä, -ei Liikennevalolautasen teema aivan sanahelinään rajoitu!

Antioksidantit tuhoavat elimistössä vapaita radikaaleja ja estävät uusia syntymästä. Vapaat radikaalit edesauttavat rasvojen ja valkuaisaineiden hapettumista. Ne ovat molekyylejä, jotka ovat kemiallisesti epätasapainossa. Pyrkiessään tasapainoon ne varastavat elektroneja ympäriltään. Tätä elektronien varkautta kutsutaan hapettumiseksi, ja ilmiö aiheuttaa monia vaurioita kudoksiin. Vapaita radikaaleja syntyy elimistössä hengityksen sivutuotteena.

Paljon antioksidantteja sisältävällä ruokavaliolla voi elimistön vapaiden radikaalien määrää vähentää, ja paras hyöty saadaan, kun antioksidantteja syödään kaikista väriryhmistä monipuolisesti. Muista liikennevalojen lisäksi siis myös vaikkapa sinipunaiset, valkoiset, ruskeat ja pinkit väripaletin värit!

Kasvien antioksidatiivisia aineita ovat esim. flavonoidit , C-, ja E-vitamiini sekä seleeni. Antioksidantteja pidetään suoja-aineina esim. syöpää, sydän- ja verisuonisairauksia sekä solujen vanhenemista vastaan.

Väripigmenteista antioksidantteina toimivat ainakin oranssit, keltaiset ja osan punaisista väripigmenteistä aikaansaavat karotenoidit ja punaisia, sinisiä ja violetteja värejä aikaansaavat antosyaanit. Vihreä väri on useimmiten klorofylliä, jolla ei ole antioksidatiivisia ominaisuuksia. Vihreiden vihanneksien hyödyt tulevat muista ominaisuuksista. Toisaalta tietenkään punaisten tai keltaisten kasvisten hyödyt rajoitu antioksidantteihin!

Hemmottelua hyvällä omallatunnolla

2011-09-24T17:24:00.001+03:00

Saippuahulluus sai minusta yliotteen jo vuosia sitten matkustellessamme ystäväni kanssa Provencessa Etelä-Ranskassa. Mitä ihanimman tuoksuiset oliiviöljysaippuat koristivat kauniisti esillepantuina pikkumyymälöiden hyllyjä kaikkialla. Matkoilta kotiin kuljetettamani saippuanpalat palauttivat arjen harmaudessa mieleen nuo ihanat matkat. Laventelin, appelsiinin tai mantelin tuoksu tiiviiseen, kermaiseen vaahtoon yhdistettynä hemmotteli hetken kaikkia aisteja, nosti hetkeksi mielen tavanomaisen yläpuolelle.

Helsingissä oli mahdollista päästä tänä kesänä ranskalaisen torin tunnelmiin.

Mieli hurmaantuneena tunnelmasta, tuoksuista ja kesän lämmöstä olen tarttunut taas saippuantekoon tallentaakseeni värit ja tuoksut muistoiksi talven varalle.

Ajatus siitä, että voisin itse tehdä saippuaa kotona jäi itämään käytyäni SoapFactoryn saippuapajalla alkuvuonna 2008 moikkaamassa Elina Salosta. Mitä ihanimpia saippuoita, herkullisia väriyhdistelmiä, raikkaita tuoksuja ja tekijä tekemisestä innoissaan! Kuitenkin, ihan tavallisen oloinenhan se Elina oli…ehkä siis minäkin osaisin?

Saara Kuhan kirjasta Käsin tehtyä saippuaa opettelin tekemisen käytännössä. Se on loistava, havainnollinen opaskirja, jonka kanssa vasta-alkajakin uskaltaa kokeilla saippuamassan valmistusta kotioloissa. Kunhan raaka-aineita, - tai ainakin lipeän-, on valmis tilailemaan netistä, ja syövyttävän lipeän käsittelyssä noudattaa annettuja ohjeita varotoimenpiteistä, voi kuka tahansa alkaa tehdä omaa saippuaa.

Suosikkejani ovat meren ja veden tuoksut, yrttiset tuoksut ja erilaiset hedelmät.

