Lahjoja lapsille

Lasten juhliin olisi ihana tehdä lahjat itse. Mieluiten teen lahjoja kotoa löytyvistä tarvikkeista, kierrätysmateriaaleista ja sen verran helppoina toteutuksina, että illassa syntyisi valmista. Joskus pää lyö tyhjää, eikä synny yhtään toteuttamiskelposta ideaa. Siksi laitan muillekin jakoon joitain kuvia lahjoista, joita olen itse toteuttanut. Ehkä näistä on apua jonkun toisen ideointiin!

Urheileva kahdeksanvuotias saa tyylitellyllä HJK:n logoaiheella koristellun pyyhkeen. Nimi on panettu kangasväreillä puuvillakankaalle ja ruusukekuvio applikoitu valmiiseen pyyhkeeseen. Jumppatunnilla ja pukukopissa lytyy oma pyyhe nyt helposti!

 

Samanikäisen tytön aarrerasia 

...syntyi valmiin pahvirasian päälle. Meidän neitimme sai rasiassa joululahjan, enkä raaskinut näin kaunista laaitkkoa heittää pois, sillä siinä oli vielä mielestäni aineksia uuteen lahjaan.

Velourmyssyjä saivat ekaluokkalaiset tytöt, joilla oli syntymäpäivät peräjälkeen.

Suvun kaikkein pienimmille

...olen yrittänyt ommella oman riepunallen. 

Seuraava nalle on kankaina jo taas kaapissa. Meidän neitimme Nella oli kotona kaksipäiväistä tyttöä odottamassa. Nyt Nella on ollut tärkeänä tukena viimeisen viikon aikana omaan pinnasänkyyn nukahtamista harjoitellessamme.

Olen minä jotain virkannutkin. Afrikkalaisista kukista tein pienen vauvanpeiton. Näistä langoista valtaosa oli jämälankoja, jotka mummani oli aikanaan hankkinut. Mumman kuoltua minä perin lankakerät. Mummalle suvun pienet olivat aina kovin tärkeitä, ja siksi halusin juuri nämä langat käyttää pienen tulokkaan varpaita lämmittämään. Lämpimät ajatukset saivat siirtyä sukupolvelta toiselle, vaikka mumma ei enää eläkään, ja eettisempää ja ekologisempaa lahjaa saa etsiä, -tulivathan nyt käyttöön kymmeniä vuosia vanhat lankanyssäkät. Harvoin on ollut niin vaikea luopua mistään käsityöstä kuin tästä, sillä pidin väreistä aivan mielettömän paljon. Jospas sitä joskus saisi vielä aikaiseksi toisen!

Omaa lempikohtaakaanikaan peitosta en osannut valita, laitetaan siksi muutama kuva eri suunnista!
 

Kakkapyllyt ja käsienpesu

Esikoisen vauva-aikana käteni kuivuivat lähes haavoille pestessäni pientä pyllyä useaan kertaan päivässä. Silloin käytin käsienpesuun vauvanhoitosarjan nestesaippuaa. Pienen neidin odotusaikana ajattelin tällä kertaa valmistautua tiheisiin pesuihin ja täyttää saippuavarastot ennalta. Esikoisen kummitäti on joskus sanonut, että alettuaan käyttää minun tekemääni saippuaa hän ei ole tarvinnut käsirasvaa enää ollenkaan! Saippuani ovat hyvin hellävaraisia ja hoitavia. Kaksi kuukautta niillä pientä kakkapyllyä pestyäni en ole minäkään käsirasvapurkkia kaivannut. Toimii!

Halusin onnistua myös imetyksessä ensmmäistä kertaa paremmin. Imetysteet ja rintaöljyt pakattiin mukaan sairaalakassiin, mutta niin pakattiin myös omatekoinen fenkolia sisältävä saippua. Salaisista ainesosista en voi kertoa kaikkea, mutta saippuasta tuli omasta mielestäni upea, kuin salmiakkilakritsia tuoksultaan! Tätä teen varmasti lisää! Kokeilin myös pinnan kuvioimista kuviolevyllä. Tässä kuva leikkaamattomasta harkosta:

Myös paloina saippua oli kaunista:

Kun sitten saimme suloisen tyttölapsen, täytyi minun häntä varten saada tehdä hennon vaaleanpunaiset, mietoakin miedommat mantelimaitoa ja ruusuvettä sisältävät herkkähipiäisten prinsessojen peseytymiseen soveltuvat saippuat kypsymään. Uniikkeja käsintehdyt saippuat ovat aina, nämä kuitenkin vielä käsinkaiverrettuja.

