Piece of cake

Harjoitus 24.3.2013
Tänään maalasin palan kakkua, -appiukko kun sai kuvan, joka sopi hänen syntymäpäiväkorttiinsa. Kakkupala saa muistuttaa minuakin siitä, että kaikkien uusien taitojen oppiminen on kuitenkin loppujen lopuksi mahdollista, vaikka vaatiikin kovasti työtä.

Kakkua maalatessani yritin miettiä, minkä väristä on valkoinen maalattuna akvarelliväreillä. Harjoittelin myös niitä kovasti pelkäämiäni valoja ja varjoja kaikkialla asetelmaa maalatessani.

Kokeilin hyvin kuivan siveltimen käyttöä mansikoiden ja kakkutaikinan pintastruktuuria kuvatessani.

s

Kokeilin, näyttäisikö kova materiaali kovalta maalattuna kylmillä väreillä ja tarkoilla ääriviivoilla samalla kun testasin, näyttäisikö epämääräisemmin maalattu kakun pinta pehmeältä tuon epätarkkuuden ja lämpimämpien värien vuoksi. Lusikan varjoon olin melko tyytyväinen. Ei se täydellinen ole, mutta se on hyvä minun taitoihini suhteutettuna.

Yritin perspektiiviä kuvaan saadakseni maalata yksityiskohtia lähellä tarkemmin ja etäämmälle siirryttäessä käyttää vain suuntaa-antavaa maalaustapaa. Nuo kermapursotukset ovat siitä esimerkkinä.

Saimme me nauttia oikeaakin kakkua tänään, mutta siitä täytyy muistaa laittaa kuvia erikseen vaikka toisen kerran!

Nokkosperhonen

Harjoitus 22.3.2013

 

Lyijykynähahmotelma, akvarellivärit. Tästä tykkäsin kaikista perhosistani toistaiseksi eniten. Kevään ensimmäisen nokkosperhosen myötä liitävät onnentoivotukset sankarille Pohjanmaalle!

 Haluaisin osata maalata enemmän impressioita sen sijaan, että sorrun aina liian tarkkaan nykertämiseen, joka ei ole kuitenkaan edes tarkkaan mallinsa näköistä. Tykkäsin tämän läikikkyydestä, ja olen käyttänyt paljon märkää sivellintä ja maalannut märälle.

Syreenikiitäjän toukka

Harjoitus 21.3.2013

Lyijykynähahmotelma, akvarellivärit. Erilaisia vihreän sävyjä, toukassa paljon pigmenttiä ja hyvin kuiva sivellin. Vaikeinta tuo lehti toukan alla, siitä tuli suttuinen. En osaa piirtää varjoja ollenkaan, tässä juuri tuon lehden oikean laidan varjot suoraan toukan alapuolella ovat eds hiukan mieleiseni.

Sitruunaperhonen

Harjoitus 20.3.2013

Lyijykynäluonnos, akvarellivärit. Keltaisen sävyt eivät kameran kautta jäljentyneet niin sitruunaisina kuin olivat paperilla. Erityisen vaikeilta tuntuivat siipien läpikuultavuuden ja vartalon karvaisuuden maalaaminen.

Suruvaippa

Harjoitus 19.3.2013

Lyijykynähahmotelma, akvarellivärit

Paatsamasinisiipi

Harjoitus 18.3.2013

Lyijykynähahmotelma, akvarellivärit, vesiliukoiset puuvärikynät

Tunnelmakuvia viikonlopulta

Rakastan kiireettömiä viikonloppuaamuja!  Arkiaamuisin minä ja poika ehdimme yleensä yhtä aikaa aamiaiselle pikkuneiti seuranamme, viikonloppuisin mieskin sen hätäisen jogurtin lisäksi ehtii jäädä toisellekin kahvikupilliselle. Ei tarvitse kiirehtiä viemään koululaista. Arkisin pojan aamiainen on usein mikropuuro pikahiutaleista, Weetabix tai mysli, -jotain, mitä rintaruokintaan ja vaipanvaihtoon varatun äidin ei tarvitse erikseen laittaa. Nyt ehdin leipoa skonssitaikinan molempina päivinä. Aamuauringon paistaessa vanhoilta Arabian ruusulautasilta nautittu aamiainen tuntui ihanan ylelliseltä, ja kaikki yöimetyksen aiheuttamat selkäkivut ja hartiasäryt tai liian vähäinen yöunen määrä unohtuivat hetkeksi.

