Ekaluokkalaisen uusi huone, osa 1

Isompi sänky ja leikkikeittiöstä luopuminen olivat huonetta uudistettaessa avainteemat. Muuhun pyrittiin kajoamaan mahdollisimman vähän, koska pojalla oli esimerkiksi entuudestaan työpöytä, jonka halusimme säilyttää ja kirjahylly, jonka toivoimme edelleen mahtuvan huoneeseen uudesta sängystä huolimatta. 

Yhdelle seinälle olin maalannut pojalle kirjoittamani runon, ja tuo runoseinä oli iso kysymysmerkki. Peittäisikö uusi korkeampi sänky sen vai pystyisikö sen vielä jotenkin säilyttämään? Seinällä ja runolla oli paljon tunnearvoa, mutta olimme hankkimassa jonkinlaista parviratkaisua.

Sängyksi valitsimme pitkäikäisyytensä vuoksimonikäyttöisen ja muunneltavan Unipuun pikkuparven. Itse sängyn löysimme sopivaan hintaan Huuto.netistä ja korotuspalat, takalaita ja tikkaat tilattiin Askon kautta. 

Huoneen värit mietityttivät kovasti, sillä sängyn turvalaita oli melko tummansininen, sellainen tumma keskisininen. Mustikkaa tai jotain, en minä tiedä. Uutena ostettaessa olisimme varmasti valinneet valkoisen turvalaidan, mutta nyt mentäisiin tummansinisellä. Aiemmin huoneessa oli ollut Ikean säilytyslaatikoiden myötä alakuvassa näkyvää keskisinistä ja valkoista, Pegasoksen siipien ja työpöydän valaisimen turkoosia ja väripilkkuina vähän punaista.

Sängyn kokoaminen ei ollut mitkään pikkujuttu seitsemänkuisen tytön kanssa, kun molempien aikuisien käsiä oltaisiin hommassa tarvittu. Tytön kummitäti tuli apuun ja viihdytti pikkuprinsessaa, kun me pyyhimme puhtaaksi sängyn osia ja konttailimme lattialla ruuvailemassa sänkyä kokoon.

Kun korotuspalatkin olivat saapuneet, sängyn pohjaan kiinnitettiin verhokiskot, jotka olimme sahanneet jo K-raudassa oikean mittaisiksi. Minä pääsin mittailemaan sängyn alle suunniteltujen verhojen korkeutta. Lattialle sijoitettavalla patjalla ja verhoilla sängyn alaosastakin saisi tarvittaessa nukkumapaikan, hiukan yksityisyyttä vaikka lueskeluun tai musiikinkuunteluun ja mukavan majan leikkeihin.

Joskus suuret harmit kääntyvät voitoiksi ja oivalluksisksi. Verhoiksi tilaamani raidallinen kangas ei tullut ajoissa, jotta olisin sen hiihtolomaviikolla ehtinyt ommella. Kai siinä sitten piti käydä juuri niin, sillä kangaslaatikoissani oli parven alaosaan täydellinen verhokangas, jota en olisi ehkä muistanut ilman näitä aikatauluhaasteita. Kangaspala oli euron kirpputoriostos, Prestigious Textilesin kuosi "Ships".Jotta sentilleen oikeankorkuisesta kangaspalasta ei menisi milliäkään hukkaan, käänsin varmuuden vuoksi alataitteen silitettävän paltenauhan kanssa saadakseni siitä purkautumattoman, sillä päärmevara oli kovin kapea. 

Ylhäällä käänsin kankaanreunan vain kerran, ja jotta voisin jättää sen huolittelematta, ompelin sen kolmiaskelsiksakilla kiinni verhonauhaan. Verhonauhaa käytin ensimmäistä kertaa, ja sillä sai mukavasti verhon yläreunaan ryhtiä ja helposti yläreunaan harjanteen, joka peitti verhotangon näkyvistä. Kankaan kuvion kohdistusta ei voinut ajatellakaan, sillä kaikki olemassaoleva kangas tuli käytettyä viimeistä milliä myöten.

Värit toimivat paremmin kuin hyvin. Tämä kangaspala oli oikea aarre!

Kankaan turkoosi pohjaväri toimii hyvin työpöydän valaisimen kanssa, ja mikä parasta, se pelottava tummahko keskisininen sängynlaita oli yhdessä kankaan tummansinisen kanssa kuin suunniteltu kokonaisuus.  Vai mitä sanotte?

Reppu löysi paikkansa sängyn päädystä. Mitoiltaan sänky sopi paikalleen loistavasti, sillä runo, kirjahylly ja leikki-ikkuna jäivät kaikki entisille paikoilleen.

  

Verhokankaan korostettua huoneen merihenkistä sisustusta entisestään uskalsin kaivaa kirpputorilta ostetun merimiespaidan kaapista esille. Pikkulipastot olivat aiemmin osa leikkikeittiötä, ne saivat jäädä huoneeseen nyt päällekkäin. Emalimukien joukosta valitsin tänne somisteeksi ne kaksi, jotka tuntuivat huoneeseen kuuluvan kuin luonnostaan. Kiitos vielä kakkosesta, Kati <3!