Some say...

Some say that she would look like her mother.

I don't know ; ).

Iloista pääsiäistä!

Tänä pääsiäisenä saimme juhlia siskonpojan ristiäisiä. Tein juhliin keväisen kakun. Kakku maistui mangolle ja appelsiinille.

Lapset saivat virpoa ensimmäistä kertaa elämässään. Pohjanmaalla virvotaan eli käydään trullittelemassa pääsiäislauantaina. Pieni puputyttö ja komea velhopoika hurmasivat ainakin äitinsä!

Ihaninta kuitenkin oli tavata kaikki rakkaat. Kiitoksia kaikille kivoista pääsiäispyhistä!

Tunnelmakuvia viikonlopulta

Rakastan kiireettömiä viikonloppuaamuja!  Arkiaamuisin minä ja poika ehdimme yleensä yhtä aikaa aamiaiselle pikkuneiti seuranamme, viikonloppuisin mieskin sen hätäisen jogurtin lisäksi ehtii jäädä toisellekin kahvikupilliselle. Ei tarvitse kiirehtiä viemään koululaista. Arkisin pojan aamiainen on usein mikropuuro pikahiutaleista, Weetabix tai mysli, -jotain, mitä rintaruokintaan ja vaipanvaihtoon varatun äidin ei tarvitse erikseen laittaa. Nyt ehdin leipoa skonssitaikinan molempina päivinä. Aamuauringon paistaessa vanhoilta Arabian ruusulautasilta nautittu aamiainen tuntui ihanan ylelliseltä, ja kaikki yöimetyksen aiheuttamat selkäkivut ja hartiasäryt tai liian vähäinen yöunen määrä unohtuivat hetkeksi.

Esikoisen kanssa imetys ei onnistunut ollenkaan, ja sen ajatteleminen tuntuu vieläkin kipeälle. Tytön kanssa sain uuden mahdollisuuden. Välissämme nukkuva pikkuneiti on saanut nautiskella rintamaidosta edelleen myös öisin. Nautin siitä, että yleensä saan nukkua ainakin yhdet päiväunet tytön vieressä. Yöimetyksen takia saa ihania erivapauksia ja antaa itselleenkin anteeksi paljon keskeneräisyyttä. Alakuvissa heräillään lauantain päiväunilta, aina yhtä hyväntuulisena.

Kun ihana mieheni tarjoutui taas kerran imuroimaan, sain minä keskittyä paperipinojen ja lehtikasojen raivaamiseen. Pölyjen pyyhkiminen ja väärille paikoille eksyneiden tavaroiden järjestely on rentouttavaa, kun kaikki meteliä pitävät kodinkoneet taas lähes vievät kotitöiden tekemisen ilon! Yksi ihanimpia järjestelytehtäviä tälle viikonlopulle oli löytää paikka akvarelliväreille, jotka olen hankkinut pitkään niistä haaveiltuani. Valtava määrä siveltimiä ja vähän käytetyt akvarellivärit löytyivät erittäin edullisesti Huuto.netistä, lempikaupastani.

Yksi huushollimme erikoisimpia esineitä on varmaan vanha jäätelötötteröille tarkoitettu myyntiteline. Sekin on löytö Huuto.netistä vuosia sitten. Kuinka hyvin siveltimet telineeseen nyt sopivatkaan! Telineen kartiot pyörivät keskiakselin ympärillä, joten sopivan siveltimen valinta on nyt helppoa. Enää tarvitsisi osata maalata!

 

Kunhan lapset kasvavat-sitkuttelun sijaan päätin aloittaa harjoittelun nyt. Vaikka piirtäisin vain yhden pienen luonnoksen viikossa tai ensimäisissä laveerausharjoituksissa menisi vuosi, minä olen ainakin ottanut askeleen kohti unelmaani oppia maalaamaan. 