 

Kooste tämän kesän saippuakokeiluista päätyi myös pakettiin ystävälleni, joka halusi kokeilla itse tehtyä saippuaa. Pakettiin päätyi kattava setti erilaisia saippuoita:

Mahdollisimman luonnonmukainen, miedosti eteerisellä appelsiiniöljyllä hajustettu saippua vasemmalla alakulmassa. Värjäämiseen käytetty oliiviöljyyn uutettua paprikajauhetta ja porkkanaa. Massa sisältää kotipelloillamme kasvanutta vehnää, jonka olen rouhinut kokonaisista jyvistä.

Oikean alakulman vihreä saippua, jonka olen värjännyt synteettisin saippuavärein ja koristellut mintunoksista soseutetulla yrttisilpulla. Saippuassa on vain pari pisaraa eteeristä piparminttuöljyä tuoksuna.

Jo ylhäällä isoissa kuvissa näkynyt salmiakkilakritsi, jonka värit ovat synteettiset mutta tuoksut luonnon lakritsiuutteesta, fenkolista ja eteerisestä fenkoliöljystä.

Oikean yläkulman palashampoo, joka on ensimmäinen kokeilu laatuaan. Mies on meillä käyttänyt palashampoota jo pitkään, ja halusin testata, onnistuisinko sellaisen tekemisessä itse. Shampoon nesteenä on nokkoskeite, sillä nokkosen piin ja kalkin pitäisi vahvistaa hiuksia ja hoitaa hiuspohjan ongelmia samoin kuin massaan lisätyn teepuuöljyn. Eteerisen rosmariiniöljyn pitäisi elvyttää päänahkaa ja tehostaa hiusten kasvua. Palashampoota on tarkoitus hieroa suoraan kosteisiin hiuksiin, jotka vaahdotetaan, ja annettua shampoon hetken vaikuttaa  huuhdellaan sitten lämpimällä vedellä puhtaiksi.

Kun lähdin omaa palashampootani suunnittelemaan, halusin tehdä siitä 

-mahdollisimman luonnonmukaisen 

-hiuksiin kiiltoa tuovan ja päänahkaa kuivattamattoman

-koko perheelle sopivan

-ulkonäöltään rustiikkisen ja käsin tehdyn näköisen

-runsaasti vaahtoavan ja tiivisvaahtoisen, kermamaisen

-hellävaraisen, jotta se sopisi vaikka päivittäiseen pesuun

-yrttisen tuoksuisen, jotta se tuoksun puolesta ei olisi miesten eikä naisten shampoo

-kevyen tuoksuisen, jotta tuoksu hiuksista ei pelmahtelisi pitkin päivää häiritsemään omaa nenää

Omissa koepesuissamme hiukset ovat tulleet puhtaiksi ja ilmaviksi eikä niihin ole jäänyt raskasta tahmaisuuden tuntua kuten ensimmäisellä kerralla kaupasta ostetun palashampoon kanssa minulle koin jäävän. En ole käyttänyt myöskään mitään hapanhuuhteluita, joita googlettamalla löytää joillekin palashampoon käyttäjille suositetavan. Matkoilla palashampoo on aivan verraton, sillä nesteiden pakkaaminen lentokoneeseen on aina oma lukunsa. Palashampoon osalta täytyy vaan muistaa huolehtia samoin kuin muiden käsintehtyjen saippuoiden kohdalla aina, että pala pääsee kuivahtamaan käyttökertojen välillä. Näin se ei kulu suotta.

Nyt jään innolla odottamaan käyttökokemuksia koekaniineilta, jotta palautteen perusteella saadaan aikaan vaikka jotain lähipiirin lahjapaketteihin sopivaa jatkossa!

Lahjasaippuoita lähikuukausilta

Oltuani sairaana tämän viikon ehdin tilata kesän tarpeisiin taas saippuarasvoja. Huomasin, että en ole blogissa vielä muutaman lahjasaippuan kuvaa vielä julkaissutkaan! Nämä keittiöstä inspiraatiota saaneet saippuat syntyivät jo loppuvuoden puolella. Viimeisetkin pääsivät uusiin koteihinsa kevään mittaan.

Saippuat ovat saaneet koristeikseen porkkanat, ja massa värinsä oliiviöljyyn uutetusta paprikajauheesta ja kurpitsasoseesta. Massan koristeluun käytin lisäksi kehäkukan terälehtiä. Saippuamassan väriä pidin itse oikein onnistuneena. Massan väri ei kypsymisen aikanakaan haalistunut tai muuttunut.

Saippuoiden koristelu jo aikaisemmin valmistetuilla kuvioill aon helppoa. Kukka-aiheiset saippuat tein lahjaksi kukkakauppiasystävälle ja äitienpäivälahjaksi anopille. Äitienpäiväkukkasina annetut saippuat veinkin jo saajalleen, vaikka ne joutuvat vielä odottelemaan kypsymistään käyttöön.

Keltakukkaisten saippuoiden massa on väriltään luonnonvalkoinen. Massa sai heleyttä titaanidioksidista, ja koristeekseen unikonsiemeniä. Keltainen kukka ja vihreät lehdet on leikattu muotilla ohuista siivuista aiemmin tehtyjä saippuamassoja.

Punaisten ruusujen terälehdet on muovailtu käsin ja liitetty toisiinsa punaisen massan ollessa vielä riittävän pehmeää. Tämä saippua sai hennon vaaleanvihreän värin nestemäisestä saippuaväristä, jota lisäsin titaanidioksidilla heleytettyyn luonnonvalkoiseen pohjaan. Alkukesän vehreys ja ulkona puhkeavat kukat ovat selkeästi inspiroivia!

 

.

Proteiinipitoista pataruokaa

Kasvisvoittoisessa ruokavaliossa proteiinien määrään olisi hyvä kiinnittää huomiota. Innostuin taannoin kokeilemaan speltin tavoin muinaisviljoista myös Malmgårdin kartanon emmervehnästä tehtyä viljariisiä. Emmerin ravintoarvoista en vielä onnistunut löytämään mitään tarkkaa tietoa. Lähiruokana se kuitenkin tuntui kiinnostavalle, kuitupitoiselle vaihtoehdolle kaukaa tuodulle riisille. Tämän pataruoan teko sopii sellaiselle pätkäkokkaajallekin, joka pystyy tekemään esivalmisteluita vaikka vain pienä rupeamia kerrallaan,  ja itse ruoanvalmistus ei saa viedä puolta tuntia kauempaa tarjoilupäivänä. 

Soijasuikaleet kannattaa keittää ja laittaa marinadiin jo edellisenä päivänä, emmerin voi keittää kasvisliemessä valmiiksi ennalta, tomaattikastikkeen voi tehdä samoin myös etukäteen: tarjoiluhetkellä paistat soijasuikaleet ja kokoat aterian ennalta valmistelluista osasista. Olkaa hyvät:  resepti kasvisruokien kuitu- ja proteiinipitoisimmasta päästä!

Emmer- soijasuikalepata "Ei jää nälkä" (4 annosta)

Emmer-viljariisi:
2 dl kypsentämätöntä Emmer-viljariisiä
4 dl vettä
1 lisäaineeton kasvisliemikuutio
Keitä viljariisi kasvisliemessä kypsäksi, kunnes kaikki neste on imeytynyt jyviin.

Tomaattikastike:
1 rkl oliiviöljyä
1 hienonnettu sipuli
1 porkkana ohuina suikaleina
500 g tomaattimurskaa
Kuullota sipulit ja porkkanat oliviiöljyssä pehmeiksi.Lisää tomaattimurska, ja keitä seosta kokoon n 10 min, jotta tomaattimurskasta haihtuu turhaa nestettä ja maut vähän tiivistyvät.


Soijasuikaleet:
Katso soijasuikaleannoksen valmistusohje täältä. Paista pataa varten valutettuja/vähän talouspaperilla kuivattuja soijasuikaleita oliviiöljyn ja voin seoksessa pannulla, kunnes ne saavat kaunista paistopintaa.Tässä käyttötarkoituksessa soijasuikaleille kuitenkaan ei ole tarpeen lisätä pannulla enää suolaa/pippuria.


Padan viimeistelyyn:
1 pss herne-maissi-paprikaa
runsaasti tuoretta persiljasilppua

Lämmitä viljariisi ja soijasuikaleet, mikäli olet valmistellut niitä ennalta. Kokoa pata-ainekset kuumaan tomaattikastikepohjaan ja lisää pussi herne-maissi-paprikaa. Hämmennä pataa liedellä sen aikaa, että herne-maissi-paprikaseoskin kuumenee, mutta herneet eivät vielä menetä väriään. Viimeistele pata runsaalla persiljasilpulla. Terveellistä, edullista, eettistä ja maistuvaa!

Roskaa vai raaka-ainetta?

Vuoden turhakkeeksikin valittu huuhdottava vessapaperihylsy Flush & Go ei ole vielä kertaakaan päätynyt meillä vessanpönttöön. Miksi ihmeessä vessapaperihylsy pitäisi pystyä huuhtomaan vessanpöntöstä viemäriin? Kevään mittaan innostuin säästämään jokusen, sillä olin lukenut jostain, että niitä voisi käyttää materiaalna paperimassa-askarteluissa. En ollut kokeillut sellaista koskaan, ja rullista saisi siihen ehkä materiaalia hyvinkin helposti!

Rullat liukenivat todella nopeasti. Annoin paperimyttyjen turvota vähäisessä määrässä nestettä, ja puristin niistä turhat vedet pois. Kolmesta rullasta muotoilin aina kaksi munanmuotoista nyssäkkää, sillä huovutettuihin koristemuniin pääsiäiseksi rullista saisi erinomaista, ilmaista ja siten villaa paljon halvempaa täytettä.Lopuksi kietaisin puolikkaan arkin talouspaperia kunkin mytyn ympärille, jotta massa pysyisi paremmin kasassa huovutuksen ajan. 

Muutama kerros huovutusvillaa peitti vaalean paperimassamunan hienosti. Ensimmäisen kerroksen lisäsin suoraan paperimunan päälle.

...
...ja toinen kerros villaa vastakkaiseen suuntaan:

Koska teen kaikki kotona käytettävät palasaippuat itse, on kotona aina jos jonkinlaista saippuanjämää, joka sopii huovutukseen. Perusresepti huovutukseen on kuitenkin kuumaan veteen tehty mäntysaippualiuos. Kun kasteltuja villakerroksia on riittävästi peittämään kaiken paperimassan, voi saippualiuoksella aloittaa kevyen huovutuksen. Ensin villaa sivellään sormenpäillä hellästi kuin linnunpoikaa,ja vähitellen voimaa voi lisätä, kunnes munia voi lopulta pyöritellä kämmenpohjissa. Aina, jos villaan meinaa tulla paakkuja, nopea apu on kastaa paakkuuntuva kohta kuumaan veteen ja hangata paakku sileäksi. Aivan viimeiseksi valmis villapinta tiivistetään kastamalla munat vuoroin kuumaan ja kylmään veteen muutaman kerran. Yön yli pesuhuonene patterin päällä kuivuttuaan luontoa vähän kuormittavat, luontoon hajoavista raaka-aineista tehdyt koristeet näyttivät tältä:

Ukin Pohjanmaalla viljelemästä vehnästä kasvatettu ruoho ja munat pääsivät pääsiäissunnuntaiaamuna kauniiksi asetelmaksi keittiönpöydälle.

Iloista pääsiäistä kaikille!

Vuodenvaihde villasukissa

Ihailen ihmisiä, jotka saavat blogin päivittämisen jotenkin yhdistettä muuhun elämään. Minä jäin taas joulun alle, viime hetken virityksiä oli liikaa. Aattona vasta ehdittiin paketoida valtaosa lahjoista,  ja kaksi jouluksi tarkoitettua sohvatyynynpäällistäkin ompelin loppuun keskiviikkoiltana.

Kun aatonaatto oli vielä normaali työpäivä, ei jouluun laskeutumiseen jäänyt tänä vuonna aiihen tarvitsemaani aikaa. Kai tiukka ohjelma vähän kostautui, sillä huomaan vapaapäivät aatosta selvittyämme lähinnä nukkuneeni. Olen nukkunut myöhään aamuisin, välillä ottanut päiväunet, - ja kappas, sohvalla on ollut hyvä torkuskella illallakin tv:n ääressä. Villasukat ja kynttilänvalo ovat auttaneet taistelussa pimeyttä vastaan, sillä myrskytuulet ja tihkusateet eivät ole houkutelleet ulkoilemaan.

Tänään vasta tuntui elämä virtaavan suonissa ensimmäistä kertaa eri tavalla, vireystaso oli jälleen edes askelen toivottuun suuntaan, ja väsynyt kroppa tuntui jälleen omalle. Teimme valmisteluja huomiselle tortilla-aterialle. Guacamolen pyöräytettyämme teimme myös valmiiksi tomaattisalsan ja laitoimme täytteeksi tulevat soijasuikaleet marinoitumaan. Tämä täyte on paljon maukkaampi vaihtoehto teollisesti marinoiduille broilersuikaleille!

Marinoidut soijasuikaleet
(missiona hävittää pölyisten kirjojen ominaismaku kuten soijarouheestakin)


 0,5 l kuivia, käsittelemättömiä soijasuikaleita
1 l vettä
1 kasvisliemikuutio tai -fondinappi (lisäaineeton) 

Marinadin ainekset:
2 rkl sitruunamehua
3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1 rkl hunajaa
1 rkl soijakastiketta
1 tl Dijon-sinappia
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 tl suolaa
1/2 tl chilijauhetta
1/2 tl mustapippuria

Keitä soijasuikaleita kasvisliemellä maustetussa vedessä noin 20 min. Valuta suikaleet siivilässä ja painele niitä siivilää vasten niin, että enimmät nesteet puristuvat pois. 

Sekoita marinadin ainekset ja lisää soijasuikaleet vielä lämpiminä marinadiin. Anna marinoitua yön yli. Valuta marinadi pois ja paista suikaleet voin ja öljyn seoksessa kauniin värisiksi.. Lisää pannulla vielä vähän suolaa ja pippuria tai muita mieleisiäsi mausteita suikaleille.

Mieto tomaattisalsa


3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1,5 sipulia hienonnettuna (muista: guacamolesta jääneet ylimääräiset punasipulit voi laittaa salsaan)
1/2-1 chilipalkoa hyvin hienonnettuna1 prk tomaattipyrettä
 5 tomaattia kuutioituna siemenineen, kannat poistettuna
1/2 punaista paprikaa pieninä kuutioina
2 rkl fariinisokeria
2 rkl punaviinietikkaa
1/2-1 tl suolaa
tarvittaessa chilijauhetta tai cayennepippuria maustamiseen 

Kuullota sipulit ja tuore chili pehmeiksi öljyssä. Lisää tomaattipyre, paprikat, tomaatit ja kaikki mausteet. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja rakenne on sopivan sakea. Mikäli et uskaltanut käyttää chiliä tarpeeksi, voit lisätä tulisuutta maustamalla seoksen cayennepippurilla tai chilijauheella.

 

Salsan keittely on ekologistakin, sillä siihen sopivat vähän jo sellaisenaan salaatissa tai leivän päällä syötäväksi liian pehmeät  tomaatit ja paprikat erinomaisesti.

Tarjoa soijasuikaleet salsan, guacamolen, creme fraichen ja tomaatin, paprikan, kurkun, salaatin, ananaksen tai muiden vihannesten kanssa tortillojen välissä. Ensimmäisen nautittuasi varaudu täyttämään toinenkin!

Vinkkejä:

• Jos soija ei sovi sinulle, kokeile samaa marinadia ilman soijakastiketta seitanille. 
• Kun salsaa tulee tehtyä kerralla liikaa, käytä loput chilin, papujen ja Huomuhättilään huijausjauhelihan kanssa chili sin carnen kastikkeeksi.

Cooperin testi käsitöissä ja nopeasti valmistuva makkarapipo

Viimeiset viikot ovat vieneet maitohapoille, olo on vähän kuin Cooperin testin jälkeen, - tällä kertaa tosin testattiin, montako käsityötä ehtii tekemään kauhealla kirimisellä kuukaudessa.  Monta. Ehtisipä joku niitä vielä bloggaamaan! Lehdissä on vuoroin kerrottu talvesta tulevan kylmimmän pitkään aikaan  tai sitten talven olevan erittän lämpimän. Ensilunta odotellessa olen kiireellä yrittänyt neuloa koko perheelle talveksi uusia asusteita. Pipojakin pelkästään on jo syntynyt neljä, kahta erilaista kehittelemääni mallia varioiden. Jokaisen neulomuksen jälkeen totean, ettei lunta näy vieläkään, ja olisin hyvin ehtinyt jättämään jonkun illan vähän vähemmällekin yrittämiselle!

