tiistai 25. lokakuuta 2011

Tukholma

Irtiottona arjesta teimme pari viikkoa sitten ensimmäisen ulkomaanmatkan seitsemään vuoteen. Pikkumiehelle matka oli   ensimmäinen reissu Suomen rajojen ulkopuolelle koskaan. Hän tiesi   ennalta, että Tukolmassa puhuttaisiin ruotsia, -tosin sitä ruotsia jota oli vähän vaikeampi ymmärtää-, ja että siellä tunnelbana -verkosto  olisi  paljon laajempi kuin Helsingin metroradat. Lapsi suhtautui  matkaan  vähän epäluuloisestikin eikä ollut ihan varma ennalta, olisiko  reissusta  tulossa mukava. Mutta ilme taitaa paljastaa: Pallomeressä  olisi voinut  viettää laivamatkat molempiin suuntiin!



Hattivatti-paidan ompelin päällepantavaksi vähän ennen matkaa vietetyille kaverisynttäreille, sillä juhliin mentiin suoraan esikoulusta eikä ykkösiä ollut mahdollisuus vaihtaa päälle missään vaiheessa. Siisti, uusi pusero nyt sitten ainakin! Se syntyi kokonaan kangaslaatikosta löytyneistä jämäkankaista.

Matkan tarkoitus oli ottaa hiukan etäisyyttä arjen velvoitteisiin sekä pitkään ja harmaaseen syksyyn, ja latautua jaksamaan vielä tulossa olevat loskakelitkin. Hotellimme oli aivan Hötorgetin laidalla, ja kaikkialle oli kävelymatka. Matkalla söimme kasvis-kalapainotteisesti, mutta tunnustettava on, että ruotsalaisia leipiä ja Tobleroneja laivalta oli myös maisteltava, vaikka vaaleat leivät ja karkit eivät ehkä enää normaaliin ruokavaliooni kuulukaan. Kävelimme paljon, kaloreita myös kului!

Hotellin alakerrassa oli PUB-tavaratalo eikä Drottningsgatan-kävelykadullekaan ollut kuin muutama askel! Ikkunaostoksille oli ihanan helppo lähteä. Jos ystäväni matkoillaan yleensä päätyvätkin laukku- ja kenkäkauppoihin, minä löydän itseni kuolaamasta jälleen kerran keittiötarvikkeita.


Jokainen sai valita yhden kohteen, jossa Tukholmassa kävisimme. Minä halusin poiketa Södermalmilla "Brandstationen" -liikkeessä, josta olin ennalta lukenut sattumalta pienen esittelyn. Todella mukava pieni vanhan tavaran kauppa, vaikka en mitään ostaa raaskinutkaan, esim. leijonanpääkoukuista olisi pitänyt pulittaa parikymmentä euroa kappaleelta.




Happy Colours-lankaliikkeet voisivat rantatua myös Suomeen!



Pikkumiehen oma juttu olivat metrot. Hän sai valita yhden linjan, jonka ajaisimme päästä päähän. Kävimme sitten Norsborgissa kaukana esikaupunkialueilla keskustasta lounaaseen.

Vanhassa kaupungissa aika loppui aivan kesken, pikkuliikkeissä olisi voinut kiertää kokonaisen päivän.  Pieni mies oli säästänyt viikkorahojaan ostaakseen Brio-junarataansa uusia osia, mutta sitä ei lelukaupoissa juuri näkynyt. Valikoima oli käymissämme kaupoissa niin suppea ja tarjolla olevat osat jo moneen kertaan Suomessa nähtyjä, että jäimme miettimään, olisiko Briolla jossain oma liike. Sitä ei kuitenkaan ollut aikaa selvittää. Vaikka emme ostoksia tehneetkään, Krabat-lelukauppa oli täynnä kaikkea kaunista katseltavaksi.



Ruoka- ja viinivalinnat olivat onnistuneita. Syntymäpäiväni iltana söimme Stockholm Fisk-ravintolassa, ja laivallakin Viking Linen Food Gardenin nieriäfile kampasimpukkamurekkeella oli erinomainen.



