Oman elämänsä sankari

Kuvitteellinen kuvapäiväkirjani tallensi tänään sadepäivän fiilikset työhön, joka sai nimekseen Oman elämänsä sankari. Joskus riittää, että selviää arjesta, tämä viikko on ollut juuri sellainen. Onneksi saamme kulkea Korkeimman suojassa silloinkin, kun kuljemme vastatuuleen kohti vaakaräntää.

 

Lyijykynähahmotelma, tussipiirros. Tätä piirtäessäni harjoittelin lähinnä liikkeen kuvaamista silloin, kun eteneminen on työlästä.

Kortti tiistain juhliin

Tänään tein syntymäpäiväkortin tiistaina kahdeksan vuotta täyttävälle sankarille. Harjoittelin ihmishahmon piirtämistä. Taustaa ja pojan asentoa maalatessani käytin vähän mallina palasia yhdestä harjoitusta Otavan julkaisemasta kirjasta Vesivärimaalauken alkeet (Alwyn Crawshaw, Sharon Finmark, Trevor Waugh). Aikuisen miehen sijaan halusin maalata kuitenkin korttiin pojan pelaajaksi. Pallon sijainti ja peliasun väritkin ovat mielikuvitukseni tuotetta. Poika on juuri juossut pallolle, pysäyttää sen kohta ja kääntyy todennäköisesti pian potkaisemaan sen katseensa suuntaan. Ehkä siellä on joku, jolle pallon voi syöttää.

Lyijykynähahmotelma, akvarellivärit. Taustalle liimasin vaaleansinisen kartongin.

Sadepäivä

Tänään oli sumuista ja satoi tihkusadetta. Luonnonkiharat hiukseni elivät omaa elämäänsä. Ilma oli keväisen lämmin, ja kävimme kosteudesta huolimatta tytön kanssa pitkällä päiväkävelyllä, että hän sai nukkua yhdet unet vaunuissa.

Opettelemme uutta rutiinia hankkia viikonlopun ruokatarpeet jo perjantaina. Siksi pakko ei olisi ollut lähteä mihinkään. Ruoanlaitossakin pääsimme vähällä, sillä keitin viikolla ison kattilallisen borssikeittoa ja söimme sitä tänään toisen kerran. Ehdin lukea kirjaa ja vähän piirtääkin. Kun en kuitenkaan olisi ehtinyt ottaa akvarellivärejä esille, halusin kokeilla, osaisinko piirtää jotain vain yhdellä värillä. Lyijykynäluonnoksen jälkeen kävin lainaamassa pojalta mustaa tussia. Kuvitteellisessa kuvapäiväkirjassani sivu 13.4.2013 näyttäisi tältä:

Sinivihreitä sävyjä

Saippuaa siskon tilauksesta. Ei ihan silloin, kun luulin ehtiväni tekemään, mutta kumminkin kuukauden kuluttua käyttövalmista. Kolme värisävyä sekoitettuna metallihenkarilla ja tuoksuna Fresh Linen, Clean-tuoksukopio.

Sinikuvioisia ruusulautasia. Romuritarin Katri kaiveli Arabian vanhoja sinisiä ruusulautasia minulle kuusi jokunen kuukausi sitten. Ovat olleet ahkerassa käytössä, vaikka en tiskikoneeseen näitä laitakaan. Punasävyisiä Arabioita minulla oli entuudestaan yksi, mutta kirpputorilta löytyi viisi lisää pilkkahinnalla. Korjasin kiireesti talteen.

Sinivihreitä pensselinvetoja. Pojan luokkakaveri täytti vuosia, ja kun kleinbuss-kangas sai meillä niin suuren suosion, sai tuo toinenkin poika lahjaksi tänään uuden tyynyn ja tyynyliinan. Onnittelukortin ajattelin olevan taas hyvä maalausharjoitus, ja harjoittelin kankaan vaalean vedenvihreän kleinbussin värien sekoitusta vesiväreistä, pilvien maalaamista väriä maalatulta pinnalta talouspaperilla poistaen, kapeita ääriviivamaisia siveltimenvetoja, että saisin varmuutta siveltimen käyttöön, taustan keksimistä jollekin kuva-aiheelle, taustan maalaamista ja vähän valoja ja varjojakin.

