maanantai 26. syyskuuta 2011

Väriterapiaa vihannesosastolta

Fytokemikaaleihin kuuluu tuhansia ravintoaineita. Useimmiten fytokemikaaleiksi kutsutaan kasveissa esiintyviä kemikaalisia yhdisteitä, joilla arvellaan olevan vaikutusta terveydentilaan. Mitä värikäämmin syömme, sitä enemmän saamme ruoasta antioksidantteina toimivia fytokemikaaleja.

Värikylläisyys on yksi ruoan terveellisyyden konkreettinen  mittari, koska iloisenkirjavalla lautasella on  mitä todennäköisimmin runsaasti väripigmenttejä sisältäviä  kasviksia ja hedelmiä.

Kasvispainotteisen ruokavalion etuja ovat yleensä
  • keveys
  • runsas kuitujen saanti
  • runsas vitamiinien ja hivenaineiden saanti
  • se voi tukea vastustuskyvyn ja terveyden ylläpitoa
  • se voi ehkäistä joidenkin sairauksien syntyä, kuten suolistosairauksia, tulehdussairauksia ja sydän- ja verisuonitauteja
  • kasvisruokavaliota noudattavan kokonaiskalorimäärä jää helposti luonnostaan pienemmäksi kuin sekaruokaa syövän. Kasvisruokaa syömällä on vaikea saada aikaan kaiken työtehon vievää ruokailun jälkeistä ähkyä. 

    • Painonhallinnan kautta löytyy kasvisruokavalion yhteys metabolisen oireyhtymän ja kakkostyypin diabeteksen ehkäisyssä. Aikuisiän diabetekseen sairastuneista neljä viidestä on ylipainoisia.
    • Kasvisruokavalion noudattaminen kuormittaa ympäristöä vähemmän useastakin syystä, esim. koska kasvikunnan tuotteita yleensä jalostetaan lihaa paljon vähemmän ja koska lihan pakkaamiseen, varastointiin ja kylmäkuljetuksiin tarvitaan enemmän energiaa. Erityisen ympäristöystävällistä olisi suosia lähellä kasvaneita kasviksia sesongeittain sen mukaan, mitä kulloinkin on tarjolla. Näin kuljetus- ja varastointikustannukset pysyvät pieninä.
    • Kasvisten väriterapia lautasella hoitaa mieltä myös visuaalisen elämyksen kautta. Energiaa hehkuvat värit saavat aterian näyttämään houkutelevalle ja "varta vasten minulle katetulta, aivan erityiseltä aterialta", sillä annos näyttää paljon viimeistellymmälle vaikkapa vain muutaman salaatinlehden lisäämisen jälkeen. Ateriasta välittyy tunne, että sen on tarkoitus antaa nauttijalleen energiaa ja iloa. 


        Kasvisruokavalioon ei tarvitse siirtyä välttämättä kokonaan. Meidän perheemmekin syö sekaruokaa. Itse koen kuitenkin hyvinvointini kannalta kasviksien käyttöön liittyvän niin paljon etuja, että motivaatiota kasvisten käytön lisäämiseen ruokapöydässä riittää. Ruokavalioremontin seurauksena olen matkalla muutaman kilon ylipainosta kohti normaalipainoa, ja painosta on lähtenyt kaksi kiloa painosta ilman suurempaa vaivaa. Olo on aiempaa paljon energisempi joko kasvisten lisäämisen tai valkoisten jauhojen ja sokerin käytön jäätyä hyvin vähälle. Ehkä viikon aterioista kasviksista voisi teilläkin koostua edes yksi tai kaksi?


        Päivän teema: Värien ja antioksidanttien yhteys 

        Värillä on väliä, -ei Liikennevalolautasen teema aivan sanahelinään rajoitu!
        • Antioksidantit tuhoavat elimistössä vapaita radikaaleja ja estävät uusia syntymästä. Vapaat radikaalit edesauttavat rasvojen ja valkuaisaineiden hapettumista. Ne ovat molekyylejä, jotka ovat kemiallisesti epätasapainossa. Pyrkiessään tasapainoon ne varastavat elektroneja ympäriltään. Tätä elektronien varkautta kutsutaan hapettumiseksi, ja ilmiö aiheuttaa monia vaurioita kudoksiin. Vapaita radikaaleja syntyy elimistössä hengityksen sivutuotteena. 

