Lahjoja lapsille

Lasten juhliin olisi ihana tehdä lahjat itse. Mieluiten teen lahjoja kotoa löytyvistä tarvikkeista, kierrätysmateriaaleista ja sen verran helppoina toteutuksina, että illassa syntyisi valmista. Joskus pää lyö tyhjää, eikä synny yhtään toteuttamiskelposta ideaa. Siksi laitan muillekin jakoon joitain kuvia lahjoista, joita olen itse toteuttanut. Ehkä näistä on apua jonkun toisen ideointiin!

Urheileva kahdeksanvuotias saa tyylitellyllä HJK:n logoaiheella koristellun pyyhkeen. Nimi on panettu kangasväreillä puuvillakankaalle ja ruusukekuvio applikoitu valmiiseen pyyhkeeseen. Jumppatunnilla ja pukukopissa lytyy oma pyyhe nyt helposti!

 

Samanikäisen tytön aarrerasia 

...syntyi valmiin pahvirasian päälle. Meidän neitimme sai rasiassa joululahjan, enkä raaskinut näin kaunista laaitkkoa heittää pois, sillä siinä oli vielä mielestäni aineksia uuteen lahjaan.

Velourmyssyjä saivat ekaluokkalaiset tytöt, joilla oli syntymäpäivät peräjälkeen.

Suvun kaikkein pienimmille

...olen yrittänyt ommella oman riepunallen. 

Seuraava nalle on kankaina jo taas kaapissa. Meidän neitimme Nella oli kotona kaksipäiväistä tyttöä odottamassa. Nyt Nella on ollut tärkeänä tukena viimeisen viikon aikana omaan pinnasänkyyn nukahtamista harjoitellessamme.

Olen minä jotain virkannutkin. Afrikkalaisista kukista tein pienen vauvanpeiton. Näistä langoista valtaosa oli jämälankoja, jotka mummani oli aikanaan hankkinut. Mumman kuoltua minä perin lankakerät. Mummalle suvun pienet olivat aina kovin tärkeitä, ja siksi halusin juuri nämä langat käyttää pienen tulokkaan varpaita lämmittämään. Lämpimät ajatukset saivat siirtyä sukupolvelta toiselle, vaikka mumma ei enää eläkään, ja eettisempää ja ekologisempaa lahjaa saa etsiä, -tulivathan nyt käyttöön kymmeniä vuosia vanhat lankanyssäkät. Harvoin on ollut niin vaikea luopua mistään käsityöstä kuin tästä, sillä pidin väreistä aivan mielettömän paljon. Jospas sitä joskus saisi vielä aikaiseksi toisen!

Omaa lempikohtaakaanikaan peitosta en osannut valita, laitetaan siksi muutama kuva eri suunnista!
 

Mineral Water Spa

Jo kauan sitten olen ostanut synteettisen saippuatuoksun Mineral Water Spa. Se on odottanut inspiraatiotani kaapissa kauan, ja kun inspiraatio iskee, eihän siinä auta mikään! Inspiraatio syttyi mummani kauan sitten kutomista laudeliinoista, joiden turkoosi raita määräsi saippuoiden värin.

Ajattelin turkkilaista saunaa, ihanaa rentouttavaa veden solinaa, jalkakylpyjä ja mentholisia, viileitä tuoksuja. Välimeren sävyjä, rauhoittavaa hämyvalaistusta, -kaikkea sellaista, mistä nainen haaveilee kun ei yhdeksänkuiseltaan pääse edes saunomaan rauhassa. Eteeristä laventelia ja rosmariinia seurakseen saanut tuoksuöljy sopi hyvin koko perheen käytettäväksi.

Perusreseptinä oli Saara Kuhan sitruunasaippua, jossa nesteenä oli sitruunamehun ja veden sijaan  rosmariinikeitettä syötyämme pääsiäisenä kotimaista karitsaa. Yrttejä vähän jäi! Lisään reseptiin usein vähän sokeria ja risiiniöljyä, jotta se vaahtoaisi paremmin. Soramainen raita sinistä ja valkoista värikerrosta erottamassa on vihannesleikkurissa hienonnettua harmaata aikaisemmin tehtyä saippuaa.

Kakkapyllyt ja käsienpesu

Esikoisen vauva-aikana käteni kuivuivat lähes haavoille pestessäni pientä pyllyä useaan kertaan päivässä. Silloin käytin käsienpesuun vauvanhoitosarjan nestesaippuaa. Pienen neidin odotusaikana ajattelin tällä kertaa valmistautua tiheisiin pesuihin ja täyttää saippuavarastot ennalta. Esikoisen kummitäti on joskus sanonut, että alettuaan käyttää minun tekemääni saippuaa hän ei ole tarvinnut käsirasvaa enää ollenkaan! Saippuani ovat hyvin hellävaraisia ja hoitavia. Kaksi kuukautta niillä pientä kakkapyllyä pestyäni en ole minäkään käsirasvapurkkia kaivannut. Toimii!

Halusin onnistua myös imetyksessä ensmmäistä kertaa paremmin. Imetysteet ja rintaöljyt pakattiin mukaan sairaalakassiin, mutta niin pakattiin myös omatekoinen fenkolia sisältävä saippua. Salaisista ainesosista en voi kertoa kaikkea, mutta saippuasta tuli omasta mielestäni upea, kuin salmiakkilakritsia tuoksultaan! Tätä teen varmasti lisää! Kokeilin myös pinnan kuvioimista kuviolevyllä. Tässä kuva leikkaamattomasta harkosta:

Myös paloina saippua oli kaunista:

Kun sitten saimme suloisen tyttölapsen, täytyi minun häntä varten saada tehdä hennon vaaleanpunaiset, mietoakin miedommat mantelimaitoa ja ruusuvettä sisältävät herkkähipiäisten prinsessojen peseytymiseen soveltuvat saippuat kypsymään. Uniikkeja käsintehdyt saippuat ovat aina, nämä kuitenkin vielä käsinkaiverrettuja.

 

Kooste tämän kesän saippuakokeiluista päätyi myös pakettiin ystävälleni, joka halusi kokeilla itse tehtyä saippuaa. Pakettiin päätyi kattava setti erilaisia saippuoita:

Mahdollisimman luonnonmukainen, miedosti eteerisellä appelsiiniöljyllä hajustettu saippua vasemmalla alakulmassa. Värjäämiseen käytetty oliiviöljyyn uutettua paprikajauhetta ja porkkanaa. Massa sisältää kotipelloillamme kasvanutta vehnää, jonka olen rouhinut kokonaisista jyvistä.

Oikean alakulman vihreä saippua, jonka olen värjännyt synteettisin saippuavärein ja koristellut mintunoksista soseutetulla yrttisilpulla. Saippuassa on vain pari pisaraa eteeristä piparminttuöljyä tuoksuna.

Jo ylhäällä isoissa kuvissa näkynyt salmiakkilakritsi, jonka värit ovat synteettiset mutta tuoksut luonnon lakritsiuutteesta, fenkolista ja eteerisestä fenkoliöljystä.

Oikean yläkulman palashampoo, joka on ensimmäinen kokeilu laatuaan. Mies on meillä käyttänyt palashampoota jo pitkään, ja halusin testata, onnistuisinko sellaisen tekemisessä itse. Shampoon nesteenä on nokkoskeite, sillä nokkosen piin ja kalkin pitäisi vahvistaa hiuksia ja hoitaa hiuspohjan ongelmia samoin kuin massaan lisätyn teepuuöljyn. Eteerisen rosmariiniöljyn pitäisi elvyttää päänahkaa ja tehostaa hiusten kasvua. Palashampoota on tarkoitus hieroa suoraan kosteisiin hiuksiin, jotka vaahdotetaan, ja annettua shampoon hetken vaikuttaa  huuhdellaan sitten lämpimällä vedellä puhtaiksi.