Tehdessäsi saippuan itse voit valita raaka-aineet tarkkaan: Ehkä haluat, että saippuasi täyttää luontaiskosmetiikan kriteerit, ja siinä ei ole käytetty säilöntäaineita tai synteettisiä värejä ja tuoksuja? Ehkä haluat tehdä saippuasi luomusertifioiduista raaka-aineista? Ehkä taas edullisin mahdollinen hinta on tärkeä valintakriteeri, ja haluat selvitä joululahjaruljanssista ilman konkurssia ? Minä hamstrasin aiemmin kauniita, tuoksuvia saippuapaloja kuudenkin euron kappalehintaan, ja olen itse tehden säästänyt pitkän pennin. Toki palasaippuaa saa kaupasta halvemmalla, mutta verrattuna kaupan luksusmerkkeihin saat tehtyä saippuan kotona edullisemmin itse. Käsin tehty saippua on yleensä rasvaisempaa kuin teollisesti tuotettu, ja hellii siksi käsiä. Ahkerallakaan pesemisellä kädet eivät kuiva yhtä kuiviksi kuin kaupan saippualla. Olisipa meillä ollut jo vaippapeppuaikaan ymmärrystä saippuanteosta!

Herkkäihoisille valitsen mahdollisimman luonnollisia saippuoita ilman hajusteita ja väriaineita. Eteeristen öljyjen aitous viehättää minua tuoksuista eniten, mutta toisaalta pieni määrä synteettistä tuoksua eteerisen öljyn tuoksua tukemassa auttaa kiinnittämäään tuoksun saippuaan pitemmäksi aikaa. Olen tehnyt sekä saippuaa, joka on saanut värinsä pelkästään kasvikunnan tuotteista, että synteettisin värein värjättyä saippuaa, koska värjätty saippua tuo piristystä sisustukseen. Kaikilla tekniikoilla on omat hyvät puolensa.

Kotitekoisen saippuan ympäristövaikutuksia pohdin aikaisemmin aina sekavin tuntein: Millainen hiilijalanjälki syntyy muualta lennätetyistä kaakao- tai karitevoista? Tekeekö suuri tuotantolaitos saippuat miljoona kertaa energiatehokkaammin kuin minä kotikeittiössä? Onko minulla ”lupa” olla niin itsekäs, että saan nautiskella kotitekoisista luksussaippuoista, kun en tunne niiden aiheuttamaa kuormaa luonnolle? Kuinka vihreitä saippuoita tein?

SoapFactoryn Elinasta oli tehty todella hyvä artikkeli Maalla-lehteen nro 4 (ilm. 26.7.2011, artikkelin toimittaja Pauliina Susi). Artikkelissa vastattiin useisiin mielessäni liikkuneisiin kysymyksiin. Elina halusi tehdä saippuansa ympäristön kannalta kestävin periaattein, ja hän kertoi päätyneensä käyttämään saippuoidensa pääraaka-aineina kotimaista rypsiöljyä sekä mahdollisuuksien mukaan muitakin lähiraaka-aaineita. Pakkausmateriaaleina hän käyttää kartonkia, paperipusseja tai biohajoavaa sellofaania. Saippuanvalmistus vie hänen mukaansa energiaa vain vähän, ja yritys käyttää pelkästään tuulisähköä. Saippuoissa ei SoapFactoryllä käytetä säilöntäaineita tai kellastumista ehkäiseviä aineita. Palmuöljy on luomua ja tulee alueilta, joissa se ei uhkaa sademetsien uhanalaisia orankeja.

"Palasaippuaan siirtyminen olisi myös aikamoinen ekoteko, kun ajattelee niitä kaikkia muovisia nestesaippuapulloja ja partavaahtopulloja, jotka päätyvät roskiin vuoden aikana.”

Päivän teema: Käsintehdyn palasaippuan ympäristövaikutukset

Artikkelista löytyi hyviä näkökulmia:

Saippua tulee hyötykäyttöön: kaikki tarvitsevat saippuaa
Saippuarasvat säilytetään huoneenlämmössä ja ne sulavat kattilassa miedolla lämmöllä, tuotantoprosessissa ei tarvita paljon energiaa
Ympäristövaikutukset voi huomioida raaka-ainevalinnoissa. Raaka-aineiden ympäristövaikutuksia arvioitaessa kokonaisuus ratkaisee, ei ole vain hyviä ja huonoja raaka-aineita. Palasaippua, jossa on synteettinen väri on ekologisempi kuin luomutuotettu nestesaippua pullossa.
Pakkausmateriaalien osalta palasaippua on lyömätön valinta verrattuna nestesaippuapulloihin, ne voi pakata biohajoaviin materiaaleihin
säilöntä- ja kellastumisenestoaineet ovat tarpeettomia

Jatkoin pohtimista vielä erityisesti omaa harrastustani ajatellen:

Lahjasaippua ei missään vaiheessa päädy kaatopaikalle tai hyllynperukoille epämieluisten lahjojen tavoin. Saippua päätyy aina ennemmin tai myöhemmin viemäristä alas. Jonkun viemäristä!
Kotona kulutettu saippua ei tarvitse kääreitä eikä pakkauksia ollenkaan
Kotitekoiseen valmiiseen saippuaan ei liity kuljetuksen päästöjä tai energiantarvetta
Myös valmis saippua säilyy huoneenlämmössä: sen säilytyksestä ja varastoinnista ei synny energiakuormaa
Saippuanteossa toimii erinomaisesti ”sosekeittokonsepti”: Massaan saa upotettua aivan mitä tahansa, mitä kaapeista kulloinkin löytyy. Jopa jo muuten poisheitettävät, väljähtyneet teelaadut kelpaavat nesteeksi saippuamassalle, tai kuorivia ainesosia saa aikaan siitä lahjaksi saadusta joulukahvista, josta ei tullutkaan kolme vuotta sitten juotua. Pieni pussinpohjallinen kaurahiutaleita ei ehkä riitä enää puuroon, mutta siitä saa mukavan lisän saippuamassaan!

Kaksi vuotta kahvia ja keittiötarvikkeita

2011-09-14T22:18:00.000+03:00

Kaksi vuotta sitten eksyimme vahingossa pikkumiehen kanssa ensimmäisen kerran keittiötarvikeliike Eiringille. Muistan vieläkin ensikosketuksen tuohon ihanaan, pieneen liikkeeseen, josta huumaantuneena kirjoitin löytäneeni jotain mieleenpainuvaa:

"Eiringiin aivan ihastuin! Jos vain keittiövälineitä jatkossa tarvitsen, ostan ne kyllä ensisijaisesti sieltä. Mitä palvelua ja mitä herkkuja! Kun kesken rankan ostoskierroksen sain siellä minulle juuri keitetyn espressokupillisen, olin aivan myyty."

Kahden vuoden ajan olemme nyt kulkeneet ostamassa säännöllisesti Eiringiltä kahvia, pastaa ja jauhoja. Lisäksi olemme hankkineet sieltä ainakin De Buyerin paistinpannun, leivinkiven ja kohotuskorit leipätaikinalle sekä silikonimuotteja. Alex saa usein purkin herkkuaan Lemon Curdia tai pussin polkkakaramelleja.

Ensikäynnillämme 2009 Jonas Eiring kertoi liikkeensä pian olevan muuttamassa uusiin tiloihin saman kadun varrelle. Nyt sitten viime kuun lopussa saimme olla mukana juhlistamassa Eiringin merkkipäiviä kahden uudessa liiketilassa vietetyn vuoden johdosta. Kokki Laia Saló oli valmistanut katalonialaisia herkkuja.

Eiringin herkuissa ei yleensä ole lisäaineita. Kaikki tuotteet ovat kauniisti esillä, ja sitä, mitä ei ole juuri nyt saatavilla, voidaan aina tilata ja ilmoittaa, kun tuote on saapunut. Jonaksen asiantuntemuksesta keittiötarvikkeiden parissa kertoo paljon se, että minä hurahdin leivän leipomiseenkin vain siksi, että sain jauhojen, kohotuksen ja leivinkiven käytössä niin paljon konkreettisia neuvoja.

Henkilökohtainen palvelu, ammattitaitoiset neuvot ja lämmin tunnelma...

...sekä Jonas Eiring ja henkilökunta aina yhtä iloisina huomioimassa asiakkaitaan.

Me palaamme taas uudelleen!

Päivän vinkkinä laitan jakoon spelttipuuron reseptin Eiringillä myytävistä Malmgårdin luomuspelttihiutaleista. Malmgårdin hiutalepussin mukana tulevaa reseptiäkin kannattaa kokeilla!

Maistuva spelttipuuro (2 annosta)
5 dl vettä
2 dl spelttihiutaleita
1,5-2 dl maitoa
voinokare
0,5 tl suolaa
0,5 tl sokeria

Keitä hiutaleita vedessä 10-15 minuuttia. Lisää suola, sokeri, reilu voinokare ja maito. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi, mutta sammuta levy välittömästi, kun puuro pulpahtelee uudelleen. Jätä puuro sammutetulle levylle kannen alle hautumaan 10 minuutiksi. Maidon pohjaanpalamistakaan ei tarvitse paksupohjaisessa kattilassa edes enää vahtia. Nauti marjojen ja maidon kera.

Kullankeltainen kurpitsakeitto

2011-09-06T22:52:00.000+03:00

Ensimmäisen kerran kurpitsakeittoa meillä kinusi pikkumies Muumien kurpitsajuhlista kertoneen jakson katsottuaan. Eihän siinä äidin auttanut kuin opetella keittoa laittamaan!

Kurpitsan halkaisuun tarvitaan iso, tukeva veitsi.

Siemenet ja niiden ympärillä olevat hetaleet voi kaapia lusikalla pois joko puolikkaista tai melonin tapaan leikatuista kurpitsalohkoista.