Siskon muutaman viikon vanha pikkumieskin sai maalaamani kortin.Tätä korttia maalatessani harjoittelin ehkä eniten erilaisien materiaalien maalaamista. Pehmeää ja pörröistä, kovaa ja kiiltävää. Kevyttä ja ilmavaa kuin rantapallo.

Piece of cake

Harjoitus 24.3.2013
Tänään maalasin palan kakkua, -appiukko kun sai kuvan, joka sopi hänen syntymäpäiväkorttiinsa. Kakkupala saa muistuttaa minuakin siitä, että kaikkien uusien taitojen oppiminen on kuitenkin loppujen lopuksi mahdollista, vaikka vaatiikin kovasti työtä.

Kakkua maalatessani yritin miettiä, minkä väristä on valkoinen maalattuna akvarelliväreillä. Harjoittelin myös niitä kovasti pelkäämiäni valoja ja varjoja kaikkialla asetelmaa maalatessani.

Kokeilin hyvin kuivan siveltimen käyttöä mansikoiden ja kakkutaikinan pintastruktuuria kuvatessani.

s

Kokeilin, näyttäisikö kova materiaali kovalta maalattuna kylmillä väreillä ja tarkoilla ääriviivoilla samalla kun testasin, näyttäisikö epämääräisemmin maalattu kakun pinta pehmeältä tuon epätarkkuuden ja lämpimämpien värien vuoksi. Lusikan varjoon olin melko tyytyväinen. Ei se täydellinen ole, mutta se on hyvä minun taitoihini suhteutettuna.

Yritin perspektiiviä kuvaan saadakseni maalata yksityiskohtia lähellä tarkemmin ja etäämmälle siirryttäessä käyttää vain suuntaa-antavaa maalaustapaa. Nuo kermapursotukset ovat siitä esimerkkinä.

Saimme me nauttia oikeaakin kakkua tänään, mutta siitä täytyy muistaa laittaa kuvia erikseen vaikka toisen kerran!

Nokkosperhonen

Harjoitus 22.3.2013

 

Lyijykynähahmotelma, akvarellivärit. Tästä tykkäsin kaikista perhosistani toistaiseksi eniten. Kevään ensimmäisen nokkosperhosen myötä liitävät onnentoivotukset sankarille Pohjanmaalle!

 Haluaisin osata maalata enemmän impressioita sen sijaan, että sorrun aina liian tarkkaan nykertämiseen, joka ei ole kuitenkaan edes tarkkaan mallinsa näköistä. Tykkäsin tämän läikikkyydestä, ja olen käyttänyt paljon märkää sivellintä ja maalannut märälle.

Syreenikiitäjän toukka

Harjoitus 21.3.2013

Lyijykynähahmotelma, akvarellivärit. Erilaisia vihreän sävyjä, toukassa paljon pigmenttiä ja hyvin kuiva sivellin. Vaikeinta tuo lehti toukan alla, siitä tuli suttuinen. En osaa piirtää varjoja ollenkaan, tässä juuri tuon lehden oikean laidan varjot suoraan toukan alapuolella ovat eds hiukan mieleiseni.

Sitruunaperhonen

Harjoitus 20.3.2013

Lyijykynäluonnos, akvarellivärit. Keltaisen sävyt eivät kameran kautta jäljentyneet niin sitruunaisina kuin olivat paperilla. Erityisen vaikeilta tuntuivat siipien läpikuultavuuden ja vartalon karvaisuuden maalaaminen.