        • Paljon antioksidantteja sisältävällä ruokavaliolla voi elimistön vapaiden radikaalien määrää vähentää, ja paras hyöty saadaan, kun antioksidantteja syödään kaikista väriryhmistä monipuolisesti. Muista liikennevalojen lisäksi siis myös vaikkapa sinipunaiset, valkoiset, ruskeat ja pinkit väripaletin värit!

        • Kasvien antioksidatiivisia aineita ovat esim. flavonoidit , C-, ja E-vitamiini sekä seleeni. Antioksidantteja pidetään suoja-aineina esim. syöpää, sydän- ja verisuonisairauksia sekä solujen vanhenemista vastaan.

        • Väripigmenteista antioksidantteina toimivat ainakin oranssit, keltaiset ja osan punaisista väripigmenteistä aikaansaavat  karotenoidit ja punaisia, sinisiä ja violetteja värejä aikaansaavat antosyaanit. Vihreä väri on useimmiten klorofylliä, jolla ei ole antioksidatiivisia ominaisuuksia. Vihreiden vihanneksien hyödyt tulevat muista ominaisuuksista. Toisaalta tietenkään punaisten tai keltaisten kasvisten hyödyt rajoitu antioksidantteihin!

        lauantai 24. syyskuuta 2011

        Hemmottelua hyvällä omallatunnolla

        Saippuahulluus sai minusta yliotteen jo vuosia sitten matkustellessamme ystäväni kanssa Provencessa Etelä-Ranskassa.  Mitä ihanimman tuoksuiset oliiviöljysaippuat koristivat kauniisti esillepantuina pikkumyymälöiden hyllyjä kaikkialla. Matkoilta kotiin kuljetettamani saippuanpalat palauttivat arjen harmaudessa mieleen nuo ihanat matkat. Laventelin, appelsiinin tai mantelin tuoksu tiiviiseen, kermaiseen vaahtoon yhdistettynä hemmotteli hetken kaikkia aisteja, nosti hetkeksi mielen tavanomaisen yläpuolelle.

        Helsingissä oli mahdollista päästä tänä kesänä ranskalaisen torin tunnelmiin.


        Mieli  hurmaantuneena tunnelmasta, tuoksuista ja kesän lämmöstä olen tarttunut taas saippuantekoon tallentaakseeni värit ja tuoksut muistoiksi talven varalle.


        Ajatus siitä, että voisin itse tehdä saippuaa kotona jäi itämään käytyäni SoapFactoryn saippuapajalla alkuvuonna 2008  moikkaamassa Elina Salosta.  Mitä ihanimpia saippuoita, herkullisia väriyhdistelmiä, raikkaita tuoksuja ja tekijä tekemisestä innoissaan! Kuitenkin, ihan tavallisen oloinenhan se Elina oli…ehkä siis minäkin osaisin? 

        Saara Kuhan kirjasta Käsin tehtyä saippuaa opettelin tekemisen käytännössä. Se on loistava, havainnollinen opaskirja, jonka kanssa vasta-alkajakin uskaltaa kokeilla saippuamassan valmistusta kotioloissa. Kunhan raaka-aineita, - tai ainakin lipeän-, on valmis tilailemaan netistä,  ja  syövyttävän lipeän käsittelyssä noudattaa  annettuja ohjeita varotoimenpiteistä, voi kuka tahansa alkaa tehdä omaa saippuaa.

        Suosikkejani ovat  meren ja veden tuoksut, yrttiset tuoksut ja erilaiset hedelmät.


