Teollisuustiloista ja varastohalleista vaikutteita saava sisustystyyli on viime vuosina alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Osaltaan siksi, että pidän ennakkoluulottomista yhdistelmistä vanhaa ja uutta, ja osaltaan siksi, että kylmät, robustit ja karheanoloisetkin sisustuselementit tuntuvat kaikkialta pursuvaa valkoista röyhelöromantiikkaa omemmalta jutulta. Kai tämä kaikki alkoi kokkausharrastuksen parista, rosterista tuli haaveiden keittiössä materiaali numero yksi. Valkoisiin, romanttisiin maalaistunnelmiin liittyy lisäksi aina lähes aina uusvanhojen huonekalujen käyttö, ja minä haluan mieluummin oikeasti suutarinpajalla palvelleen työtuolin kuin Aasian halpatuontimaissa tehdyn uuden, joka on tarkoituksella kulutettu vanhan näköiseksi.
Tämä uusin viritys on ratkaisu käytännön ongelmaan. Olen jo pitkään halunnut hankkia kotiimme paloturvallisuussyistä vaahtosammuttimen, mutta sen paikka ja hinta ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Suunnitelma alkoi rakentua, kun sain lahjaksi työkaveriltani kirkkaanpunaisen Keep Calm and Carry On -julisteen. Julisteen historiasta voi käydä lukemassa esim.täältä. Kirkkaanpunainen sammutinhan sopisi hyvin sekä julisteen kehoitukseen että väriin....ja olihan minulla nyt se kympillä kirpparilta hankittu upeanpunainen työkalupakkikin!
Lopullinen ratkaisu käveli ruokatunnilla vastaan, sillä työpaikalla vieraillut sammuttimien huoltomies myös myi sammuttimia oleellisesti netistä löytämiäni hintoja halvemmalla. Tällainen kokonaisuudesta tuli:
Julisteen kehyksen värit valittiin sopimaan työkalupakin kädensijan ja sammuttimen letkun mustiin yksityiskohtiin. Vanha vakka löysi viimein paikkansa, sillä se lisäsi oleellisesti sammuttimen vakautta ja tasapainoa puisen lokerikon päällä.
Kun muutaman mahdollisen paikan kääntää ylösalaisin, miettii kolme vuorokautta ja pyyhkii pölyjä paikoista, joihin ei ole tullut katsottua kolmeen vuoteen, on toivosta luopumisen jälkeenkin vielä mahdollisuus löytää kauan sitten Huuto.netistä hankittu "Palokalusto"-kyltti.Tähän kokonaisuuteen se nyt kuuluu, tänne se on kaikki nämä vuodet odottanut pääsevänsä.
Kaikkein kivointa oli käytännön ongelman ratkeaminen mukavalla tavalla: Nyt sammutinta ei tarvitsisi piilottaa minnekään siivouskaappiin, josta sitä olisi vaikea tositilanteessa kaivaa esille. Palkitsevalle tuntui myös se, että aivan irrallisista palasista tuntui rakentuvan ehjä kokonaisuus. Liikkuvia osia oli monta: Lahjaksi saatu juliste, sattumalta töissä jututettu huoltomies, vanha vakka ilman paikkaa, kirpparilta löydetty kiiltävä pakki, keräilijäluonteen kauan sitten hankkima kyltti ja työkaverin lainaama iskuporakone, joita mitään ilman tätä kokonaisuutta ei olisi koskaan syntynyt. Kiitos kaikille asianosaisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti