Kalakeitto katettuna

Lauantain ihme oli ehtiminen ruokapöytään ennen hämärää. Yleensä lauantaisin tulee juostua kaupungilla kaikki asiat, tällä kertaa ei ollut tarvetta käydä oman kylän kauppoja kauempana ruokaostoksilla.

Kuinka ruoanlaittoa rakastava voisi jättää ostamatta tällaisen perunan?

Lohipalan kalakeittoon olivat pojat ostaneet myös jo eilen Kalatukku Erikssonin tehtaanmyymälästä, mistä meillä käytännössä tehdään kaikki kalahankinnat. Seitsenvuotias on pettynyt reissuun, ellei saa jo myymälässä popsia muutamaa siivua graavia lohta. Eilen taas sai :).

Kermainen lohikeitto (4:lle)

100 g purjoa suikaloituna
2 rkl voita
900 g kiinteää perunaa (esim. Nicola)
1/2 l kalalientä (tai 0,5 l vettä ja Knorr du Chef -kalaliemifondi)
400 g lohta perattuna ja kuutioituna
3 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
mustapippuria, suolaa
100 g Philadelphia Ruohosipuli-tuorejuustoa
n 1/2 dl tuoretta ruohosipulia hienonnettuna
n 1 dl tuoretta tilliä hienonnettuna

Kuori perunat ja pilko ne keittoon sopiviksi paloiksi. Kuullota purjosuikaleet voissa kattilanpohjalla. Lisää peruna ja kalaliemi. Keitä, kunnes perunat ovat juuri ja juuri lähes kypsiä. Lisää kalakuutiot, maito ja kerma, mausta mustapippurilla. Kun kalakin on muutamassa minuutissa kypsää, lisää tuorejuusto nokareina ja anna sen sulaa. Keitto saa enää pulpahdella miedolla lämmöllä, mutta ei kiehua voimakkaasti, ettei juusto juoksettuisi. Tarkista maku, lisää tarvitteaessa suolaa ja pippuria. Lisää viimeiseksi tuore ruohosipuli- ja tillisilppu. Esim. Maldonin luomusitruunalla maustettu sormisuola sopii hyvin, mutta ei suolan toki juuri tätä tarvitse olla.

Kata pöytään ja koristele annokset vielä tuoreella tillillä. Tarjoa saaristolaisleivän kanssa. Pinnalle sopivat myös ruiskrutongit.

Heinäntekoakin helpompi hernekeitto

Kirahvilan Kati haastoi minut mukaan pohtimaan helppoja ja nopeita arkiruokia helmikussa. Helmikuu menikin helposti liian nopeasti, enkä ehtinyt osallistua haasteeseen ajoissa. Asia jäi silti vaivaamaan, sillä harvoin olen ollut reseptipohdinnoissani yhtä tuskainen: Osasinko ollenkaan laittaa helppoa ja nopeaa ruokaa?

Ongelma haasteen kanssa oli siinä, että pidän ruoanlaitosta aivan liikaa. Viihdyn keittiössä, -itseisarvona ei ollenkaan ole päästä sieltä mahdollisimman nopeasti pois! Arjen kiireiden keskellä rakkaudella ja hartaudella valmistettu ruoka on rentoutumiskeino, -ja kuinka monesta raaka-aineesta saakaan niin paljon enemmän makuja esiin, kun ensin vähän kuullottaa ja sitten paljon hauduttaa! Lopputulemana ruoanlaitto tuolla tavoin ei enää olekaan nopeaa puuhaa. Esimerkiksi sipulit ja juurekset borssikeitossa saavat aivan uusia ulottuvuuksia ja upeita makeita, lempeitä sävyjä, kun ne saavat kypsyä viipyillen miedolla lämmöllä.

Syödään meilläkin nopeita ruokia, mutta nopea ruoka on usein aiemmin tehdyn hitaan ruoan toinen erä, ja ateriasta selvitään salaatinteolla ja lämmityksellä. Nämäkään reseptit eivät täytä osallistumiskriteereitä. Meillä tehdään pääsääntöisesti ruokaa kahdeksi kerraksi kerrallaan, sillä samassa ajassa syntyy usein isompikin annos. Tavallisia sekaruokaakin rikastetaan Liikennevalolautasen periaatteiden mukaisesti runsaalla määrällä kasviksia ja juureksia, ja niiden pilkkominen ottaa aina oman aikansa. Lihan ja kasvisten suhde on usein niin päin, että "kanakeitto" saattaa syntyä puolesta padallisesta tuoreita kasviksia, ja parista-kolmesta broilerin rintafileestä.

