torstai 29. marraskuuta 2012

Lisää lahjoja

Juhlakausi jatkuu...moni ekaluokkalaisen luokkatovereista juhlii syntymäpäiviään loppuvuodesta. Tytöille syntyi kaulakoruja kukkalukoilla, kaikki eivät olleet vielä omaansa saaneet. Yritän tehdä koruista aina vähän erilaisia keskenään, jotta lapset saisivat uniikin lahjan ja tunnistaisivat oman korunsa.




Kortitkin olivat tällä kertaa itse tehtyjä, kun kotoa tuntui löytyvän vaikka mitä tarpeiksi.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Merinomyssyjä

Yhtäkkiä neiti oli nelikuinen. Aika oli kiitänyt vauhdilla. Olin oppinut tekemään yksikätisenä lähes kaikkea muuta paitsi neulomaan, siihen tarvittiin sentään molemmat eturaajat, -mutta kun olivat käytössä niin harvoin yhtä aikaa, olin oppinut myös entistä paremmaksi ennakoijaksi ja aloitin asiat aikaisin. Bloggaamista tärkeämpää tuntui sillä seuraavalla pienellä kaksikätisjaksolla olla aina kulloinkin seuraavan työn alullelaitto.

Tässä kuitenkin aikajanalla takaperoisesti pari kuvaa myssyistä, jotka ovat valmistuneet viimeisinä ja jotka tein pojan kavereille syntymäpäivälahjoiksi. Toivottavasti neidit ilahtuvat! Satiininauhan alapuolella on vielä napilla säädettävä kuminauha, jotta myssystä saisi sopivan monenkokoiseen päähän. Satiininauhan lisäksi somistin myssyt virkatuilla ruusuilla. Mallit myssyihin ovat omiani. Jos joku oikein kovasti toivoo, voin yrittää kirjoittaa ohjetta puhtaaksi.




keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kakkapyllyt ja käsienpesu


Esikoisen vauva-aikana käteni kuivuivat lähes haavoille pestessäni pientä pyllyä useaan kertaan päivässä. Silloin käytin käsienpesuun vauvanhoitosarjan nestesaippuaa. Pienen neidin odotusaikana ajattelin tällä kertaa valmistautua tiheisiin pesuihin ja täyttää saippuavarastot ennalta. Esikoisen kummitäti on joskus sanonut, että alettuaan käyttää minun tekemääni saippuaa hän ei ole tarvinnut käsirasvaa enää ollenkaan! Saippuani ovat hyvin hellävaraisia ja hoitavia. Kaksi kuukautta niillä pientä kakkapyllyä pestyäni en ole minäkään käsirasvapurkkia kaivannut. Toimii!

Halusin onnistua myös imetyksessä ensmmäistä kertaa paremmin. Imetysteet ja rintaöljyt pakattiin mukaan sairaalakassiin, mutta niin pakattiin myös omatekoinen fenkolia sisältävä saippua. Salaisista ainesosista en voi kertoa kaikkea, mutta saippuasta tuli omasta mielestäni upea, kuin salmiakkilakritsia tuoksultaan! Tätä teen varmasti lisää! Kokeilin myös pinnan kuvioimista kuviolevyllä. Tässä kuva leikkaamattomasta harkosta:

Myös paloina saippua oli kaunista:


Kun sitten saimme suloisen tyttölapsen, täytyi minun häntä varten saada tehdä hennon vaaleanpunaiset, mietoakin miedommat mantelimaitoa ja ruusuvettä sisältävät herkkähipiäisten prinsessojen peseytymiseen soveltuvat saippuat kypsymään. Uniikkeja käsintehdyt saippuat ovat aina, nämä kuitenkin vielä käsinkaiverrettuja.

 
Kooste tämän kesän saippuakokeiluista päätyi myös pakettiin ystävälleni, joka halusi kokeilla itse tehtyä saippuaa. Pakettiin päätyi kattava setti erilaisia saippuoita:


Mahdollisimman luonnonmukainen, miedosti eteerisellä appelsiiniöljyllä hajustettu saippua vasemmalla alakulmassa. Värjäämiseen käytetty oliiviöljyyn uutettua paprikajauhetta ja porkkanaa. Massa sisältää kotipelloillamme kasvanutta vehnää, jonka olen rouhinut kokonaisista jyvistä.

Oikean alakulman vihreä saippua, jonka olen värjännyt synteettisin saippuavärein ja koristellut mintunoksista soseutetulla yrttisilpulla. Saippuassa on vain pari pisaraa eteeristä piparminttuöljyä tuoksuna.

Jo ylhäällä isoissa kuvissa näkynyt salmiakkilakritsi, jonka värit ovat synteettiset mutta tuoksut luonnon lakritsiuutteesta, fenkolista ja eteerisestä fenkoliöljystä.

Oikean yläkulman palashampoo, joka on ensimmäinen kokeilu laatuaan. Mies on meillä käyttänyt palashampoota jo pitkään, ja halusin testata, onnistuisinko sellaisen tekemisessä itse. Shampoon nesteenä on nokkoskeite, sillä nokkosen piin ja kalkin pitäisi vahvistaa hiuksia ja hoitaa hiuspohjan ongelmia samoin kuin massaan lisätyn teepuuöljyn. Eteerisen rosmariiniöljyn pitäisi elvyttää päänahkaa ja tehostaa hiusten kasvua. Palashampoota on tarkoitus hieroa suoraan kosteisiin hiuksiin, jotka vaahdotetaan, ja annettua shampoon hetken vaikuttaa  huuhdellaan sitten lämpimällä vedellä puhtaiksi.



Kun lähdin omaa palashampootani suunnittelemaan, halusin tehdä siitä 

-mahdollisimman luonnonmukaisen 
-hiuksiin kiiltoa tuovan ja päänahkaa kuivattamattoman
-koko perheelle sopivan
-ulkonäöltään rustiikkisen ja käsin tehdyn näköisen
-runsaasti vaahtoavan ja tiivisvaahtoisen, kermamaisen
-hellävaraisen, jotta se sopisi vaikka päivittäiseen pesuun
-yrttisen tuoksuisen, jotta se tuoksun puolesta ei olisi miesten eikä naisten shampoo
-kevyen tuoksuisen, jotta tuoksu hiuksista ei pelmahtelisi pitkin päivää häiritsemään omaa nenää

Omissa koepesuissamme hiukset ovat tulleet puhtaiksi ja ilmaviksi eikä niihin ole jäänyt raskasta tahmaisuuden tuntua kuten ensimmäisellä kerralla kaupasta ostetun palashampoon kanssa minulle koin jäävän. En ole käyttänyt myöskään mitään hapanhuuhteluita, joita googlettamalla löytää joillekin palashampoon käyttäjille suositetavan. Matkoilla palashampoo on aivan verraton, sillä nesteiden pakkaaminen lentokoneeseen on aina oma lukunsa. Palashampoon osalta täytyy vaan muistaa huolehtia samoin kuin muiden käsintehtyjen saippuoiden kohdalla aina, että pala pääsee kuivahtamaan käyttökertojen välillä. Näin se ei kulu suotta.

Nyt jään innolla odottamaan käyttökokemuksia koekaniineilta, jotta palautteen perusteella saadaan aikaan vaikka jotain lähipiirin lahjapaketteihin sopivaa jatkossa!

lauantai 1. syyskuuta 2012

Kesämuistoja kellariin

Sadepäivänä, pienen neidin nukkuessa liinassa, ehdin laittaa näytille muutaman kivan kesäkuvan. Purkillinen mukavia muistoja on taas täynnä talvea varten.

Pohjanmaalla pidettiin pihakirppistä ties kuinka monetta kesää. Mekin veimme sinne myyntiin valkoiset Iskun yöpöytämme, jotta vauvan kehdolle saatiin raivattua tilaa makuuhuoneeseen. Onneksi yöpöytiin ei kukaan ollut meillä 15 vuodessa kiintynyt, sillä neiti ei ole kehtoa juurikaan käyttänyt. Vielä. Hän haluaa nukkua kyljessä kiinni ja ruokaillakin sen verran usein yöllä, että sängyn jakaminen helpottaa minunkin nukahtamastani nopeasti uudelleen. Isoveli teki tärkeän työtehtävän purkaessaan kanssani yöpöytiä kuljetuskuntoon. 


Ylistarosta löytyvä Wanhan Markin puoti ja eläinten vanhainkoti on todella mukava retkikohde lasten kanssa.


Pojan pituuskasvun huomaa valokuvista aina niin paljon paremmin! Kuva-arkistostamme löytyy kuvia saman ponin seurassa juuri ja juuri säkäkorkeuteen ylettyvästä taputtelijasta.



Pojan kesälomamuistoista mukavimpia oli ruohonleikkuu päältäajettavalla ruohonleikkurilla yhdessä ukin kanssa. Omat kuulosuojaimet olivat tehneet kotoa 400 kilometrin matkan juuri miesten töitä varten.

  

Raskaus oli tänä kesänä rajoittamassa  monenlaista reissausta. Mahani kanssa kuorsasin, ja hotelliyö yhteisessä huoneessa ei välttämättä ollut miehelleni helppo. Poikkesimme kuitenkin parin yön reissulla Vaasassa, Suomen aurinkoisimmassa kaupungissa. Pojalle oltiin jo aikaisin keväällä luvattu palkintomatka Tropiclandiaan, mikäli hän oppisi uimaan. Ja oppihan tuo, uimakerhossa kirjattiin jo 25 metrin matkan sujuvan.

Vaasasta jäivät mieleen monet pikkuliikkeet ja todella vaikutuksen tehnyt ravintola Fondis.


Suurin syy ihastumiseemme hyvän ruoan lisäksi oli, että lasten listaa ei ollut erikseen ollenkaan, vaan pienet lapset söivät ilmaiseksi ja koululaiset puoleen hintaan aikuisten listan aterioita. Väsyneet kanakorit ranskalaisilla, spagetti ja lihapullat sekä nakit ja muusi-annokset vaviskaa! Jossain osataan palvella hyvää ruokaa arvostavia lapsiakin. Palvelu oli sujuvaa molemmilla kotimaisilla ja paikka kävelyetäisyydellä hotellista, mitä muuta voisi enää toivoa! Kaupungin kaksikielisyyttä hyödynnettiin toki muutenkin, sillä kirjakaupoissa tuntui olevan ruotsinkielisiä lastenkirjoja jopa enemmän kuin Helsingissä.


Notre Damen kellonsoittaja -elokuva on katsottu meillä moneen kertaan. Lasten toiveet ovat ihania: Pojalla on ollut yksi pitkäaikainen haave, -päästä joskus kiipeämään korkealle kirkontorniin kelloja katsomaan.  

Ihanampaa vielä on, jos nämä toiveet joskus toteutuvat. Aivan ainutlaatuinen mahdollisuus toteuttaa tuo toive järjestyi tänä kesänä. Suomen kolmanneksi suurin kirkko Ylistarossa oli meidän Notre Damemme. 




Kiitämme kovasti toiveen toteuttajia!




sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kolme kiloa kultaa: Malttamaton pieni prinsessa

Blogitaukoni suurin syy ei voisi olla ihanampi. Rinnallani tuhisee puoliunessa  reilut kaksi viikkoa etuajassa maailmaan kiiruhtanut tyttölapsi. Sairaalan pihassa parkkimittarista saatu kuitti näyttää tunnin ja viisi minuuttia aiempaa kellonaikaa kuin mitä kirjattiin tyttösemme syntymäajaksi. Kivunlievitykseen ei ollut aikaa, mutta kerkisimme sentään sairaalaan! Ensimmäiset Naistenklinikalla
otetut kuvat saavat tällä kerralla riittää. 





