lauantai 10. maaliskuuta 2012

Heinäntekoakin helpompi hernekeitto

Kirahvilan Kati haastoi minut mukaan pohtimaan helppoja ja nopeita arkiruokia helmikussa. Helmikuu menikin helposti liian nopeasti, enkä ehtinyt osallistua haasteeseen ajoissa. Asia jäi silti vaivaamaan, sillä harvoin olen ollut reseptipohdinnoissani yhtä tuskainen: Osasinko ollenkaan laittaa helppoa ja nopeaa ruokaa?

Ongelma haasteen kanssa oli siinä
, että pidän ruoanlaitosta aivan liikaa. Viihdyn keittiössä, -itseisarvona ei ollenkaan ole päästä sieltä mahdollisimman nopeasti pois! Arjen kiireiden keskellä rakkaudella ja hartaudella valmistettu ruoka on rentoutumiskeino, -ja kuinka monesta raaka-aineesta saakaan niin paljon enemmän makuja esiin, kun ensin vähän kuullottaa ja sitten paljon hauduttaa! Lopputulemana ruoanlaitto tuolla tavoin ei enää olekaan nopeaa puuhaa. Esimerkiksi sipulit ja juurekset borssikeitossa saavat aivan uusia ulottuvuuksia ja upeita makeita, lempeitä sävyjä, kun ne saavat kypsyä viipyillen miedolla lämmöllä.




Syödään meilläkin nopeita ruokia, mutta nopea ruoka on usein aiemmin tehdyn hitaan ruoan toinen erä, ja ateriasta selvitään salaatinteolla ja lämmityksellä. Nämäkään reseptit eivät täytä osallistumiskriteereitä. Meillä tehdään pääsääntöisesti ruokaa kahdeksi kerraksi kerrallaan, sillä samassa ajassa syntyy usein isompikin annos. Tavallisia sekaruokaakin rikastetaan Liikennevalolautasen periaatteiden mukaisesti runsaalla määrällä kasviksia ja juureksia, ja niiden pilkkominen ottaa aina oman aikansa. Lihan ja kasvisten suhde on usein niin päin, että "kanakeitto" saattaa syntyä puolesta padallisesta tuoreita kasviksia, ja parista-kolmesta broilerin rintafileestä.



Toista päivää samaa ruokaa peräkkäin emme silti syö käytännössä koskaan, vaan toinen annos odottaa nauttijoitaan pari päivää tai pakastetaan. Ruoan ihanuus lässähtää mielestäni sillä, että samaa ruokaa syödään niin kauan, kunnes kattila on tyhjä: Mikä tahansa herkku muuttuu tympeäksi pakkopullaksi. Parin päivän tauon jälkeen toinen annos jo maistuu taas.

Pari-kolme tuntia haudutellun bolognese-kastikkeen esiinkaivaminen pakastimesta seuraavan päivän kiireiselle illalle on suorastaan ihana, veden kielelle tuova yllätys, jonka eteen nähty vaiva palkitaan moninkertaisesti, kun einespinaattilettuihin ei tarvisekaan turvautua harrastusillasta huolimatta. Ai niin, meillä oli täällä tällainenkin, -otetaanko sulamaan?

Kun sitten laitan tietoisesti helppoa ja nopeaa, lähtee mopo silloinkin käsistä. Voisiko olla helpompaa, kuin vaikkapa tortillat? Tortilloille kuitenkin marinoidaan soijasuikaleet tai kana jo edellisenä päivänä, tehdään guacamole kotona ja keitellään salsa tomaateista, chilistä ja paprikoista. Pikkukulhoja pöytään kertyy tapaksia, tortilloja tai meze-tyylistä ruokaa syötäessä useita, ja kunkin yhden pienen aterianosan laittaminen voisi olla ollutkin helppoa ja nopeaa. Mutta sitten keuli se mopo...

Sosekeitot ja jotkut pastakastikkeet. Siihen tulokseen tulin, - ne minä osaan tältä kysytyltä sektorilta. Todistusaineistoksi jaan käyttöönne allaolevan edullisen ja maukkaan hernekeittoreseptin. Lisäksi osaan antaa käytännön vinkkejä siitä, miten arkiruoasta selviää helposti:

  • tee kerralla isompia annoksia. Se on  myös energiataloudellista.
  • hyödynnä tähteitä, ne ovat usein jo valmis osa seuraavaa ruokaa. Salaatti saa ruokaisuutta tähteeksi jääneistä kananpaloista, perunamuusi parantaa kasvispihvien rakennetta, kylmäsavulohen tähteistä tekee purjosuikaleiden kanssa jo piirakan...
  • esikäsittele kasviksia tämän tai seuraavan päivän ruokaan jo kauppakassia purkaessasi. Jos tiedät iltapäivällä tarvitsevasi porkkanasuiikaleita, miksi et kuorisi porkkanoita jo niitä kauppakassista purkaessasi? 
  • tee esivalmisteluja silloin, kun sinulla vielä ei ole nälkä. Jauheliha- tai siskonmakkarakeiton kasvikset voi freesata parvekkeelle odottamaan iltapäivää jo edellisenä päivänä tai tunteja aiemmin, perunat kuoria ja pilkkoa jääkaappiin vesiastiaan, ja kun nälkä yllättää, valmistuu keitto perunoiden kypsymisajassa. Nälkäisenä tulee tempaistua jääkaapista "mitä vaan".
  • Tee "samalla kun"-menetelmällä kaikkea mahdollista. Samalla kun uunissa paistuu tämän päivän ruoka, voit esikäsitellä kasviksia seuraavan päivän ruokaan. Samalla kun kuorit perunat tämän päivän muusiin, voit kuoria kylmään veteen jääkaappiin muutaman perunan myös huomisen keittoon.
  • Jaa ruokaan liittyviä askareita ystäväperheen kanssa. Minulla on ollut onni löytää ystävä, jonka kanssa jouluruoan valmisteluja on voinut jakaa. Me saimme kotitekoista saaristolaisleipää, he saivat meiltä laatikoita. 
  • Muista, että einesten käyttö ei ole synti eikä ruoasta tarvitse stressata. Voit kuitenkin valita eineksistäkin ne, joissa ei ole käytetty turhia lisäaineita ja jotka ravintoarvoltaan ovat järkeviä. Tärkeämpää on pysyä voimissaan ja jaksaa arki kuin uuvuttaa itsensä kotitöillä.



Heinäntekoakin helpompi hernekeitto
(3 annosta)
1 rkl rypsiöljyä
1 pieni sipuli tai puolikas suuresta hienonnettuna
2 pss kotimaisia pakasteherneitä
0,5 l vettä
1 lisäaineeton kasvisliemikuutio
1 dl kermaa
yrttimausteita, esim. kuivattua basilikaa ja meiramia
mustapippuria myllystä
optiona koristeeksi pinnalle esimerkiksi persiljasilppua ja paistettua pekonia

Kuullota sipuli öljyssä paksupohjaisessa kattilassa. Lisää kattilaan vesi, pakasteherneet ja kasvisliemikuutio. Keitä miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Soseuta keitoksi sauvasekoittimella, lisää yrttimausteet, mustapippuri ja kerma. Anna sauvasekoittimen käydä vielä sen aikaa, että kerma sekoittuu keittoon. Tarkista suolan määrä ja maku muutenkin. Tarjoile persiljasilpun (ja halutessasi paistetun pekonin) kera.

7 kommenttia:

  1. Kiitos. Tässä oli monta hyvää vinkkiä. :) Ja anteeksi, jos aiheutin paineita.

    Niin muuten, mä lasken kyllä salaatit pikaruoiksi. Meillä tehdään moisia aika usein pikapikasapuskana ja liitteeksi syödään sitten vaikka munakasta, juustoa tai eilispäivän paistilihaa (lihansyöjille siis tietty). ;)

    Hernekeitto-ohje kuulostaa ihanalta...Slurps.

    VastaaPoista
  2. Et sä mitään paineita aiheuttanut, blogiyhteyksissä en sellaisia edes suostu ottamaan. Jäin vaan pohtimaan aihetta omastakin mielenkiinnosta. Huomasin unohtaneeni aivan kriittisen tärkeän neuvon: kokkaava puoliso. Mikä voisi olla helpompaa ja nopeampaa :D

    VastaaPoista
  3. Kokkaava puoliso on kyllä hyvä apu. :D Ruokaa tulee eteen, vaikka ei itse tekisi mitään (muta kuin ehkä huikkaisi pari neuvoa sivusta)

    VastaaPoista
  4. Ootko sä muka joskus ollut heinätöissä? Se ei oo mitään helppoa hommaa; hiki virtaa, joka paikkaa kutittaa ja henki meinaa loppua.

    Oikeasti se on ihan kivaa, koska niiden parin päivän aikana laihtuu väkisinkin pari kiloa. Ja meillä on tuolla hyvä porukka, siis sitä on yleensä melko paljon. Jotta tervetuloa vaan ens heinäkuussa testaamaan miten helppoa se onkaan ;-)

    VastaaPoista
  5. Oonko mä ollut heinätöissä?! Voi sua, sä oot niin nuori :D. Olen monena kesänä, mutta en A rakas varmaan enää koskaan sinä aikana, kun sinä olet ollut olemassa <3. Lähinnä tuo otsikko viittaa sanontaan "Helppoa kuin heinänteko", ei niinkään ttyön oikeaan raskausasteeeseen...mutta joo, olen sekä nostellut heiniä seipäille, ajanut traktoria kun paaleja kerättiin, nostellut paaleja latoon, kantanut pellolle eväitä että hyppinyt J:n kanssa ladossa heinäkasoissa, joita piti tiivistää

    VastaaPoista
  6. Olihan Pohjanmaalla lehmiä vielä kaikkina mun lapsuuden kesinä. En mä silti varmaan heinätöistä tykännyt koskaan, ladon kivijalan vieressä vilvoittelemassa oli paljon mukavampaa.

    VastaaPoista
  7. Mä kyllä oikeasti tykkään heinätöistä, tuollon aina niin hyvää porukkaa että tympeät hommatkin tuntuu kivoilta kun seura ja eväät on kohdallaan :-)

    Mä oon päässyt heinätöihin vasta Mikon tulta kuvioihin ja olen senkin vuoksi asiasta hyvin onnellinen.

    Mutta kiva kuulla että säkin tiedät tuon sanonnan olevan ihan kökkö :))

    VastaaPoista