Esikoisen kanssa imetys ei onnistunut ollenkaan, ja sen ajatteleminen tuntuu vieläkin kipeälle. Tytön kanssa sain uuden mahdollisuuden. Välissämme nukkuva pikkuneiti on saanut nautiskella rintamaidosta edelleen myös öisin. Nautin siitä, että yleensä saan nukkua ainakin yhdet päiväunet tytön vieressä. Yöimetyksen takia saa ihania erivapauksia ja antaa itselleenkin anteeksi paljon keskeneräisyyttä. Alakuvissa heräillään lauantain päiväunilta, aina yhtä hyväntuulisena.

Kun ihana mieheni tarjoutui taas kerran imuroimaan, sain minä keskittyä paperipinojen ja lehtikasojen raivaamiseen. Pölyjen pyyhkiminen ja väärille paikoille eksyneiden tavaroiden järjestely on rentouttavaa, kun kaikki meteliä pitävät kodinkoneet taas lähes vievät kotitöiden tekemisen ilon! Yksi ihanimpia järjestelytehtäviä tälle viikonlopulle oli löytää paikka akvarelliväreille, jotka olen hankkinut pitkään niistä haaveiltuani. Valtava määrä siveltimiä ja vähän käytetyt akvarellivärit löytyivät erittäin edullisesti Huuto.netistä, lempikaupastani.

Yksi huushollimme erikoisimpia esineitä on varmaan vanha jäätelötötteröille tarkoitettu myyntiteline. Sekin on löytö Huuto.netistä vuosia sitten. Kuinka hyvin siveltimet telineeseen nyt sopivatkaan! Telineen kartiot pyörivät keskiakselin ympärillä, joten sopivan siveltimen valinta on nyt helppoa. Enää tarvitsisi osata maalata!

 

Kunhan lapset kasvavat-sitkuttelun sijaan päätin aloittaa harjoittelun nyt. Vaikka piirtäisin vain yhden pienen luonnoksen viikossa tai ensimäisissä laveerausharjoituksissa menisi vuosi, minä olen ainakin ottanut askeleen kohti unelmaani oppia maalaamaan. 

Ompelupisteestäni tuli tällainen poikkitaiteellinen neliön ateljee, kun saumuri ja ompelukone muuttivat lattialle, pöytätason alle. Kuljin huokailemassa ihastuksesta, hipelöin värikoteloa ja laitoin tärkeän tunnelatauksen ja inspiraation vuoksi esille poikani minulle joku vuosi sitten maalaaman kukkataulun.

Haaveiden konkretisoiminen päätöksiksi tuntuu aina yhtä hyvälle. Tästä se alkaa!  Päätin kuitenkin edetä ilman synnintuntoja ja jalat maassa tiedostaen lapsiperheen ajan rajallisuuden, -katsokaapa vaikka mitä kivaa neitonen oli keksinyt vessapaperirullan kanssa jo pelkästään sillä välin, kun otin muutaman kuvan!

Huoneenuudistuksen jälkityöt

Lastenhuoneen sisustus on ihanaa! Aina kaikille entisille huonekaluille tai tärkeille tavaroille ei kuitenkaan uudistustöiden jälkeen löydy luontevaa paikkaa. Me jouduimme keksimään Pegasos-hevoselle uuden sijainnin. Selvää oli, että näin upeaa heppaa ei vietäisi kellariin tai laitettaisi kaappiin, vaan halusimme sen edelleen olevan esillä.

Erilaisia vaihtoehtoja pohdittuamme Pegasos päätyi eteisen ja olohuoneen välimaastoon, pienen sinisävyisen puupenkin yläpuolelle, jonne teimme myös liitutaulutarroista viikkokalenterin nuoren herran tärkeille aikatauluille ja menoille. Koristeellinen hevosfiguuri näyttää kokoavan sisustustarrat kuin raamien alle.