Lohkojen kuoriminen on mielestäni helpompaa kuin suuren kurpitsan. Siksi itse kuorin vasta leikkaamani viipaleet kuljettamalla kokkiveistä lautaa vasten hedelmälihan ja kurpitsankuoren välissä.

Kuorien, siementen ja siemeniä ympäröivien roippeiden suuri paino täytyy muistaa kurpitsan käyttöä suunniteltaessa. Tästä n. 2,8 kg:n kurpitsasta jäi 1,8 kg syötävää. Keiton lisäksi samasta kurpitsasta riittää osa pikkelsiksi.

Kullankeltainen kurpitsakeitto (4 annosta)

50 g voita

300 g porkkanaa suurehkoina paloina (esim. yksi porkkana kuuteen osaan)
700 g kurpitsapaloja
9 dl vettä
1 lisäaineeton kasvisliemikuutio

1 dl kermaa

ripaus valkopippuria

mustapippuria myllystä
2 rkl sitruunamehua

1-2 tl hunajaa

0,5-1 tl suolaa

Päälle: löysäksi vaahdotettua kermaa, persiljaa

Sulata voi kattilassa. Kuullota porkkananpaloja siinä noin 15 minuuttia keskilämmöllä, kunnes ne saavat vähän väriä. Lisää paloiteltu kurpitsa ja kuullota kasviksia voissa vielä 10 minuuttia.

Lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Keitä noin 10 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat pehmeitä. Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella. Mausta keitto suolalla sekä ripauksella valkopippuria ja mustapippuria. Lisää kerma ja hunaja ja kuumenna keitto uudelleen. Sekoita viimeisenä joukkoon sitruunamehu. Tarkista suolan määrä.

Tarjoa löysäksi vaahdotetulla kermalla ja persiljalla koristeltuna.

Päivän vinkki: Keltaisten kasvisten betakaroteeni

Kurpitsa on hyvä kaliumin ja betakaroteenin lähde monien muiden keltaisten ja oranssien kasvisten tavoin. Beetakaroteeni kuuluu karotenoideihin, joista keltaiset, oranssit ja punaiset kasvikset saavat luonnollisen väripigmenttinsä. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste ja vahva antioksidantti, joka ehkäisee ihon vanhenemista ja suojaa ihoa auringon UV-säteilyltä. Elimistössämme beetakaroteeni muuttuu A-vitamiiniksi. A-vitamiinin saanti on välttämätöntä esimerkiksi nähdäksemme hämärässä.

Beetakaroteenia on kurpitsan lisäksi esimerkiksi porkkanassa ja bataatissa. Beetakaroteenin käyttö vahvistaa elimistön immuunisuojaa erilaisia virusintektioita vastaan.

Kyläkaupasta kurpitsakeitolle

2011-09-05T12:51:00.000+03:00

Herttoniemessä Helsingissä toimii aktiivinen ruokapiiri, jonka kautta sen jäsenet voivat tilata luomuruokaa suoraan tuottajilta, ilman välikäsiä. Ruokapiiri oli organisoinut aivan mahtavan Pop-up Kyläkaupan lauantaille.

Ruokapiiriin en ole vielä liittynyt, mutta Pop-up Kyläkauppaan olen suunnannut ostoksille nyt jo kolme kertaa. Edellisestä keväällä järjestetystä tapahtumasta ostimme luomujauhelihaa Hultgårdin tilalta koko kesän tarpeiksi. Liha oli maukasta, ja paisto-ominaisuuksiltaan parasta toistaiseksi löytämäämme jauhelihaa koskaan: pannulle ei lihasta irronnut ylimääräistä nestettä juuri ollenkaan, vaikka lihan olisi kiireessä lisännyt pannulle lähes suoraan jääkaapista. Kaupan tavallisesta paistijauhelihasta huomaa huoneenlämpöisenäkin, että jauhatusprosessissa on käytetty vettä.

Tälläkin kertaa parhaaseen sadonkorjuuaikaan järjestetty tapahtuma sai suun leveään hymyyn, eikä kotiin palattu tyhjin käsin.

Uskon, että tällaisilla omaan kylään järjestettävillä tapahtumilla voidaan sekä parantaa lähi- ja luomuruoan saatavuutta huimasti että herättää ihmisten kiinnostus aitoa ruokaa kohtaan! Erityisesti kasvisten ja juuresten valikoima oli silmiä hivelevän upea!

Luomu- ja lähiruoan kulutuksen lisäämiseksi jakeluverkoston ohella myös hinnoittelun pitää olla kohdallaan. Iloitsin siitä, että kaikki kasvikset olivat käytännössä myynnissä kilohinnoin, eikä kyläkaupasta tarvinnut ostaa säkillistä juureksia. Sain valita niitä pussiini juuri sen verran, kuin tarvitsin.