Me opettelemme uutta arkea kotona. Pieni prinsessa syö, syö ja syö,  ja ihana mieheni pitää huolen siitä, että me muutkin saamme syödäksemme. 


keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kakkuleipuri ja kukista kauneimmat

Määrätietoinen lapseni osoitti taannoin Akateemisen kirjakaupan tarjouksia tutkiessaan haluavansa Abigail Wheatleyn kirjan Baka, baka liten kaka. Ostinkin kirjan pojalta salaa, mutta säästin sen tarkoituksella odottamaan jotain äitiminullaeiolemitääntekemistä -hetkeä kaappiin. Nyt kesäloman alettua eskarista, säiden oltua todella viileitä ja tuulisia täällä meren rannalla ja minun sairastettuani pari viikkoa oli kiva kaivaa kirja kaapista yllätyksenä.


Pieni leipuri sai itse valita haluamansa reseptin, jota varten ostettiin raaka-aineet. Mielenkiintoinen sattuma oli, että hän valitsi mantelijauhoista tehdyn gluteenittoman kakkupohjan, joka oli todella erinomaisen makuinen ja pysyi hyvin kasassa. Samalla tuli romutettua minun ennakkoluulojani gluteenittoman leivonnan mauttomuudesta ja kakkujen hatarasta rakenteesta.
 
 

Kakusta tuli juuri sopivan pieni, siitä riitti meille herkutteluun kahdeksi päiväksi. En ole mikään täytekakkujen ylin ystävä, ja yritän vältellä makeaa muutenkin. Raikkaat marjat ja ulkoa luonnosta kerätyt kukat viimeistelivät kakun ulkonäön, sillä leivontaan erikoistuneiden liikkeiden väri- ja aromiaineita sisältävät valmiit sokerikuorrutteet ja pusseista vispattavat kreemit eivät vain ole aitoja makuja arvostavan ihmisen juttu. Tämä lastenkirja on huippu: siinä opetetaan tekemään täytteet ja kuorrutteetkin itse. Koristelussa vähän apua saanut leipuri näyttää melko tyytyväiseltä aikaansaannokseensa, vai mitä?

Edullista tarjouskirjaa ostaessani en ymmärtänyt, että pienen leipurin innostuttua meidän pitää hankkia vielä kirjan kakkuresepteille sopivat kakkuvuoat! Niitä käytiinkin jo kahvipapuja ostaessamme alustavasti katselemassa tänään Eiringiltä. Tämä ensimmäinen kakku leivottiin Bruno-pahvivuoissa, ja niistä mantelikakkupohjia oli todella vaikea saada irti, vaikka vuoat oli rasvattukin ennalta. Kakkukuvien myötä toivottelemme sekä Seppo- että Esko-ukille hyvää nimipäivää, molemmat kun juhlivat kesäkuussa.


Vielä yhden kukkakuvan haluaisin kanssanne jakaa: Viimeisenä työpäivänäni ennen kesä- ja äitiyslomaa sain työkavereiltani näin kauniin ja ihanan kukkakimpun, ja kimpun kuihduttua pieni suloinen koristenalle päätyi seitsenvuotiaan leikkikaivinkoneen hyttiin kuljettajaksi :) !



torstai 24. toukokuuta 2012

Lahjasaippuoita lähikuukausilta

Oltuani sairaana tämän viikon ehdin tilata kesän tarpeisiin taas saippuarasvoja. Huomasin, että en ole blogissa vielä muutaman lahjasaippuan kuvaa vielä julkaissutkaan! Nämä keittiöstä inspiraatiota saaneet saippuat syntyivät jo loppuvuoden puolella. Viimeisetkin pääsivät uusiin koteihinsa kevään mittaan.


Saippuat ovat saaneet koristeikseen porkkanat, ja massa värinsä oliiviöljyyn uutetusta paprikajauheesta ja kurpitsasoseesta. Massan koristeluun käytin lisäksi kehäkukan terälehtiä. Saippuamassan väriä pidin itse oikein onnistuneena. Massan väri ei kypsymisen aikanakaan haalistunut tai muuttunut.


