maanantai 29. elokuuta 2011

Pikku Lauri Lainaveli


Lainapikkuveli
Juna surkeaan sumuun häviää; enää erotan takavalot.
Maailmanpyörä töröttää mäellään, samoin Pasilan kerrostalot.
Pieni saattajakin jo väsähtää: myös hän tuntee suurta ikävää.
Kun kaksin katsomme tyhjää rataa, tihku usvaksi kasvoille sataa.

En voinut poikani toivetta toteuttaa, en voinut saada toista lasta.
Rakkaus kummipoikaani pikkuiseen on siksi niin arvokasta.
Me naamat yhdessä sotkettiin, roskis pienillä vaipoilla täytettiin.
Kuusivuotias piteli pientä kättä: lainaveljensä, -epäilemättä!

perjantai 26. elokuuta 2011

Kaikki kommentit tervetulleita!

Bloggerin blogisofta on minulle uusi, joten antakaa anteeksi kömmähdykseni: En osannut blogia luodessani kiinnittää huomiota siihen, että oletusasetuksilla kommentointi ei ollut sallittua kaikille, vaikka joskus muinoin muistan juuri tuon ominaisuuden harmittaneen muiden kivoja blogeja lukiessa...olisi ollut kiva jättää terveiset, mutta silloin minulla ei ollut mitään sallituista tunnuksista kommenttikenttään kirjoittaakseni. Nyt olen muuttanut asetusta niin, että kommentoinnin pitäisi onnistua ja päästään kunnolla vauhtiin!


 Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat lukijat!

tiistai 23. elokuuta 2011

Avokadoetsivät: Dippi vai floppi?

Kouluruokalan astioiden terävä kalke ja kilinä,  ryöppyinä vyöryvät naurunremahdukset. Minä en osaa olla mukana naurussa: kumma maku, outo suutuntuma. Perunamuusissa ei ollut käytetty tuoretta perunaa ollenkaan. Sen sijaan sen valmistusaineissa oli tuoteselosteen mukaan 0,7% perunajauhetta, ja lisäksi pikkuteksteistä löytyi peruna-aromia, voinmakuista aromia, valkoisemman värin ja kuohkeamman vaahdon aikaansaavia lisäaineita sekä säilöntäaineita. Kuinka unohdinkaan happamuudensäätöaineen! 

Mille kuulostaa? Epätodelliselle? Tunnustan, tuo valvetilan painajainen oli mielikuvitukseni tuotetta. Johan tuossa tilanteessa vanhemmat todellisuudessa olisivat barrikadeilla vaatimassa verorahoilleen vastinetta, jos moista kukkua syötettäisiin kouluruokana. Guacamoleiksi tai guacamoledipeiksi kutsuttuja kemiantuotteita saattavat samat vanhemmat kantaa kotiin perjantai-illan lohturuoaksi, - aidosti uskotellen itselleen herkuttelevansa -, vaikka guacamolen pääraaka-ainetta avokadoa nämä floppidipit sisältävät tuskin nimeksikään. Suurennuslasin kanssa tuoteselosteisiin perehtynyt alter egoni etsivä Huomuhättiläs (poikani minusta käyttämä koodinimi, = luomulähettiläs,) toteaa puolisen vuotta sitten haluavansa itse nauttia jotain muuta.

Kolmen tyrkyllä olevan purkin avokadopitoisuudet:

Old El Paso Guacamole: 26% avokadoa
Santa Maria Guacamole Dip:  1,5% avokadoa
Pirkka Guacamoledippi: 0,7 % avokadojauhetta
Kaikki tuotteet sisältävät lukuisia lisäaineita, mm. aromeja ja väriaineita.

Alkaa kuumeinen avokadoa runsaasti sisältävän kunnon guacamolereseptin metsästys. Netistä luetaan lukuisia versioita ja kokeillaankin kai kahta. Masennutaan. Maut eivät tunnu olevan kohdallaan, tuska ja lamaannus hiipivät pelkotiloina uniin, oliko missio mahdoton? Mistä himputista voi purkkiguacamoleihin tottunut tietää, mille guacamolen kuuluisi edes maistua? Se mysteeri oli Huomuhättilään ratkaistava ennen kaikkia muita. Alkukesän päivän muistan tarkkaan: Saimme maistaa smoothiebaarissa itsetehtyä guacamolea. Kännykän näppäimistöllä eivät sormet tahtoneet pysyä innostuksen perässä, kun raaka-aineita udeltuamme tajusin näistä tarpeista tulevan pienellä viilaamisella minun lempireseptini. Korianteri pois, sipulia vähemmän, ja chiliä ehdottomasti minun versiooni! Pieni mies roikkui lahkeessa ja pyysi ostamaan guacamolea mukaan kotiin: Ei, ei, kulta, tänään teemme sen itse.



Päivän vinkkinä tarjoilemme aidosta avokadosta tehdyn lisäaineettoman guacamolen reseptin käyttöönne:



300 g kypsää avokadoa koverrettuna kuorestaan
puolikkaan limen mehu
½ pienestä punasipulista
1 valkosipulinkynsi
1 tomaatti, josta on kanta poistettu
½ punaisesta chilistä paloiteltuna
nippu lehtipersiljaa
1 t suolaa
mustapippuria myllystä

Hienonna kaikki ainekset vihannesleikkurissa tasaiseksi massaksi. Massa saa jäädä himpun krouviksi, sen ei tarvise olla sileää tahnaa. Hienonnan itse usein punasipulia hetken ensimmäisenä yksin, jotta sipuli olisi varmasti riittävän pieninä paloina.


Sopii dipiksi, kastikkeeksi tortillojen sisään ja levitteeksi. Nauti!


perjantai 19. elokuuta 2011

Kysymysmerkki vai huutomerkki?

Liikennevalolautanen oli käsite, jonka lanseerasin käyttöön kesällä 2011 yrittäessäni selittää kuusivuotiaalleni, miten meillä syödään tästä eteenpäin vähän terveellisemmin ja vielä enemmän kasviksia kuin aiemmin. Liikennevalolautanen jäi käyttöön, ja tarkoittaa sitä, että joka päivä päivän pääaterialla on tarjolla jotain punaista, jotain keltaista ja jotain vihreää. Lapsellekin se oli helppo muistisääntö tarkistaa, onko kaikki tarvittava katettuna pöytään,  ja raaka-aineita varioimalla se olisi hauska, yksinkertainen tapa tarjota vaihtelevasi monenlaisia kasviksia. Eivätpä ainakaan pääse vihannekset unohtumaan!


Ja miten tähän päädyttiin, mitä oikein tapahtui vähän aiemmin? 

Tapahtumissa täytyy palata muutama viikko taaksepäin. Olimme kesälomallamme odottamassa bussia hotellilta Särkänniemeen. Bussipysäkillä keski-ikäinen mies katseli minua vähän liian pitkään, mikä alkoi melkein häiritä. Minä en osaa olla katselusta koskaan imarreltu, päinvastoin ärsyynnyn ja vaivaudun. Kun se jääräpää nyt katseli vaan, ja katseli välilä perhettänikin, katseemme kerran kohtasivat, ja tajusin tyypin olevan tutunnäköinen. Ei hyvänen aika, -väärä kaupunki ja väärä lähestymistapa olivat häirinneet huomiokykyäni, minähän tunsin tuon miehen: joukkuekaveri yli parinkymmenen vuoden takaa! Pelasin poikajoukkueessa jalkapalloa C- ja B-junnuissa, sillä pienellä paikkakunnalla vaihtoehdot olivat ota tai jätä; ei siellä mimmiliigoja ollut tarjolla. Minäkin uskalsin jo viimein hymyillä ja moikattuamme päivitellä turhan pitkän ajan kuluneen kyräillessä. Pelikaverini kertoi sitten ensi töikseen viimeisimmässä ottelussaan heidän ikämiesten voittaneen puolta nuoremmat. ”Ai sinä pelaat vielä!”, totesin spontaanisti. Hän vastasi ”Ja sinä et…”, enkä voinut olla varma, kuulinko lauseen loppuun kysymysmerkin vai huutomerkin. Ei hyvänen aika jo toistamiseen, jospa se olikin huutomerkki ja alennustilani 20 lisäkilon jälkeen niin ilmeistä, ettei minua voinut kuvitella pelikentälle enää... tälle kropalle oli todella tehtävä jotain!

Reissun aikana syntyi päätös lisätä ainakin enemmän vihanneksia ja kasviksia lautaselle ja vältellä makeansyöntiä ja valkoisia jauhoja. Meillä ollaan aina syöty pääsääntöisesti kotona laitettua ruokaa ja jotain tuorettakin lautasella on ollut aina, mutta leipää ja suklaata kuluu liikaa. Pienin askelin on tarkoitus lähteä miettimään, millaisella ruoalla arkeen saisi vähän enemmän puhtia. Tavoitteena on, että jonain päivänä liikunta voisi jälleen olla osa normaalia viikkorytmiä ja sitä kautta painonhallintakin saattaisi olla helpompaa. Ja liikuntaan tottuminen saattaisi taas generoida vähän lisää voimia jaksaa...Oravanpyörä olisi enemmän kuin tervetullut. Kiinteytyminen on välttämätöntä, painon putoaminenkin toivottua.

Yritän havainnollistaa ensimmäisiä ajatuksia ruokavalioremontista kuvan voimin. Alla on esimerkki liikennevalolautasesta. Pääruokana on Chili sin carnea, chili con carnen kasvisversiota.

Punaisena värinä aterialla on tomaattia ja chili sin carneen lisättyä paprikaa.
Keltainen väri on tällä kertaa purkkiananasta.
Vihreäksi valittiin salaattia ja kotitekoista guacamolea.
Proteiineina on soijarouhetta, kidneypapuja ja kikherneiden, borlottipapujen ja suurten valkoisten papujen sekoitusta.
Hiilihydraattimäärien arvioimista välttelen viimeiseen asti, sillä minä lipeän kaikista liian työläiksi kokemistani dieeteistä, joihin liittyy mittaamista ja laskemista. Kun on nälkä, täytyy ihmisen saada ruokaa, eikä alkaa kaivamaan laskukonetta esille! Ajattelin, että on parempi, että vaihdan valkoiset jauhot täysjyvätuotteisiin ja jätän sokeria sisältävät tuotteet kokonaan, niin laskeskelua ei tarvita.
Entäpä sitten ne E:t? Ainakin tämä oli ekologinen, edullinen ja  värikylläisyydessään esteettinen ateria. E-koodittoman guacamolen reseptin, jossa on runsaalla kädellä aitoa avokadoa toisin kuin useissa kaupan TexMex-sarjojen purkkiguacamoleissa eikä ollenkaan aromi-, säilöntä- tai väriaineita, lupaan esitellä seuraavan postauksen yhteydessä.


Päivän vinkki liittyy kasvisruokavalion ekologisuuteen:


Kasvisversio on jauhelihaversiota ekologisempi vaihtoehto, sillä kasvikunnan tuotteiden energiakertymä on yleensä lihaa pienempi. Samalla energiamäärällä siis kasvatetaan paljon useammalle ihmiselle ruoaksi syötäviä kasveja kuin tuotetaan lihaa ravintokäyttöön. Kasvikunnan tuotteiden jalostukseen kuluu myös usein vähemmän energiaa kuin lihatuotteiden. Kuljetuksen ja säilytyksen aikana liha vaatii tehokkaan, energiankulutukseltaan suuremman kylmäkaluston jakeluautoihin ja marketteihin. Soijarouheen ja pavut voi ostaa kierrätettävissä pahvi- tai paperipakkauksissa. Tuoreet vihannekset ovat kotimaisia uuden sadon kasviksia, ja läheltä hankittu ruoka on aina vähäisemmän kuljetus- ja säilytystarpeen vuoksi ympäristöystävällisempää. Vihanneksillekaan ei tarvitse kaikissa kaupoissa valita muovipussia, tarjolla on myös biojätepusseiksi jatkokäyttöön kelpaavia paperipusseja. Ananas ja avokado eivät lyhyiden kuljetusmatkojen etäisyydellä kasva ja ovat varmaankin lennätettyjä, ympäristövaikutuksiltaan negatiivisia hankintoja. Lähtökohtani kuitenkin on sama kuin lapsen kestovaippailussa aikanaan: Täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä, kunhan valtaosa vaipoista ja hankinnoista ei kuormita ympäristöä turhaan. Pienetkin ympäristöteot ovat askel oikeaan suuntaan. Niin, ja kauppareissunkin voi usein tehdä julkisilla tai kävellen!

Jos arjen pienet ihmeet ja ilot ovat lähellä sydäntäsi, tervetuloa lukemaan blogiani. Luvassa on ainakin paljon reseptejä!