Näkymä eteiseen:

Näkymä olohuoneen suuntaan:

Ompeluineen ja kellarinraivauksineen muutoksessa meni aikaa useita viikkoja. Kellariin päätyi odottamaan tytön kasvamista se vanha sänky pojan huoneesta Tuntuu kuitenkin tosi hyvälle saada tämä projekit päätökseen, lopputuloksesta tuli meille kaikille mieluinen!

Ekaluokkalaisen uusi huone, osa 2

Kun se alunperin parven verhoiksi suunniteltu raitakangaskin oli käytettävä, innostuin ompelemaan tyynynpäällisiä uudistetun huoneen somistukseksi. Vanhaa jatkettavaa lastensänkyä kellariin kantaessamme löysimme sieltä unohtuneet jättityynyt kokoa 60x80cm, ja poika sai ne käyttöön piilopaikkaansa sängyn alle löhöilytyynyiksi.

Kallis kangas olisi mielestäni mennyt hukkaan, jos olisin ommellut sen tyynyliinoiksi sellaisenaan. Halusin kovasti uskoa, että osaisin tehdä jotain vähän jännempää. Suunnittelun lähtökohtana ihanan isojen tyynyjen pinta-alan mahdollisuudet, huoneen väriskaala ja merihenkinen sisustus,  nyt kovin trendikkäät tähtityynyt ja raitojen yhdistäminen tähtiin Stars&Stripes -lippukuoseja mukaillen, ripaus kaukokaipuuta kivaan tekstiin ja....tällaista syntyi!

Tekstit on painettu käsin Marabu-kangasväreillä. Tyynyliinoja on kaksi, joista toisen tähden applikointiin on käytetty tummansinistä lankaa ja toisen punaista.

 

Kuvasin kaikki huoneen uudet tekstiilit rinnakkain, jotta kolmen eri aikaan eri paikoista ostetun kankaan väriskaala näkyisi samassa kuvassa. Nuo tähtityynyt toimivat mielestäni hyvin kokonaisuuden yhdistäjinä, sillä kaikki raitakankaan sävyt löytyvät nyt paitsi vaaleista uusista tyynyliinoista  myös parven voimakkaamman värisistä verhoista.

 

 

Kleinbussikangas on kevään uutuuksia Eurokankaasta. Eihän näin valloittavan kankaan ohi onnistu kävelemään! 

 

Edellisen blogipostaukseni kuvissa sängyn alaosan verhot olivat kiinni. Verhon takaa löytyy huoneen asukas, jonka toivon pitävän aikaansaannoksistamme vielä pitkään!

Ekaluokkalaisen uusi huone, osa 1

Isompi sänky ja leikkikeittiöstä luopuminen olivat huonetta uudistettaessa avainteemat. Muuhun pyrittiin kajoamaan mahdollisimman vähän, koska pojalla oli esimerkiksi entuudestaan työpöytä, jonka halusimme säilyttää ja kirjahylly, jonka toivoimme edelleen mahtuvan huoneeseen uudesta sängystä huolimatta. 

Yhdelle seinälle olin maalannut pojalle kirjoittamani runon, ja tuo runoseinä oli iso kysymysmerkki. Peittäisikö uusi korkeampi sänky sen vai pystyisikö sen vielä jotenkin säilyttämään? Seinällä ja runolla oli paljon tunnearvoa, mutta olimme hankkimassa jonkinlaista parviratkaisua.

Sängyksi valitsimme pitkäikäisyytensä vuoksimonikäyttöisen ja muunneltavan Unipuun pikkuparven. Itse sängyn löysimme sopivaan hintaan Huuto.netistä ja korotuspalat, takalaita ja tikkaat tilattiin Askon kautta. 

Huoneen värit mietityttivät kovasti, sillä sängyn turvalaita oli melko tummansininen, sellainen tumma keskisininen. Mustikkaa tai jotain, en minä tiedä. Uutena ostettaessa olisimme varmasti valinneet valkoisen turvalaidan, mutta nyt mentäisiin tummansinisellä. Aiemmin huoneessa oli ollut Ikean säilytyslaatikoiden myötä alakuvassa näkyvää keskisinistä ja valkoista, Pegasoksen siipien ja työpöydän valaisimen turkoosia ja väripilkkuina vähän punaista.