        Tehdessäsi saippuan itse voit valita raaka-aineet tarkkaan: Ehkä haluat, että saippuasi täyttää luontaiskosmetiikan kriteerit, ja siinä ei ole käytetty säilöntäaineita tai synteettisiä värejä ja tuoksuja? Ehkä haluat tehdä saippuasi luomusertifioiduista raaka-aineista? Ehkä taas edullisin mahdollinen hinta on tärkeä valintakriteeri, ja haluat selvitä joululahjaruljanssista ilman konkurssia ?  Minä hamstrasin aiemmin kauniita, tuoksuvia saippuapaloja kuudenkin euron kappalehintaan, ja olen itse tehden säästänyt pitkän pennin. Toki palasaippuaa saa kaupasta halvemmalla, mutta verrattuna kaupan luksusmerkkeihin saat tehtyä saippuan kotona edullisemmin itse. Käsin tehty saippua on yleensä rasvaisempaa kuin teollisesti tuotettu, ja hellii siksi käsiä. Ahkerallakaan pesemisellä kädet eivät kuiva yhtä kuiviksi kuin kaupan saippualla. Olisipa meillä ollut jo vaippapeppuaikaan ymmärrystä saippuanteosta!
         
        Herkkäihoisille valitsen mahdollisimman luonnollisia saippuoita ilman hajusteita ja väriaineita. Eteeristen öljyjen aitous viehättää minua tuoksuista eniten, mutta toisaalta pieni määrä synteettistä tuoksua eteerisen öljyn tuoksua tukemassa auttaa kiinnittämäään tuoksun saippuaan pitemmäksi aikaa. Olen  tehnyt sekä saippuaa, joka on saanut värinsä pelkästään kasvikunnan tuotteista,  että synteettisin värein värjättyä saippuaa, koska värjätty saippua tuo piristystä sisustukseen. Kaikilla tekniikoilla on omat hyvät puolensa.  


        Kotitekoisen saippuan ympäristövaikutuksia
        pohdin aikaisemmin aina sekavin tuntein: Millainen hiilijalanjälki syntyy muualta lennätetyistä kaakao- tai karitevoista? Tekeekö suuri tuotantolaitos saippuat miljoona kertaa energiatehokkaammin kuin minä kotikeittiössä? Onko minulla ”lupa” olla niin itsekäs, että saan nautiskella kotitekoisista luksussaippuoista, kun en tunne niiden aiheuttamaa kuormaa luonnolle? Kuinka vihreitä saippuoita tein?

        SoapFactoryn Elinasta oli tehty todella hyvä artikkeli Maalla-lehteen nro 4 (ilm. 26.7.2011, artikkelin toimittaja Pauliina Susi). Artikkelissa vastattiin useisiin mielessäni liikkuneisiin kysymyksiin. Elina halusi tehdä saippuansa ympäristön kannalta kestävin periaattein, ja hän kertoi päätyneensä käyttämään saippuoidensa pääraaka-aineina kotimaista rypsiöljyä sekä mahdollisuuksien mukaan muitakin lähiraaka-aaineita. Pakkausmateriaaleina hän käyttää kartonkia, paperipusseja tai biohajoavaa sellofaania. Saippuanvalmistus vie hänen mukaansa energiaa vain vähän, ja yritys käyttää pelkästään tuulisähköä. Saippuoissa ei SoapFactoryllä käytetä säilöntäaineita tai kellastumista ehkäiseviä aineita. Palmuöljy on luomua ja tulee alueilta, joissa se ei uhkaa sademetsien uhanalaisia orankeja.

        "Palasaippuaan siirtyminen olisi myös aikamoinen ekoteko, kun ajattelee niitä kaikkia muovisia nestesaippuapulloja ja partavaahtopulloja, jotka päätyvät roskiin vuoden aikana.” 

        Päivän teema: Käsintehdyn palasaippuan ympäristövaikutukset


        Artikkelista löytyi hyviä näkökulmia:
        • Saippua tulee hyötykäyttöön: kaikki tarvitsevat saippuaa
        • Saippuarasvat säilytetään huoneenlämmössä ja ne sulavat kattilassa miedolla lämmöllä, tuotantoprosessissa ei tarvita paljon energiaa
        • Ympäristövaikutukset voi huomioida raaka-ainevalinnoissa. Raaka-aineiden ympäristövaikutuksia arvioitaessa kokonaisuus ratkaisee, ei ole vain hyviä ja huonoja raaka-aineita. Palasaippua, jossa on synteettinen väri on ekologisempi kuin luomutuotettu nestesaippua pullossa.
        • Pakkausmateriaalien osalta palasaippua on lyömätön valinta verrattuna nestesaippuapulloihin, ne voi pakata biohajoaviin materiaaleihin
        • säilöntä- ja kellastumisenestoaineet ovat tarpeettomia
        Jatkoin pohtimista vielä erityisesti omaa harrastustani ajatellen: 
        • Lahjasaippua ei missään vaiheessa päädy kaatopaikalle tai hyllynperukoille epämieluisten lahjojen tavoin. Saippua päätyy aina ennemmin tai myöhemmin viemäristä alas. Jonkun viemäristä!
        • Kotona kulutettu saippua ei tarvitse kääreitä eikä pakkauksia ollenkaan
        • Kotitekoiseen valmiiseen saippuaan ei liity kuljetuksen päästöjä tai energiantarvetta
        • Myös valmis saippua säilyy huoneenlämmössä: sen säilytyksestä ja varastoinnista ei synny energiakuormaa
        • Saippuanteossa toimii erinomaisesti ”sosekeittokonsepti”: Massaan saa upotettua aivan mitä tahansa, mitä kaapeista kulloinkin löytyy. Jopa jo muuten poisheitettävät, väljähtyneet teelaadut kelpaavat nesteeksi saippuamassalle, tai kuorivia ainesosia saa aikaan siitä lahjaksi saadusta joulukahvista, josta ei tullutkaan kolme vuotta sitten juotua. Pieni pussinpohjallinen kaurahiutaleita ei ehkä riitä enää puuroon, mutta siitä saa mukavan lisän saippuamassaan!

        keskiviikko 14. syyskuuta 2011

        Kaksi vuotta kahvia ja keittiötarvikkeita

        Kaksi vuotta sitten eksyimme vahingossa pikkumiehen kanssa ensimmäisen kerran keittiötarvikeliike Eiringille. Muistan vieläkin ensikosketuksen tuohon ihanaan, pieneen liikkeeseen, josta huumaantuneena kirjoitin löytäneeni jotain mieleenpainuvaa:

        "Eiringiin aivan ihastuin! Jos vain keittiövälineitä jatkossa tarvitsen, ostan ne kyllä ensisijaisesti sieltä. Mitä palvelua ja mitä herkkuja! Kun kesken rankan ostoskierroksen sain siellä minulle juuri keitetyn espressokupillisen, olin aivan myyty."  


        Kahden vuoden ajan olemme nyt kulkeneet ostamassa säännöllisesti Eiringiltä kahvia, pastaa ja jauhoja. Lisäksi olemme hankkineet sieltä ainakin De Buyerin paistinpannun, leivinkiven ja kohotuskorit leipätaikinalle sekä silikonimuotteja. Alex saa usein purkin herkkuaan Lemon Curdia tai pussin polkkakaramelleja.

        Ensikäynnillämme 2009 Jonas Eiring kertoi liikkeensä pian olevan muuttamassa uusiin tiloihin saman kadun varrelle. Nyt sitten viime kuun lopussa saimme olla mukana juhlistamassa Eiringin merkkipäiviä kahden uudessa  liiketilassa vietetyn vuoden johdosta. Kokki Laia Saló oli valmistanut katalonialaisia herkkuja.


        Eiringin herkuissa ei yleensä ole lisäaineita. Kaikki tuotteet ovat kauniisti esillä, ja sitä, mitä ei ole juuri nyt saatavilla, voidaan aina tilata ja ilmoittaa, kun tuote on saapunut. Jonaksen asiantuntemuksesta keittiötarvikkeiden parissa kertoo paljon se, että minä hurahdin leivän leipomiseenkin vain siksi, että sain jauhojen, kohotuksen ja leivinkiven käytössä niin paljon konkreettisia neuvoja.



        Henkilökohtainen palvelu, ammattitaitoiset neuvot ja lämmin tunnelma...


        ...sekä Jonas Eiring ja henkilökunta aina yhtä iloisina huomioimassa asiakkaitaan.



        Me palaamme taas uudelleen!