Kun lähdin omaa palashampootani suunnittelemaan, halusin tehdä siitä 

-mahdollisimman luonnonmukaisen 

-hiuksiin kiiltoa tuovan ja päänahkaa kuivattamattoman

-koko perheelle sopivan

-ulkonäöltään rustiikkisen ja käsin tehdyn näköisen

-runsaasti vaahtoavan ja tiivisvaahtoisen, kermamaisen

-hellävaraisen, jotta se sopisi vaikka päivittäiseen pesuun

-yrttisen tuoksuisen, jotta se tuoksun puolesta ei olisi miesten eikä naisten shampoo

-kevyen tuoksuisen, jotta tuoksu hiuksista ei pelmahtelisi pitkin päivää häiritsemään omaa nenää

Omissa koepesuissamme hiukset ovat tulleet puhtaiksi ja ilmaviksi eikä niihin ole jäänyt raskasta tahmaisuuden tuntua kuten ensimmäisellä kerralla kaupasta ostetun palashampoon kanssa minulle koin jäävän. En ole käyttänyt myöskään mitään hapanhuuhteluita, joita googlettamalla löytää joillekin palashampoon käyttäjille suositetavan. Matkoilla palashampoo on aivan verraton, sillä nesteiden pakkaaminen lentokoneeseen on aina oma lukunsa. Palashampoon osalta täytyy vaan muistaa huolehtia samoin kuin muiden käsintehtyjen saippuoiden kohdalla aina, että pala pääsee kuivahtamaan käyttökertojen välillä. Näin se ei kulu suotta.

Nyt jään innolla odottamaan käyttökokemuksia koekaniineilta, jotta palautteen perusteella saadaan aikaan vaikka jotain lähipiirin lahjapaketteihin sopivaa jatkossa!

Lahjasaippuoita lähikuukausilta

Oltuani sairaana tämän viikon ehdin tilata kesän tarpeisiin taas saippuarasvoja. Huomasin, että en ole blogissa vielä muutaman lahjasaippuan kuvaa vielä julkaissutkaan! Nämä keittiöstä inspiraatiota saaneet saippuat syntyivät jo loppuvuoden puolella. Viimeisetkin pääsivät uusiin koteihinsa kevään mittaan.

Saippuat ovat saaneet koristeikseen porkkanat, ja massa värinsä oliiviöljyyn uutetusta paprikajauheesta ja kurpitsasoseesta. Massan koristeluun käytin lisäksi kehäkukan terälehtiä. Saippuamassan väriä pidin itse oikein onnistuneena. Massan väri ei kypsymisen aikanakaan haalistunut tai muuttunut.

Saippuoiden koristelu jo aikaisemmin valmistetuilla kuvioill aon helppoa. Kukka-aiheiset saippuat tein lahjaksi kukkakauppiasystävälle ja äitienpäivälahjaksi anopille. Äitienpäiväkukkasina annetut saippuat veinkin jo saajalleen, vaikka ne joutuvat vielä odottelemaan kypsymistään käyttöön.

Keltakukkaisten saippuoiden massa on väriltään luonnonvalkoinen. Massa sai heleyttä titaanidioksidista, ja koristeekseen unikonsiemeniä. Keltainen kukka ja vihreät lehdet on leikattu muotilla ohuista siivuista aiemmin tehtyjä saippuamassoja.

Punaisten ruusujen terälehdet on muovailtu käsin ja liitetty toisiinsa punaisen massan ollessa vielä riittävän pehmeää. Tämä saippua sai hennon vaaleanvihreän värin nestemäisestä saippuaväristä, jota lisäsin titaanidioksidilla heleytettyyn luonnonvalkoiseen pohjaan. Alkukesän vehreys ja ulkona puhkeavat kukat ovat selkeästi inspiroivia!

 

.

Kesällä löydetty keinu

Nyt jo aikuisten pikkuveljeni ja serkkuni majasta löytyi kesällä aivan unholaan jäänyt keinutuoli, jossa minä ja sisareni keinuuimme lapsina. Tuoli oli juuri sopivan kokoinen meidän pikkumiehellemme, joka ihastui siihen kovin. Isot saappaat, leveä hymy!

Keinutuoli oli välttynyt kosteusvaurioilta kokonaan, sillä majan lattia oli ulkorakennuksemme räystään alla korkealla maanpinnasta, ja peltikaton alle rakennettuna paikka oli myös hyvin katettu. Maalipinta kuitenkin hilseili, ja käsinojasta oli vuosien varrella lohjennut pala pois.

 

Uuden pintakäsittelyn lisäksi halusin opetella korjaamaan myös tuon lohjenneen palan ongelman. Parhaat huonekalut ovat itse kunnostettuja, ja enemmän vanhaa korjaamalla ja uudistamalla ei niin paljon tavaraa päätyisi kaatopaikoille ja jätelavoille. Sahasin kädensijan murtumapinnan tasaiseksi ja hioin sen, jotta siihen pystyisi tappi- ja liimaliitoksella liittämään uuden kappaleen, josta voisi muotoilla myöhemmin sopivan. En jaksanut käydä ostosreissulla hankkimassa koivupuuta, vaan kokosin, liimasin ja puristin jatkopalankin muistaakseni neljästä pienestä kappaleesta nuukaillessani  ja hyödyntäessäni valmiina olevaa, ilmaista materiaalia. Liimauksia jouduin uusimaan käsinojissa muutenkin ja selkänojan pinnat kiinnitin uudelleen, mutta jalasosaan ei ollut tarvetta koskea. Hyvä niin, koska tuoli keinui hyvin ja vakaasti.

Nämä kuvat otin muistoksi tilanteesta, jossa jatkopala oli jo tukevasti paikoillaan ja alkoi muotoutua sahan, viilan,  hiomahiiren ja hiekkapaperin kanssa uudeksi kädensijaksi.

  

Lopputulokseen olin tyytyväinen. Ensimmäinen tällainen lohkeaman paikkaus onnistui paremmin kun mihin itse olin uskonutaan. Vaikka punainen väri oli ollut todella kaunis ja pirteä, uusi maalipinta oli pitkän harkinnan jälkeen valkoinen sopiakseen paremmin muihin valkoisiin puuhuonekaluihimme.

 

Valmiin keinun maalaus kesti kevättalven kiireissä luvattoman kauan Kun keinu viimein päätyi viime viikolla verstaalta sisätiloihin, siitä tuli pikkumiehen lempipaikka. Keinutuolissa katsotaan nyt lastenohjelmia illalla ja aamulla siihen parkkeerataan heräilemään oman täkin kera. En tehnyt kunnostusta turhaan, -onnellinen käyttäjä on paras kiitos tehdystä työstä!

Roskaa vai raaka-ainetta?

Vuoden turhakkeeksikin valittu huuhdottava vessapaperihylsy Flush & Go ei ole vielä kertaakaan päätynyt meillä vessanpönttöön. Miksi ihmeessä vessapaperihylsy pitäisi pystyä huuhtomaan vessanpöntöstä viemäriin? Kevään mittaan innostuin säästämään jokusen, sillä olin lukenut jostain, että niitä voisi käyttää materiaalna paperimassa-askarteluissa. En ollut kokeillut sellaista koskaan, ja rullista saisi siihen ehkä materiaalia hyvinkin helposti!

Rullat liukenivat todella nopeasti. Annoin paperimyttyjen turvota vähäisessä määrässä nestettä, ja puristin niistä turhat vedet pois. Kolmesta rullasta muotoilin aina kaksi munanmuotoista nyssäkkää, sillä huovutettuihin koristemuniin pääsiäiseksi rullista saisi erinomaista, ilmaista ja siten villaa paljon halvempaa täytettä.Lopuksi kietaisin puolikkaan arkin talouspaperia kunkin mytyn ympärille, jotta massa pysyisi paremmin kasassa huovutuksen ajan. 

Muutama kerros huovutusvillaa peitti vaalean paperimassamunan hienosti. Ensimmäisen kerroksen lisäsin suoraan paperimunan päälle.

...
...ja toinen kerros villaa vastakkaiseen suuntaan:

Koska teen kaikki kotona käytettävät palasaippuat itse, on kotona aina jos jonkinlaista saippuanjämää, joka sopii huovutukseen. Perusresepti huovutukseen on kuitenkin kuumaan veteen tehty mäntysaippualiuos. Kun kasteltuja villakerroksia on riittävästi peittämään kaiken paperimassan, voi saippualiuoksella aloittaa kevyen huovutuksen. Ensin villaa sivellään sormenpäillä hellästi kuin linnunpoikaa,ja vähitellen voimaa voi lisätä, kunnes munia voi lopulta pyöritellä kämmenpohjissa. Aina, jos villaan meinaa tulla paakkuja, nopea apu on kastaa paakkuuntuva kohta kuumaan veteen ja hangata paakku sileäksi. Aivan viimeiseksi valmis villapinta tiivistetään kastamalla munat vuoroin kuumaan ja kylmään veteen muutaman kerran. Yön yli pesuhuonene patterin päällä kuivuttuaan luontoa vähän kuormittavat, luontoon hajoavista raaka-aineista tehdyt koristeet näyttivät tältä:

Ukin Pohjanmaalla viljelemästä vehnästä kasvatettu ruoho ja munat pääsivät pääsiäissunnuntaiaamuna kauniiksi asetelmaksi keittiönpöydälle.

Iloista pääsiäistä kaikille!

Heinäntekoakin helpompi hernekeitto

Kirahvilan Kati haastoi minut mukaan pohtimaan helppoja ja nopeita arkiruokia helmikussa. Helmikuu menikin helposti liian nopeasti, enkä ehtinyt osallistua haasteeseen ajoissa. Asia jäi silti vaivaamaan, sillä harvoin olen ollut reseptipohdinnoissani yhtä tuskainen: Osasinko ollenkaan laittaa helppoa ja nopeaa ruokaa?

Ongelma haasteen kanssa oli siinä, että pidän ruoanlaitosta aivan liikaa. Viihdyn keittiössä, -itseisarvona ei ollenkaan ole päästä sieltä mahdollisimman nopeasti pois! Arjen kiireiden keskellä rakkaudella ja hartaudella valmistettu ruoka on rentoutumiskeino, -ja kuinka monesta raaka-aineesta saakaan niin paljon enemmän makuja esiin, kun ensin vähän kuullottaa ja sitten paljon hauduttaa! Lopputulemana ruoanlaitto tuolla tavoin ei enää olekaan nopeaa puuhaa. Esimerkiksi sipulit ja juurekset borssikeitossa saavat aivan uusia ulottuvuuksia ja upeita makeita, lempeitä sävyjä, kun ne saavat kypsyä viipyillen miedolla lämmöllä.

Syödään meilläkin nopeita ruokia, mutta nopea ruoka on usein aiemmin tehdyn hitaan ruoan toinen erä, ja ateriasta selvitään salaatinteolla ja lämmityksellä. Nämäkään reseptit eivät täytä osallistumiskriteereitä. Meillä tehdään pääsääntöisesti ruokaa kahdeksi kerraksi kerrallaan, sillä samassa ajassa syntyy usein isompikin annos. Tavallisia sekaruokaakin rikastetaan Liikennevalolautasen periaatteiden mukaisesti runsaalla määrällä kasviksia ja juureksia, ja niiden pilkkominen ottaa aina oman aikansa. Lihan ja kasvisten suhde on usein niin päin, että "kanakeitto" saattaa syntyä puolesta padallisesta tuoreita kasviksia, ja parista-kolmesta broilerin rintafileestä.

Toista päivää samaa ruokaa peräkkäin emme silti syö käytännössä koskaan, vaan toinen annos odottaa nauttijoitaan pari päivää tai pakastetaan. Ruoan ihanuus lässähtää mielestäni sillä, että samaa ruokaa syödään niin kauan, kunnes kattila on tyhjä: Mikä tahansa herkku muuttuu tympeäksi pakkopullaksi. Parin päivän tauon jälkeen toinen annos jo maistuu taas.

Pari-kolme tuntia haudutellun bolognese-kastikkeen esiinkaivaminen pakastimesta seuraavan päivän kiireiselle illalle on suorastaan ihana, veden kielelle tuova yllätys, jonka eteen nähty vaiva palkitaan moninkertaisesti, kun einespinaattilettuihin ei tarvisekaan turvautua harrastusillasta huolimatta. Ai niin, meillä oli täällä tällainenkin, -otetaanko sulamaan?

Kun sitten laitan tietoisesti helppoa ja nopeaa, lähtee mopo silloinkin käsistä. Voisiko olla helpompaa, kuin vaikkapa tortillat? Tortilloille kuitenkin marinoidaan soijasuikaleet tai kana jo edellisenä päivänä, tehdään guacamole kotona ja keitellään salsa tomaateista, chilistä ja paprikoista. Pikkukulhoja pöytään kertyy tapaksia, tortilloja tai meze-tyylistä ruokaa syötäessä useita, ja kunkin yhden pienen aterianosan laittaminen voisi olla ollutkin helppoa ja nopeaa. Mutta sitten keuli se mopo...

Sosekeitot ja jotkut pastakastikkeet. Siihen tulokseen tulin, - ne minä osaan tältä kysytyltä sektorilta. Todistusaineistoksi jaan käyttöönne allaolevan edullisen ja maukkaan hernekeittoreseptin. Lisäksi osaan antaa käytännön vinkkejä siitä, miten arkiruoasta selviää helposti:

• tee kerralla isompia annoksia. Se on  myös energiataloudellista.
• hyödynnä tähteitä, ne ovat usein jo valmis osa seuraavaa ruokaa. Salaatti saa ruokaisuutta tähteeksi jääneistä kananpaloista, perunamuusi parantaa kasvispihvien rakennetta, kylmäsavulohen tähteistä tekee purjosuikaleiden kanssa jo piirakan...
• esikäsittele kasviksia tämän tai seuraavan päivän ruokaan jo kauppakassia purkaessasi. Jos tiedät iltapäivällä tarvitsevasi porkkanasuiikaleita, miksi et kuorisi porkkanoita jo niitä kauppakassista purkaessasi? 
• tee esivalmisteluja silloin, kun sinulla vielä ei ole nälkä. Jauheliha- tai siskonmakkarakeiton kasvikset voi freesata parvekkeelle odottamaan iltapäivää jo edellisenä päivänä tai tunteja aiemmin, perunat kuoria ja pilkkoa jääkaappiin vesiastiaan, ja kun nälkä yllättää, valmistuu keitto perunoiden kypsymisajassa. Nälkäisenä tulee tempaistua jääkaapista "mitä vaan".
• Tee "samalla kun"-menetelmällä kaikkea mahdollista. Samalla kun uunissa paistuu tämän päivän ruoka, voit esikäsitellä kasviksia seuraavan päivän ruokaan. Samalla kun kuorit perunat tämän päivän muusiin, voit kuoria kylmään veteen jääkaappiin muutaman perunan myös huomisen keittoon.
• Jaa ruokaan liittyviä askareita ystäväperheen kanssa. Minulla on ollut onni löytää ystävä, jonka kanssa jouluruoan valmisteluja on voinut jakaa. Me saimme kotitekoista saaristolaisleipää, he saivat meiltä laatikoita. 
• Muista, että einesten käyttö ei ole synti eikä ruoasta tarvitse stressata. Voit kuitenkin valita eineksistäkin ne, joissa ei ole käytetty turhia lisäaineita ja jotka ravintoarvoltaan ovat järkeviä. Tärkeämpää on pysyä voimissaan ja jaksaa arki kuin uuvuttaa itsensä kotitöillä.

Heinäntekoakin helpompi hernekeitto
(3 annosta)

1 rkl rypsiöljyä
1 pieni sipuli tai puolikas suuresta hienonnettuna
2 pss kotimaisia pakasteherneitä
0,5 l vettä
1 lisäaineeton kasvisliemikuutio
1 dl kermaa
yrttimausteita, esim. kuivattua basilikaa ja meiramia
mustapippuria myllystä
optiona koristeeksi pinnalle esimerkiksi persiljasilppua ja paistettua pekonia

Kuullota sipuli öljyssä paksupohjaisessa kattilassa. Lisää kattilaan vesi, pakasteherneet ja kasvisliemikuutio. Keitä miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Soseuta keitoksi sauvasekoittimella, lisää yrttimausteet, mustapippuri ja kerma. Anna sauvasekoittimen käydä vielä sen aikaa, että kerma sekoittuu keittoon. Tarkista suolan määrä ja maku muutenkin. Tarjoile persiljasilpun (ja halutessasi paistetun pekonin) kera.