Sängyn kokoaminen ei ollut mitkään pikkujuttu seitsemänkuisen tytön kanssa, kun molempien aikuisien käsiä oltaisiin hommassa tarvittu. Tytön kummitäti tuli apuun ja viihdytti pikkuprinsessaa, kun me pyyhimme puhtaaksi sängyn osia ja konttailimme lattialla ruuvailemassa sänkyä kokoon.

Kun korotuspalatkin olivat saapuneet, sängyn pohjaan kiinnitettiin verhokiskot, jotka olimme sahanneet jo K-raudassa oikean mittaisiksi. Minä pääsin mittailemaan sängyn alle suunniteltujen verhojen korkeutta. Lattialle sijoitettavalla patjalla ja verhoilla sängyn alaosastakin saisi tarvittaessa nukkumapaikan, hiukan yksityisyyttä vaikka lueskeluun tai musiikinkuunteluun ja mukavan majan leikkeihin.

Joskus suuret harmit kääntyvät voitoiksi ja oivalluksisksi. Verhoiksi tilaamani raidallinen kangas ei tullut ajoissa, jotta olisin sen hiihtolomaviikolla ehtinyt ommella. Kai siinä sitten piti käydä juuri niin, sillä kangaslaatikoissani oli parven alaosaan täydellinen verhokangas, jota en olisi ehkä muistanut ilman näitä aikatauluhaasteita. Kangaspala oli euron kirpputoriostos, Prestigious Textilesin kuosi "Ships".Jotta sentilleen oikeankorkuisesta kangaspalasta ei menisi milliäkään hukkaan, käänsin varmuuden vuoksi alataitteen silitettävän paltenauhan kanssa saadakseni siitä purkautumattoman, sillä päärmevara oli kovin kapea. 

Ylhäällä käänsin kankaanreunan vain kerran, ja jotta voisin jättää sen huolittelematta, ompelin sen kolmiaskelsiksakilla kiinni verhonauhaan. Verhonauhaa käytin ensimmäistä kertaa, ja sillä sai mukavasti verhon yläreunaan ryhtiä ja helposti yläreunaan harjanteen, joka peitti verhotangon näkyvistä. Kankaan kuvion kohdistusta ei voinut ajatellakaan, sillä kaikki olemassaoleva kangas tuli käytettyä viimeistä milliä myöten.

Värit toimivat paremmin kuin hyvin. Tämä kangaspala oli oikea aarre!

Kankaan turkoosi pohjaväri toimii hyvin työpöydän valaisimen kanssa, ja mikä parasta, se pelottava tummahko keskisininen sängynlaita oli yhdessä kankaan tummansinisen kanssa kuin suunniteltu kokonaisuus.  Vai mitä sanotte?

Reppu löysi paikkansa sängyn päädystä. Mitoiltaan sänky sopi paikalleen loistavasti, sillä runo, kirjahylly ja leikki-ikkuna jäivät kaikki entisille paikoilleen.

  

Verhokankaan korostettua huoneen merihenkistä sisustusta entisestään uskalsin kaivaa kirpputorilta ostetun merimiespaidan kaapista esille. Pikkulipastot olivat aiemmin osa leikkikeittiötä, ne saivat jäädä huoneeseen nyt päällekkäin. Emalimukien joukosta valitsin tänne somisteeksi ne kaksi, jotka tuntuivat huoneeseen kuuluvan kuin luonnostaan. Kiitos vielä kakkosesta, Kati <3!

Shhhhhh......!

Siellä se nukkuu. Meidän sängyllämme, yöt äidin ja isän välissä. Eikö ole ihana?

Pojalle ommeltuja vaatteita lähikuukausilta

Tänään sain pojan uudistettuun huoneeseen valmiiksi viimeiset ompelukset. Kuvia niistä ei vielä ole olemassa, joten kurkistetaan joitain blogitauon aikana syntyneitä tekeleitä.

Nuoren neidin kanssa ompeluhetkien löytäminen on ollut yksinomaan neidin isän ansiota. Tärkeä koulunaloitus pakotti inventoimaan vaatevarastot, ja kun poika kasvaa kamalaa vauhtia, oli joitain uusia vaatteita pakko syyspuolella saada aikaiseksi. Vauva-arjessa yritin oikoa, -siis kierrellä päiväunireissuilla kauppoja ja vältellä ompelua-, mutta kaikki liikkeet tuntuivat olevan pullollaan vain huppareita. Peruscolleget olivat ilmiselvästi kiven alla. Pari paitaa sitten ompelin vaatevaraston täydennykseksi.

Dinosauruspaitaan sai mukavasti upotettua erivärisiä sinisiä tilkkuja jämäkangaslaatikosta. Paita on mieluinen, se on käytössä vähän väliä.

Toinen yhtä mieluinen paita on numeropaita. Molempiin paitoihin löytyy asuun sopivat collegehousut: harmaat ostettiin ja vaaleanihreät velourhousut olin ommellut jo aiemmin.

Trikoopipoja poika sai ainakin kolme pareiksi eri takeille, yhdestä en ole muistanut ottaa edes kuvaa. Vihreään fleece-takkiin sopivakin pitäisi varmaan vielä ommella!

Tällä ekaluokkalaisen rakastamalla lörppämallisella pipo-ohjeella osallistuin myös Royal-Tuotteen ompeluvinkki-kisaan. Olin ikionnellinen, kun sain ohjeellani raadin suosikkina palkinnoksi erittäin mieluisia trikookankaita tuleviin ompeluihin! Trikoopipon kaava ja ohjeeni ompeluun löytyvät täältä vinkkinä numero 3.

Menköön...vaan ei sittenkään!

Otettuamme muutaman kuvan muistoksi pakkasimme nämä ja kaikki loputkin keittiötavarat laatikoihin yhdessä pojan kanssa. 

Pikkiriikkinen juustohöylä löytyi aikanaan Kokkipuodista. Emalikahviastiasto on ostettu Riimikosta Vanhasta Porvoosta. Leikkiruoat ovat omaa tuotantoa.

Alakuvassa huovuttamani sipulisarja.  Hämmästelin jokaisen huovutetun ruokatavaran kohdalla niitä hypistellessäni erityisesti sitä, miten ne ovatkin kestäneet leikeissä.

Hedelmiä:

Makirulla:

Monikohan vieras on saanut meillä kahvin ja pullan, kun kioski, kauppa tai ravintola on avannut ovensa ja vieraat kaapattu mukaan leikkiin?

Siivoamistakaan ei sopinut unohtaa:

Minikokoiset rusinapaketit karsiutuivat pakatessa noin viidesosaan alkuperäisestä määrästään, mitään muuta haalimaani en raaskisikaan heittää pois. Hauska muisto oli sekin, kun tuo Ruohonjuuresta mainoslahjana saatu pikkuinen Herbamare-suolapurkki tyhjeni vähän kerrallaan. Poika söi salaa suolat sisältä, onneksi sentään ei kaikkea kerralla. Tryffeliöljypullo meni leikeissä ruokaöljystä mainiosti. Normikokoista pakettia kalliimpia maissihiutaleita piti ostaa kerran näissä äpikkupaketeissa vain siksi, että paketit tarvittiin keittiöön.

 Leivonnaisiakin oli kertynyt ainakin korillinen, 

Apuna pakkaamassa oli seuraava keittiön käyttäjä. Neiti on erityisen ihastunut punaiseen väriin, ja tässä meiltä maalta ullakolta löytynyt pikkutarjotin on päässyt makutestiin. 

Vaan mitä sitten tapahtui? Me löysimme lipastolle uuden hyvän paikan olohuoneesta. Poika  keksi, että siinähän sitä keittiötä voisi sitten käyttää jatkossa, jos häntä huvittaisikin leikkiä siinä uudessa paikassa televisiota vastapäätä kokkistudiota! Uuninluukku jätettiin purkamatta, tavarat vain pakattiin piiloon lipaston laatikoihin. Hyllyrakennelma lipaston päältä kerättiin pois, ja lipasto toimii nyt mainiona laskutasona isomman vierasjoukon kyläillessä vaikka tarjoiluille, arjen legorakennelmille tai kokkistudion kattiloille. Salaa olin onnellinen itsekin, sillä haikealta keittiöstä luopuminen olisi tuntunut myös minusta. Kokkistudion työtasoja voi käyttää nyt kuitenkin onneksi myös oikean keittiön työtasojen laajennuksena, sinne mahtuu vaikkapa tekemään salaatin.