Aika pian ensimmäisten syntymäpäivien jälkeen oli tutkittava kangaslaatikot. Ystäväni oli keksinyt loistoidean: kaverisynttäreillä voisi ohjelmanumerona olla kioskileikki. Kioskille piti enää keksiä toteutustapa!
Kaikenlaisia jämä- ja kierrätyskankaita oli ihana kaivella esiin pohdiskeltavaksi luonnonvalossa. Tammi- helmikuun vaihteessa tuntuivat viikonlopun päivät välttämättömiltä valoenergian tankkaukseen, - pitkät marras- ja joulukuu pimeydessä tuntuivat vieneen voimat.
Jospas tekisi viiri- tai lippunauhan...senhän voisi jälkikäteen hyödyntää vaikkapa lastenhuoneen sisustuksessa! Pastellisävyt sopisivat kioskin katoksi tulevaan pussilakanaan. Mitään pysyvää rakennelmaa emme kuitenkaan pystyisi nikkaroimaan tai edes osia säilyttämään juhlan jälkeen: tästä piti saada syntymään jonkinlainen kertakäyttökioski. Rakennelmasta piti kuitenkin saada aikaan edes vähän uskottavan näköinen.
Sankari itse kolasi lunta. Sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella presidentinvaaleissa äänestäjät saivat kulkea kolattuja kävelyteitä ainakin meiltä kotoa äänestyspaikalle asti. Kukaan maailmassa ei voi rakastaa lumitöitä niin paljon kuin meidän sydäntalven syntymäpäiväsankarimme!
Tärkeä ja odotettu tapahtuma oli myös kouluunilmoittautuminen. Mukavaa on, että varmaankin kaikki esikoulukaverit tulevat samalle luokalle. Uusia taitoja opetellaan nyt bussimatkoillakin, sillä seitsenvuotiaan matkoista tuli maksullisia, ja ikiomaa bussikorttia pitää muistaa näyttää nyt aina bussiin noustessaan.
Kun kaverisynttärit koittivat, olin kerinnyt ommella paitsi viirinauhan myös kioskimyyjälle päähineen. Kioskista piti tulla ensin jäätelökioski...
...mutta loppujen lopuksi sieltä tarjoiltiin (oli myyjä paikalla tai ei), koko illan menukokonaisuus. Vallan hyvin kahden sermin väliin pingotetun etupaneelin taakse kioskin pöydän alle näytti mahtuvan parikin lasta kerrallaan myös piilosta leikittäessä. Juhlat olivat onnistuneet eikä sankarin nukahtamista tarvinnut illalla kauan odotella!
Ihan mielettömän upea idea toi kioski! :) Ja toteutuskin on kaunis.
VastaaPoistaKamalan haikealta kyllä tuntu tuo, miten äkkiä pikkuiset kasvavat. Jotenkin on ihan mahdottoman hankala tajuta, että meiltäkin mennään ensi syksynä jo kouluun... Täällä maalla tosin on vähän vähemmän harjoittelemista bussien yms. suhteen. ;)Pitää opettaa, että missä kohtaa on vähiten vaarallista ylittää tie, jossa suojatie puuttuu monen kilometrin pätkältä kokonaan...
Kiitos! Minäkin täällä haikeilen (vai hermoilen?). Etukäteen vielä tuntuu vaikealle arvioida, milloin lapsi on tarpeeksi kypsä kulkeakseen koulumatkoja yksin. Nyt herralta itseltään saattaisi jäädä reppukin kotiin kun ollaan lähdössä eskariin,elleivät vanhemmat huolehtisi tavaroista. Ensimmäinen puoli vuotta varmaan ainakin saatellaan syksystä jouluun,ja puhuimme alustavasti toisen perheen kanssa vuorottelun mahdollisuudesta. Kesällä ennalta varmaan harjoitellaan pieniä matkoja julkisilla yksin. Meillä koulumatkalle tulee yksi bussin vaihto, ellei vihjailtu linjamuutos vielä ehtisi toteutua. On pieniä toiveita siitäkin, että yhdellä bussilla joskus tulevaisuudessa pääsisi tuon matkan taittamaan.
VastaaPoistaVoi miten ihana jäätelöbaari! Ja vielä ihanampi sankari!
VastaaPoistaEns viikolla nähdään!