Saippuoiden koristelu jo aikaisemmin valmistetuilla kuvioill aon helppoa. Kukka-aiheiset saippuat tein lahjaksi kukkakauppiasystävälle ja äitienpäivälahjaksi anopille. Äitienpäiväkukkasina annetut saippuat veinkin jo saajalleen, vaikka ne joutuvat vielä odottelemaan kypsymistään käyttöön.


Keltakukkaisten saippuoiden massa on väriltään luonnonvalkoinen. Massa sai heleyttä titaanidioksidista, ja koristeekseen unikonsiemeniä. Keltainen kukka ja vihreät lehdet on leikattu muotilla ohuista siivuista aiemmin tehtyjä saippuamassoja.


Punaisten ruusujen terälehdet on muovailtu käsin ja liitetty toisiinsa punaisen massan ollessa vielä riittävän pehmeää. Tämä saippua sai hennon vaaleanvihreän värin nestemäisestä saippuaväristä, jota lisäsin titaanidioksidilla heleytettyyn luonnonvalkoiseen pohjaan. Alkukesän vehreys ja ulkona puhkeavat kukat ovat selkeästi inspiroivia!
 
.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Ihanaa äitienpäivää!

Ihanaa ja keväistä äitienpäivää kaikille! Mies ja poika yllättivät jo jokunen päivä ennakkoon tuomalla minulle reissuiltaan ihanan hortensian.


Tänään sain nukkua pitkään ja aamuherätyksen yhteydessä eskarissa askarrellun lahjan, decoupage-lakalla ja servettitekniikalla koristellun pienen korurasian. Rasia on niin kaunis, että säilön sinne varmasti jotain Todella Tärkeitä Aarteita.


Kukat kuuluvat äitienpäivän tunnelmaan. Oli siksi ihan pakko saada syödä aamiainen vanhalta Arabian ruusulautasela, jonka olen löytänyt kirpputorilta.


Lopuksi kukkakuva ulkoa: Viime vuonna istuttamassamme kivikkopuutarhassa vaikuttaisivat suureksi iloksemme kaikki kasvit olevan hengissä. Yhtään en silti osannut vielä odottaa, että kuluneen viikon aikana ristikki vielä olisi alkanut kukkia!


keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Proteiinipitoista pataruokaa

Kasvisvoittoisessa ruokavaliossa proteiinien määrään olisi hyvä kiinnittää huomiota. Innostuin taannoin kokeilemaan speltin tavoin muinaisviljoista myös Malmgårdin kartanon emmervehnästä tehtyä viljariisiä. Emmerin ravintoarvoista en vielä onnistunut löytämään mitään tarkkaa tietoa. Lähiruokana se kuitenkin tuntui kiinnostavalle, kuitupitoiselle vaihtoehdolle kaukaa tuodulle riisille. Tämän pataruoan teko sopii sellaiselle pätkäkokkaajallekin, joka pystyy tekemään esivalmisteluita vaikka vain pienä rupeamia kerrallaan,  ja itse ruoanvalmistus ei saa viedä puolta tuntia kauempaa tarjoilupäivänä. 

Soijasuikaleet kannattaa keittää ja laittaa marinadiin jo edellisenä päivänä, emmerin voi keittää kasvisliemessä valmiiksi ennalta, tomaattikastikkeen voi tehdä samoin myös etukäteen: tarjoiluhetkellä paistat soijasuikaleet ja kokoat aterian ennalta valmistelluista osasista. Olkaa hyvät:  resepti kasvisruokien kuitu- ja proteiinipitoisimmasta päästä!







Emmer- soijasuikalepata "Ei jää nälkä" (4 annosta)

Emmer-viljariisi:
2 dl kypsentämätöntä Emmer-viljariisiä
4 dl vettä
1 lisäaineeton kasvisliemikuutio
Keitä viljariisi kasvisliemessä kypsäksi, kunnes kaikki neste on imeytynyt jyviin.