Pieni mukava muisto matkasta lämmittää pitkään: Ostin matkalta Marks&Kattensin lankaa, jonka väri "Saphir" sopii täydellisesti pojan uuden kevyttoppatakin vuorin väreihin. Tästä tulee talveksi lämmin pipo!

lauantai 15. lokakuuta 2011

Uuden ajan alku = Eat & Joy Kluuvin kauppahallin avajaispäivä

Maatilan tyttärenä olen syönyt ikäni oman pellon ja puutarhan tuotteita itsestäänselvyyksinä. Heränneen ruokakeskustelun myötä olen kuitenkin alkanut kiinnostua yhä enemmän myös kaupasta ostamani ruoan alkuperästä ja ympäristövaikutuksista. Kiinnostukseen on vaikuttanut selvästi tarjonnan monipuolistuminen täällä pääkaupungissa. Eat&Joy Maatilatorin saaminen ydinkeskustaan Lasipalatsiin meidän viikonloppuisten reittiemme varrelle taisi olla lopullinen sysäys pienten tilojen ja tuottajien tuotevalikoimasta innostumiseen. Kivikaupunkiin tuli palanen heinäpeltoa ja pappatunska kadunvarteen. Tuotteisiin nivoutuivat tarinat niiden tuottajista. Maatilatorin yrittäjät tekivät vaikutuksen asiakaspalveluroolissa, kaupassa oli mukava käydä vaikka vain katselemassa. Sisääntulon ja uloslähdön lisäksi saattoi saada muutaman iloisen välimoinkin.

Tänään Eat & Joy Maatilatori avasi uuden kauppahallin Kluuviin. Ainutlaatuinen, uudenlainen kauppahallikonsepti  muodostuu 600 neliön kokoisesta liiketilasta remontoidun kauppakeskuksen pohjakerroksessa. Sisältä löytyy, -keskellä Helsingin ydinkeskustaa!-, parhaita pohjoisia makuja yli 500 suomalaiselta pientuottajalta: Liha-, kala- ja juustokauppa, vihannes- ja juureskylmiö, jauhatusosasto viljamyllyineen, koivuklapeilla lämpiävä leivinuuni ja upea valikoima leipomotuotteita,  perinteinen leppäsavustamo ja sen 30 metrin piippu, pienteurastamo, raakamaitobaari, kattava valikoima suomalaisia pienpanimo-oluita ja vaikka mitä muuta, kuriositeettina varmasti Suomen paras talkkunavalikoima, sekä kahvila-ravintola Muuuu Maitobaari. Saman katon alle voi poiketa yhtä hyvin keräämään ostoskärryihinsä koko viikonlopun ruokatarpeet kuin poiketa vain kupilliselle kahvia,  hengaamaan ja fiilistelemään.

Tänään saimme vaihtoehdon suurille marketketjuille, jotka eivät tunnu kuuntelevan haluamme saada lähiruokaa lautasellemme.Jari Etelälahti (yllä oikeassa ylänurkassa), Aki Arjola ja Eeropekka Rislakki ovat ymmärtäneet, että me laatu- ja ympäristötietoiset kuluttajat haluamme puhdasta, aitoa ruokaa. Lisäaineissa marinoitujen broilersuikaleiden aika on ohitse, pienellä budjetilla nautimme ennemmin vaikkapa kasvisvoittoisen aterian. Me haluamme tuntea ruokamme alkuperän ja kasvattaa lapsemme arvostamaan pientilallisten työtä ja kotimaaperässämme kasvaneita aromikkaita herkkuja.  Nostan hattua herroille:  Valtava avaamista edeltänyt työmäärä, niin tuhat pientä kuin isoa osakokonaisuutta on takana,  ja maatilatorien lippulaiva luotsattu vesille! Nukkukaa ensi yö onnellisina ja tyytyväisinä: Tänään yhdestä unelmasta tuli totta.

Olimme liikkeellä välittömästi ovien auettua. Sisäänkäynniltä näkee vain murto-osan tuotevalikoimasta.


 Jauhokellarin myllyrivi on aika vaikuttava...
...ja mehurivistöistä löytyi myös meidän suosikkimme Hommanäsin sokeriton mustaherukka mukaan kotiin. 

Pikkumies vakuuttui maistiaisten perusteella graavilohen laadusta, ja vaati saada kassiin myös vadelmahilloa.

Jauhoja ja myslejä oli yksi nurkka pullollaan.


Kuivan hapanleivän ystävän lempihylly lienee tässä...


...ja hei, katsokaa tuota leivinuunia Nallen ja pikkumiehen vasemmalla puolella! Mahtavan kokoinen, kuin myös kinkkusiivut leivälläni :) !


