Iloista pääsiäistä!

Tänä pääsiäisenä saimme juhlia siskonpojan ristiäisiä. Tein juhliin keväisen kakun. Kakku maistui mangolle ja appelsiinille.

Lapset saivat virpoa ensimmäistä kertaa elämässään. Pohjanmaalla virvotaan eli käydään trullittelemassa pääsiäislauantaina. Pieni puputyttö ja komea velhopoika hurmasivat ainakin äitinsä!

Ihaninta kuitenkin oli tavata kaikki rakkaat. Kiitoksia kaikille kivoista pääsiäispyhistä!

Tunnelmakuvia viikonlopulta

Rakastan kiireettömiä viikonloppuaamuja!  Arkiaamuisin minä ja poika ehdimme yleensä yhtä aikaa aamiaiselle pikkuneiti seuranamme, viikonloppuisin mieskin sen hätäisen jogurtin lisäksi ehtii jäädä toisellekin kahvikupilliselle. Ei tarvitse kiirehtiä viemään koululaista. Arkisin pojan aamiainen on usein mikropuuro pikahiutaleista, Weetabix tai mysli, -jotain, mitä rintaruokintaan ja vaipanvaihtoon varatun äidin ei tarvitse erikseen laittaa. Nyt ehdin leipoa skonssitaikinan molempina päivinä. Aamuauringon paistaessa vanhoilta Arabian ruusulautasilta nautittu aamiainen tuntui ihanan ylelliseltä, ja kaikki yöimetyksen aiheuttamat selkäkivut ja hartiasäryt tai liian vähäinen yöunen määrä unohtuivat hetkeksi.

Esikoisen kanssa imetys ei onnistunut ollenkaan, ja sen ajatteleminen tuntuu vieläkin kipeälle. Tytön kanssa sain uuden mahdollisuuden. Välissämme nukkuva pikkuneiti on saanut nautiskella rintamaidosta edelleen myös öisin. Nautin siitä, että yleensä saan nukkua ainakin yhdet päiväunet tytön vieressä. Yöimetyksen takia saa ihania erivapauksia ja antaa itselleenkin anteeksi paljon keskeneräisyyttä. Alakuvissa heräillään lauantain päiväunilta, aina yhtä hyväntuulisena.

Kun ihana mieheni tarjoutui taas kerran imuroimaan, sain minä keskittyä paperipinojen ja lehtikasojen raivaamiseen. Pölyjen pyyhkiminen ja väärille paikoille eksyneiden tavaroiden järjestely on rentouttavaa, kun kaikki meteliä pitävät kodinkoneet taas lähes vievät kotitöiden tekemisen ilon! Yksi ihanimpia järjestelytehtäviä tälle viikonlopulle oli löytää paikka akvarelliväreille, jotka olen hankkinut pitkään niistä haaveiltuani. Valtava määrä siveltimiä ja vähän käytetyt akvarellivärit löytyivät erittäin edullisesti Huuto.netistä, lempikaupastani.

Yksi huushollimme erikoisimpia esineitä on varmaan vanha jäätelötötteröille tarkoitettu myyntiteline. Sekin on löytö Huuto.netistä vuosia sitten. Kuinka hyvin siveltimet telineeseen nyt sopivatkaan! Telineen kartiot pyörivät keskiakselin ympärillä, joten sopivan siveltimen valinta on nyt helppoa. Enää tarvitsisi osata maalata!

 

Kunhan lapset kasvavat-sitkuttelun sijaan päätin aloittaa harjoittelun nyt. Vaikka piirtäisin vain yhden pienen luonnoksen viikossa tai ensimäisissä laveerausharjoituksissa menisi vuosi, minä olen ainakin ottanut askeleen kohti unelmaani oppia maalaamaan. 

Ompelupisteestäni tuli tällainen poikkitaiteellinen neliön ateljee, kun saumuri ja ompelukone muuttivat lattialle, pöytätason alle. Kuljin huokailemassa ihastuksesta, hipelöin värikoteloa ja laitoin tärkeän tunnelatauksen ja inspiraation vuoksi esille poikani minulle joku vuosi sitten maalaaman kukkataulun.