Toista päivää samaa ruokaa peräkkäin emme silti syö käytännössä koskaan, vaan toinen annos odottaa nauttijoitaan pari päivää tai pakastetaan. Ruoan ihanuus lässähtää mielestäni sillä, että samaa ruokaa syödään niin kauan, kunnes kattila on tyhjä: Mikä tahansa herkku muuttuu tympeäksi pakkopullaksi. Parin päivän tauon jälkeen toinen annos jo maistuu taas.

Pari-kolme tuntia haudutellun bolognese-kastikkeen esiinkaivaminen pakastimesta seuraavan päivän kiireiselle illalle on suorastaan ihana, veden kielelle tuova yllätys, jonka eteen nähty vaiva palkitaan moninkertaisesti, kun einespinaattilettuihin ei tarvisekaan turvautua harrastusillasta huolimatta. Ai niin, meillä oli täällä tällainenkin, -otetaanko sulamaan?

Kun sitten laitan tietoisesti helppoa ja nopeaa, lähtee mopo silloinkin käsistä. Voisiko olla helpompaa, kuin vaikkapa tortillat? Tortilloille kuitenkin marinoidaan soijasuikaleet tai kana jo edellisenä päivänä, tehdään guacamole kotona ja keitellään salsa tomaateista, chilistä ja paprikoista. Pikkukulhoja pöytään kertyy tapaksia, tortilloja tai meze-tyylistä ruokaa syötäessä useita, ja kunkin yhden pienen aterianosan laittaminen voisi olla ollutkin helppoa ja nopeaa. Mutta sitten keuli se mopo...

Sosekeitot ja jotkut pastakastikkeet. Siihen tulokseen tulin, - ne minä osaan tältä kysytyltä sektorilta. Todistusaineistoksi jaan käyttöönne allaolevan edullisen ja maukkaan hernekeittoreseptin. Lisäksi osaan antaa käytännön vinkkejä siitä, miten arkiruoasta selviää helposti:

• tee kerralla isompia annoksia. Se on  myös energiataloudellista.
• hyödynnä tähteitä, ne ovat usein jo valmis osa seuraavaa ruokaa. Salaatti saa ruokaisuutta tähteeksi jääneistä kananpaloista, perunamuusi parantaa kasvispihvien rakennetta, kylmäsavulohen tähteistä tekee purjosuikaleiden kanssa jo piirakan...
• esikäsittele kasviksia tämän tai seuraavan päivän ruokaan jo kauppakassia purkaessasi. Jos tiedät iltapäivällä tarvitsevasi porkkanasuiikaleita, miksi et kuorisi porkkanoita jo niitä kauppakassista purkaessasi? 
• tee esivalmisteluja silloin, kun sinulla vielä ei ole nälkä. Jauheliha- tai siskonmakkarakeiton kasvikset voi freesata parvekkeelle odottamaan iltapäivää jo edellisenä päivänä tai tunteja aiemmin, perunat kuoria ja pilkkoa jääkaappiin vesiastiaan, ja kun nälkä yllättää, valmistuu keitto perunoiden kypsymisajassa. Nälkäisenä tulee tempaistua jääkaapista "mitä vaan".
• Tee "samalla kun"-menetelmällä kaikkea mahdollista. Samalla kun uunissa paistuu tämän päivän ruoka, voit esikäsitellä kasviksia seuraavan päivän ruokaan. Samalla kun kuorit perunat tämän päivän muusiin, voit kuoria kylmään veteen jääkaappiin muutaman perunan myös huomisen keittoon.
• Jaa ruokaan liittyviä askareita ystäväperheen kanssa. Minulla on ollut onni löytää ystävä, jonka kanssa jouluruoan valmisteluja on voinut jakaa. Me saimme kotitekoista saaristolaisleipää, he saivat meiltä laatikoita. 
• Muista, että einesten käyttö ei ole synti eikä ruoasta tarvitse stressata. Voit kuitenkin valita eineksistäkin ne, joissa ei ole käytetty turhia lisäaineita ja jotka ravintoarvoltaan ovat järkeviä. Tärkeämpää on pysyä voimissaan ja jaksaa arki kuin uuvuttaa itsensä kotitöillä.

Heinäntekoakin helpompi hernekeitto
(3 annosta)

1 rkl rypsiöljyä
1 pieni sipuli tai puolikas suuresta hienonnettuna
2 pss kotimaisia pakasteherneitä
0,5 l vettä
1 lisäaineeton kasvisliemikuutio
1 dl kermaa
yrttimausteita, esim. kuivattua basilikaa ja meiramia
mustapippuria myllystä
optiona koristeeksi pinnalle esimerkiksi persiljasilppua ja paistettua pekonia

Kuullota sipuli öljyssä paksupohjaisessa kattilassa. Lisää kattilaan vesi, pakasteherneet ja kasvisliemikuutio. Keitä miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Soseuta keitoksi sauvasekoittimella, lisää yrttimausteet, mustapippuri ja kerma. Anna sauvasekoittimen käydä vielä sen aikaa, että kerma sekoittuu keittoon. Tarkista suolan määrä ja maku muutenkin. Tarjoile persiljasilpun (ja halutessasi paistetun pekonin) kera.

Kullankeltainen kurpitsakeitto

Ensimmäisen kerran kurpitsakeittoa meillä kinusi  pikkumies Muumien kurpitsajuhlista kertoneen jakson katsottuaan. Eihän siinä äidin auttanut kuin opetella keittoa laittamaan!


Kurpitsan halkaisuun tarvitaan iso, tukeva veitsi.

Siemenet ja niiden ympärillä olevat hetaleet voi kaapia lusikalla pois joko puolikkaista tai melonin tapaan leikatuista kurpitsalohkoista.

Lohkojen kuoriminen on mielestäni helpompaa kuin suuren kurpitsan. Siksi itse kuorin vasta leikkaamani viipaleet kuljettamalla kokkiveistä lautaa vasten hedelmälihan ja kurpitsankuoren välissä.

 

Kuorien, siementen ja siemeniä ympäröivien roippeiden suuri paino täytyy muistaa kurpitsan käyttöä suunniteltaessa. Tästä n. 2,8 kg:n kurpitsasta jäi 1,8 kg syötävää. Keiton lisäksi samasta kurpitsasta riittää osa pikkelsiksi.

 

Kullankeltainen kurpitsakeitto (4 annosta)

50 g voita

300 g porkkanaa suurehkoina paloina (esim. yksi porkkana kuuteen osaan)
700 g kurpitsapaloja
9 dl vettä
1 lisäaineeton kasvisliemikuutio

1 dl kermaa

ripaus valkopippuria

mustapippuria myllystä
2 rkl sitruunamehua

1-2 tl hunajaa

0,5-1 tl suolaa

Päälle: löysäksi vaahdotettua kermaa, persiljaa

Sulata voi kattilassa. Kuullota porkkananpaloja siinä noin 15 minuuttia keskilämmöllä, kunnes ne saavat vähän väriä. Lisää paloiteltu kurpitsa ja kuullota kasviksia voissa vielä 10 minuuttia.

Lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Keitä noin 10 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat pehmeitä. Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella. Mausta keitto suolalla sekä ripauksella valkopippuria ja mustapippuria. Lisää kerma ja hunaja ja kuumenna keitto uudelleen. Sekoita viimeisenä joukkoon sitruunamehu. Tarkista suolan määrä.

Tarjoa löysäksi vaahdotetulla kermalla ja persiljalla koristeltuna.

Päivän vinkki: Keltaisten kasvisten betakaroteeni

Kurpitsa on hyvä kaliumin ja betakaroteenin lähde monien muiden keltaisten ja oranssien kasvisten tavoin. Beetakaroteeni kuuluu karotenoideihin, joista keltaiset, oranssit ja punaiset kasvikset saavat luonnollisen väripigmenttinsä. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste ja vahva antioksidantti, joka ehkäisee ihon vanhenemista ja suojaa ihoa auringon UV-säteilyltä. Elimistössämme beetakaroteeni muuttuu A-vitamiiniksi. A-vitamiinin saanti on välttämätöntä esimerkiksi nähdäksemme hämärässä.

Beetakaroteenia on kurpitsan lisäksi esimerkiksi porkkanassa ja bataatissa. Beetakaroteenin käyttö vahvistaa elimistön immuunisuojaa erilaisia virusintektioita vastaan.