Toisetkin säilytyskorit ja ajatuksia ympäristöystävällisestä sisustamisesta

Kamalat vihreänsävyiset muovikorit eteisen hattuhyllyllä ovat harmittaneet siitä asti, kun ne hattuhyllylle päätyivät 10 vuotta sitten. Aktiivisesti emme ole muuta ratkaisua etsineet, -tiesin Niiden Oikeiden korien tulevan kyllä jossain känteessä vastaan ennemmin tai myöhemmin. Sokoksen tammikuun tarjouksissa olivat Luhta Homen paperinarusta tehdyt punoskorit juuri sellaiset, joiin ihastuin ensisilmäyksellä. Luonnonmateriaalien käyttö, neutraalit värit sekä sisällön peittävät laidat koreissa viehättivät kovasti, vanhat muovikorit kun olivat nk. lankakoreja ja paljastivat kaiken sisältönsä. Hattuhyllyä mittailtuani keskimmäinen korikoko 30x24x16,5 cm vaikutti meille juuri sopivalle.

Kuva on valokuva Sokoksen tammikuun tarjouslehtisestä

Korit olivat kuin meidän hattuhyllymme mittoihin tehdyt. Syvyyssuunnassa korien taakse jää pieni tyhjä tila, mutta leveyssuunnassa parempia ei olisi voinut löytää: neljä koria täytti tilan kokonaan. Tarjouslehtisessä korien väri oli hieman enemmän maitokahvin suuntaan, ja luonnossa korit olivat ehkä enemmän oljenväriset.

Ympäristöystävälliseen sisustamiseen
voi kiinnittää huomiota monin tavoin:

• Osta laadukasta, pitkäikäistä ja kestävää
• Pitkää käyttöikää tavoitellessa kannattaa ehkä suosia "klassista ajattomuutta", joka viehättää silmää kauan menemättä pois muodista. Mieti trendien seuraamista kalliiden hankintojen väreissä ja muodoissa tarkkaan.
• Kunnosta ja tuunaa vanhaa: pengo vintit, kirpputorit ja kierrätyskeskukset. Huonekalun kunnostamiseen käytetty aika luo kalusteeseen myös kiintymyksen tai tunnesiteen. Huonekalulla on omien kätten jäljen myötä heti tarina kerrottavanaan ja se poikkeaa massatuotannosta. 
• Käytä luonnonmateriaaleja, jotka ovat usein helpompia hävittää ja ympäristöystävällisempiä valmistustavoiltaan kuin synteettiset muovit.
• Suosi  ympäristömerkittyjä tuotteita sisustuspäätöksiä tehdessäsi.
• Kun valitset kahden hyvän kalusteen väliltä, mieti vielä kuljetusetäisyyksiä. Tarvitsetko ihan oikeasti sen tietyn kalustesarjan toiselta puolelta maapalloa?
• Kun luovut huonekaluista ja sisustusesineistä, lajittele ja kierrätä. Jollekin toiselle se meidänkin vihreä muovikorisettimme kirpputorilta vielä todennäköisesti kelpaa!

Vuodenvaihde villasukissa

Ihailen ihmisiä, jotka saavat blogin päivittämisen jotenkin yhdistettä muuhun elämään. Minä jäin taas joulun alle, viime hetken virityksiä oli liikaa. Aattona vasta ehdittiin paketoida valtaosa lahjoista,  ja kaksi jouluksi tarkoitettua sohvatyynynpäällistäkin ompelin loppuun keskiviikkoiltana.