Haaveiden konkretisoiminen päätöksiksi tuntuu aina yhtä hyvälle. Tästä se alkaa!  Päätin kuitenkin edetä ilman synnintuntoja ja jalat maassa tiedostaen lapsiperheen ajan rajallisuuden, -katsokaapa vaikka mitä kivaa neitonen oli keksinyt vessapaperirullan kanssa jo pelkästään sillä välin, kun otin muutaman kuvan!

Shhhhhh......!

Siellä se nukkuu. Meidän sängyllämme, yöt äidin ja isän välissä. Eikö ole ihana?

Kesämuistoja kellariin

Sadepäivänä, pienen neidin nukkuessa liinassa, ehdin laittaa näytille muutaman kivan kesäkuvan. Purkillinen mukavia muistoja on taas täynnä talvea varten.

Pohjanmaalla pidettiin pihakirppistä ties kuinka monetta kesää. Mekin veimme sinne myyntiin valkoiset Iskun yöpöytämme, jotta vauvan kehdolle saatiin raivattua tilaa makuuhuoneeseen. Onneksi yöpöytiin ei kukaan ollut meillä 15 vuodessa kiintynyt, sillä neiti ei ole kehtoa juurikaan käyttänyt. Vielä. Hän haluaa nukkua kyljessä kiinni ja ruokaillakin sen verran usein yöllä, että sängyn jakaminen helpottaa minunkin nukahtamastani nopeasti uudelleen. Isoveli teki tärkeän työtehtävän purkaessaan kanssani yöpöytiä kuljetuskuntoon. 

Ylistarosta löytyvä Wanhan Markin puoti ja eläinten vanhainkoti on todella mukava retkikohde lasten kanssa.

Pojan pituuskasvun huomaa valokuvista aina niin paljon paremmin! Kuva-arkistostamme löytyy kuvia saman ponin seurassa juuri ja juuri säkäkorkeuteen ylettyvästä taputtelijasta.

Pojan kesälomamuistoista mukavimpia oli ruohonleikkuu päältäajettavalla ruohonleikkurilla yhdessä ukin kanssa. Omat kuulosuojaimet olivat tehneet kotoa 400 kilometrin matkan juuri miesten töitä varten.

  

Raskaus oli tänä kesänä rajoittamassa  monenlaista reissausta. Mahani kanssa kuorsasin, ja hotelliyö yhteisessä huoneessa ei välttämättä ollut miehelleni helppo. Poikkesimme kuitenkin parin yön reissulla Vaasassa, Suomen aurinkoisimmassa kaupungissa. Pojalle oltiin jo aikaisin keväällä luvattu palkintomatka Tropiclandiaan, mikäli hän oppisi uimaan. Ja oppihan tuo, uimakerhossa kirjattiin jo 25 metrin matkan sujuvan.

Vaasasta jäivät mieleen monet pikkuliikkeet ja todella vaikutuksen tehnyt ravintola Fondis.

Suurin syy ihastumiseemme hyvän ruoan lisäksi oli, että lasten listaa ei ollut erikseen ollenkaan, vaan pienet lapset söivät ilmaiseksi ja koululaiset puoleen hintaan aikuisten listan aterioita. Väsyneet kanakorit ranskalaisilla, spagetti ja lihapullat sekä nakit ja muusi-annokset vaviskaa! Jossain osataan palvella hyvää ruokaa arvostavia lapsiakin. Palvelu oli sujuvaa molemmilla kotimaisilla ja paikka kävelyetäisyydellä hotellista, mitä muuta voisi enää toivoa! Kaupungin kaksikielisyyttä hyödynnettiin toki muutenkin, sillä kirjakaupoissa tuntui olevan ruotsinkielisiä lastenkirjoja jopa enemmän kuin Helsingissä.

Notre Damen kellonsoittaja -elokuva on katsottu meillä moneen kertaan. Lasten toiveet ovat ihania: Pojalla on ollut yksi pitkäaikainen haave, -päästä joskus kiipeämään korkealle kirkontorniin kelloja katsomaan.  