Tomaattikastike:
1 rkl oliiviöljyä
1 hienonnettu sipuli
1 porkkana ohuina suikaleina
500 g tomaattimurskaa
Kuullota sipulit ja porkkanat oliviiöljyssä pehmeiksi.Lisää tomaattimurska, ja keitä seosta kokoon n 10 min, jotta tomaattimurskasta haihtuu turhaa nestettä ja maut vähän tiivistyvät.


Soijasuikaleet:
Katso soijasuikaleannoksen valmistusohje täältä. Paista pataa varten valutettuja/vähän talouspaperilla kuivattuja soijasuikaleita oliviiöljyn ja voin seoksessa pannulla, kunnes ne saavat kaunista paistopintaa.Tässä käyttötarkoituksessa soijasuikaleille kuitenkaan ei ole tarpeen lisätä pannulla enää suolaa/pippuria.


Padan viimeistelyyn:
1 pss herne-maissi-paprikaa
runsaasti tuoretta persiljasilppua

Lämmitä viljariisi ja soijasuikaleet, mikäli olet valmistellut niitä ennalta. Kokoa pata-ainekset kuumaan tomaattikastikepohjaan ja lisää pussi herne-maissi-paprikaa. Hämmennä pataa liedellä sen aikaa, että herne-maissi-paprikaseoskin kuumenee, mutta herneet eivät vielä menetä väriään. Viimeistele pata runsaalla persiljasilpulla. Terveellistä, edullista, eettistä ja maistuvaa!

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Pirteää punaista ja paloturvallisuutta

Teollisuustiloista ja varastohalleista vaikutteita saava sisustystyyli on viime vuosina alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Osaltaan siksi, että pidän ennakkoluulottomista yhdistelmistä vanhaa ja uutta, ja osaltaan siksi, että kylmät, robustit ja karheanoloisetkin sisustuselementit tuntuvat kaikkialta pursuvaa valkoista röyhelöromantiikkaa omemmalta jutulta. Kai tämä kaikki alkoi kokkausharrastuksen parista, rosterista tuli haaveiden keittiössä materiaali numero yksi. Valkoisiin, romanttisiin maalaistunnelmiin liittyy lisäksi aina lähes aina uusvanhojen huonekalujen käyttö, ja minä haluan mieluummin oikeasti suutarinpajalla palvelleen työtuolin kuin Aasian halpatuontimaissa tehdyn uuden, joka on tarkoituksella kulutettu vanhan näköiseksi. 

Tämä uusin viritys on ratkaisu käytännön ongelmaan.  Olen jo pitkään halunnut hankkia kotiimme paloturvallisuussyistä vaahtosammuttimen, mutta sen paikka ja hinta ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Suunnitelma alkoi rakentua, kun sain lahjaksi työkaveriltani kirkkaanpunaisen Keep Calm and Carry On -julisteen. Julisteen historiasta voi käydä lukemassa esim.täältä. Kirkkaanpunainen sammutinhan sopisi hyvin sekä julisteen kehoitukseen että väriin....ja olihan minulla nyt se kympillä kirpparilta hankittu upeanpunainen työkalupakkikin! 

Lopullinen ratkaisu käveli ruokatunnilla vastaan, sillä työpaikalla vieraillut sammuttimien huoltomies myös myi sammuttimia oleellisesti netistä löytämiäni hintoja halvemmalla. Tällainen kokonaisuudesta tuli:


Julisteen kehyksen värit valittiin sopimaan työkalupakin kädensijan ja sammuttimen letkun mustiin yksityiskohtiin. Vanha vakka löysi viimein paikkansa, sillä se lisäsi oleellisesti sammuttimen vakautta ja tasapainoa puisen lokerikon päällä.

 

Kun muutaman mahdollisen paikan kääntää ylösalaisin, miettii kolme vuorokautta ja pyyhkii pölyjä paikoista, joihin ei ole tullut katsottua kolmeen vuoteen, on toivosta luopumisen jälkeenkin vielä mahdollisuus löytää kauan sitten Huuto.netistä hankittu "Palokalusto"-kyltti.Tähän kokonaisuuteen se nyt kuuluu, tänne se on kaikki nämä vuodet odottanut pääsevänsä.



