Kesämuistoja kellariin

Sadepäivänä, pienen neidin nukkuessa liinassa, ehdin laittaa näytille muutaman kivan kesäkuvan. Purkillinen mukavia muistoja on taas täynnä talvea varten.

Pohjanmaalla pidettiin pihakirppistä ties kuinka monetta kesää. Mekin veimme sinne myyntiin valkoiset Iskun yöpöytämme, jotta vauvan kehdolle saatiin raivattua tilaa makuuhuoneeseen. Onneksi yöpöytiin ei kukaan ollut meillä 15 vuodessa kiintynyt, sillä neiti ei ole kehtoa juurikaan käyttänyt. Vielä. Hän haluaa nukkua kyljessä kiinni ja ruokaillakin sen verran usein yöllä, että sängyn jakaminen helpottaa minunkin nukahtamastani nopeasti uudelleen. Isoveli teki tärkeän työtehtävän purkaessaan kanssani yöpöytiä kuljetuskuntoon. 

Ylistarosta löytyvä Wanhan Markin puoti ja eläinten vanhainkoti on todella mukava retkikohde lasten kanssa.

Pojan pituuskasvun huomaa valokuvista aina niin paljon paremmin! Kuva-arkistostamme löytyy kuvia saman ponin seurassa juuri ja juuri säkäkorkeuteen ylettyvästä taputtelijasta.

Pojan kesälomamuistoista mukavimpia oli ruohonleikkuu päältäajettavalla ruohonleikkurilla yhdessä ukin kanssa. Omat kuulosuojaimet olivat tehneet kotoa 400 kilometrin matkan juuri miesten töitä varten.

  

Raskaus oli tänä kesänä rajoittamassa  monenlaista reissausta. Mahani kanssa kuorsasin, ja hotelliyö yhteisessä huoneessa ei välttämättä ollut miehelleni helppo. Poikkesimme kuitenkin parin yön reissulla Vaasassa, Suomen aurinkoisimmassa kaupungissa. Pojalle oltiin jo aikaisin keväällä luvattu palkintomatka Tropiclandiaan, mikäli hän oppisi uimaan. Ja oppihan tuo, uimakerhossa kirjattiin jo 25 metrin matkan sujuvan.

Vaasasta jäivät mieleen monet pikkuliikkeet ja todella vaikutuksen tehnyt ravintola Fondis.

Suurin syy ihastumiseemme hyvän ruoan lisäksi oli, että lasten listaa ei ollut erikseen ollenkaan, vaan pienet lapset söivät ilmaiseksi ja koululaiset puoleen hintaan aikuisten listan aterioita. Väsyneet kanakorit ranskalaisilla, spagetti ja lihapullat sekä nakit ja muusi-annokset vaviskaa! Jossain osataan palvella hyvää ruokaa arvostavia lapsiakin. Palvelu oli sujuvaa molemmilla kotimaisilla ja paikka kävelyetäisyydellä hotellista, mitä muuta voisi enää toivoa! Kaupungin kaksikielisyyttä hyödynnettiin toki muutenkin, sillä kirjakaupoissa tuntui olevan ruotsinkielisiä lastenkirjoja jopa enemmän kuin Helsingissä.

Notre Damen kellonsoittaja -elokuva on katsottu meillä moneen kertaan. Lasten toiveet ovat ihania: Pojalla on ollut yksi pitkäaikainen haave, -päästä joskus kiipeämään korkealle kirkontorniin kelloja katsomaan.  

Ihanampaa vielä on, jos nämä toiveet joskus toteutuvat. Aivan ainutlaatuinen mahdollisuus toteuttaa tuo toive järjestyi tänä kesänä. Suomen kolmanneksi suurin kirkko Ylistarossa oli meidän Notre Damemme. 

 

Kiitämme kovasti toiveen toteuttajia!