Tuunattu huppari

Pojalle löytyi edullinen farkunsininen huppari, joka oli ihan OK. Kun viime syksynä työn ja tuskan kanssa etsin collegepaitoja, tuntuivat kaupat pursuavan vain huppareita. Nyt sitten se käyttäjä itse on ihastunut nimenomaan huppareihin, ja se yksi ainoa vihreä on päällä aina kun on puhtaana. Äh. Toinen piti saada.

Ihan OK ei kuitenkaan riitä. Huppari oli jotenkin liian tavanomainen ja mitäänsanomaton,  mistä syystä otin kangavärit ja tilkkulaatikon esille, tyhjä kangaspintahan huokui kuitenkin potentiaalia vaikka mihin! Poikakin toivoi, että ompelisin siihen jonkun kuvan.

Applikoiden syntyi tähtikuvio ja Marabun kangasväreillä Villakivestä ostetulla aakkossablonilla teksti. Villakiven toimintaa on pakko kehua, sabloni lähti postiin heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä tilauksestani!

Hupparin saaja oli tyytyväinen ja sitä mieltä, että tuunattu oli alkuperäistä parempi.

Lahjoja lapsille

Lasten juhliin olisi ihana tehdä lahjat itse. Mieluiten teen lahjoja kotoa löytyvistä tarvikkeista, kierrätysmateriaaleista ja sen verran helppoina toteutuksina, että illassa syntyisi valmista. Joskus pää lyö tyhjää, eikä synny yhtään toteuttamiskelposta ideaa. Siksi laitan muillekin jakoon joitain kuvia lahjoista, joita olen itse toteuttanut. Ehkä näistä on apua jonkun toisen ideointiin!

Urheileva kahdeksanvuotias saa tyylitellyllä HJK:n logoaiheella koristellun pyyhkeen. Nimi on panettu kangasväreillä puuvillakankaalle ja ruusukekuvio applikoitu valmiiseen pyyhkeeseen. Jumppatunnilla ja pukukopissa lytyy oma pyyhe nyt helposti!

 

Samanikäisen tytön aarrerasia 

...syntyi valmiin pahvirasian päälle. Meidän neitimme sai rasiassa joululahjan, enkä raaskinut näin kaunista laaitkkoa heittää pois, sillä siinä oli vielä mielestäni aineksia uuteen lahjaan.

Velourmyssyjä saivat ekaluokkalaiset tytöt, joilla oli syntymäpäivät peräjälkeen.

Suvun kaikkein pienimmille

...olen yrittänyt ommella oman riepunallen. 

Seuraava nalle on kankaina jo taas kaapissa. Meidän neitimme Nella oli kotona kaksipäiväistä tyttöä odottamassa. Nyt Nella on ollut tärkeänä tukena viimeisen viikon aikana omaan pinnasänkyyn nukahtamista harjoitellessamme.

Olen minä jotain virkannutkin. Afrikkalaisista kukista tein pienen vauvanpeiton. Näistä langoista valtaosa oli jämälankoja, jotka mummani oli aikanaan hankkinut. Mumman kuoltua minä perin lankakerät. Mummalle suvun pienet olivat aina kovin tärkeitä, ja siksi halusin juuri nämä langat käyttää pienen tulokkaan varpaita lämmittämään. Lämpimät ajatukset saivat siirtyä sukupolvelta toiselle, vaikka mumma ei enää eläkään, ja eettisempää ja ekologisempaa lahjaa saa etsiä, -tulivathan nyt käyttöön kymmeniä vuosia vanhat lankanyssäkät. Harvoin on ollut niin vaikea luopua mistään käsityöstä kuin tästä, sillä pidin väreistä aivan mielettömän paljon. Jospas sitä joskus saisi vielä aikaiseksi toisen!

Omaa lempikohtaakaanikaan peitosta en osannut valita, laitetaan siksi muutama kuva eri suunnista!
 

Menköön...vaan ei sittenkään!

Otettuamme muutaman kuvan muistoksi pakkasimme nämä ja kaikki loputkin keittiötavarat laatikoihin yhdessä pojan kanssa. 

Pikkiriikkinen juustohöylä löytyi aikanaan Kokkipuodista. Emalikahviastiasto on ostettu Riimikosta Vanhasta Porvoosta. Leikkiruoat ovat omaa tuotantoa.

Alakuvassa huovuttamani sipulisarja.  Hämmästelin jokaisen huovutetun ruokatavaran kohdalla niitä hypistellessäni erityisesti sitä, miten ne ovatkin kestäneet leikeissä.

Hedelmiä:

Makirulla:

Monikohan vieras on saanut meillä kahvin ja pullan, kun kioski, kauppa tai ravintola on avannut ovensa ja vieraat kaapattu mukaan leikkiin?

Siivoamistakaan ei sopinut unohtaa:

Minikokoiset rusinapaketit karsiutuivat pakatessa noin viidesosaan alkuperäisestä määrästään, mitään muuta haalimaani en raaskisikaan heittää pois. Hauska muisto oli sekin, kun tuo Ruohonjuuresta mainoslahjana saatu pikkuinen Herbamare-suolapurkki tyhjeni vähän kerrallaan. Poika söi salaa suolat sisältä, onneksi sentään ei kaikkea kerralla. Tryffeliöljypullo meni leikeissä ruokaöljystä mainiosti. Normikokoista pakettia kalliimpia maissihiutaleita piti ostaa kerran näissä äpikkupaketeissa vain siksi, että paketit tarvittiin keittiöön.

 Leivonnaisiakin oli kertynyt ainakin korillinen, 

Apuna pakkaamassa oli seuraava keittiön käyttäjä. Neiti on erityisen ihastunut punaiseen väriin, ja tässä meiltä maalta ullakolta löytynyt pikkutarjotin on päässyt makutestiin. 

Vaan mitä sitten tapahtui? Me löysimme lipastolle uuden hyvän paikan olohuoneesta. Poika  keksi, että siinähän sitä keittiötä voisi sitten käyttää jatkossa, jos häntä huvittaisikin leikkiä siinä uudessa paikassa televisiota vastapäätä kokkistudiota! Uuninluukku jätettiin purkamatta, tavarat vain pakattiin piiloon lipaston laatikoihin. Hyllyrakennelma lipaston päältä kerättiin pois, ja lipasto toimii nyt mainiona laskutasona isomman vierasjoukon kyläillessä vaikka tarjoiluille, arjen legorakennelmille tai kokkistudion kattiloille. Salaa olin onnellinen itsekin, sillä haikealta keittiöstä luopuminen olisi tuntunut myös minusta. Kokkistudion työtasoja voi käyttää nyt kuitenkin onneksi myös oikean keittiön työtasojen laajennuksena, sinne mahtuu vaikkapa tekemään salaatin.

Keittiöremontti

Tämä on nopeasti tehty blogipostaus. Nopeasti tehty, sillä kaikissa kuvissa ei ole edes blogini tunnistetta. Ajattelin muutaman kuukauden blogitauon jälkeen, että huonosti tehty olisi sekin parempi kuin ei mitään. Arki on pitänyt kiireisenä ja neiti kaksi kättä varattuna. Nyt juon kupillisen teetä ja istun hetken kuviani katsellen, sillä kylvetetty tyttö simahti sänkyymme.

Esikoinen täytti tammikuun lopussa kahdeksan. Jo pari-kolme vuotta hän on toivonut huoneeseensa kerrossänkyä tai parvea, mutta ei ole ollut valmis luopumaan hänelle rakentamastani leikkikeittiöstä. Molemmat eivät huoneeseen mahdu. Aika yleensä korjaa tällaiset ongelmat, ja kun vakuutimme, että kaikki hänen rakkaat tavaransa säästetään kellarissa laatikoihin pakattuna pikkusiskolle ja hän näkee ne aikanaan vielä, hän sanoi haluavansa nyt mieluummin sen ison pojan sängyn jo keittiön tilalle. Vanha sänky on ollut jo jäämässä liian pieneksi. Otimme viimeiset kuvat muistoksi keittiöstä ennen kuin se purettiin.