Suruvaippa

Harjoitus 19.3.2013

Lyijykynähahmotelma, akvarellivärit

Paatsamasinisiipi

Harjoitus 18.3.2013

Lyijykynähahmotelma, akvarellivärit, vesiliukoiset puuvärikynät

Tunnelmakuvia viikonlopulta

Rakastan kiireettömiä viikonloppuaamuja!  Arkiaamuisin minä ja poika ehdimme yleensä yhtä aikaa aamiaiselle pikkuneiti seuranamme, viikonloppuisin mieskin sen hätäisen jogurtin lisäksi ehtii jäädä toisellekin kahvikupilliselle. Ei tarvitse kiirehtiä viemään koululaista. Arkisin pojan aamiainen on usein mikropuuro pikahiutaleista, Weetabix tai mysli, -jotain, mitä rintaruokintaan ja vaipanvaihtoon varatun äidin ei tarvitse erikseen laittaa. Nyt ehdin leipoa skonssitaikinan molempina päivinä. Aamuauringon paistaessa vanhoilta Arabian ruusulautasilta nautittu aamiainen tuntui ihanan ylelliseltä, ja kaikki yöimetyksen aiheuttamat selkäkivut ja hartiasäryt tai liian vähäinen yöunen määrä unohtuivat hetkeksi.

Esikoisen kanssa imetys ei onnistunut ollenkaan, ja sen ajatteleminen tuntuu vieläkin kipeälle. Tytön kanssa sain uuden mahdollisuuden. Välissämme nukkuva pikkuneiti on saanut nautiskella rintamaidosta edelleen myös öisin. Nautin siitä, että yleensä saan nukkua ainakin yhdet päiväunet tytön vieressä. Yöimetyksen takia saa ihania erivapauksia ja antaa itselleenkin anteeksi paljon keskeneräisyyttä. Alakuvissa heräillään lauantain päiväunilta, aina yhtä hyväntuulisena.

Kun ihana mieheni tarjoutui taas kerran imuroimaan, sain minä keskittyä paperipinojen ja lehtikasojen raivaamiseen. Pölyjen pyyhkiminen ja väärille paikoille eksyneiden tavaroiden järjestely on rentouttavaa, kun kaikki meteliä pitävät kodinkoneet taas lähes vievät kotitöiden tekemisen ilon! Yksi ihanimpia järjestelytehtäviä tälle viikonlopulle oli löytää paikka akvarelliväreille, jotka olen hankkinut pitkään niistä haaveiltuani. Valtava määrä siveltimiä ja vähän käytetyt akvarellivärit löytyivät erittäin edullisesti Huuto.netistä, lempikaupastani.

Yksi huushollimme erikoisimpia esineitä on varmaan vanha jäätelötötteröille tarkoitettu myyntiteline. Sekin on löytö Huuto.netistä vuosia sitten. Kuinka hyvin siveltimet telineeseen nyt sopivatkaan! Telineen kartiot pyörivät keskiakselin ympärillä, joten sopivan siveltimen valinta on nyt helppoa. Enää tarvitsisi osata maalata!

 

Kunhan lapset kasvavat-sitkuttelun sijaan päätin aloittaa harjoittelun nyt. Vaikka piirtäisin vain yhden pienen luonnoksen viikossa tai ensimäisissä laveerausharjoituksissa menisi vuosi, minä olen ainakin ottanut askeleen kohti unelmaani oppia maalaamaan. 

Ompelupisteestäni tuli tällainen poikkitaiteellinen neliön ateljee, kun saumuri ja ompelukone muuttivat lattialle, pöytätason alle. Kuljin huokailemassa ihastuksesta, hipelöin värikoteloa ja laitoin tärkeän tunnelatauksen ja inspiraation vuoksi esille poikani minulle joku vuosi sitten maalaaman kukkataulun.

Haaveiden konkretisoiminen päätöksiksi tuntuu aina yhtä hyvälle. Tästä se alkaa!  Päätin kuitenkin edetä ilman synnintuntoja ja jalat maassa tiedostaen lapsiperheen ajan rajallisuuden, -katsokaapa vaikka mitä kivaa neitonen oli keksinyt vessapaperirullan kanssa jo pelkästään sillä välin, kun otin muutaman kuvan!