Ompelupisteestäni tuli tällainen poikkitaiteellinen neliön ateljee, kun saumuri ja ompelukone muuttivat lattialle, pöytätason alle. Kuljin huokailemassa ihastuksesta, hipelöin värikoteloa ja laitoin tärkeän tunnelatauksen ja inspiraation vuoksi esille poikani minulle joku vuosi sitten maalaaman kukkataulun.

Haaveiden konkretisoiminen päätöksiksi tuntuu aina yhtä hyvälle. Tästä se alkaa!  Päätin kuitenkin edetä ilman synnintuntoja ja jalat maassa tiedostaen lapsiperheen ajan rajallisuuden, -katsokaapa vaikka mitä kivaa neitonen oli keksinyt vessapaperirullan kanssa jo pelkästään sillä välin, kun otin muutaman kuvan!

Shhhhhh......!

Siellä se nukkuu. Meidän sängyllämme, yöt äidin ja isän välissä. Eikö ole ihana?

Kesämuistoja kellariin

Sadepäivänä, pienen neidin nukkuessa liinassa, ehdin laittaa näytille muutaman kivan kesäkuvan. Purkillinen mukavia muistoja on taas täynnä talvea varten.

Pohjanmaalla pidettiin pihakirppistä ties kuinka monetta kesää. Mekin veimme sinne myyntiin valkoiset Iskun yöpöytämme, jotta vauvan kehdolle saatiin raivattua tilaa makuuhuoneeseen. Onneksi yöpöytiin ei kukaan ollut meillä 15 vuodessa kiintynyt, sillä neiti ei ole kehtoa juurikaan käyttänyt. Vielä. Hän haluaa nukkua kyljessä kiinni ja ruokaillakin sen verran usein yöllä, että sängyn jakaminen helpottaa minunkin nukahtamastani nopeasti uudelleen. Isoveli teki tärkeän työtehtävän purkaessaan kanssani yöpöytiä kuljetuskuntoon. 

Ylistarosta löytyvä Wanhan Markin puoti ja eläinten vanhainkoti on todella mukava retkikohde lasten kanssa.

Pojan pituuskasvun huomaa valokuvista aina niin paljon paremmin! Kuva-arkistostamme löytyy kuvia saman ponin seurassa juuri ja juuri säkäkorkeuteen ylettyvästä taputtelijasta.

Pojan kesälomamuistoista mukavimpia oli ruohonleikkuu päältäajettavalla ruohonleikkurilla yhdessä ukin kanssa. Omat kuulosuojaimet olivat tehneet kotoa 400 kilometrin matkan juuri miesten töitä varten.

  

Raskaus oli tänä kesänä rajoittamassa  monenlaista reissausta. Mahani kanssa kuorsasin, ja hotelliyö yhteisessä huoneessa ei välttämättä ollut miehelleni helppo. Poikkesimme kuitenkin parin yön reissulla Vaasassa, Suomen aurinkoisimmassa kaupungissa. Pojalle oltiin jo aikaisin keväällä luvattu palkintomatka Tropiclandiaan, mikäli hän oppisi uimaan. Ja oppihan tuo, uimakerhossa kirjattiin jo 25 metrin matkan sujuvan.

Vaasasta jäivät mieleen monet pikkuliikkeet ja todella vaikutuksen tehnyt ravintola Fondis.

Suurin syy ihastumiseemme hyvän ruoan lisäksi oli, että lasten listaa ei ollut erikseen ollenkaan, vaan pienet lapset söivät ilmaiseksi ja koululaiset puoleen hintaan aikuisten listan aterioita. Väsyneet kanakorit ranskalaisilla, spagetti ja lihapullat sekä nakit ja muusi-annokset vaviskaa! Jossain osataan palvella hyvää ruokaa arvostavia lapsiakin. Palvelu oli sujuvaa molemmilla kotimaisilla ja paikka kävelyetäisyydellä hotellista, mitä muuta voisi enää toivoa! Kaupungin kaksikielisyyttä hyödynnettiin toki muutenkin, sillä kirjakaupoissa tuntui olevan ruotsinkielisiä lastenkirjoja jopa enemmän kuin Helsingissä.