Kaupassa oli tarjolla vaikka mitä: yrttejä, marjoja....

leipää, jauhoja...

jauhelihaa, sympaattisia ulkona tallustavia munia :) ...

SoapFactoryn Elinan ihania saippuoita Söderkullasta...

oliiviöljyä...ja ties mitä, mikä minulta jäi pientä pullansyöjää silmälläpitäessä huomaamatta! Meidän mukaamme lähti kaupasta tällä kertaa purkki hunajaa, kurpitsa, keltajuurikkaita ja punajuuria sekä pullo mustaherukkamehua Hommanäsin Kartanosta.

Tapahtuman puuhamies Olli Repo perheineen sekä kaikki mukana olleet vapaaehtoiset ansaitsevat hatunnoston ja sydämelliset kiitokset!

Ruokapiiriin liittymistä vielä harkitsen, sillä käytettävissä olevalla, rajallisella ruokabudjetilla suhtaudun varauksella kolmeen seikkaan:

suhtaudun aina skeptisesti mistä tahansa tilattaviin tuotteisiin, jotka joku muu on valinnut myyntierään puolestani. Luomuvihanneksiin liittyy vielä liian monessa jakelukanavassa laatuongelmia, ja en haluaisi kenenkään muun valitsevan minun erääni nahistuneita tai vaurioituneita tuotteita. Ostan luomukasvikset siksi mieluiten sellaisista myyntipaikoista (tuottajilta tai kauppahallista tai kaupan hyllystä), joissa minun ei tarvitse tilata "sikaa säkissä" vaan saan itse hypistellä paperipussiini juuri ne yksilöt, joista haluan valmistaa ruokaa.
olen ymmärtänyt jäsenyydestä tulevan maksullista, ja jäsenmaksusta tulevan kustannuserän suuruutta en osaa vielä suhteuttaa mahdollisesti ruokapiirin kautta hankkimieni tuotteiden hintaan. Saanko minua kiinnostavat tuotteet edullisimmin silti juuri ruokapiirin kautta, vaikka laskisin jäsenmaksun osaksi tuotteiden hintaa?
olen varautunut myynti- tai tilauserien koon suhteen. Koska ruoanlaitto on rakas harrastus ja laitamme käytännössä kaiken ruoan alusta asti itse, natisevat liian usein pieni jääkaappi, pakastin ja kuivatavarakaappi liitoksistaan. Minua pelottaa siis se, että joutuisin tilaamaan tuotteita enemmän kuin tarvitsen. Usein tuntuu siltä, että emme keksi mitään sijoituspaikkaa, jos saamme jostain ämpärillisen omenoita tai puolukoita, ja siksi pakastimen tilanpuutteen vuoksi päädymme ostamaan marjat kaupasta 200 g annospusseissa lähellä käyttöhetkeä.

En vain siis tiedä ruokapiiristä vielä tarpeeksi. Täytyy hankkia lisäymmärrystä näihin avoimiin kysymyksiin, ja pohtia jäsenyyttä uudestaan, mikäli siitä olisi meidänkin perheellemme konkreettista hyötyä.

Päivän teema:
Miksi meillä suositaan luomuruokaa?

Haluamme tuntea ruoan alkuperän.
Haluamme syödä puhdasta ruokaa. En halua ruoan sisältävän torjunta-ainejäämiä. Luomutuotannossa ei saa käyttää keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita.
Haluamme syödä aitoa ruokaa ja vältellä lisäaineita. Lisäaineiden yhteisvaikutusta elintarvikkeissa ei olla tutkittu tarpeeksi. Luomutuotteissa on automaattisesti vähemmän lisäaineita.
Luomutuotteiden maut ovat aitoja ja puhtaita. Haluamme panostaa raaka-aineiden laatuun ja valmistaa ruokamme raaka-aineita kunnioittaen.
Joissain luomutuotteissa myös ravintoarvot ovat tutkitusti parempia, esimerkiksi luomumunissa on enemmän E-vitamiinia, beetakaroteenia ja omega-3-rasvahappoja sekä vähemmän kolesterolia kuin tavallisen tuotantoketjun munissa. Teollisesti prosessoidut jalosteet eivät edistä terveyttämme.
Luomutuotannossa eettiset periaatteet toteutuvat luonnostaan. Viljelijät eivät altistu torjunta-aineille ja kasvinsuojelumyrkyille. Luomulihan ja -munien tuotannossa eläimet saavat elää lajilleen tyypillistä elämää, niitä ei kasvateta hormonivalmistein, ja ne ovat terveempiä. Eläimet saavat parempaa ravintoa, ja niiden kasvatusolosuhteet pyritään pitämään sellaisina, että ne eivät sairastu. Eläimiä ei tarvitse hoitaa lääkkein, ja näin ollen antibiootteja tai kasvuhormoneja ei kulkeudu myöskään ruokaani.
Arvostan luomutuotannon uusiutumattomia luonnonvaroja säästävää tuotantotapaa ja ympäristöystävällisyyttä. Luomutuotannossa ylläpidetään maaperän hyvinvointia myös seuraaville sukupolville, keinotekoiset lannoitteet eivät lisää vesistöjen rehevöitymistä, pakkausjätettä syntyy usein vähemmän, ja lähellä tuotettuun luomuruokaan ei liity kuljetuksen hiilidioksidipäästöjä. En kuitenkaan osta luomua luomun vuoksi, eli Italiasta tai Brasiliasta tuotetut luomujuurekset jätän kauppaan ja valitsen kotimaisia tavallisia juureksia niiden sijaan.
olen maalta kotoisin, ja minulle tärkeää on maaseudun elinehtojen ja elinkeinojen säilyttäminen.
syömme sekaruokaa, mutta luomulihan korkeat hinnat ohjaavat monesti luomun suosijaa syömään kasvispainotteisesti, - ja se ei ole terveyden kannalta huono asia ollenkaan!

Pikku Lauri Lainaveli

2011-08-29T21:01:00.000+03:00

Lainapikkuveli

Juna surkeaan sumuun häviää; enää erotan takavalot.
Maailmanpyörä töröttää mäellään, samoin Pasilan kerrostalot.
Pieni saattajakin jo väsähtää: myös hän tuntee suurta ikävää.
Kun kaksin katsomme tyhjää rataa, tihku usvaksi kasvoille sataa.

En voinut poikani toivetta toteuttaa, en voinut saada toista lasta.
Rakkaus kummipoikaani pikkuiseen on siksi niin arvokasta.

Me naamat yhdessä sotkettiin, roskis pienillä vaipoilla täytettiin.
Kuusivuotias piteli pientä kättä: lainaveljensä, -epäilemättä!

Kaikki kommentit tervetulleita!

2011-08-26T08:22:00.000+03:00

Bloggerin blogisofta on minulle uusi, joten antakaa anteeksi kömmähdykseni: En osannut blogia luodessani kiinnittää huomiota siihen, että oletusasetuksilla kommentointi ei ollut sallittua kaikille, vaikka joskus muinoin muistan juuri tuon ominaisuuden harmittaneen muiden kivoja blogeja lukiessa...olisi ollut kiva jättää terveiset, mutta silloin minulla ei ollut mitään sallituista tunnuksista kommenttikenttään kirjoittaakseni. Nyt olen muuttanut asetusta niin, että kommentoinnin pitäisi onnistua ja päästään kunnolla vauhtiin!

Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat lukijat!

Avokadoetsivät: Dippi vai floppi?

2011-08-23T21:49:00.000+03:00

Kouluruokalan astioiden terävä kalke ja kilinä, ryöppyinä vyöryvät naurunremahdukset. Minä en osaa olla mukana naurussa: kumma maku, outo suutuntuma. Perunamuusissa ei ollut käytetty tuoretta perunaa ollenkaan. Sen sijaan sen valmistusaineissa oli tuoteselosteen mukaan 0,7% perunajauhetta, ja lisäksi pikkuteksteistä löytyi peruna-aromia, voinmakuista aromia, valkoisemman värin ja kuohkeamman vaahdon aikaansaavia lisäaineita sekä säilöntäaineita. Kuinka unohdinkaan happamuudensäätöaineen!

Mille kuulostaa? Epätodelliselle? Tunnustan, tuo valvetilan painajainen oli mielikuvitukseni tuotetta. Johan tuossa tilanteessa vanhemmat todellisuudessa olisivat barrikadeilla vaatimassa verorahoilleen vastinetta, jos moista kukkua syötettäisiin kouluruokana. Guacamoleiksi tai guacamoledipeiksi kutsuttuja kemiantuotteita saattavat samat vanhemmat kantaa kotiin perjantai-illan lohturuoaksi, - aidosti uskotellen itselleen herkuttelevansa -, vaikka guacamolen pääraaka-ainetta avokadoa nämä floppidipit sisältävät tuskin nimeksikään. Suurennuslasin kanssa tuoteselosteisiin perehtynyt alter egoni etsivä Huomuhättiläs (poikani minusta käyttämä koodinimi, = luomulähettiläs,) toteaa puolisen vuotta sitten haluavansa itse nauttia jotain muuta.

Kolmen tyrkyllä olevan purkin avokadopitoisuudet:

Old El Paso Guacamole: 26% avokadoa
Santa Maria Guacamole Dip: 1,5% avokadoa
Pirkka Guacamoledippi: 0,7 % avokadojauhetta
Kaikki tuotteet sisältävät lukuisia lisäaineita, mm. aromeja ja väriaineita.

Alkaa kuumeinen avokadoa runsaasti sisältävän kunnon guacamolereseptin metsästys. Netistä luetaan lukuisia versioita ja kokeillaankin kai kahta. Masennutaan. Maut eivät tunnu olevan kohdallaan, tuska ja lamaannus hiipivät pelkotiloina uniin, oliko missio mahdoton? Mistä himputista voi purkkiguacamoleihin tottunut tietää, mille guacamolen kuuluisi edes maistua? Se mysteeri oli Huomuhättilään ratkaistava ennen kaikkia muita. Alkukesän päivän muistan tarkkaan: Saimme maistaa smoothiebaarissa itsetehtyä guacamolea. Kännykän näppäimistöllä eivät sormet tahtoneet pysyä innostuksen perässä, kun raaka-aineita udeltuamme tajusin näistä tarpeista tulevan pienellä viilaamisella minun lempireseptini. Korianteri pois, sipulia vähemmän, ja chiliä ehdottomasti minun versiooni! Pieni mies roikkui lahkeessa ja pyysi ostamaan guacamolea mukaan kotiin: Ei, ei, kulta, tänään teemme sen itse.

Päivän vinkkinä tarjoilemme aidosta avokadosta tehdyn lisäaineettoman guacamolen reseptin käyttöönne:

300 g kypsää avokadoa koverrettuna kuorestaan
puolikkaan limen mehu
½ pienestä punasipulista
1 valkosipulinkynsi
1 tomaatti, josta on kanta poistettu
½ punaisesta chilistä paloiteltuna
nippu lehtipersiljaa

1 t suolaa
mustapippuria myllystä

Hienonna kaikki ainekset vihannesleikkurissa tasaiseksi massaksi. Massa saa jäädä himpun krouviksi, sen ei tarvise olla sileää tahnaa. Hienonnan itse usein punasipulia hetken ensimmäisenä yksin, jotta sipuli olisi varmasti riittävän pieninä paloina.

Sopii dipiksi, kastikkeeksi tortillojen sisään ja levitteeksi. Nauti!

Kysymysmerkki vai huutomerkki?

2011-08-19T22:53:00.000+03:00

Liikennevalolautanen oli käsite, jonka lanseerasin käyttöön kesällä 2011 yrittäessäni selittää kuusivuotiaalleni, miten meillä syödään tästä eteenpäin vähän terveellisemmin ja vielä enemmän kasviksia kuin aiemmin. Liikennevalolautanen jäi käyttöön, ja tarkoittaa sitä, että joka päivä päivän pääaterialla on tarjolla jotain punaista, jotain keltaista ja jotain vihreää. Lapsellekin se oli helppo muistisääntö tarkistaa, onko kaikki tarvittava katettuna pöytään, ja raaka-aineita varioimalla se olisi hauska, yksinkertainen tapa tarjota vaihtelevasi monenlaisia kasviksia. Eivätpä ainakaan pääse vihannekset unohtumaan!

Ja miten tähän päädyttiin, mitä oikein tapahtui vähän aiemmin?

Tapahtumissa täytyy palata muutama viikko taaksepäin. Olimme kesälomallamme odottamassa bussia hotellilta Särkänniemeen. Bussipysäkillä keski-ikäinen mies katseli minua vähän liian pitkään, mikä alkoi melkein häiritä. Minä en osaa olla katselusta koskaan imarreltu, päinvastoin ärsyynnyn ja vaivaudun. Kun se jääräpää nyt katseli vaan, ja katseli välilä perhettänikin, katseemme kerran kohtasivat, ja tajusin tyypin olevan tutunnäköinen. Ei hyvänen aika, -väärä kaupunki ja väärä lähestymistapa olivat häirinneet huomiokykyäni, minähän tunsin tuon miehen: joukkuekaveri yli parinkymmenen vuoden takaa! Pelasin poikajoukkueessa jalkapalloa C- ja B-junnuissa, sillä pienellä paikkakunnalla vaihtoehdot olivat ota tai jätä; ei siellä mimmiliigoja ollut tarjolla. Minäkin uskalsin jo viimein hymyillä ja moikattuamme päivitellä turhan pitkän ajan kuluneen kyräillessä. Pelikaverini kertoi sitten ensi töikseen viimeisimmässä ottelussaan heidän ikämiesten voittaneen puolta nuoremmat. ”Ai sinä pelaat vielä!”, totesin spontaanisti. Hän vastasi ”Ja sinä et…”, enkä voinut olla varma, kuulinko lauseen loppuun kysymysmerkin vai huutomerkin. Ei hyvänen aika jo toistamiseen, jospa se olikin huutomerkki ja alennustilani 20 lisäkilon jälkeen niin ilmeistä, ettei minua voinut kuvitella pelikentälle enää... tälle kropalle oli todella tehtävä jotain!

