torstai 26. huhtikuuta 2012

Kesällä löydetty keinu


Nyt jo aikuisten pikkuveljeni ja serkkuni majasta löytyi kesällä aivan unholaan jäänyt keinutuoli, jossa minä ja sisareni keinuuimme lapsina. Tuoli oli juuri sopivan kokoinen meidän pikkumiehellemme, joka ihastui siihen kovin. Isot saappaat, leveä hymy!



Keinutuoli oli välttynyt kosteusvaurioilta kokonaan, sillä majan lattia oli ulkorakennuksemme räystään alla korkealla maanpinnasta, ja peltikaton alle rakennettuna paikka oli myös hyvin katettu. Maalipinta kuitenkin hilseili, ja käsinojasta oli vuosien varrella lohjennut pala pois.


Uuden pintakäsittelyn lisäksi halusin opetella korjaamaan myös tuon lohjenneen palan ongelman. Parhaat huonekalut ovat itse kunnostettuja, ja enemmän vanhaa korjaamalla ja uudistamalla ei niin paljon tavaraa päätyisi kaatopaikoille ja jätelavoille. Sahasin kädensijan murtumapinnan tasaiseksi ja hioin sen, jotta siihen pystyisi tappi- ja liimaliitoksella liittämään uuden kappaleen, josta voisi muotoilla myöhemmin sopivan. En jaksanut käydä ostosreissulla hankkimassa koivupuuta, vaan kokosin, liimasin ja puristin jatkopalankin muistaakseni neljästä pienestä kappaleesta nuukaillessani  ja hyödyntäessäni valmiina olevaa, ilmaista materiaalia. Liimauksia jouduin uusimaan käsinojissa muutenkin ja selkänojan pinnat kiinnitin uudelleen, mutta jalasosaan ei ollut tarvetta koskea. Hyvä niin, koska tuoli keinui hyvin ja vakaasti.



Nämä kuvat otin muistoksi tilanteesta, jossa jatkopala oli jo tukevasti paikoillaan ja alkoi muotoutua sahan, viilan,  hiomahiiren ja hiekkapaperin kanssa uudeksi kädensijaksi.


  

Lopputulokseen olin tyytyväinen. Ensimmäinen tällainen lohkeaman paikkaus onnistui paremmin kun mihin itse olin uskonutaan. Vaikka punainen väri oli ollut todella kaunis ja pirteä, uusi maalipinta oli pitkän harkinnan jälkeen valkoinen sopiakseen paremmin muihin valkoisiin puuhuonekaluihimme.


Valmiin keinun maalaus kesti kevättalven kiireissä luvattoman kauan Kun keinu viimein päätyi viime viikolla verstaalta sisätiloihin, siitä tuli pikkumiehen lempipaikka. Keinutuolissa katsotaan nyt lastenohjelmia illalla ja aamulla siihen parkkeerataan heräilemään oman täkin kera. En tehnyt kunnostusta turhaan, -onnellinen käyttäjä on paras kiitos tehdystä työstä!




10 kommenttia:

  1. ihana löytö ja tosi hieno kunnostustyö. :)

    VastaaPoista
  2. Näyttää uudessa kuosissa erittäin hienolta! Hyvä että keinu on päässyt uuteen kotiin ja kovaan käyttöön noin 20 vuoden tauon jälkeen :-)

    Terveisin inkkarimajan nuorempi johtaja MP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nämä kommentit lämmittivät kovasti :D, olihan kyseessä aivan asiantuntijalausunto.

      Poista
  3. Ihana keinutuoli! Jos ikinä tarvitset puuta paikkamateriaaliksi tai pieniin tarpeisiin niin täältä voi kysellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Häärisin varmasti riesaksi asti takapihallanne, jos vain asuisitte lähempänä :D !

      Poista
  4. On kyllä koria keinu! Tulemme huomenna sen testaamaan :-)

    T. Inkkarimajan siivooja-orja tai muuten vaan ärsyttävä AP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sulla olli siivooja-orjan rooli :) ? Minä olin jo silloin poissa kotoa, enpäs tuollaisista velvoitteista tiennytkään...Kiitos kun kävitte!

      Poista
  5. Voi mikä ihanuus. Kaunis oli alkuperäisasussaankin, mutta vielä kauniimpi kunnostettuna. Annika, sä oot kyllä niin taitava! Ja kun niin harvakseltaan ehdin nykyisin täällä piipahtelemaan niin kiittelempä samalla vessapaperihylsy-ideastakin. Aivan mainio ja meillä niitä kanssa kerätään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ouppa! Höpöhöpö, ei tuossa kurssilla saatua opetusta kummempaa taitoa tarvittu, ennemminkin kärsivällistä luonnetta. Minäkin jumituin keräämään niitä hylsyjä, ehkä niistä tulee myös ensi jouluksi kuusenkoristeita, parhaita lasipalloja kun ei uuden pienen perheenjäsenen takia taas kun voi ottaa esille pitkään aikaan.

      Poista