Notre Damen kellonsoittaja -elokuva on katsottu meillä moneen kertaan. Lasten toiveet ovat ihania: Pojalla on ollut yksi pitkäaikainen haave, -päästä joskus kiipeämään korkealle kirkontorniin kelloja katsomaan.  

Ihanampaa vielä on, jos nämä toiveet joskus toteutuvat. Aivan ainutlaatuinen mahdollisuus toteuttaa tuo toive järjestyi tänä kesänä. Suomen kolmanneksi suurin kirkko Ylistarossa oli meidän Notre Damemme. 

 

Kiitämme kovasti toiveen toteuttajia!

Kolme kiloa kultaa: Malttamaton pieni prinsessa

Blogitaukoni suurin syy ei voisi olla ihanampi. Rinnallani tuhisee puoliunessa  reilut kaksi viikkoa etuajassa maailmaan kiiruhtanut tyttölapsi. Sairaalan pihassa parkkimittarista saatu kuitti näyttää tunnin ja viisi minuuttia aiempaa kellonaikaa kuin mitä kirjattiin tyttösemme syntymäajaksi. Kivunlievitykseen ei ollut aikaa, mutta kerkisimme sentään sairaalaan! Ensimmäiset Naistenklinikalla

otetut kuvat saavat tällä kerralla riittää. 

 

Me opettelemme uutta arkea kotona. Pieni prinsessa syö, syö ja syö,  ja ihana mieheni pitää huolen siitä, että me muutkin saamme syödäksemme. 

Kakkuleipuri ja kukista kauneimmat

Määrätietoinen lapseni osoitti taannoin Akateemisen kirjakaupan tarjouksia tutkiessaan haluavansa Abigail Wheatleyn kirjan Baka, baka liten kaka. Ostinkin kirjan pojalta salaa, mutta säästin sen tarkoituksella odottamaan jotain äitiminullaeiolemitääntekemistä -hetkeä kaappiin. Nyt kesäloman alettua eskarista, säiden oltua todella viileitä ja tuulisia täällä meren rannalla ja minun sairastettuani pari viikkoa oli kiva kaivaa kirja kaapista yllätyksenä.

Pieni leipuri sai itse valita haluamansa reseptin, jota varten ostettiin raaka-aineet. Mielenkiintoinen sattuma oli, että hän valitsi mantelijauhoista tehdyn gluteenittoman kakkupohjan, joka oli todella erinomaisen makuinen ja pysyi hyvin kasassa. Samalla tuli romutettua minun ennakkoluulojani gluteenittoman leivonnan mauttomuudesta ja kakkujen hatarasta rakenteesta.

 

 

Kakusta tuli juuri sopivan pieni, siitä riitti meille herkutteluun kahdeksi päiväksi. En ole mikään täytekakkujen ylin ystävä, ja yritän vältellä makeaa muutenkin. Raikkaat marjat ja ulkoa luonnosta kerätyt kukat viimeistelivät kakun ulkonäön, sillä leivontaan erikoistuneiden liikkeiden väri- ja aromiaineita sisältävät valmiit sokerikuorrutteet ja pusseista vispattavat kreemit eivät vain ole aitoja makuja arvostavan ihmisen juttu. Tämä lastenkirja on huippu: siinä opetetaan tekemään täytteet ja kuorrutteetkin itse. Koristelussa vähän apua saanut leipuri näyttää melko tyytyväiseltä aikaansaannokseensa, vai mitä?

Edullista tarjouskirjaa ostaessani en ymmärtänyt, että pienen leipurin innostuttua meidän pitää hankkia vielä kirjan kakkuresepteille sopivat kakkuvuoat! Niitä käytiinkin jo kahvipapuja ostaessamme alustavasti katselemassa tänään Eiringiltä. Tämä ensimmäinen kakku leivottiin Bruno-pahvivuoissa, ja niistä mantelikakkupohjia oli todella vaikea saada irti, vaikka vuoat oli rasvattukin ennalta. Kakkukuvien myötä toivottelemme sekä Seppo- että Esko-ukille hyvää nimipäivää, molemmat kun juhlivat kesäkuussa.

Vielä yhden kukkakuvan haluaisin kanssanne jakaa: Viimeisenä työpäivänäni ennen kesä- ja äitiyslomaa sain työkavereiltani näin kauniin ja ihanan kukkakimpun, ja kimpun kuihduttua pieni suloinen koristenalle päätyi seitsenvuotiaan leikkikaivinkoneen hyttiin kuljettajaksi :) !

Kesällä löydetty keinu

Nyt jo aikuisten pikkuveljeni ja serkkuni majasta löytyi kesällä aivan unholaan jäänyt keinutuoli, jossa minä ja sisareni keinuuimme lapsina. Tuoli oli juuri sopivan kokoinen meidän pikkumiehellemme, joka ihastui siihen kovin. Isot saappaat, leveä hymy!

Keinutuoli oli välttynyt kosteusvaurioilta kokonaan, sillä majan lattia oli ulkorakennuksemme räystään alla korkealla maanpinnasta, ja peltikaton alle rakennettuna paikka oli myös hyvin katettu. Maalipinta kuitenkin hilseili, ja käsinojasta oli vuosien varrella lohjennut pala pois.

 

Uuden pintakäsittelyn lisäksi halusin opetella korjaamaan myös tuon lohjenneen palan ongelman. Parhaat huonekalut ovat itse kunnostettuja, ja enemmän vanhaa korjaamalla ja uudistamalla ei niin paljon tavaraa päätyisi kaatopaikoille ja jätelavoille. Sahasin kädensijan murtumapinnan tasaiseksi ja hioin sen, jotta siihen pystyisi tappi- ja liimaliitoksella liittämään uuden kappaleen, josta voisi muotoilla myöhemmin sopivan. En jaksanut käydä ostosreissulla hankkimassa koivupuuta, vaan kokosin, liimasin ja puristin jatkopalankin muistaakseni neljästä pienestä kappaleesta nuukaillessani  ja hyödyntäessäni valmiina olevaa, ilmaista materiaalia. Liimauksia jouduin uusimaan käsinojissa muutenkin ja selkänojan pinnat kiinnitin uudelleen, mutta jalasosaan ei ollut tarvetta koskea. Hyvä niin, koska tuoli keinui hyvin ja vakaasti.

Nämä kuvat otin muistoksi tilanteesta, jossa jatkopala oli jo tukevasti paikoillaan ja alkoi muotoutua sahan, viilan,  hiomahiiren ja hiekkapaperin kanssa uudeksi kädensijaksi.

  

Lopputulokseen olin tyytyväinen. Ensimmäinen tällainen lohkeaman paikkaus onnistui paremmin kun mihin itse olin uskonutaan. Vaikka punainen väri oli ollut todella kaunis ja pirteä, uusi maalipinta oli pitkän harkinnan jälkeen valkoinen sopiakseen paremmin muihin valkoisiin puuhuonekaluihimme.

 

Valmiin keinun maalaus kesti kevättalven kiireissä luvattoman kauan Kun keinu viimein päätyi viime viikolla verstaalta sisätiloihin, siitä tuli pikkumiehen lempipaikka. Keinutuolissa katsotaan nyt lastenohjelmia illalla ja aamulla siihen parkkeerataan heräilemään oman täkin kera. En tehnyt kunnostusta turhaan, -onnellinen käyttäjä on paras kiitos tehdystä työstä!

Missä mennään nyt + isännän iltapizzat

Ilman valkaistuja vehnäjauhoja ja lisättyä sokeria lähti helposti loppukesän ja syksyn aikana useita kiloja, ja olokin muuttui energisemmäksi. Joku lukijani on taatusti odottanut väliaikaraporttia siitä, miten ruokavaliomuutos on painoon, hyvinvointiin ja jaksamiseen vaikuttanut. Olen ollut aiheesta hiukan hiljaa....erityisesti painon kanssa kävi hassusti.

Syksyllä kuin enteenä tulevasta tapahtui ihme: Löysin vanhojen astioiden liikkeestä neljännen Arabian vanhan sydänkahvikupin täydentämään kokoelmaani, johon kuului jo kuppi jokaiselle perheenjäsenelle. Kolme kuppia olin onnistunut löytämään kymmenessä vuodessa. 

Ihmeet ja ennusmerkit kävivät toteen, neljättä kuppia tultaisiin perheessämme tarvitsemaan. Saimme pian tuon löydön jälkeen tietää odottavamme pientä nyyttiä, joka syntyy heinäkuussa. Usean vuoden odotus ja rukoukset oltiin kuultu. Raskaana ollessani en enää ollut yhtä ehdoton ruokailunkaan suhteen, mielitekoja oli selkeästi enemmän. Tärkeintä oli syödä vähän jotain parin-kolmen tunnin välein, muuten tuli huono olo.  

Leipä vaihtui kuitenkin pysyvästi ruis- ja täysjyväleipään, pasta 50% täysjyvästä tehtyyn,  ja makeansyönnin määrä väheni oleellisesti. Silloin tällöin herkuttelen vaikkapa jäätelöllä tai suklaalla,  mutta en ota kohteliaisuussyistäkään kyläillessä mitään sellaista, mitä minun ei oikeasti tee mieli. Kotona laitetuissa liharuoissa käytetään luomulihaa tai riistaa, aivan vähintään vapaina laiduntaneiden nautaeläinten kotimaista lihaa. Kanaa syödään harvoin, sillä broilerille ei tahdo löytyä järkevänhintaisia luomuvaihtoehtoja mistään. Kukonpoikaa Vampulasta raaskii ostaa vain erityiseen juhlaan pari-kolme kertaa vuodessa. Kala ostetaan edelleen tuoreena Kalatukku Erikssonilta.

Kasviksia tai hedelmiä syödään koko ajan, joka aterialla. Liikennevalolautasen väriyhdistelmät vakiintuivat jatkuvaan käyttöön. Laskin juuri kuukausia taaksepäin, ja totesin olleeni sairauslomalla viimeksi huhtikuussa 2011. Painonhallinta on ollut helpompaa, raskauskaan ei ole vielä tuonut tolkutonta kilomäärää. Kasvisten lisäämisen ja turhan, epäterveellisen mässyttelyn välttelyn myötä myös ruokaan kuukausittain käytetyn rahan määrää ollaan onnistuttu laskemaan. Näin meillä jatketaan: se on nyt jo selvää. Siitä kuinka mielelläni ruoan ravintoarvoja kasviksilla rikastan, voisi laittaa esimerkiksi vaikkapa miehen pizzareseptin. Resepti taitaisi kelvata myös helppojen ja nopeiden ruokien sarjaan!

Isännän iltapizzat (3 annosta)

3 lapinrieskaa pizzapohjiksi

Tomaatikastike:
1,5 purkkia tomaattipyrettä
2 rkl tomaattiketsuppia
reilusti kuivattua basilikaa ja oreganoa
mustapippuria myllystä, ripaus suolaa ja noin 1 tl sokeria
Täyte:
1 pss katkarapuja sulatettuna
1 prk vaaleaa tonnikalaa hienonnettuna
n. 30 kpl eli kymmenisen siivua Snellmanin Pepperoni Light-siivuja per pizza
Pinnalle: 125 g tuoretta mozzarellaa ja haluttu määrä kermajuustoa raastettuna maun mukaan
tomaattia
Paistetun pizzan pinnalle:
runsaasti tuoretta rucolaa, basilikaa ja yrttiöljyä

Levitä tomaattikastike pizzoille. Lisää katkaravut, tonnikala ja pepperoniviipaleet. Kuorruta pizzat juustoilla. Lisää pizzojen pinnalle tomaattia viipaleina.  Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia tai kunnes juustot saavat vähän kullanruskeaa väriä. Ripottele paistetun pizzan pinnalle runsaasti tuoretta rucolaa, tuoretta basilikaa ja edellisen postauksen yrttiöljyä. Hyökkää kiinni ja muista, näitä on valitettavasti vain yksi jokaiselle.

Ulkoilmaelämää ja ulkoiluun sopivaa ruokaa

Talvilomaviikko on ollut ihana ja rentouttava. Juuri sopivasti ennen lomaviikkoa täydensivät syntymäpäivävieraat pojan vaatekaappiin pitkähihaisia trikoopaitoja ja villasukkia riittävästi. Suosikkivillasukat ovat mummini neulomat ja vihreäkeltapunaraidalliset. Ihana mummini!

Kenkiä kuivateltiin patterilla aina välillä, ulos oli kuitenkin päästävä monta kertaa päivässä. Minun pitkäaikainen haaveeni päästä viemään kaupunkilaislasta joskus potkukelkan kyydissä toteutui meillä maalla. 

Makkaran paisto nuotiolla  seurakunnan järjestämässä laskiaisriehassa oli pojalle myös aivan uusi kokemus. Ukki opetti, kuinka makkara pujotettiin tikun nokkaan. Paistaja oli itse lopputulokseen niin tyytyväinen, että kinusi välittömästi toista makkaraa.

Laskiaistiistain pimenevässä illassa pääsivät lapset myös rekiajelulle. Nuori herra laski kotimatkalla ainakin kymmenen asiaa, joita hän oli sen päivän aikana saanut kokeilla ensimmäistä kertaa koskaan!

Lopuksi iloksenne tunnin ulkoilun ajaksi uuniin sopivaa ruokaa:

Riistakiusaus (6 annosta)


1000 g perunaa suikaleina
200 g palsternakkaa suikaleina
200 g porkkanaa  suikaleina
2 sipulia suikaleina (esim. neljäsosarenkaiksi)
2 rkl voita
2 rkl rypsiöljyä
100 g kylmäsavuporoleikkeleittä hienoina suikaleina (leikkaa vaikka saksilla!)
½ pkt Koskenlaskija Kylmäsavuporoa
4 dl kuohukermaa
1,25 tl suolaa
mustapippuria myllystä
0,25 tl valkopippuria
1 dl persiljasilppua
reilu ½ tl viherpippuria hienonnettuna morttelissa

Kuumenna rasvat padassa hellalla. Kypsennä sipulia sekä peruna- ja juuressuikaleita rasvassa, kunnes sipuli pehmenee läpikuultavaksi ja juures- ja perunasuikaleisiin tulee kevyttä paistoväriä. Mausta suolalla ja pippureillla, sekoita hyvin. 

 

Lisää pataan ohueksi suikaloitu kylmäsavuporoleike, kerma ja sulatejuusto nokareina, sekä viimeisenä persiljasilppu. Varmista vielä kerran, että kaikki ainekset ovat hyvin sekaisin vuoassa. Laita kiusaus uuniin 200 asteeseen 1 h 15 minuutiksi, sammuta sitten virta ja anna vuoan vielä hautua 15 minuuttia uunin jälkilämmössä. Tarjoa sokeroitujen pakastepuolukoiden ja vihersalaatin kera.

 

Parhaiten ruoanvalmistukseen sopii pata, jossa voit ensin ottaa juureksiin ja perunaan väriä hellalla ja jossa sitten voit edelleen kypsentää vuoan uunissa. Ellei sellaista ole käytettävissä, voi juures- ja perunasuikaleet paistaa sipulin kanssa myös paistinpannulla ja siirtää sitten uuninkestävään vuokaan

Iloisia talvipäiviä kaikille!
Tervetuloa lukijoihin Kesän lapsi - Minna!