Reissun aikana syntyi päätös lisätä ainakin enemmän vihanneksia ja kasviksia lautaselle ja vältellä makeansyöntiä ja valkoisia jauhoja. Meillä ollaan aina syöty pääsääntöisesti kotona laitettua ruokaa ja jotain tuorettakin lautasella on ollut aina, mutta leipää ja suklaata kuluu liikaa. Pienin askelin on tarkoitus lähteä miettimään, millaisella ruoalla arkeen saisi vähän enemmän puhtia. Tavoitteena on, että jonain päivänä liikunta voisi jälleen olla osa normaalia viikkorytmiä ja sitä kautta painonhallintakin saattaisi olla helpompaa. Ja liikuntaan tottuminen saattaisi taas generoida vähän lisää voimia jaksaa...Oravanpyörä olisi enemmän kuin tervetullut. Kiinteytyminen on välttämätöntä, painon putoaminenkin toivottua.

Yritän havainnollistaa ensimmäisiä ajatuksia ruokavalioremontista kuvan voimin. Alla on esimerkki liikennevalolautasesta. Pääruokana on Chili sin carnea, chili con carnen kasvisversiota.

Punaisena värinä aterialla on tomaattia ja chili sin carneen lisättyä paprikaa.
Keltainen väri on tällä kertaa purkkiananasta.
Vihreäksi valittiin salaattia ja kotitekoista guacamolea.
Proteiineina on soijarouhetta, kidneypapuja ja kikherneiden, borlottipapujen ja suurten valkoisten papujen sekoitusta.
Hiilihydraattimäärien arvioimista välttelen viimeiseen asti, sillä minä lipeän kaikista liian työläiksi kokemistani dieeteistä, joihin liittyy mittaamista ja laskemista. Kun on nälkä, täytyy ihmisen saada ruokaa, eikä alkaa kaivamaan laskukonetta esille! Ajattelin, että on parempi, että vaihdan valkoiset jauhot täysjyvätuotteisiin ja jätän sokeria sisältävät tuotteet kokonaan, niin laskeskelua ei tarvita.

Entäpä sitten ne E:t? Ainakin tämä oli ekologinen, edullinen ja värikylläisyydessään esteettinen ateria. E-koodittoman guacamolen reseptin, jossa on runsaalla kädellä aitoa avokadoa toisin kuin useissa kaupan TexMex-sarjojen purkkiguacamoleissa eikä ollenkaan aromi-, säilöntä- tai väriaineita, lupaan esitellä seuraavan postauksen yhteydessä.

Päivän vinkki liittyy kasvisruokavalion ekologisuuteen:

Kasvisversio on jauhelihaversiota ekologisempi vaihtoehto, sillä kasvikunnan tuotteiden energiakertymä on yleensä lihaa pienempi. Samalla energiamäärällä siis kasvatetaan paljon useammalle ihmiselle ruoaksi syötäviä kasveja kuin tuotetaan lihaa ravintokäyttöön. Kasvikunnan tuotteiden jalostukseen kuluu myös usein vähemmän energiaa kuin lihatuotteiden. Kuljetuksen ja säilytyksen aikana liha vaatii tehokkaan, energiankulutukseltaan suuremman kylmäkaluston jakeluautoihin ja marketteihin. Soijarouheen ja pavut voi ostaa kierrätettävissä pahvi- tai paperipakkauksissa. Tuoreet vihannekset ovat kotimaisia uuden sadon kasviksia, ja läheltä hankittu ruoka on aina vähäisemmän kuljetus- ja säilytystarpeen vuoksi ympäristöystävällisempää. Vihanneksillekaan ei tarvitse kaikissa kaupoissa valita muovipussia, tarjolla on myös biojätepusseiksi jatkokäyttöön kelpaavia paperipusseja. Ananas ja avokado eivät lyhyiden kuljetusmatkojen etäisyydellä kasva ja ovat varmaankin lennätettyjä, ympäristövaikutuksiltaan negatiivisia hankintoja. Lähtökohtani kuitenkin on sama kuin lapsen kestovaippailussa aikanaan: Täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä, kunhan valtaosa vaipoista ja hankinnoista ei kuormita ympäristöä turhaan. Pienetkin ympäristöteot ovat askel oikeaan suuntaan. Niin, ja kauppareissunkin voi usein tehdä julkisilla tai kävellen!

Jos arjen pienet ihmeet ja ilot ovat lähellä sydäntäsi, tervetuloa lukemaan blogiani. Luvassa on ainakin paljon reseptejä!