Mineral Water Spa

Jo kauan sitten olen ostanut synteettisen saippuatuoksun Mineral Water Spa. Se on odottanut inspiraatiotani kaapissa kauan, ja kun inspiraatio iskee, eihän siinä auta mikään! Inspiraatio syttyi mummani kauan sitten kutomista laudeliinoista, joiden turkoosi raita määräsi saippuoiden värin.

Ajattelin turkkilaista saunaa, ihanaa rentouttavaa veden solinaa, jalkakylpyjä ja mentholisia, viileitä tuoksuja. Välimeren sävyjä, rauhoittavaa hämyvalaistusta, -kaikkea sellaista, mistä nainen haaveilee kun ei yhdeksänkuiseltaan pääse edes saunomaan rauhassa. Eteeristä laventelia ja rosmariinia seurakseen saanut tuoksuöljy sopi hyvin koko perheen käytettäväksi.

Perusreseptinä oli Saara Kuhan sitruunasaippua, jossa nesteenä oli sitruunamehun ja veden sijaan  rosmariinikeitettä syötyämme pääsiäisenä kotimaista karitsaa. Yrttejä vähän jäi! Lisään reseptiin usein vähän sokeria ja risiiniöljyä, jotta se vaahtoaisi paremmin. Soramainen raita sinistä ja valkoista värikerrosta erottamassa on vihannesleikkurissa hienonnettua harmaata aikaisemmin tehtyä saippuaa.

Sinivihreitä sävyjä

Saippuaa siskon tilauksesta. Ei ihan silloin, kun luulin ehtiväni tekemään, mutta kumminkin kuukauden kuluttua käyttövalmista. Kolme värisävyä sekoitettuna metallihenkarilla ja tuoksuna Fresh Linen, Clean-tuoksukopio.

Sinikuvioisia ruusulautasia. Romuritarin Katri kaiveli Arabian vanhoja sinisiä ruusulautasia minulle kuusi jokunen kuukausi sitten. Ovat olleet ahkerassa käytössä, vaikka en tiskikoneeseen näitä laitakaan. Punasävyisiä Arabioita minulla oli entuudestaan yksi, mutta kirpputorilta löytyi viisi lisää pilkkahinnalla. Korjasin kiireesti talteen.

Sinivihreitä pensselinvetoja. Pojan luokkakaveri täytti vuosia, ja kun kleinbuss-kangas sai meillä niin suuren suosion, sai tuo toinenkin poika lahjaksi tänään uuden tyynyn ja tyynyliinan. Onnittelukortin ajattelin olevan taas hyvä maalausharjoitus, ja harjoittelin kankaan vaalean vedenvihreän kleinbussin värien sekoitusta vesiväreistä, pilvien maalaamista väriä maalatulta pinnalta talouspaperilla poistaen, kapeita ääriviivamaisia siveltimenvetoja, että saisin varmuutta siveltimen käyttöön, taustan keksimistä jollekin kuva-aiheelle, taustan maalaamista ja vähän valoja ja varjojakin.

Siskon muutaman viikon vanha pikkumieskin sai maalaamani kortin.Tätä korttia maalatessani harjoittelin ehkä eniten erilaisien materiaalien maalaamista. Pehmeää ja pörröistä, kovaa ja kiiltävää. Kevyttä ja ilmavaa kuin rantapallo.

Kakkapyllyt ja käsienpesu

Esikoisen vauva-aikana käteni kuivuivat lähes haavoille pestessäni pientä pyllyä useaan kertaan päivässä. Silloin käytin käsienpesuun vauvanhoitosarjan nestesaippuaa. Pienen neidin odotusaikana ajattelin tällä kertaa valmistautua tiheisiin pesuihin ja täyttää saippuavarastot ennalta. Esikoisen kummitäti on joskus sanonut, että alettuaan käyttää minun tekemääni saippuaa hän ei ole tarvinnut käsirasvaa enää ollenkaan! Saippuani ovat hyvin hellävaraisia ja hoitavia. Kaksi kuukautta niillä pientä kakkapyllyä pestyäni en ole minäkään käsirasvapurkkia kaivannut. Toimii!

Halusin onnistua myös imetyksessä ensmmäistä kertaa paremmin. Imetysteet ja rintaöljyt pakattiin mukaan sairaalakassiin, mutta niin pakattiin myös omatekoinen fenkolia sisältävä saippua. Salaisista ainesosista en voi kertoa kaikkea, mutta saippuasta tuli omasta mielestäni upea, kuin salmiakkilakritsia tuoksultaan! Tätä teen varmasti lisää! Kokeilin myös pinnan kuvioimista kuviolevyllä. Tässä kuva leikkaamattomasta harkosta:

Myös paloina saippua oli kaunista:

Kun sitten saimme suloisen tyttölapsen, täytyi minun häntä varten saada tehdä hennon vaaleanpunaiset, mietoakin miedommat mantelimaitoa ja ruusuvettä sisältävät herkkähipiäisten prinsessojen peseytymiseen soveltuvat saippuat kypsymään. Uniikkeja käsintehdyt saippuat ovat aina, nämä kuitenkin vielä käsinkaiverrettuja.

 

Kooste tämän kesän saippuakokeiluista päätyi myös pakettiin ystävälleni, joka halusi kokeilla itse tehtyä saippuaa. Pakettiin päätyi kattava setti erilaisia saippuoita:

Mahdollisimman luonnonmukainen, miedosti eteerisellä appelsiiniöljyllä hajustettu saippua vasemmalla alakulmassa. Värjäämiseen käytetty oliiviöljyyn uutettua paprikajauhetta ja porkkanaa. Massa sisältää kotipelloillamme kasvanutta vehnää, jonka olen rouhinut kokonaisista jyvistä.

Oikean alakulman vihreä saippua, jonka olen värjännyt synteettisin saippuavärein ja koristellut mintunoksista soseutetulla yrttisilpulla. Saippuassa on vain pari pisaraa eteeristä piparminttuöljyä tuoksuna.

Jo ylhäällä isoissa kuvissa näkynyt salmiakkilakritsi, jonka värit ovat synteettiset mutta tuoksut luonnon lakritsiuutteesta, fenkolista ja eteerisestä fenkoliöljystä.

Oikean yläkulman palashampoo, joka on ensimmäinen kokeilu laatuaan. Mies on meillä käyttänyt palashampoota jo pitkään, ja halusin testata, onnistuisinko sellaisen tekemisessä itse. Shampoon nesteenä on nokkoskeite, sillä nokkosen piin ja kalkin pitäisi vahvistaa hiuksia ja hoitaa hiuspohjan ongelmia samoin kuin massaan lisätyn teepuuöljyn. Eteerisen rosmariiniöljyn pitäisi elvyttää päänahkaa ja tehostaa hiusten kasvua. Palashampoota on tarkoitus hieroa suoraan kosteisiin hiuksiin, jotka vaahdotetaan, ja annettua shampoon hetken vaikuttaa  huuhdellaan sitten lämpimällä vedellä puhtaiksi.

Kun lähdin omaa palashampootani suunnittelemaan, halusin tehdä siitä 

-mahdollisimman luonnonmukaisen 

-hiuksiin kiiltoa tuovan ja päänahkaa kuivattamattoman

-koko perheelle sopivan

-ulkonäöltään rustiikkisen ja käsin tehdyn näköisen

-runsaasti vaahtoavan ja tiivisvaahtoisen, kermamaisen

-hellävaraisen, jotta se sopisi vaikka päivittäiseen pesuun

-yrttisen tuoksuisen, jotta se tuoksun puolesta ei olisi miesten eikä naisten shampoo

-kevyen tuoksuisen, jotta tuoksu hiuksista ei pelmahtelisi pitkin päivää häiritsemään omaa nenää

Omissa koepesuissamme hiukset ovat tulleet puhtaiksi ja ilmaviksi eikä niihin ole jäänyt raskasta tahmaisuuden tuntua kuten ensimmäisellä kerralla kaupasta ostetun palashampoon kanssa minulle koin jäävän. En ole käyttänyt myöskään mitään hapanhuuhteluita, joita googlettamalla löytää joillekin palashampoon käyttäjille suositetavan. Matkoilla palashampoo on aivan verraton, sillä nesteiden pakkaaminen lentokoneeseen on aina oma lukunsa. Palashampoon osalta täytyy vaan muistaa huolehtia samoin kuin muiden käsintehtyjen saippuoiden kohdalla aina, että pala pääsee kuivahtamaan käyttökertojen välillä. Näin se ei kulu suotta.

Nyt jään innolla odottamaan käyttökokemuksia koekaniineilta, jotta palautteen perusteella saadaan aikaan vaikka jotain lähipiirin lahjapaketteihin sopivaa jatkossa!

Lahjasaippuoita lähikuukausilta

Oltuani sairaana tämän viikon ehdin tilata kesän tarpeisiin taas saippuarasvoja. Huomasin, että en ole blogissa vielä muutaman lahjasaippuan kuvaa vielä julkaissutkaan! Nämä keittiöstä inspiraatiota saaneet saippuat syntyivät jo loppuvuoden puolella. Viimeisetkin pääsivät uusiin koteihinsa kevään mittaan.

Saippuat ovat saaneet koristeikseen porkkanat, ja massa värinsä oliiviöljyyn uutetusta paprikajauheesta ja kurpitsasoseesta. Massan koristeluun käytin lisäksi kehäkukan terälehtiä. Saippuamassan väriä pidin itse oikein onnistuneena. Massan väri ei kypsymisen aikanakaan haalistunut tai muuttunut.

Saippuoiden koristelu jo aikaisemmin valmistetuilla kuvioill aon helppoa. Kukka-aiheiset saippuat tein lahjaksi kukkakauppiasystävälle ja äitienpäivälahjaksi anopille. Äitienpäiväkukkasina annetut saippuat veinkin jo saajalleen, vaikka ne joutuvat vielä odottelemaan kypsymistään käyttöön.

Keltakukkaisten saippuoiden massa on väriltään luonnonvalkoinen. Massa sai heleyttä titaanidioksidista, ja koristeekseen unikonsiemeniä. Keltainen kukka ja vihreät lehdet on leikattu muotilla ohuista siivuista aiemmin tehtyjä saippuamassoja.

Punaisten ruusujen terälehdet on muovailtu käsin ja liitetty toisiinsa punaisen massan ollessa vielä riittävän pehmeää. Tämä saippua sai hennon vaaleanvihreän värin nestemäisestä saippuaväristä, jota lisäsin titaanidioksidilla heleytettyyn luonnonvalkoiseen pohjaan. Alkukesän vehreys ja ulkona puhkeavat kukat ovat selkeästi inspiroivia!

 

.

Lanoliinisaippua

Saippuanvalmistus kotona on siitä mukava harrastus, että saippuamassaan saa tyhjennettyä kaapin kätköistä yhtä sun toista kuljeskelemaan jäänyttä raaka-ainetta. Yksi tällainen vuosia kaapissa kuljeskellut pullo oli lanoliini, jolla kestovaippa-aikakaudellamme käsittelin villaisia vaippahousuja pesun jälkeen pehmeämmiksi. 

Netissä seikkaillessani luin jostain, että lanoliinia voisi käyttää saippuan tekemiseen, ja saippuasta pitäisi tulla silloin erityisen kosteuttavaa ja hoitavaa iholle. Päätin kokeilla ihan itse kehittelemilläni kahdella reseptillä, sillä halusin testata kahta variaatiota: paljon lanoliinia ja vähän lanoliinia. 

Paljon lanoliinia sisältäneeseen saippuaan käytin koristeeksi aiemmin tehtyä saippuamassaa silputtuna konfetiksi. En hajustanut massaa ollenkaan, sillä halusin kokeilla, miten paljon lanoliinin oma tuoksu tuntuu valmiissa saippuassa.

Pintaa oli kuvioitu kevyesti taikinakaapimella.

 

Lanoliini ei ole saippuassa mikään halpa raaka-aine, enkä usko että siksi olisin kokeiluun ryhtynyt ilman niitä kaapissa pyörineitä pullonpohjia. Koe-erä oli kuitenkin onnistunut ja saippuoista tuli hyviä. Koska halusin saippuasta erittäin hoitavaa, käytin saippuaan myös kaakaovoita ja nesteenäkin rasvaista kookosmaitoa. Massa kookosta ja paljon lanoliinia sisältäneessä saippuassa kovettui nopeasti. Saippua on edelleen käytössäkin ollut hyvin kovaa ja kulutusta kestävää. Lanoliini kosteuttaa ja suojaa käsiä; - jälkikäteen vain toivoin, että lapsen ollessa vaippaikäinen ja käsienpesun jatkuvaa minulla olisi silloin ollut tällaisia saippuoita päivittäisessä käytössä. Lanoliinin tuoksu on mieto villan rasvan tuoksu, ja meillä saippuan käyttäjät pitävät sitä hyvin luonnollisena ja miellyttävänä.

Aion kokeilla saippuaa vielä  villaisten asusteiden, esim. kaulahuivien käsinpesuun, sillä oletettavasti lanoliinia riittää saippuassa vielä neuleenkin pehmentämiseen samoin kuin villahousuja lanoliiniliuoksessa kylvetettässä.

Hellä käsiä hoitava lanoliinisaippua


Huom! Resepti ei ota kantaa saippuanvalmistuksen perusteisiin. Perustekniikan voi opetella esimerkiksi täältä.

Tarvitset:
100 g kookosrasvaa
170 g munkinpaistorasvaa
50 g kaakaovoita
100 g oliiviöljyä
100 g lanoliinia
67 g lipeää
90 g vettä
60 g kookosmaitoa lisättynä vasta muuten valmiiseen saippuamassaan jämähtämisen estämiseksi
vihreä kromioksidi, titaanidioksidi, kypsästä, valmiista saippuamassasta leikattu konfetti

Hemmottelua hyvällä omallatunnolla

Saippuahulluus sai minusta yliotteen jo vuosia sitten matkustellessamme ystäväni kanssa Provencessa Etelä-Ranskassa.  Mitä ihanimman tuoksuiset oliiviöljysaippuat koristivat kauniisti esillepantuina pikkumyymälöiden hyllyjä kaikkialla. Matkoilta kotiin kuljetettamani saippuanpalat palauttivat arjen harmaudessa mieleen nuo ihanat matkat. Laventelin, appelsiinin tai mantelin tuoksu tiiviiseen, kermaiseen vaahtoon yhdistettynä hemmotteli hetken kaikkia aisteja, nosti hetkeksi mielen tavanomaisen yläpuolelle.

Helsingissä oli mahdollista päästä tänä kesänä ranskalaisen torin tunnelmiin.

Mieli  hurmaantuneena tunnelmasta, tuoksuista ja kesän lämmöstä olen tarttunut taas saippuantekoon tallentaakseeni värit ja tuoksut muistoiksi talven varalle.

Ajatus siitä, että voisin itse tehdä saippuaa kotona jäi itämään käytyäni SoapFactoryn saippuapajalla alkuvuonna 2008  moikkaamassa Elina Salosta.  Mitä ihanimpia saippuoita, herkullisia väriyhdistelmiä, raikkaita tuoksuja ja tekijä tekemisestä innoissaan! Kuitenkin, ihan tavallisen oloinenhan se Elina oli…ehkä siis minäkin osaisin? 

Saara Kuhan kirjasta Käsin tehtyä saippuaa opettelin tekemisen käytännössä. Se on loistava, havainnollinen opaskirja, jonka kanssa vasta-alkajakin uskaltaa kokeilla saippuamassan valmistusta kotioloissa. Kunhan raaka-aineita, - tai ainakin lipeän-, on valmis tilailemaan netistä,  ja  syövyttävän lipeän käsittelyssä noudattaa  annettuja ohjeita varotoimenpiteistä, voi kuka tahansa alkaa tehdä omaa saippuaa.

Suosikkejani ovat  meren ja veden tuoksut, yrttiset tuoksut ja erilaiset hedelmät.

 

Tehdessäsi saippuan itse voit valita raaka-aineet tarkkaan: Ehkä haluat, että saippuasi täyttää luontaiskosmetiikan kriteerit, ja siinä ei ole käytetty säilöntäaineita tai synteettisiä värejä ja tuoksuja? Ehkä haluat tehdä saippuasi luomusertifioiduista raaka-aineista? Ehkä taas edullisin mahdollinen hinta on tärkeä valintakriteeri, ja haluat selvitä joululahjaruljanssista ilman konkurssia ?  Minä hamstrasin aiemmin kauniita, tuoksuvia saippuapaloja kuudenkin euron kappalehintaan, ja olen itse tehden säästänyt pitkän pennin. Toki palasaippuaa saa kaupasta halvemmalla, mutta verrattuna kaupan luksusmerkkeihin saat tehtyä saippuan kotona edullisemmin itse. Käsin tehty saippua on yleensä rasvaisempaa kuin teollisesti tuotettu, ja hellii siksi käsiä. Ahkerallakaan pesemisellä kädet eivät kuiva yhtä kuiviksi kuin kaupan saippualla. Olisipa meillä ollut jo vaippapeppuaikaan ymmärrystä saippuanteosta!

 

 

Herkkäihoisille valitsen mahdollisimman luonnollisia saippuoita ilman hajusteita ja väriaineita. Eteeristen öljyjen aitous viehättää minua tuoksuista eniten, mutta toisaalta pieni määrä synteettistä tuoksua eteerisen öljyn tuoksua tukemassa auttaa kiinnittämäään tuoksun saippuaan pitemmäksi aikaa. Olen  tehnyt sekä saippuaa, joka on saanut värinsä pelkästään kasvikunnan tuotteista,  että synteettisin värein värjättyä saippuaa, koska värjätty saippua tuo piristystä sisustukseen. Kaikilla tekniikoilla on omat hyvät puolensa.  

Kotitekoisen saippuan ympäristövaikutuksia pohdin aikaisemmin aina sekavin tuntein: Millainen hiilijalanjälki syntyy muualta lennätetyistä kaakao- tai karitevoista? Tekeekö suuri tuotantolaitos saippuat miljoona kertaa energiatehokkaammin kuin minä kotikeittiössä? Onko minulla ”lupa” olla niin itsekäs, että saan nautiskella kotitekoisista luksussaippuoista, kun en tunne niiden aiheuttamaa kuormaa luonnolle? Kuinka vihreitä saippuoita tein?

SoapFactoryn Elinasta oli tehty todella hyvä artikkeli Maalla-lehteen nro 4 (ilm. 26.7.2011, artikkelin toimittaja Pauliina Susi). Artikkelissa vastattiin useisiin mielessäni liikkuneisiin kysymyksiin. Elina halusi tehdä saippuansa ympäristön kannalta kestävin periaattein, ja hän kertoi päätyneensä käyttämään saippuoidensa pääraaka-aineina kotimaista rypsiöljyä sekä mahdollisuuksien mukaan muitakin lähiraaka-aaineita. Pakkausmateriaaleina hän käyttää kartonkia, paperipusseja tai biohajoavaa sellofaania. Saippuanvalmistus vie hänen mukaansa energiaa vain vähän, ja yritys käyttää pelkästään tuulisähköä. Saippuoissa ei SoapFactoryllä käytetä säilöntäaineita tai kellastumista ehkäiseviä aineita. Palmuöljy on luomua ja tulee alueilta, joissa se ei uhkaa sademetsien uhanalaisia orankeja.

"Palasaippuaan siirtyminen olisi myös aikamoinen ekoteko, kun ajattelee niitä kaikkia muovisia nestesaippuapulloja ja partavaahtopulloja, jotka päätyvät roskiin vuoden aikana.” 

Päivän teema: Käsintehdyn palasaippuan ympäristövaikutukset


Artikkelista löytyi hyviä näkökulmia:

• Saippua tulee hyötykäyttöön: kaikki tarvitsevat saippuaa
• Saippuarasvat säilytetään huoneenlämmössä ja ne sulavat kattilassa miedolla lämmöllä, tuotantoprosessissa ei tarvita paljon energiaa
• Ympäristövaikutukset voi huomioida raaka-ainevalinnoissa. Raaka-aineiden ympäristövaikutuksia arvioitaessa kokonaisuus ratkaisee, ei ole vain hyviä ja huonoja raaka-aineita. Palasaippua, jossa on synteettinen väri on ekologisempi kuin luomutuotettu nestesaippua pullossa.
  
• Pakkausmateriaalien osalta palasaippua on lyömätön valinta verrattuna nestesaippuapulloihin, ne voi pakata biohajoaviin materiaaleihin
• säilöntä- ja kellastumisenestoaineet ovat tarpeettomia

Jatkoin pohtimista vielä erityisesti omaa harrastustani ajatellen: 

• Lahjasaippua ei missään vaiheessa päädy kaatopaikalle tai hyllynperukoille epämieluisten lahjojen tavoin. Saippua päätyy aina ennemmin tai myöhemmin viemäristä alas. Jonkun viemäristä!
• Kotona kulutettu saippua ei tarvitse kääreitä eikä pakkauksia ollenkaan
• Kotitekoiseen valmiiseen saippuaan ei liity kuljetuksen päästöjä tai energiantarvetta
• Myös valmis saippua säilyy huoneenlämmössä: sen säilytyksestä ja varastoinnista ei synny energiakuormaa
• Saippuanteossa toimii erinomaisesti ”sosekeittokonsepti”: Massaan saa upotettua aivan mitä tahansa, mitä kaapeista kulloinkin löytyy. Jopa jo muuten poisheitettävät, väljähtyneet teelaadut kelpaavat nesteeksi saippuamassalle, tai kuorivia ainesosia saa aikaan siitä lahjaksi saadusta joulukahvista, josta ei tullutkaan kolme vuotta sitten juotua. Pieni pussinpohjallinen kaurahiutaleita ei ehkä riitä enää puuroon, mutta siitä saa mukavan lisän saippuamassaan!