Keittiöremontti

Tämä on nopeasti tehty blogipostaus. Nopeasti tehty, sillä kaikissa kuvissa ei ole edes blogini tunnistetta. Ajattelin muutaman kuukauden blogitauon jälkeen, että huonosti tehty olisi sekin parempi kuin ei mitään. Arki on pitänyt kiireisenä ja neiti kaksi kättä varattuna. Nyt juon kupillisen teetä ja istun hetken kuviani katsellen, sillä kylvetetty tyttö simahti sänkyymme.

Esikoinen täytti tammikuun lopussa kahdeksan. Jo pari-kolme vuotta hän on toivonut huoneeseensa kerrossänkyä tai parvea, mutta ei ole ollut valmis luopumaan hänelle rakentamastani leikkikeittiöstä. Molemmat eivät huoneeseen mahdu. Aika yleensä korjaa tällaiset ongelmat, ja kun vakuutimme, että kaikki hänen rakkaat tavaransa säästetään kellarissa laatikoihin pakattuna pikkusiskolle ja hän näkee ne aikanaan vielä, hän sanoi haluavansa nyt mieluummin sen ison pojan sängyn jo keittiön tilalle. Vanha sänky on ollut jo jäämässä liian pieneksi. Otimme viimeiset kuvat muistoksi keittiöstä ennen kuin se purettiin.

Keittiö on oikeastaan tuunattu lipasto. Valmiin valkoisen puukalusteen yksi kolonen muuttui vanerilevyllä uuniksi, ja yhden vetolaatikon etuseinämä sai kylkeensä irrotettavan paneelin säätönuppeineen. Tasolle tein leikkejä varten hellan levyt, ja Ikean pikkulipastot säilöivät mahdottoman määrän pieniä leluja kätköihinsä. Hyllylle lipastojen päälle saimme kaikki kauniit tavarat esille. Ikkunaksi sijoitimme kaksi vanhoja ikkunanpokia muistuttavaa peiliä, joiden keskittäminen aikanaan tehtiin pinnasängyn mittojen mukaan, vaan ei ole epäsymmetrinen ikkunanpaikka menoa isomman lapsen sängyn kanssakaan haitannut.

Kaikki alkoi kai siitä, miten paljon inhoan muovisia krääsäleluja. Itse huovutetut leikkiruoat tuntuivat paljon sympaattisemmille kuin pilipalimuovi. Ne myös aikanaan hajoavat luontoon. Inhosin myös muovilelujen kirkkaita värejä, ja halusin ruokien näyttävän oikeammille ja aidoille. Paistettu kananmuna ja lihapullat olivat ensimmäisiä huovutustöitä, -spiraaleiksi virkatut fusillit samalla lautasella tekivät niistä jo aterian.

Astiat olivat löytöjä sieltä täältä. Valtaosa näistä minikokoisista aarteista oli sellaisia, että niitä saivat aikuiset lainata oikeaankin keittiöön. 

Seuraavan kerran blogin kimppuun päästessäni laitan vielä muutamia kuvamuistoja keittiön tavaroista, mutta nyt neiti heräsi ja äitiä kutsutaan kovalla komentoäänellä!