        Päivän vinkkinä laitan jakoon spelttipuuron reseptin  Eiringillä myytävistä Malmgårdin luomuspelttihiutaleista. Malmgårdin hiutalepussin mukana tulevaa reseptiäkin kannattaa kokeilla!


        Maistuva spelttipuuro (2 annosta)
        5 dl vettä
        2 dl spelttihiutaleita
        1,5-2 dl maitoa
        voinokare
        0,5 tl suolaa
        0,5 tl sokeria

        Keitä hiutaleita vedessä 10-15 minuuttia. Lisää suola, sokeri, reilu voinokare ja maito. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi, mutta sammuta levy välittömästi, kun puuro pulpahtelee uudelleen. Jätä puuro sammutetulle levylle kannen alle hautumaan 10 minuutiksi. Maidon pohjaanpalamistakaan ei tarvitse paksupohjaisessa kattilassa edes enää vahtia. Nauti marjojen ja maidon kera.

        tiistai 6. syyskuuta 2011

        Kullankeltainen kurpitsakeitto

        Ensimmäisen kerran kurpitsakeittoa meillä kinusi  pikkumies Muumien kurpitsajuhlista kertoneen jakson katsottuaan. Eihän siinä äidin auttanut kuin opetella keittoa laittamaan!


        Kurpitsan halkaisuun tarvitaan iso, tukeva veitsi.


        Siemenet ja niiden ympärillä olevat hetaleet voi kaapia lusikalla pois joko puolikkaista tai melonin tapaan leikatuista kurpitsalohkoista.


        Lohkojen kuoriminen on mielestäni helpompaa kuin suuren kurpitsan. Siksi itse kuorin vasta leikkaamani viipaleet kuljettamalla kokkiveistä lautaa vasten hedelmälihan ja kurpitsankuoren välissä.

        Kuorien, siementen ja siemeniä ympäröivien roippeiden suuri paino täytyy muistaa kurpitsan käyttöä suunniteltaessa. Tästä n. 2,8 kg:n kurpitsasta jäi 1,8 kg syötävää. Keiton lisäksi samasta kurpitsasta riittää osa pikkelsiksi.


        Kullankeltainen kurpitsakeitto (4 annosta)

        50 g voita
        300 g porkkanaa suurehkoina paloina (esim. yksi porkkana kuuteen osaan)
        700 g kurpitsapaloja
        9 dl vettä
        1 lisäaineeton kasvisliemikuutio
        1 dl kermaa
        ripaus valkopippuria
        mustapippuria myllystä
        2 rkl sitruunamehua
        1-2 tl hunajaa
        0,5-1 tl suolaa
        Päälle: löysäksi vaahdotettua kermaa, persiljaa

        Sulata voi kattilassa. Kuullota porkkananpaloja siinä noin 15 minuuttia keskilämmöllä, kunnes ne saavat vähän väriä. Lisää paloiteltu kurpitsa ja kuullota kasviksia voissa vielä 10 minuuttia.



        Lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Keitä noin 10 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat pehmeitä. Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella. Mausta keitto suolalla sekä ripauksella valkopippuria ja mustapippuria. Lisää kerma ja hunaja ja kuumenna keitto uudelleen. Sekoita viimeisenä joukkoon sitruunamehu. Tarkista suolan määrä.


        Tarjoa löysäksi vaahdotetulla kermalla ja persiljalla koristeltuna.


        Päivän vinkki: Keltaisten kasvisten betakaroteeni
        Kurpitsa on hyvä kaliumin ja betakaroteenin lähde monien muiden keltaisten ja oranssien kasvisten tavoin. Beetakaroteeni kuuluu karotenoideihin, joista keltaiset, oranssit ja punaiset kasvikset saavat luonnollisen väripigmenttinsä. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste ja vahva antioksidantti, joka ehkäisee ihon vanhenemista ja suojaa ihoa auringon UV-säteilyltä. Elimistössämme beetakaroteeni muuttuu A-vitamiiniksi. A-vitamiinin saanti on välttämätöntä esimerkiksi nähdäksemme hämärässä.