Ihanampaa vielä on, jos nämä toiveet joskus toteutuvat. Aivan ainutlaatuinen mahdollisuus toteuttaa tuo toive järjestyi tänä kesänä. Suomen kolmanneksi suurin kirkko Ylistarossa oli meidän Notre Damemme. 

 

Kiitämme kovasti toiveen toteuttajia!

Kolme kiloa kultaa: Malttamaton pieni prinsessa

Blogitaukoni suurin syy ei voisi olla ihanampi. Rinnallani tuhisee puoliunessa  reilut kaksi viikkoa etuajassa maailmaan kiiruhtanut tyttölapsi. Sairaalan pihassa parkkimittarista saatu kuitti näyttää tunnin ja viisi minuuttia aiempaa kellonaikaa kuin mitä kirjattiin tyttösemme syntymäajaksi. Kivunlievitykseen ei ollut aikaa, mutta kerkisimme sentään sairaalaan! Ensimmäiset Naistenklinikalla

otetut kuvat saavat tällä kerralla riittää. 

 

Me opettelemme uutta arkea kotona. Pieni prinsessa syö, syö ja syö,  ja ihana mieheni pitää huolen siitä, että me muutkin saamme syödäksemme. 

Kakkuleipuri ja kukista kauneimmat

Määrätietoinen lapseni osoitti taannoin Akateemisen kirjakaupan tarjouksia tutkiessaan haluavansa Abigail Wheatleyn kirjan Baka, baka liten kaka. Ostinkin kirjan pojalta salaa, mutta säästin sen tarkoituksella odottamaan jotain äitiminullaeiolemitääntekemistä -hetkeä kaappiin. Nyt kesäloman alettua eskarista, säiden oltua todella viileitä ja tuulisia täällä meren rannalla ja minun sairastettuani pari viikkoa oli kiva kaivaa kirja kaapista yllätyksenä.

Pieni leipuri sai itse valita haluamansa reseptin, jota varten ostettiin raaka-aineet. Mielenkiintoinen sattuma oli, että hän valitsi mantelijauhoista tehdyn gluteenittoman kakkupohjan, joka oli todella erinomaisen makuinen ja pysyi hyvin kasassa. Samalla tuli romutettua minun ennakkoluulojani gluteenittoman leivonnan mauttomuudesta ja kakkujen hatarasta rakenteesta.

 

 

Kakusta tuli juuri sopivan pieni, siitä riitti meille herkutteluun kahdeksi päiväksi. En ole mikään täytekakkujen ylin ystävä, ja yritän vältellä makeaa muutenkin. Raikkaat marjat ja ulkoa luonnosta kerätyt kukat viimeistelivät kakun ulkonäön, sillä leivontaan erikoistuneiden liikkeiden väri- ja aromiaineita sisältävät valmiit sokerikuorrutteet ja pusseista vispattavat kreemit eivät vain ole aitoja makuja arvostavan ihmisen juttu. Tämä lastenkirja on huippu: siinä opetetaan tekemään täytteet ja kuorrutteetkin itse. Koristelussa vähän apua saanut leipuri näyttää melko tyytyväiseltä aikaansaannokseensa, vai mitä?

Edullista tarjouskirjaa ostaessani en ymmärtänyt, että pienen leipurin innostuttua meidän pitää hankkia vielä kirjan kakkuresepteille sopivat kakkuvuoat! Niitä käytiinkin jo kahvipapuja ostaessamme alustavasti katselemassa tänään Eiringiltä. Tämä ensimmäinen kakku leivottiin Bruno-pahvivuoissa, ja niistä mantelikakkupohjia oli todella vaikea saada irti, vaikka vuoat oli rasvattukin ennalta. Kakkukuvien myötä toivottelemme sekä Seppo- että Esko-ukille hyvää nimipäivää, molemmat kun juhlivat kesäkuussa.