Kaikkein kivointa oli käytännön ongelman ratkeaminen mukavalla tavalla: Nyt sammutinta ei tarvitsisi piilottaa minnekään siivouskaappiin, josta sitä olisi vaikea tositilanteessa kaivaa esille. Palkitsevalle tuntui myös se, että aivan irrallisista palasista tuntui rakentuvan ehjä kokonaisuus. Liikkuvia osia oli monta: Lahjaksi saatu juliste, sattumalta töissä jututettu huoltomies, vanha vakka ilman paikkaa, kirpparilta löydetty kiiltävä pakki, keräilijäluonteen kauan sitten hankkima kyltti ja työkaverin lainaama iskuporakone, joita mitään ilman tätä kokonaisuutta ei olisi koskaan syntynyt. Kiitos kaikille asianosaisille!

torstai 26. huhtikuuta 2012

Kesällä löydetty keinu


Nyt jo aikuisten pikkuveljeni ja serkkuni majasta löytyi kesällä aivan unholaan jäänyt keinutuoli, jossa minä ja sisareni keinuuimme lapsina. Tuoli oli juuri sopivan kokoinen meidän pikkumiehellemme, joka ihastui siihen kovin. Isot saappaat, leveä hymy!



Keinutuoli oli välttynyt kosteusvaurioilta kokonaan, sillä majan lattia oli ulkorakennuksemme räystään alla korkealla maanpinnasta, ja peltikaton alle rakennettuna paikka oli myös hyvin katettu. Maalipinta kuitenkin hilseili, ja käsinojasta oli vuosien varrella lohjennut pala pois.


Uuden pintakäsittelyn lisäksi halusin opetella korjaamaan myös tuon lohjenneen palan ongelman. Parhaat huonekalut ovat itse kunnostettuja, ja enemmän vanhaa korjaamalla ja uudistamalla ei niin paljon tavaraa päätyisi kaatopaikoille ja jätelavoille. Sahasin kädensijan murtumapinnan tasaiseksi ja hioin sen, jotta siihen pystyisi tappi- ja liimaliitoksella liittämään uuden kappaleen, josta voisi muotoilla myöhemmin sopivan. En jaksanut käydä ostosreissulla hankkimassa koivupuuta, vaan kokosin, liimasin ja puristin jatkopalankin muistaakseni neljästä pienestä kappaleesta nuukaillessani  ja hyödyntäessäni valmiina olevaa, ilmaista materiaalia. Liimauksia jouduin uusimaan käsinojissa muutenkin ja selkänojan pinnat kiinnitin uudelleen, mutta jalasosaan ei ollut tarvetta koskea. Hyvä niin, koska tuoli keinui hyvin ja vakaasti.



Nämä kuvat otin muistoksi tilanteesta, jossa jatkopala oli jo tukevasti paikoillaan ja alkoi muotoutua sahan, viilan,  hiomahiiren ja hiekkapaperin kanssa uudeksi kädensijaksi.


  

Lopputulokseen olin tyytyväinen. Ensimmäinen tällainen lohkeaman paikkaus onnistui paremmin kun mihin itse olin uskonutaan. Vaikka punainen väri oli ollut todella kaunis ja pirteä, uusi maalipinta oli pitkän harkinnan jälkeen valkoinen sopiakseen paremmin muihin valkoisiin puuhuonekaluihimme.


Valmiin keinun maalaus kesti kevättalven kiireissä luvattoman kauan Kun keinu viimein päätyi viime viikolla verstaalta sisätiloihin, siitä tuli pikkumiehen lempipaikka. Keinutuolissa katsotaan nyt lastenohjelmia illalla ja aamulla siihen parkkeerataan heräilemään oman täkin kera. En tehnyt kunnostusta turhaan, -onnellinen käyttäjä on paras kiitos tehdystä työstä!