Sinivihreitä sävyjä

Saippuaa siskon tilauksesta. Ei ihan silloin, kun luulin ehtiväni tekemään, mutta kumminkin kuukauden kuluttua käyttövalmista. Kolme värisävyä sekoitettuna metallihenkarilla ja tuoksuna Fresh Linen, Clean-tuoksukopio.

Sinikuvioisia ruusulautasia. Romuritarin Katri kaiveli Arabian vanhoja sinisiä ruusulautasia minulle kuusi jokunen kuukausi sitten. Ovat olleet ahkerassa käytössä, vaikka en tiskikoneeseen näitä laitakaan. Punasävyisiä Arabioita minulla oli entuudestaan yksi, mutta kirpputorilta löytyi viisi lisää pilkkahinnalla. Korjasin kiireesti talteen.

Sinivihreitä pensselinvetoja. Pojan luokkakaveri täytti vuosia, ja kun kleinbuss-kangas sai meillä niin suuren suosion, sai tuo toinenkin poika lahjaksi tänään uuden tyynyn ja tyynyliinan. Onnittelukortin ajattelin olevan taas hyvä maalausharjoitus, ja harjoittelin kankaan vaalean vedenvihreän kleinbussin värien sekoitusta vesiväreistä, pilvien maalaamista väriä maalatulta pinnalta talouspaperilla poistaen, kapeita ääriviivamaisia siveltimenvetoja, että saisin varmuutta siveltimen käyttöön, taustan keksimistä jollekin kuva-aiheelle, taustan maalaamista ja vähän valoja ja varjojakin.

Siskon muutaman viikon vanha pikkumieskin sai maalaamani kortin.Tätä korttia maalatessani harjoittelin ehkä eniten erilaisien materiaalien maalaamista. Pehmeää ja pörröistä, kovaa ja kiiltävää. Kevyttä ja ilmavaa kuin rantapallo.

Ihanaa äitienpäivää!

Ihanaa ja keväistä äitienpäivää kaikille! Mies ja poika yllättivät jo jokunen päivä ennakkoon tuomalla minulle reissuiltaan ihanan hortensian.

Tänään sain nukkua pitkään ja aamuherätyksen yhteydessä eskarissa askarrellun lahjan, decoupage-lakalla ja servettitekniikalla koristellun pienen korurasian. Rasia on niin kaunis, että säilön sinne varmasti jotain Todella Tärkeitä Aarteita.

Kukat kuuluvat äitienpäivän tunnelmaan. Oli siksi ihan pakko saada syödä aamiainen vanhalta Arabian ruusulautasela, jonka olen löytänyt kirpputorilta.

Lopuksi kukkakuva ulkoa: Viime vuonna istuttamassamme kivikkopuutarhassa vaikuttaisivat suureksi iloksemme kaikki kasvit olevan hengissä. Yhtään en silti osannut vielä odottaa, että kuluneen viikon aikana ristikki vielä olisi alkanut kukkia!

Pirteää punaista ja paloturvallisuutta

Teollisuustiloista ja varastohalleista vaikutteita saava sisustystyyli on viime vuosina alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Osaltaan siksi, että pidän ennakkoluulottomista yhdistelmistä vanhaa ja uutta, ja osaltaan siksi, että kylmät, robustit ja karheanoloisetkin sisustuselementit tuntuvat kaikkialta pursuvaa valkoista röyhelöromantiikkaa omemmalta jutulta. Kai tämä kaikki alkoi kokkausharrastuksen parista, rosterista tuli haaveiden keittiössä materiaali numero yksi. Valkoisiin, romanttisiin maalaistunnelmiin liittyy lisäksi aina lähes aina uusvanhojen huonekalujen käyttö, ja minä haluan mieluummin oikeasti suutarinpajalla palvelleen työtuolin kuin Aasian halpatuontimaissa tehdyn uuden, joka on tarkoituksella kulutettu vanhan näköiseksi. 

Tämä uusin viritys on ratkaisu käytännön ongelmaan.  Olen jo pitkään halunnut hankkia kotiimme paloturvallisuussyistä vaahtosammuttimen, mutta sen paikka ja hinta ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Suunnitelma alkoi rakentua, kun sain lahjaksi työkaveriltani kirkkaanpunaisen Keep Calm and Carry On -julisteen. Julisteen historiasta voi käydä lukemassa esim.täältä. Kirkkaanpunainen sammutinhan sopisi hyvin sekä julisteen kehoitukseen että väriin....ja olihan minulla nyt se kympillä kirpparilta hankittu upeanpunainen työkalupakkikin! 

Lopullinen ratkaisu käveli ruokatunnilla vastaan, sillä työpaikalla vieraillut sammuttimien huoltomies myös myi sammuttimia oleellisesti netistä löytämiäni hintoja halvemmalla. Tällainen kokonaisuudesta tuli:

Julisteen kehyksen värit valittiin sopimaan työkalupakin kädensijan ja sammuttimen letkun mustiin yksityiskohtiin. Vanha vakka löysi viimein paikkansa, sillä se lisäsi oleellisesti sammuttimen vakautta ja tasapainoa puisen lokerikon päällä.

 

Kun muutaman mahdollisen paikan kääntää ylösalaisin, miettii kolme vuorokautta ja pyyhkii pölyjä paikoista, joihin ei ole tullut katsottua kolmeen vuoteen, on toivosta luopumisen jälkeenkin vielä mahdollisuus löytää kauan sitten Huuto.netistä hankittu "Palokalusto"-kyltti.Tähän kokonaisuuteen se nyt kuuluu, tänne se on kaikki nämä vuodet odottanut pääsevänsä.

Kaikkein kivointa oli käytännön ongelman ratkeaminen mukavalla tavalla: Nyt sammutinta ei tarvitsisi piilottaa minnekään siivouskaappiin, josta sitä olisi vaikea tositilanteessa kaivaa esille. Palkitsevalle tuntui myös se, että aivan irrallisista palasista tuntui rakentuvan ehjä kokonaisuus. Liikkuvia osia oli monta: Lahjaksi saatu juliste, sattumalta töissä jututettu huoltomies, vanha vakka ilman paikkaa, kirpparilta löydetty kiiltävä pakki, keräilijäluonteen kauan sitten hankkima kyltti ja työkaverin lainaama iskuporakone, joita mitään ilman tätä kokonaisuutta ei olisi koskaan syntynyt. Kiitos kaikille asianosaisille!

Joulu meni, matto jäi

Sain kuin sainkin jouluksi valmiiksi ontelokuteesta virkatun maton kuusen alle. Ohje oli Kauhavan Kangasaitan ohje kuten kierrätysmateriaalista tehty Lilli-ontelokudekin, ja löytyy kiinnostuneille täältä.

 

Mies ilahdutti enemmän kuin arvasikaan kommentoimalla mattoa liian hienoksi pidettäväksi vain kaksi viikkoa vuodesta esillä.

Siitä se ajatus sitten lähti....joulukuusi lähti viikonloppuna, mutta matto jäi. Se sai uuden paikan olohuoneessa TV:n edessä. Lattiat meillä ovatkin muuten paljaat siksi, että Brio-junarataa olisi helpompi leikeissä levittää ja imurointi junaradasta huolimatta onnistuisi silloin tällöin.

Täyttäessäni vuosia jo kauan sitten sain tädiltäni syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Pentikin liikkeeseen. Ostin lahjakortilla kaunista patjaraitakangasta, josta ompelin kaksi sohvalla näkyvää tyynynpäällistä välipäivinä.

Jouluna luvan kanssa levitelty punainen tuntui piristävän kaamoksen harmaata vetämättömyyttä. Talviunien sijaan päädyin välipäivinä myös pitkästä aikaa kirpputorille. Punaisen värinsä takia sekin varmaan osui silmiini: Siellä se oli, minun työkalupakkini!

Turhaa tavaraa vältellessäni en ole innostunut mistään löydöstä pitkään aikaan näin paljon.  Pakissa oli 25 euron hintalappu, mutta joulun poistomyynneissä kaikista tietyn ryhmän tavaroista sai -30% alennuksen. Koska pakin saranat olivat osittain epäkunnossa, tingin hinnan vielä puoleen, ja kirpputorin alennuskortin näyttämisen jälkeen ostos maksoi vähän yli 10 euroa. Mies vakuutti osaavansa korjata saranoiden liitokset pop-niiteillä jos vain jostain saisimme työkalun hänen käyttöönsä, ja ihana työkaveri lainasi pihtejä. Pakki on nyt parempi kuin uusi.

Pakki avautuu useaan kerrokseen. Pienet nippelilaatikot voi täyttää ruuveilla, nauloilla ja puutapeilla, napeilla, nauhoilla tai lankarullilla. Tämä on niin hieno, etten osaa edes päättää, mihin sitä käyttäisin. Jospa nyt vain ihailisin alkuun muutaman viikon! Rikkoutuneen,  - ja siksi myös kirpputorille varmaan päätyneen-, tavaran korjaamisesta tuli myös hyvä mieli. Yksi tavara kaatopaikalla tai metalliromussa vähemmän. Kurkatkaapa vielä ylempää kuvaa pakista. Pakin päällä on Huuto.net -hankinta kesältä, en ole varmaan sitäkään muistanut esitellä? Meillä junanlähettäjän lampuksi kutsuttu akkuvalaisin generoi myös yhden joululahjoistani, sillä mies oli hankkinut lyijy-, geeli-. ja AGM-akuille sopivan älylaturin. Lamppu hankittiin siksi, että se oli niin tolkuttoman hieno ja edullinen löytö, mutta nyt pieni sähkökatkokaan ei pelästytä: 6 V:n akut saa ladattua uudelleen, mikäli lamppua käytetään.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!