Vielä yhden kukkakuvan haluaisin kanssanne jakaa: Viimeisenä työpäivänäni ennen kesä- ja äitiyslomaa sain työkavereiltani näin kauniin ja ihanan kukkakimpun, ja kimpun kuihduttua pieni suloinen koristenalle päätyi seitsenvuotiaan leikkikaivinkoneen hyttiin kuljettajaksi :) !

Ihanaa äitienpäivää!

Ihanaa ja keväistä äitienpäivää kaikille! Mies ja poika yllättivät jo jokunen päivä ennakkoon tuomalla minulle reissuiltaan ihanan hortensian.

Tänään sain nukkua pitkään ja aamuherätyksen yhteydessä eskarissa askarrellun lahjan, decoupage-lakalla ja servettitekniikalla koristellun pienen korurasian. Rasia on niin kaunis, että säilön sinne varmasti jotain Todella Tärkeitä Aarteita.

Kukat kuuluvat äitienpäivän tunnelmaan. Oli siksi ihan pakko saada syödä aamiainen vanhalta Arabian ruusulautasela, jonka olen löytänyt kirpputorilta.

Lopuksi kukkakuva ulkoa: Viime vuonna istuttamassamme kivikkopuutarhassa vaikuttaisivat suureksi iloksemme kaikki kasvit olevan hengissä. Yhtään en silti osannut vielä odottaa, että kuluneen viikon aikana ristikki vielä olisi alkanut kukkia!

Missä mennään nyt + isännän iltapizzat

Ilman valkaistuja vehnäjauhoja ja lisättyä sokeria lähti helposti loppukesän ja syksyn aikana useita kiloja, ja olokin muuttui energisemmäksi. Joku lukijani on taatusti odottanut väliaikaraporttia siitä, miten ruokavaliomuutos on painoon, hyvinvointiin ja jaksamiseen vaikuttanut. Olen ollut aiheesta hiukan hiljaa....erityisesti painon kanssa kävi hassusti.

Syksyllä kuin enteenä tulevasta tapahtui ihme: Löysin vanhojen astioiden liikkeestä neljännen Arabian vanhan sydänkahvikupin täydentämään kokoelmaani, johon kuului jo kuppi jokaiselle perheenjäsenelle. Kolme kuppia olin onnistunut löytämään kymmenessä vuodessa. 

Ihmeet ja ennusmerkit kävivät toteen, neljättä kuppia tultaisiin perheessämme tarvitsemaan. Saimme pian tuon löydön jälkeen tietää odottavamme pientä nyyttiä, joka syntyy heinäkuussa. Usean vuoden odotus ja rukoukset oltiin kuultu. Raskaana ollessani en enää ollut yhtä ehdoton ruokailunkaan suhteen, mielitekoja oli selkeästi enemmän. Tärkeintä oli syödä vähän jotain parin-kolmen tunnin välein, muuten tuli huono olo.  

Leipä vaihtui kuitenkin pysyvästi ruis- ja täysjyväleipään, pasta 50% täysjyvästä tehtyyn,  ja makeansyönnin määrä väheni oleellisesti. Silloin tällöin herkuttelen vaikkapa jäätelöllä tai suklaalla,  mutta en ota kohteliaisuussyistäkään kyläillessä mitään sellaista, mitä minun ei oikeasti tee mieli. Kotona laitetuissa liharuoissa käytetään luomulihaa tai riistaa, aivan vähintään vapaina laiduntaneiden nautaeläinten kotimaista lihaa. Kanaa syödään harvoin, sillä broilerille ei tahdo löytyä järkevänhintaisia luomuvaihtoehtoja mistään. Kukonpoikaa Vampulasta raaskii ostaa vain erityiseen juhlaan pari-kolme kertaa vuodessa. Kala ostetaan edelleen tuoreena Kalatukku Erikssonilta.

Kasviksia tai hedelmiä syödään koko ajan, joka aterialla. Liikennevalolautasen väriyhdistelmät vakiintuivat jatkuvaan käyttöön. Laskin juuri kuukausia taaksepäin, ja totesin olleeni sairauslomalla viimeksi huhtikuussa 2011. Painonhallinta on ollut helpompaa, raskauskaan ei ole vielä tuonut tolkutonta kilomäärää. Kasvisten lisäämisen ja turhan, epäterveellisen mässyttelyn välttelyn myötä myös ruokaan kuukausittain käytetyn rahan määrää ollaan onnistuttu laskemaan. Näin meillä jatketaan: se on nyt jo selvää. Siitä kuinka mielelläni ruoan ravintoarvoja kasviksilla rikastan, voisi laittaa esimerkiksi vaikkapa miehen pizzareseptin. Resepti taitaisi kelvata myös helppojen ja nopeiden ruokien sarjaan!

Isännän iltapizzat (3 annosta)

3 lapinrieskaa pizzapohjiksi

Tomaatikastike:
1,5 purkkia tomaattipyrettä
2 rkl tomaattiketsuppia
reilusti kuivattua basilikaa ja oreganoa
mustapippuria myllystä, ripaus suolaa ja noin 1 tl sokeria
Täyte:
1 pss katkarapuja sulatettuna
1 prk vaaleaa tonnikalaa hienonnettuna
n. 30 kpl eli kymmenisen siivua Snellmanin Pepperoni Light-siivuja per pizza
Pinnalle: 125 g tuoretta mozzarellaa ja haluttu määrä kermajuustoa raastettuna maun mukaan
tomaattia
Paistetun pizzan pinnalle:
runsaasti tuoretta rucolaa, basilikaa ja yrttiöljyä

Levitä tomaattikastike pizzoille. Lisää katkaravut, tonnikala ja pepperoniviipaleet. Kuorruta pizzat juustoilla. Lisää pizzojen pinnalle tomaattia viipaleina.  Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia tai kunnes juustot saavat vähän kullanruskeaa väriä. Ripottele paistetun pizzan pinnalle runsaasti tuoretta rucolaa, tuoretta basilikaa ja edellisen postauksen yrttiöljyä. Hyökkää kiinni ja muista, näitä on valitettavasti vain yksi jokaiselle.

Jo toisen kerran seitsemän

Aika pian ensimmäisten syntymäpäivien jälkeen oli tutkittava kangaslaatikot. Ystäväni oli keksinyt loistoidean: kaverisynttäreillä voisi ohjelmanumerona olla kioskileikki. Kioskille piti enää keksiä toteutustapa!

Kaikenlaisia jämä- ja kierrätyskankaita oli ihana kaivella esiin pohdiskeltavaksi luonnonvalossa. Tammi- helmikuun vaihteessa tuntuivat viikonlopun päivät välttämättömiltä valoenergian tankkaukseen, - pitkät marras- ja joulukuu pimeydessä tuntuivat vieneen voimat.

Jospas tekisi viiri- tai lippunauhan...senhän voisi jälkikäteen hyödyntää vaikkapa lastenhuoneen sisustuksessa! Pastellisävyt sopisivat kioskin katoksi tulevaan pussilakanaan. Mitään pysyvää rakennelmaa emme kuitenkaan pystyisi nikkaroimaan tai edes osia säilyttämään juhlan jälkeen: tästä piti saada syntymään jonkinlainen kertakäyttökioski. Rakennelmasta piti kuitenkin saada aikaan edes vähän uskottavan näköinen.

Sankari itse kolasi lunta. Sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella presidentinvaaleissa  äänestäjät saivat kulkea kolattuja kävelyteitä ainakin meiltä kotoa äänestyspaikalle asti. Kukaan maailmassa ei voi rakastaa lumitöitä niin paljon kuin meidän sydäntalven syntymäpäiväsankarimme!

Tärkeä ja odotettu tapahtuma oli myös kouluunilmoittautuminen. Mukavaa on, että varmaankin kaikki esikoulukaverit tulevat samalle luokalle. Uusia taitoja opetellaan nyt bussimatkoillakin, sillä seitsenvuotiaan matkoista tuli maksullisia, ja ikiomaa bussikorttia pitää muistaa näyttää nyt aina bussiin noustessaan.

Kun kaverisynttärit koittivat, olin kerinnyt ommella paitsi viirinauhan myös kioskimyyjälle päähineen. Kioskista piti tulla ensin jäätelökioski...

...mutta loppujen lopuksi sieltä tarjoiltiin (oli myyjä paikalla tai ei), koko illan menukokonaisuus. Vallan hyvin kahden sermin väliin pingotetun etupaneelin taakse kioskin pöydän alle näytti mahtuvan parikin lasta kerrallaan myös piilosta leikittäessä. Juhlat olivat onnistuneet eikä sankarin nukahtamista tarvinnut illalla kauan odotella!

Joulunodotus saa alkaa

Joulunodotuksen odotus on ollut sietämättömän tuskaista pienelle ihmiselle. Eilen miehen vietyä poikaa muskariin sain kaivettua salaa joulukalenterin yläkaappien kätköistä, silitettyä siitä enimmät taitteet sekä ripustettua sen seinälle. 

Joulukalenteri on jo useamman vuoden vanha. Olen piilottanut maisemaan luukkuja ja ommellut kuviksi minun lapsuuteni jouluihin liittyviä asioita tarinoiksi lapselleni. Kovin vähän silloin ommelleena olen saanut saumoista kieroja ja reunoista aaltoilevia, -onneksi päivä on hämärä ja lyhyt. Kuva-aiheet kertovat monenlaisia muistoja: Kotona meillä maalla oli joulukirkosta ajettava aina tiettyä reittiä takaisin, koska erään pitkän, upean pohjalaistalon kaikilla ikkunoilla loistivat samanlaiset kyntteliköt valaisten pimeää aamua. Joulukuvaelmissa sain pitkine vaaleine hiuksineni olla enkeli useampanakin vuonna (paitsi sinä vuonna, jolloin olin Seitsemän veljeksen hevosen takapää). Paappa aina kertoili rekiretkistä kirkkoon, mutta minun maisemassani hevonen sen sijaan on muisto Tapaninpäivän ajelusta. Reki ei luistanut vaan tihkaisi kiinni tiellä olleeseen hiekkaan. Hevonen hermostui ja pillastui, ja isä kaappasi meidät syliinsä, kun jouduimme vauhdissa hyppäämään ojanpenkalle. Ei sellaista vielä kolmessakymmenessä viidessä vuodessa unohda! Potkukelkkailimme joululomilla paljon. Minun pieni poikani ei ole potkukelkkaa päässyt kaupungissa suolatuilla ja hiekoitetuilla teillä edes kokeilemaan.

Inhoan ihmisjoukkoja, tavarataloissa ryysimistä, kaupallista hömppää, tarpeettomia lahjoja, mainoksia kotiin kilotolkulla ja lokakuussa alkavaa joulusesonkia. Kaikkea sitä yritän kartella löytääkseni oikean joulumielen. Minulle se tulee kynttilöistä pimeydessä, joululauluista, aamunhämyssä perheen kanssa syödystä puurosta, lahjojen tekemisestä itse pienellä budjetilla, maltillisesta kodin koristelusta, tuoksuista ja mauista ja ystävien huomioimisesta vaikka poikkeamalla kahvilla yhdessä. Minulle joulu on Jeesuksen syntymäjuhla ja kaikkien maailman lasten juhla. 

Pienen ihmisen odotusta ja malttamattomuutta on niin ihanaa seurata. Ei meillä voi vieläkään laittaa joulukalenteriin mitään yllätyksiä kuin yhdeksi aamuksi kerrallaan, ja senkin nassikan nukahdettua, sillä kaikki taskut on kopeloitu tarkkaan ja osa myös jo auottu.

Tukholma

Irtiottona arjesta teimme pari viikkoa sitten ensimmäisen ulkomaanmatkan seitsemään vuoteen. Pikkumiehelle matka oli   ensimmäinen reissu Suomen rajojen ulkopuolelle koskaan. Hän tiesi   ennalta, että Tukolmassa puhuttaisiin ruotsia, -tosin sitä ruotsia jota oli vähän vaikeampi ymmärtää-, ja että siellä tunnelbana -verkosto  olisi  paljon laajempi kuin Helsingin metroradat. Lapsi suhtautui  matkaan  vähän epäluuloisestikin eikä ollut ihan varma ennalta, olisiko  reissusta  tulossa mukava. Mutta ilme taitaa paljastaa: Pallomeressä  olisi voinut  viettää laivamatkat molempiin suuntiin!

Hattivatti-paidan ompelin päällepantavaksi vähän ennen matkaa vietetyille kaverisynttäreille, sillä juhliin mentiin suoraan esikoulusta eikä ykkösiä ollut mahdollisuus vaihtaa päälle missään vaiheessa. Siisti, uusi pusero nyt sitten ainakin! Se syntyi kokonaan kangaslaatikosta löytyneistä jämäkankaista.

Matkan tarkoitus oli ottaa hiukan etäisyyttä arjen velvoitteisiin sekä pitkään ja harmaaseen syksyyn, ja latautua jaksamaan vielä tulossa olevat loskakelitkin. Hotellimme oli aivan Hötorgetin laidalla, ja kaikkialle oli kävelymatka. Matkalla söimme kasvis-kalapainotteisesti, mutta tunnustettava on, että ruotsalaisia leipiä ja Tobleroneja laivalta oli myös maisteltava, vaikka vaaleat leivät ja karkit eivät ehkä enää normaaliin ruokavaliooni kuulukaan. Kävelimme paljon, kaloreita myös kului!

Hotellin alakerrassa oli PUB-tavaratalo eikä Drottningsgatan-kävelykadullekaan ollut kuin muutama askel! Ikkunaostoksille oli ihanan helppo lähteä. Jos ystäväni matkoillaan yleensä päätyvätkin laukku- ja kenkäkauppoihin, minä löydän itseni kuolaamasta jälleen kerran keittiötarvikkeita.

Jokainen sai valita yhden kohteen, jossa Tukholmassa kävisimme. Minä halusin poiketa Södermalmilla "Brandstationen" -liikkeessä, josta olin ennalta lukenut sattumalta pienen esittelyn. Todella mukava pieni vanhan tavaran kauppa, vaikka en mitään ostaa raaskinutkaan, esim. leijonanpääkoukuista olisi pitänyt pulittaa parikymmentä euroa kappaleelta.

Happy Colours-lankaliikkeet voisivat rantatua myös Suomeen!

Pikkumiehen oma juttu olivat metrot. Hän sai valita yhden linjan, jonka ajaisimme päästä päähän. Kävimme sitten Norsborgissa kaukana esikaupunkialueilla keskustasta lounaaseen.

 

Vanhassa kaupungissa aika loppui aivan kesken, pikkuliikkeissä olisi voinut kiertää kokonaisen päivän.  Pieni mies oli säästänyt viikkorahojaan ostaakseen Brio-junarataansa uusia osia, mutta sitä ei lelukaupoissa juuri näkynyt. Valikoima oli käymissämme kaupoissa niin suppea ja tarjolla olevat osat jo moneen kertaan Suomessa nähtyjä, että jäimme miettimään, olisiko Briolla jossain oma liike. Sitä ei kuitenkaan ollut aikaa selvittää. Vaikka emme ostoksia tehneetkään, Krabat-lelukauppa oli täynnä kaikkea kaunista katseltavaksi.

Ruoka- ja viinivalinnat olivat onnistuneita. Syntymäpäiväni iltana söimme Stockholm Fisk-ravintolassa, ja laivallakin Viking Linen Food Gardenin nieriäfile kampasimpukkamurekkeella oli erinomainen.

 

Pieni mukava muisto matkasta lämmittää pitkään: Ostin matkalta Marks&Kattensin lankaa, jonka väri "Saphir" sopii täydellisesti pojan uuden kevyttoppatakin vuorin väreihin. Tästä tulee talveksi lämmin pipo!