Juustoja varten oli oma tiskinsä, ja sen lisäksi tuorejuustoja löytyi maitohyllystä.


Pienemmistä kylmähyllyistä löytyi mm. hapatettuja tuotteita ja sinappeja.


Juurespuolella alkoi tehdä mieli maa-artisokkakeittoa. 


Halli-isäntä Maulis ja Hankkijan lippikset saavat suun hymyyn. Hymyjä ja halauksia oli muuten jaossa jälleen ihan pyytämättä!


Ensifiiliksistä iloisia ihmisiä katsellessa syntyi myös runo:

Aidon ruoan lippu kohoaa
Kluuvin ylle, kun kaupunki herää.
Se lähiruoan puolesta hulmuaa,
väen aamukahville kerää.

Työvoitto vai ponnistus mahdoton?
-Näyttää stadi mallia muille!
Liikkeen uudentyyppisen aika on
kantapaikaksi herkkusuille.

 Ujoimmatkin hurmaavat hymyllään
viisi tähteä taivaalla kimmeltävää!
Minkäs herkkuperse luonnolleen voi:
Kutsuu Kluuvissa jälleen Eat&Joy!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Pregon perintö = poikien pasta

Sympaattisen ja edullisen italialaisravintola Pregon tarina Fabianinkadulla loppui hyvin pian sen jälkeen, kun olimme paikan kesällä  löytäneet. Syyskuun alussa sitä ei enää ollut olemassakaan. En tiedä, ehtikö Prego palvella paikallaan vuosia vai vain kuukausia, -ja jos vain muutaman kuunkierron, oliko konseptin väliaikaisuus suunniteltua vai lopahtiko yritys omaan mahdottomuuteensa. Pasta-aterioiden myynti keittiössä itse tehdystä pastasta  kympin molemmin puolin ei Helsingin keskustassa todennäköisesti koskaan kuitenkaan voinut olla kovin kannattavaa.

Pregon sisustus oli minun mielestäni  tyylikäs, graafisen selkeä ja yksinkertainen.


Ruoka oli todella hyvää ja henkilökunnan ystävällisyys aitoa. Pieni ihminenkin sai esitelmän siitä, miten pastakone erilaisilla terillä varustettuna tekee vehnäjauhoista, munista ja vedestä sekoitetusta taikinasta joko lasagnelevyjä, tagliatelleä tai rigatoneja.

Ehdin käydä heinä-elokuussa Pregossa kolme kertaa, kaksi kertaa syömässä pasta-annoksen ja yhden kerran espressokupposella ystävän nauttiessa jäätelöä.  Viimeisellä kerralla söin todella hyvän tomaatti-munakoisopastan, Pasta Norman.

Mukavat muistot jäävät elämään meidän perheessämme usein resepteissä:   Pregon suljettua ovensa täytyi tomaateista ja munakoisoista sitten kehitellä herkullinen pastakastike itse! Nuori herra otti reilun santsiannoksen ja risti ruokalajin poikien pastaksi.



Poikien pasta eli pasta Pregon perintö (3 reilua tai 4 pienehköä annosta)

500 g munakoisoa
1 rkl suolaa munakoison itkettämiseen
2 rkl oliiviöljyä paistamiseen

1/2 chilipalko hienonnettuna
100 g suippopaprikaa hyvin hienona kuutiona
2-3 valkosipulinkynttä hienonnetutna
500 g paseerattua tomaattia
1 kasvisliemikuutio (lisäaineeton)
1/4 tl kuivattua rosmariinia
1 tl kuivattua oreganoa
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria myllystä
annoksen viimeistelyyn runsaasti tuoretta basilikaa, halkaistuja kirsikkatomaatteja ja juustoa makusi mukaan, esim. parmesaania, pecorinoa tai ricottaa


Munakoiso neuvotaan usein itkettämään suolan avulla, jotta siitä lähtisi ylimääräistä kitkeryyttä pois. Monet lajikkeet sopivat minun suuhuni kuitenkin ilmankin, joten tarve näille toimenpiteille on vähän makuasia. Millekään lajikkeelle itketyksestä ei ole kuitenkaan varmaan haittaa!

