Munakoiso-emmer-pata

Olemme juhlineet pienen neidin yksivuotissyntymäpäivää useana päivänä peräkkäin.Vasta jälkikäteen tulin ajatelleeksi, että olemme syöneet ja tarjonneet kasvisruokia koko viikon kiinnittämättä asiaan sen kummemmin huomiota. Tätä pataa nauttinut ystäväni pyysi reseptiä, koska emmer oli hänelle uusi tuttavuus ja hän oli itsekin saamassa kasvissyöjän kylään lähipäivinä.

Munakoiso-emmer -pata (4 annosta)

2 dl kypsentämätöntä Emmer-viljariisiä
1 lisäaineeton kasvisliemikuutio
5 dl vettä
1 paksuina viipaleina itketetty munakoiso reiluina kuutioina
oliiviöljyä
1 kuutioitu sipuli
2 hienonnettua valkosipulinkynttä
1 prk tomaattipyrettä
(optio: 2 tl raastettua tuoretta inkivääriä ja 2-3 cm pätkä chiliä hienonnettuna)
2 porkkanaa pieninä kuutioina
1 lehtisellerin varsi pieninä kuutioina
1 tlk (n 400 g) käyttövalmiita kikherneitä
2 rkl sitruunamehua (mikäli käytät tuoretta sitruunaa, voit käyttää myös sitruunan kuoren raastettuna padan maustamiseen)
1 rkl hunajaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa ja persiljaa

Keitä viljariisi kasvisliemessä kypsäksi, kunnes kaikki neste on imeytynyt jyviin.

Paista munakoisokuutioita pannulla kuumassa oliiviöljyssä, kunnes ne saavat kauniin värin. Siirrä kuutiot sivuun lisättäväksi ruokaan myöhemmin.

Kuullota sipulit, lehtiselleri ja porkkana oliiviöljyssä.. Lisää pehmenneiden kasvisten joukkoon purkillinen tomaattipyrettä (sekä inkivääriraaste ja chili). Anna kasvisten hautua vielä tomaattipyreen kanssa hetki. Mikäli seos on kuiva ja herkkä tarttumaan padan pohjaan, voit lisätä pataan hieman vettä. Sekoita kasviksiin kypsä emmer, munakoisokuutiot ja mausteet sekä purkillinen valutettuja, käyttövalmiita kikherneitä. Tarkista suola ja lisää lopuksi runsaasti silputtua tuoretta basilikaa ja persiljaa.

Kuvan liitän reseptiin sitten, kun pieni neiti on hereillä eikä kameralle tarvitse kolistella johtoa makuuhuoneesta :) !

Sekametelisoppaa

Blogini Liikennevalolautanen alkoi ruoan ja kehon hyvinvointiteeman innoittamana, kun huomasin, että kiloja oli kertynyt salakavalasti kymmenen liikaa. Koska olen innostunut suunnilleen kaikesta, paisui blogin aihepiiri sekametelisopaksi viimeistään nyt piirtelyn ja maalausten myötä. En siirrä vanhoja tekstejä kuvista tai käsitöistä täältä minnekään, -ei minulla sellaiseen ole valitettavasti aikaa-,  mutta jatkossa kädentaitoihin, sisustusasioihin, kirpparilöytöihin ja kulttuuriin liittyvät asiat löytyvät toisesta blogistani Kulttuurikotilo . Tervetuloa lukemaan myös sitä!

Oman elämänsä sankari

Kuvitteellinen kuvapäiväkirjani tallensi tänään sadepäivän fiilikset työhön, joka sai nimekseen Oman elämänsä sankari. Joskus riittää, että selviää arjesta, tämä viikko on ollut juuri sellainen. Onneksi saamme kulkea Korkeimman suojassa silloinkin, kun kuljemme vastatuuleen kohti vaakaräntää.

 

Lyijykynähahmotelma, tussipiirros. Tätä piirtäessäni harjoittelin lähinnä liikkeen kuvaamista silloin, kun eteneminen on työlästä.

Tuunattu huppari

Pojalle löytyi edullinen farkunsininen huppari, joka oli ihan OK. Kun viime syksynä työn ja tuskan kanssa etsin collegepaitoja, tuntuivat kaupat pursuavan vain huppareita. Nyt sitten se käyttäjä itse on ihastunut nimenomaan huppareihin, ja se yksi ainoa vihreä on päällä aina kun on puhtaana. Äh. Toinen piti saada.

Ihan OK ei kuitenkaan riitä. Huppari oli jotenkin liian tavanomainen ja mitäänsanomaton,  mistä syystä otin kangavärit ja tilkkulaatikon esille, tyhjä kangaspintahan huokui kuitenkin potentiaalia vaikka mihin! Poikakin toivoi, että ompelisin siihen jonkun kuvan.

Applikoiden syntyi tähtikuvio ja Marabun kangasväreillä Villakivestä ostetulla aakkossablonilla teksti. Villakiven toimintaa on pakko kehua, sabloni lähti postiin heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä tilauksestani!

Hupparin saaja oli tyytyväinen ja sitä mieltä, että tuunattu oli alkuperäistä parempi.

Kortti tiistain juhliin

Tänään tein syntymäpäiväkortin tiistaina kahdeksan vuotta täyttävälle sankarille. Harjoittelin ihmishahmon piirtämistä. Taustaa ja pojan asentoa maalatessani käytin vähän mallina palasia yhdestä harjoitusta Otavan julkaisemasta kirjasta Vesivärimaalauken alkeet (Alwyn Crawshaw, Sharon Finmark, Trevor Waugh). Aikuisen miehen sijaan halusin maalata kuitenkin korttiin pojan pelaajaksi. Pallon sijainti ja peliasun väritkin ovat mielikuvitukseni tuotetta. Poika on juuri juossut pallolle, pysäyttää sen kohta ja kääntyy todennäköisesti pian potkaisemaan sen katseensa suuntaan. Ehkä siellä on joku, jolle pallon voi syöttää.

Lyijykynähahmotelma, akvarellivärit. Taustalle liimasin vaaleansinisen kartongin.

Sadepäivä

Tänään oli sumuista ja satoi tihkusadetta. Luonnonkiharat hiukseni elivät omaa elämäänsä. Ilma oli keväisen lämmin, ja kävimme kosteudesta huolimatta tytön kanssa pitkällä päiväkävelyllä, että hän sai nukkua yhdet unet vaunuissa.

Opettelemme uutta rutiinia hankkia viikonlopun ruokatarpeet jo perjantaina. Siksi pakko ei olisi ollut lähteä mihinkään. Ruoanlaitossakin pääsimme vähällä, sillä keitin viikolla ison kattilallisen borssikeittoa ja söimme sitä tänään toisen kerran. Ehdin lukea kirjaa ja vähän piirtääkin. Kun en kuitenkaan olisi ehtinyt ottaa akvarellivärejä esille, halusin kokeilla, osaisinko piirtää jotain vain yhdellä värillä. Lyijykynäluonnoksen jälkeen kävin lainaamassa pojalta mustaa tussia. Kuvitteellisessa kuvapäiväkirjassani sivu 13.4.2013 näyttäisi tältä:

Lahjoja lapsille

Lasten juhliin olisi ihana tehdä lahjat itse. Mieluiten teen lahjoja kotoa löytyvistä tarvikkeista, kierrätysmateriaaleista ja sen verran helppoina toteutuksina, että illassa syntyisi valmista. Joskus pää lyö tyhjää, eikä synny yhtään toteuttamiskelposta ideaa. Siksi laitan muillekin jakoon joitain kuvia lahjoista, joita olen itse toteuttanut. Ehkä näistä on apua jonkun toisen ideointiin!

Urheileva kahdeksanvuotias saa tyylitellyllä HJK:n logoaiheella koristellun pyyhkeen. Nimi on panettu kangasväreillä puuvillakankaalle ja ruusukekuvio applikoitu valmiiseen pyyhkeeseen. Jumppatunnilla ja pukukopissa lytyy oma pyyhe nyt helposti!

 

Samanikäisen tytön aarrerasia 

...syntyi valmiin pahvirasian päälle. Meidän neitimme sai rasiassa joululahjan, enkä raaskinut näin kaunista laaitkkoa heittää pois, sillä siinä oli vielä mielestäni aineksia uuteen lahjaan.

Velourmyssyjä saivat ekaluokkalaiset tytöt, joilla oli syntymäpäivät peräjälkeen.

Suvun kaikkein pienimmille

...olen yrittänyt ommella oman riepunallen. 

Seuraava nalle on kankaina jo taas kaapissa. Meidän neitimme Nella oli kotona kaksipäiväistä tyttöä odottamassa. Nyt Nella on ollut tärkeänä tukena viimeisen viikon aikana omaan pinnasänkyyn nukahtamista harjoitellessamme.

Olen minä jotain virkannutkin. Afrikkalaisista kukista tein pienen vauvanpeiton. Näistä langoista valtaosa oli jämälankoja, jotka mummani oli aikanaan hankkinut. Mumman kuoltua minä perin lankakerät. Mummalle suvun pienet olivat aina kovin tärkeitä, ja siksi halusin juuri nämä langat käyttää pienen tulokkaan varpaita lämmittämään. Lämpimät ajatukset saivat siirtyä sukupolvelta toiselle, vaikka mumma ei enää eläkään, ja eettisempää ja ekologisempaa lahjaa saa etsiä, -tulivathan nyt käyttöön kymmeniä vuosia vanhat lankanyssäkät. Harvoin on ollut niin vaikea luopua mistään käsityöstä kuin tästä, sillä pidin väreistä aivan mielettömän paljon. Jospas sitä joskus saisi vielä aikaiseksi toisen!

Omaa lempikohtaakaanikaan peitosta en osannut valita, laitetaan siksi muutama kuva eri suunnista!