        Beetakaroteenia on kurpitsan lisäksi esimerkiksi porkkanassa ja bataatissa. Beetakaroteenin käyttö vahvistaa elimistön immuunisuojaa erilaisia virusintektioita vastaan.

        maanantai 5. syyskuuta 2011

        Kyläkaupasta kurpitsakeitolle

        Herttoniemessä Helsingissä toimii aktiivinen ruokapiiri, jonka kautta sen jäsenet voivat tilata luomuruokaa suoraan tuottajilta, ilman välikäsiä. Ruokapiiri oli organisoinut aivan mahtavan Pop-up Kyläkaupan lauantaille.

        Ruokapiiriin en ole vielä liittynyt,  mutta Pop-up Kyläkauppaan olen suunnannut ostoksille nyt jo kolme kertaa. Edellisestä keväällä järjestetystä tapahtumasta ostimme luomujauhelihaa Hultgårdin tilalta koko kesän tarpeiksi. Liha oli maukasta, ja paisto-ominaisuuksiltaan parasta toistaiseksi löytämäämme jauhelihaa koskaan: pannulle ei lihasta irronnut ylimääräistä nestettä juuri ollenkaan, vaikka lihan olisi kiireessä lisännyt pannulle lähes suoraan jääkaapista. Kaupan tavallisesta paistijauhelihasta huomaa huoneenlämpöisenäkin, että jauhatusprosessissa on käytetty vettä.

        Tälläkin kertaa parhaaseen sadonkorjuuaikaan järjestetty tapahtuma sai suun leveään hymyyn, eikä kotiin palattu tyhjin käsin.



        Uskon, että tällaisilla omaan kylään järjestettävillä tapahtumilla voidaan sekä parantaa lähi- ja luomuruoan saatavuutta huimasti että herättää ihmisten kiinnostus aitoa ruokaa kohtaan! Erityisesti kasvisten ja juuresten valikoima oli silmiä hivelevän upea!



        Luomu- ja lähiruoan kulutuksen lisäämiseksi jakeluverkoston ohella myös hinnoittelun pitää olla kohdallaan. Iloitsin siitä, että kaikki kasvikset olivat käytännössä myynnissä kilohinnoin, eikä kyläkaupasta tarvinnut ostaa säkillistä juureksia. Sain valita niitä pussiini juuri sen verran, kuin tarvitsin.


        Kaupassa oli tarjolla vaikka mitä: yrttejä, marjoja....



        leipää, jauhoja...

        jauhelihaa, sympaattisia ulkona tallustavia munia :) ...


        SoapFactoryn Elinan ihania saippuoita Söderkullasta...


        oliiviöljyä...ja ties mitä, mikä minulta jäi pientä pullansyöjää silmälläpitäessä huomaamatta! Meidän mukaamme lähti kaupasta tällä kertaa purkki hunajaa, kurpitsa, keltajuurikkaita ja punajuuria sekä pullo mustaherukkamehua Hommanäsin Kartanosta.
         


        Tapahtuman puuhamies Olli Repo perheineen sekä kaikki mukana olleet vapaaehtoiset ansaitsevat hatunnoston ja sydämelliset kiitokset!


        Ruokapiiriin liittymistä vielä harkitsen, sillä käytettävissä olevalla, rajallisella ruokabudjetilla suhtaudun varauksella kolmeen seikkaan:
        • suhtaudun aina skeptisesti mistä tahansa tilattaviin tuotteisiin, jotka joku muu on valinnut myyntierään puolestani. Luomuvihanneksiin liittyy vielä liian monessa jakelukanavassa laatuongelmia, ja en haluaisi kenenkään muun valitsevan minun erääni nahistuneita tai vaurioituneita tuotteita. Ostan luomukasvikset siksi mieluiten sellaisista myyntipaikoista (tuottajilta tai kauppahallista tai kaupan hyllystä), joissa minun ei tarvitse tilata "sikaa säkissä" vaan saan itse hypistellä paperipussiini juuri ne yksilöt, joista haluan valmistaa ruokaa.
        • olen ymmärtänyt jäsenyydestä tulevan maksullista, ja jäsenmaksusta tulevan kustannuserän suuruutta en osaa vielä suhteuttaa mahdollisesti ruokapiirin kautta hankkimieni tuotteiden hintaan. Saanko minua kiinnostavat tuotteet edullisimmin silti juuri ruokapiirin kautta, vaikka laskisin jäsenmaksun osaksi tuotteiden hintaa?
        • olen varautunut myynti- tai tilauserien koon suhteen. Koska ruoanlaitto on rakas harrastus ja laitamme käytännössä kaiken ruoan alusta asti itse, natisevat liian usein pieni jääkaappi, pakastin ja kuivatavarakaappi liitoksistaan.  Minua pelottaa siis se, että joutuisin tilaamaan tuotteita enemmän kuin tarvitsen. Usein tuntuu siltä, että emme keksi mitään sijoituspaikkaa, jos saamme jostain ämpärillisen omenoita tai puolukoita, ja siksi pakastimen tilanpuutteen vuoksi päädymme ostamaan marjat kaupasta 200 g annospusseissa lähellä käyttöhetkeä.
        En vain siis tiedä ruokapiiristä vielä tarpeeksi. Täytyy hankkia lisäymmärrystä  näihin avoimiin kysymyksiin, ja pohtia jäsenyyttä uudestaan, mikäli siitä olisi meidänkin perheellemme konkreettista hyötyä.

        Päivän teema:
        Miksi meillä suositaan luomuruokaa?
         


        • Haluamme tuntea ruoan alkuperän.
        • Haluamme syödä puhdasta ruokaa. En halua ruoan sisältävän torjunta-ainejäämiä. Luomutuotannossa ei saa käyttää keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita.
        • Haluamme syödä aitoa ruokaa ja vältellä lisäaineita. Lisäaineiden yhteisvaikutusta elintarvikkeissa ei olla tutkittu tarpeeksi. Luomutuotteissa on automaattisesti vähemmän lisäaineita. 
        • Luomutuotteiden maut ovat aitoja ja puhtaita. Haluamme panostaa raaka-aineiden laatuun ja valmistaa ruokamme raaka-aineita kunnioittaen.
        • Joissain luomutuotteissa myös ravintoarvot ovat tutkitusti parempia, esimerkiksi luomumunissa on enemmän E-vitamiinia, beetakaroteenia ja omega-3-rasvahappoja sekä vähemmän kolesterolia kuin tavallisen tuotantoketjun munissa. Teollisesti prosessoidut jalosteet eivät edistä terveyttämme.
        • Luomutuotannossa eettiset periaatteet toteutuvat luonnostaan. Viljelijät eivät altistu torjunta-aineille ja kasvinsuojelumyrkyille. Luomulihan ja -munien tuotannossa eläimet saavat elää lajilleen tyypillistä elämää, niitä ei kasvateta hormonivalmistein, ja ne ovat terveempiä. Eläimet saavat parempaa ravintoa, ja niiden kasvatusolosuhteet pyritään pitämään sellaisina, että ne eivät sairastu.  Eläimiä ei tarvitse hoitaa lääkkein, ja näin ollen antibiootteja tai kasvuhormoneja ei kulkeudu myöskään ruokaani.
        • Arvostan luomutuotannon uusiutumattomia luonnonvaroja säästävää tuotantotapaa ja ympäristöystävällisyyttä. Luomutuotannossa ylläpidetään maaperän hyvinvointia myös seuraaville sukupolville, keinotekoiset lannoitteet eivät lisää vesistöjen rehevöitymistä,  pakkausjätettä syntyy usein vähemmän, ja lähellä tuotettuun luomuruokaan ei liity kuljetuksen hiilidioksidipäästöjä. En kuitenkaan osta luomua luomun vuoksi, eli Italiasta tai Brasiliasta tuotetut luomujuurekset jätän kauppaan  ja valitsen kotimaisia tavallisia juureksia niiden sijaan.
        • olen maalta kotoisin, ja minulle tärkeää on maaseudun elinehtojen ja elinkeinojen säilyttäminen.
        • syömme sekaruokaa, mutta luomulihan korkeat hinnat ohjaavat monesti luomun suosijaa syömään kasvispainotteisesti, - ja se ei ole terveyden kannalta huono asia ollenkaan!