 
Leikkaa munakoiso noin 2 cm paksuiksi siivuiksi pitkittäissuuunnassa. Ripottele suola leikkauspinnoille, ja laita viipaleet painon alle siivilään valumaan noin 15 minuutiksi. Suola irrottaa munakoisoviipaleista nestettä, joka ensin nousee kauniiksi pisaroiksi viipaleiden pintaan ja lopulta muodostaa lätäkön siivilän alle. Huolehdi siis siitä, että siivilä on esim. tiskialtaassa. Huuhtele viipaleet lopuksi vedellä ja kuivaa ne talouspaperilla molemmin puolin.




Leikkaa munakoisoviipaleet noin 2 cm kuutioiksi. Paista kuutioita oliiviöljyssä, kunnes ne saavat kaunista, kullanruskeaa väriä kaikille leikkauspinnoilleen. Siirrä munakoisopalat pois pannulta.


Pikkumiehen parvekkeella kasvaneesta kirsikkatomaatista viimeiset päätyivät pastaan

Kuullota kuutioitua suippopaprikaa, hienonnettua chili ja valkosipulia pannulla maltillisella lämmöllä, kunnes kasvikset vähän pehmenevät. Lisää sekaan paseerattu tomaatti, paistetut munakoisokuutiot, yrttimausteet, pippuri ja kasvisliemikuutio. Anna hautua 15 minuuttia.
Laita tällä välin pasta kiehumaan. Tarkista suola, lisää sitruunamehu, ja sekoita kastike kypsän, valutetun pastan joukkoon. Lisää vielä halkaistut kirsikkatomaatit, runsaasti tuoretta basilikaa, ja sekoita pari kertaa kaikki ainekset sekaisin.



 Annostele pasta lautasille ja ripottele pinnalle juusto.Tervetuloa syömään!





Tomaatin ihmeaine lykopeeni


Yksi karotenoidien ryhmään kuuluva väriaine on tomaatin lykopeeni, joka muista  karotenoideista poiketen ei muutu elimistössä A-vitamiiniksi. Lykopeenin on todettu alentavan riskiä joihinkin syöpätyyppeihin ja se ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja. Lykopeenin erityispiirre on se, että kuumennettaessa se muuttuu muotoon, jossa se imeytyy elimistöön vielä tehokkaammin kuin kuumentamattomana. Tuoretta tomaattia tehokkaampi lykopeenin lähde on siis esimerkiksi tomaattikastike pastalle!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Lenkkikaveri

Pieni poika on oppinut uuden taidon. Pyöräily sujuu nyt ilman keväällä irrotettuja apupyöriä, vaikka kovin paljon emme harjoittelemaan ehtineetkään, - kesäloman aikana emme kai kertaakaan!

Onneksi minunkin arkeeni on nyt kuulunut kahden kuukauden ajan pari kuntoilukertaa viikossa, sillä muuten en mitenkään pysyisi perässä. Hölkkäilin aiemmin kellon kanssa itseäni haastaen:  Rapakunnosta lähdettiin, mutta jospa joka lenkillä jaksaisin juosta hissutella pari minuuttia pidempään kuin viimeksi. Polkupyörän perässä ei tuo tapa enää toiminutkaan, sillä minun oli juostava niin kauan kuin lapsi polki. Motivaatiota ei kerinnyt edes miettiä, sitä oli parempi vain juosta ennenkuin hiekkatieltä kaarrettaisiin sujuvasti pöheikköön tai kunnes ehdittiin yhdessä pysähtyä toisen vastaantulevan ulkoilijan sivuutettavaksi. Parasta mahdollista itsensäpiiskaamista! Välillä pysähdyttiin puuskuttamaan.


Meillä oli selkeitä välitavoitteita. 
Ensimmäinen: Poika osaa ajaa edes hetken suoralla tiellä vanhemman pitäessä kiinni pyörästä 
Toinen: Hän osaa ajaa edes hetken suoralla tiellä kenenkään pitämättä kiinni pyörästä 
Kolmas: Hän osaa ajaa suoraan, jarruttaa ja pysähtyä 
Neljäs: Osaa kääntyä 
Viides: Osaa lähteä itse liikkeelle paikaltaan 

Tänä kesänä harjoittelimme ulkoilualueilla ja hiekkateillä. Ensi kesälle jätetään suosiolla liikenteessä
ajaminen ja hurjat mäet. Tässä vielä taidonnäyte vasta opitusta liikkeellelähdöstä: