Kakkuleipuri ja kukista kauneimmat

Määrätietoinen lapseni osoitti taannoin Akateemisen kirjakaupan tarjouksia tutkiessaan haluavansa Abigail Wheatleyn kirjan Baka, baka liten kaka. Ostinkin kirjan pojalta salaa, mutta säästin sen tarkoituksella odottamaan jotain äitiminullaeiolemitääntekemistä -hetkeä kaappiin. Nyt kesäloman alettua eskarista, säiden oltua todella viileitä ja tuulisia täällä meren rannalla ja minun sairastettuani pari viikkoa oli kiva kaivaa kirja kaapista yllätyksenä.

Pieni leipuri sai itse valita haluamansa reseptin, jota varten ostettiin raaka-aineet. Mielenkiintoinen sattuma oli, että hän valitsi mantelijauhoista tehdyn gluteenittoman kakkupohjan, joka oli todella erinomaisen makuinen ja pysyi hyvin kasassa. Samalla tuli romutettua minun ennakkoluulojani gluteenittoman leivonnan mauttomuudesta ja kakkujen hatarasta rakenteesta.

 

 

Kakusta tuli juuri sopivan pieni, siitä riitti meille herkutteluun kahdeksi päiväksi. En ole mikään täytekakkujen ylin ystävä, ja yritän vältellä makeaa muutenkin. Raikkaat marjat ja ulkoa luonnosta kerätyt kukat viimeistelivät kakun ulkonäön, sillä leivontaan erikoistuneiden liikkeiden väri- ja aromiaineita sisältävät valmiit sokerikuorrutteet ja pusseista vispattavat kreemit eivät vain ole aitoja makuja arvostavan ihmisen juttu. Tämä lastenkirja on huippu: siinä opetetaan tekemään täytteet ja kuorrutteetkin itse. Koristelussa vähän apua saanut leipuri näyttää melko tyytyväiseltä aikaansaannokseensa, vai mitä?

Edullista tarjouskirjaa ostaessani en ymmärtänyt, että pienen leipurin innostuttua meidän pitää hankkia vielä kirjan kakkuresepteille sopivat kakkuvuoat! Niitä käytiinkin jo kahvipapuja ostaessamme alustavasti katselemassa tänään Eiringiltä. Tämä ensimmäinen kakku leivottiin Bruno-pahvivuoissa, ja niistä mantelikakkupohjia oli todella vaikea saada irti, vaikka vuoat oli rasvattukin ennalta. Kakkukuvien myötä toivottelemme sekä Seppo- että Esko-ukille hyvää nimipäivää, molemmat kun juhlivat kesäkuussa.

Vielä yhden kukkakuvan haluaisin kanssanne jakaa: Viimeisenä työpäivänäni ennen kesä- ja äitiyslomaa sain työkavereiltani näin kauniin ja ihanan kukkakimpun, ja kimpun kuihduttua pieni suloinen koristenalle päätyi seitsenvuotiaan leikkikaivinkoneen hyttiin kuljettajaksi :) !