Kun aatonaatto oli vielä normaali työpäivä, ei jouluun laskeutumiseen jäänyt tänä vuonna aiihen tarvitsemaani aikaa. Kai tiukka ohjelma vähän kostautui, sillä huomaan vapaapäivät aatosta selvittyämme lähinnä nukkuneeni. Olen nukkunut myöhään aamuisin, välillä ottanut päiväunet, - ja kappas, sohvalla on ollut hyvä torkuskella illallakin tv:n ääressä. Villasukat ja kynttilänvalo ovat auttaneet taistelussa pimeyttä vastaan, sillä myrskytuulet ja tihkusateet eivät ole houkutelleet ulkoilemaan.

Tänään vasta tuntui elämä virtaavan suonissa ensimmäistä kertaa eri tavalla, vireystaso oli jälleen edes askelen toivottuun suuntaan, ja väsynyt kroppa tuntui jälleen omalle. Teimme valmisteluja huomiselle tortilla-aterialle. Guacamolen pyöräytettyämme teimme myös valmiiksi tomaattisalsan ja laitoimme täytteeksi tulevat soijasuikaleet marinoitumaan. Tämä täyte on paljon maukkaampi vaihtoehto teollisesti marinoiduille broilersuikaleille!

Marinoidut soijasuikaleet
(missiona hävittää pölyisten kirjojen ominaismaku kuten soijarouheestakin)


 0,5 l kuivia, käsittelemättömiä soijasuikaleita
1 l vettä
1 kasvisliemikuutio tai -fondinappi (lisäaineeton) 

Marinadin ainekset:
2 rkl sitruunamehua
3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1 rkl hunajaa
1 rkl soijakastiketta
1 tl Dijon-sinappia
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 tl suolaa
1/2 tl chilijauhetta
1/2 tl mustapippuria

Keitä soijasuikaleita kasvisliemellä maustetussa vedessä noin 20 min. Valuta suikaleet siivilässä ja painele niitä siivilää vasten niin, että enimmät nesteet puristuvat pois. 

Sekoita marinadin ainekset ja lisää soijasuikaleet vielä lämpiminä marinadiin. Anna marinoitua yön yli. Valuta marinadi pois ja paista suikaleet voin ja öljyn seoksessa kauniin värisiksi.. Lisää pannulla vielä vähän suolaa ja pippuria tai muita mieleisiäsi mausteita suikaleille.

Mieto tomaattisalsa


3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1,5 sipulia hienonnettuna (muista: guacamolesta jääneet ylimääräiset punasipulit voi laittaa salsaan)
1/2-1 chilipalkoa hyvin hienonnettuna1 prk tomaattipyrettä
 5 tomaattia kuutioituna siemenineen, kannat poistettuna
1/2 punaista paprikaa pieninä kuutioina
2 rkl fariinisokeria
2 rkl punaviinietikkaa
1/2-1 tl suolaa
tarvittaessa chilijauhetta tai cayennepippuria maustamiseen 

Kuullota sipulit ja tuore chili pehmeiksi öljyssä. Lisää tomaattipyre, paprikat, tomaatit ja kaikki mausteet. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja rakenne on sopivan sakea. Mikäli et uskaltanut käyttää chiliä tarpeeksi, voit lisätä tulisuutta maustamalla seoksen cayennepippurilla tai chilijauheella.

 

Salsan keittely on ekologistakin, sillä siihen sopivat vähän jo sellaisenaan salaatissa tai leivän päällä syötäväksi liian pehmeät  tomaatit ja paprikat erinomaisesti.

Tarjoa soijasuikaleet salsan, guacamolen, creme fraichen ja tomaatin, paprikan, kurkun, salaatin, ananaksen tai muiden vihannesten kanssa tortillojen välissä. Ensimmäisen nautittuasi varaudu täyttämään toinenkin!

Vinkkejä:

• Jos soija ei sovi sinulle, kokeile samaa marinadia ilman soijakastiketta seitanille. 
• Kun salsaa tulee tehtyä kerralla liikaa, käytä loput chilin, papujen ja Huomuhättilään huijausjauhelihan kanssa chili sin carnen kastikkeeksi.