Tukholmasta ostetut uuteen takkiin sopivat langat muotoutuivat Seitsemän veljeksen kanssa yhdessä Alexille neljäntuulenlakiksi. Kirjoneulekuvion kopioin  lastenneulekirjasta, sillä en ole kirjoneuleita neulonut, mutta muuten pipo on minun ja mummini suunnittelutyön tulosta. Ihana mummi pelasti ideoillaan pipon, jota olin jo tuskastuneena purkamassa. Syntyneen ohjeen nimeksi sopisi "Olihan tässä tekemistä-pipo", mutta loppupeleissä siitä tuli minun mielestäni oikein hauska!

Hattumaisen, naisellisen ja helpon makkarapipomallin päädyin kirjoittamaan ohjeeksi blogini lukijoideni käyttöön (ei kaupalliseen käyttöön kuitenkaan). Pipo minun käsialallani sopii noin päänympäryksille 57-59 cm. Todennäköisesti helpoin tapa pienentää pipomallia on käyttää vähän ohuempaa lankaa, ja helpoin tapa suurentaa sitä on käyttää isompaa puikkokokoa. Sillon ohjeeseen ei tarvitse tehdä säätöjä ollenkaan.

Nopeasti valmistuva makkarapipo 

Tarvitset:

• 150 g SandnäsGarnin Easy- tai Garnstudion Eskimo-lankaa
• pyöröpuikot nro 5
• pyöröpuikoille liian lyhyitä kerroksia varten tarvitaan sukkapuikot nro 5. 

Lanka on tarkoitettu paksummilla puikoilla neulottavaksi, mutta nron 5 puikoilla siitä syntyy tiivistä neulepintaa,  joka suojaa myös tuulelta. Pipo neulotaan suljettuna neuleena pyöröpuikoilla. 

Lisää kerroksen vaihtumisen kohtaan jo neuletta aloittaessasi merkkilanka, jota kuljetat silmukoiden välissä ylöspäin työn edetessä.

Merkkilanka

Luo 80 s. Neulo 8 krs sileää neuletta oikein neulotuilla silmukoilla.

Ensimmäinen makkara: Käännä  neule kaksinkerroin niin, että nurjat silmukat ovat päällepäin ja neule muodostaa kaksinkertaisena makkarareunan pipon alareunaan. Aloituskerros tulee ulommaiseksi ja silmukat puikoilla ovat sisäkehällä. Vedä virkkuukoukulla puikoilla oleva silmukat kukin vuorollaan aloituskerroksen silmukoiden läpi ja siirrä jälleen puikoille odottamaan.

Makkarareunan muodostuminen vetämällä puikoilla olevat silmukat aloituskerroksen silmukoiden läpi

Jatka sileän neuleen neulomista, kunnes pipon korkeus on 7,5 cm  rullataitteen alareunasta mitattuna.

Toinen makkara: Neulo 5 kerrosta nurjaa. Päättele neule kokonaan ylivetokavennuksin (nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo toinen silmukka, vedä neulomatta nostettu silmukka neulotun silmukan yli). Luo uudet 80 s vetämällä virkkuukoukulla lanka sekä viimeisen oikein neulotun kerroksen silmukan läpi neuleen nurjalta puolelta että päätellyn silmukan läpi. Virkkuukoukulle luotuja silmukoita voi siirtää luontikerrosta kiertäessään jälleen pyöröpuikoille odottamaan.  

Makkaroista tulee pipoon hattumaista ilmettä.

Jatka neulomalla sileää neuletta. Kun työn korkeus on 19 cm, aloita kavennukset 10 silmukan sektoreilla. Ellet luota keskittymiskykyysi tai laskutaitoihisi, kiinnitä 8 merkkilankaa työhön siten, että jokaisen merkkilangan välissä on 10 s. Jatka sileää neuletta ja kavenna samalla jokaisen merkkilangan molemmin puolin 1 s  siten, että kavennat merkkilangan oikealla puolella  neuloen kaksi silmukkaa oikein yhteen, vasemmalla puolella ylivetokavennuksen. Neulo 1 krs kaventamatta, toista sitten kavennuskerros, ja neulo jälleen 1 krs kaventamatta. Kavenna sen jälkeen jokaisella kerroksella merkkilangan molemmin puolin kunnes silmukoita on jäljellä 16 kpl.  Neulo seuraavalla krs:lla kaikki s:t pareittain yhteen vuorotellen ylivetokavennuksella ja kaksi oikein yhteen -kavennuksella, kunnes silmukoita on jäljellä 8. Katkaise lanka, vedä se jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristä päälaella oleva reikä umpeen.  Päättele langanpäät. 

Jos haluat pipoon vielä vähän naisellisempaa ilmettä, siihen voi kiinnittää esim. virkatun kukan somisteeksi. Tämä kukka on koriste villakangastakista ja laskostettu neuloskaitaleesta. Ajattelin sen sopivan ilmeeltään hyvin takinkauluksen laskoksiin.

Valmis pipo kukalla somistettuna

Kyläkaupasta kurpitsakeitolle

Herttoniemessä Helsingissä toimii aktiivinen ruokapiiri, jonka kautta sen jäsenet voivat tilata luomuruokaa suoraan tuottajilta, ilman välikäsiä. Ruokapiiri oli organisoinut aivan mahtavan Pop-up Kyläkaupan lauantaille.

Ruokapiiriin en ole vielä liittynyt,  mutta Pop-up Kyläkauppaan olen suunnannut ostoksille nyt jo kolme kertaa. Edellisestä keväällä järjestetystä tapahtumasta ostimme luomujauhelihaa Hultgårdin tilalta koko kesän tarpeiksi. Liha oli maukasta, ja paisto-ominaisuuksiltaan parasta toistaiseksi löytämäämme jauhelihaa koskaan: pannulle ei lihasta irronnut ylimääräistä nestettä juuri ollenkaan, vaikka lihan olisi kiireessä lisännyt pannulle lähes suoraan jääkaapista. Kaupan tavallisesta paistijauhelihasta huomaa huoneenlämpöisenäkin, että jauhatusprosessissa on käytetty vettä.

Tälläkin kertaa parhaaseen sadonkorjuuaikaan järjestetty tapahtuma sai suun leveään hymyyn, eikä kotiin palattu tyhjin käsin.

Uskon, että tällaisilla omaan kylään järjestettävillä tapahtumilla voidaan sekä parantaa lähi- ja luomuruoan saatavuutta huimasti että herättää ihmisten kiinnostus aitoa ruokaa kohtaan! Erityisesti kasvisten ja juuresten valikoima oli silmiä hivelevän upea!

Luomu- ja lähiruoan kulutuksen lisäämiseksi jakeluverkoston ohella myös hinnoittelun pitää olla kohdallaan. Iloitsin siitä, että kaikki kasvikset olivat käytännössä myynnissä kilohinnoin, eikä kyläkaupasta tarvinnut ostaa säkillistä juureksia. Sain valita niitä pussiini juuri sen verran, kuin tarvitsin.

Kaupassa oli tarjolla vaikka mitä: yrttejä, marjoja....

 

leipää, jauhoja...

jauhelihaa, sympaattisia ulkona tallustavia munia :) ...

 

SoapFactoryn Elinan ihania saippuoita Söderkullasta...

 

oliiviöljyä...ja ties mitä, mikä minulta jäi pientä pullansyöjää silmälläpitäessä huomaamatta! Meidän mukaamme lähti kaupasta tällä kertaa purkki hunajaa, kurpitsa, keltajuurikkaita ja punajuuria sekä pullo mustaherukkamehua Hommanäsin Kartanosta.

 

Tapahtuman puuhamies Olli Repo perheineen sekä kaikki mukana olleet vapaaehtoiset ansaitsevat hatunnoston ja sydämelliset kiitokset!

Ruokapiiriin liittymistä vielä harkitsen, sillä käytettävissä olevalla, rajallisella ruokabudjetilla suhtaudun varauksella kolmeen seikkaan:

• suhtaudun aina skeptisesti mistä tahansa tilattaviin tuotteisiin, jotka joku muu on valinnut myyntierään puolestani. Luomuvihanneksiin liittyy vielä liian monessa jakelukanavassa laatuongelmia, ja en haluaisi kenenkään muun valitsevan minun erääni nahistuneita tai vaurioituneita tuotteita. Ostan luomukasvikset siksi mieluiten sellaisista myyntipaikoista (tuottajilta tai kauppahallista tai kaupan hyllystä), joissa minun ei tarvitse tilata "sikaa säkissä" vaan saan itse hypistellä paperipussiini juuri ne yksilöt, joista haluan valmistaa ruokaa.
• olen ymmärtänyt jäsenyydestä tulevan maksullista, ja jäsenmaksusta tulevan kustannuserän suuruutta en osaa vielä suhteuttaa mahdollisesti ruokapiirin kautta hankkimieni tuotteiden hintaan. Saanko minua kiinnostavat tuotteet edullisimmin silti juuri ruokapiirin kautta, vaikka laskisin jäsenmaksun osaksi tuotteiden hintaa?
• olen varautunut myynti- tai tilauserien koon suhteen. Koska ruoanlaitto on rakas harrastus ja laitamme käytännössä kaiken ruoan alusta asti itse, natisevat liian usein pieni jääkaappi, pakastin ja kuivatavarakaappi liitoksistaan.  Minua pelottaa siis se, että joutuisin tilaamaan tuotteita enemmän kuin tarvitsen. Usein tuntuu siltä, että emme keksi mitään sijoituspaikkaa, jos saamme jostain ämpärillisen omenoita tai puolukoita, ja siksi pakastimen tilanpuutteen vuoksi päädymme ostamaan marjat kaupasta 200 g annospusseissa lähellä käyttöhetkeä.

En vain siis tiedä ruokapiiristä vielä tarpeeksi. Täytyy hankkia lisäymmärrystä  näihin avoimiin kysymyksiin, ja pohtia jäsenyyttä uudestaan, mikäli siitä olisi meidänkin perheellemme konkreettista hyötyä.

Päivän teema:
Miksi meillä suositaan luomuruokaa? 

• Haluamme tuntea ruoan alkuperän.
• Haluamme syödä puhdasta ruokaa. En halua ruoan sisältävän torjunta-ainejäämiä. Luomutuotannossa ei saa käyttää keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita.
• Haluamme syödä aitoa ruokaa ja vältellä lisäaineita. Lisäaineiden yhteisvaikutusta elintarvikkeissa ei olla tutkittu tarpeeksi. Luomutuotteissa on automaattisesti vähemmän lisäaineita. 
• Luomutuotteiden maut ovat aitoja ja puhtaita. Haluamme panostaa raaka-aineiden laatuun ja valmistaa ruokamme raaka-aineita kunnioittaen.
• Joissain luomutuotteissa myös ravintoarvot ovat tutkitusti parempia, esimerkiksi luomumunissa on enemmän E-vitamiinia, beetakaroteenia ja omega-3-rasvahappoja sekä vähemmän kolesterolia kuin tavallisen tuotantoketjun munissa. Teollisesti prosessoidut jalosteet eivät edistä terveyttämme.
• Luomutuotannossa eettiset periaatteet toteutuvat luonnostaan. Viljelijät eivät altistu torjunta-aineille ja kasvinsuojelumyrkyille. Luomulihan ja -munien tuotannossa eläimet saavat elää lajilleen tyypillistä elämää, niitä ei kasvateta hormonivalmistein, ja ne ovat terveempiä. Eläimet saavat parempaa ravintoa, ja niiden kasvatusolosuhteet pyritään pitämään sellaisina, että ne eivät sairastu.  Eläimiä ei tarvitse hoitaa lääkkein, ja näin ollen antibiootteja tai kasvuhormoneja ei kulkeudu myöskään ruokaani.
• Arvostan luomutuotannon uusiutumattomia luonnonvaroja säästävää tuotantotapaa ja ympäristöystävällisyyttä. Luomutuotannossa ylläpidetään maaperän hyvinvointia myös seuraaville sukupolville, keinotekoiset lannoitteet eivät lisää vesistöjen rehevöitymistä,  pakkausjätettä syntyy usein vähemmän, ja lähellä tuotettuun luomuruokaan ei liity kuljetuksen hiilidioksidipäästöjä. En kuitenkaan osta luomua luomun vuoksi, eli Italiasta tai Brasiliasta tuotetut luomujuurekset jätän kauppaan  ja valitsen kotimaisia tavallisia juureksia niiden sijaan.
• olen maalta kotoisin, ja minulle tärkeää on maaseudun elinehtojen ja elinkeinojen säilyttäminen.
• syömme sekaruokaa, mutta luomulihan korkeat hinnat ohjaavat monesti luomun suosijaa syömään kasvispainotteisesti, - ja se ei ole terveyden kannalta huono asia ollenkaan!