Keittiö on oikeastaan tuunattu lipasto. Valmiin valkoisen puukalusteen yksi kolonen muuttui vanerilevyllä uuniksi, ja yhden vetolaatikon etuseinämä sai kylkeensä irrotettavan paneelin säätönuppeineen. Tasolle tein leikkejä varten hellan levyt, ja Ikean pikkulipastot säilöivät mahdottoman määrän pieniä leluja kätköihinsä. Hyllylle lipastojen päälle saimme kaikki kauniit tavarat esille. Ikkunaksi sijoitimme kaksi vanhoja ikkunanpokia muistuttavaa peiliä, joiden keskittäminen aikanaan tehtiin pinnasängyn mittojen mukaan, vaan ei ole epäsymmetrinen ikkunanpaikka menoa isomman lapsen sängyn kanssakaan haitannut.

Kaikki alkoi kai siitä, miten paljon inhoan muovisia krääsäleluja. Itse huovutetut leikkiruoat tuntuivat paljon sympaattisemmille kuin pilipalimuovi. Ne myös aikanaan hajoavat luontoon. Inhosin myös muovilelujen kirkkaita värejä, ja halusin ruokien näyttävän oikeammille ja aidoille. Paistettu kananmuna ja lihapullat olivat ensimmäisiä huovutustöitä, -spiraaleiksi virkatut fusillit samalla lautasella tekivät niistä jo aterian.

Astiat olivat löytöjä sieltä täältä. Valtaosa näistä minikokoisista aarteista oli sellaisia, että niitä saivat aikuiset lainata oikeaankin keittiöön. 

Seuraavan kerran blogin kimppuun päästessäni laitan vielä muutamia kuvamuistoja keittiön tavaroista, mutta nyt neiti heräsi ja äitiä kutsutaan kovalla komentoäänellä!

Lisää lahjoja

Juhlakausi jatkuu...moni ekaluokkalaisen luokkatovereista juhlii syntymäpäiviään loppuvuodesta. Tytöille syntyi kaulakoruja kukkalukoilla, kaikki eivät olleet vielä omaansa saaneet. Yritän tehdä koruista aina vähän erilaisia keskenään, jotta lapset saisivat uniikin lahjan ja tunnistaisivat oman korunsa.

Kortitkin olivat tällä kertaa itse tehtyjä, kun kotoa tuntui löytyvän vaikka mitä tarpeiksi.

Roskaa vai raaka-ainetta?

Vuoden turhakkeeksikin valittu huuhdottava vessapaperihylsy Flush & Go ei ole vielä kertaakaan päätynyt meillä vessanpönttöön. Miksi ihmeessä vessapaperihylsy pitäisi pystyä huuhtomaan vessanpöntöstä viemäriin? Kevään mittaan innostuin säästämään jokusen, sillä olin lukenut jostain, että niitä voisi käyttää materiaalna paperimassa-askarteluissa. En ollut kokeillut sellaista koskaan, ja rullista saisi siihen ehkä materiaalia hyvinkin helposti!

Rullat liukenivat todella nopeasti. Annoin paperimyttyjen turvota vähäisessä määrässä nestettä, ja puristin niistä turhat vedet pois. Kolmesta rullasta muotoilin aina kaksi munanmuotoista nyssäkkää, sillä huovutettuihin koristemuniin pääsiäiseksi rullista saisi erinomaista, ilmaista ja siten villaa paljon halvempaa täytettä.Lopuksi kietaisin puolikkaan arkin talouspaperia kunkin mytyn ympärille, jotta massa pysyisi paremmin kasassa huovutuksen ajan. 

Muutama kerros huovutusvillaa peitti vaalean paperimassamunan hienosti. Ensimmäisen kerroksen lisäsin suoraan paperimunan päälle.

...
...ja toinen kerros villaa vastakkaiseen suuntaan:

Koska teen kaikki kotona käytettävät palasaippuat itse, on kotona aina jos jonkinlaista saippuanjämää, joka sopii huovutukseen. Perusresepti huovutukseen on kuitenkin kuumaan veteen tehty mäntysaippualiuos. Kun kasteltuja villakerroksia on riittävästi peittämään kaiken paperimassan, voi saippualiuoksella aloittaa kevyen huovutuksen. Ensin villaa sivellään sormenpäillä hellästi kuin linnunpoikaa,ja vähitellen voimaa voi lisätä, kunnes munia voi lopulta pyöritellä kämmenpohjissa. Aina, jos villaan meinaa tulla paakkuja, nopea apu on kastaa paakkuuntuva kohta kuumaan veteen ja hangata paakku sileäksi. Aivan viimeiseksi valmis villapinta tiivistetään kastamalla munat vuoroin kuumaan ja kylmään veteen muutaman kerran. Yön yli pesuhuonene patterin päällä kuivuttuaan luontoa vähän kuormittavat, luontoon hajoavista raaka-aineista tehdyt koristeet näyttivät tältä:

Ukin Pohjanmaalla viljelemästä vehnästä kasvatettu ruoho ja munat pääsivät pääsiäissunnuntaiaamuna kauniiksi asetelmaksi keittiönpöydälle.

Iloista pääsiäistä kaikille!

Jo toisen kerran seitsemän

Aika pian ensimmäisten syntymäpäivien jälkeen oli tutkittava kangaslaatikot. Ystäväni oli keksinyt loistoidean: kaverisynttäreillä voisi ohjelmanumerona olla kioskileikki. Kioskille piti enää keksiä toteutustapa!

Kaikenlaisia jämä- ja kierrätyskankaita oli ihana kaivella esiin pohdiskeltavaksi luonnonvalossa. Tammi- helmikuun vaihteessa tuntuivat viikonlopun päivät välttämättömiltä valoenergian tankkaukseen, - pitkät marras- ja joulukuu pimeydessä tuntuivat vieneen voimat.

Jospas tekisi viiri- tai lippunauhan...senhän voisi jälkikäteen hyödyntää vaikkapa lastenhuoneen sisustuksessa! Pastellisävyt sopisivat kioskin katoksi tulevaan pussilakanaan. Mitään pysyvää rakennelmaa emme kuitenkaan pystyisi nikkaroimaan tai edes osia säilyttämään juhlan jälkeen: tästä piti saada syntymään jonkinlainen kertakäyttökioski. Rakennelmasta piti kuitenkin saada aikaan edes vähän uskottavan näköinen.

Sankari itse kolasi lunta. Sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella presidentinvaaleissa  äänestäjät saivat kulkea kolattuja kävelyteitä ainakin meiltä kotoa äänestyspaikalle asti. Kukaan maailmassa ei voi rakastaa lumitöitä niin paljon kuin meidän sydäntalven syntymäpäiväsankarimme!

Tärkeä ja odotettu tapahtuma oli myös kouluunilmoittautuminen. Mukavaa on, että varmaankin kaikki esikoulukaverit tulevat samalle luokalle. Uusia taitoja opetellaan nyt bussimatkoillakin, sillä seitsenvuotiaan matkoista tuli maksullisia, ja ikiomaa bussikorttia pitää muistaa näyttää nyt aina bussiin noustessaan.

Kun kaverisynttärit koittivat, olin kerinnyt ommella paitsi viirinauhan myös kioskimyyjälle päähineen. Kioskista piti tulla ensin jäätelökioski...

...mutta loppujen lopuksi sieltä tarjoiltiin (oli myyjä paikalla tai ei), koko illan menukokonaisuus. Vallan hyvin kahden sermin väliin pingotetun etupaneelin taakse kioskin pöydän alle näytti mahtuvan parikin lasta kerrallaan myös piilosta leikittäessä. Juhlat olivat onnistuneet eikä sankarin nukahtamista tarvinnut illalla kauan odotella!

Lanoliinisaippua

Saippuanvalmistus kotona on siitä mukava harrastus, että saippuamassaan saa tyhjennettyä kaapin kätköistä yhtä sun toista kuljeskelemaan jäänyttä raaka-ainetta. Yksi tällainen vuosia kaapissa kuljeskellut pullo oli lanoliini, jolla kestovaippa-aikakaudellamme käsittelin villaisia vaippahousuja pesun jälkeen pehmeämmiksi. 

Netissä seikkaillessani luin jostain, että lanoliinia voisi käyttää saippuan tekemiseen, ja saippuasta pitäisi tulla silloin erityisen kosteuttavaa ja hoitavaa iholle. Päätin kokeilla ihan itse kehittelemilläni kahdella reseptillä, sillä halusin testata kahta variaatiota: paljon lanoliinia ja vähän lanoliinia. 

Paljon lanoliinia sisältäneeseen saippuaan käytin koristeeksi aiemmin tehtyä saippuamassaa silputtuna konfetiksi. En hajustanut massaa ollenkaan, sillä halusin kokeilla, miten paljon lanoliinin oma tuoksu tuntuu valmiissa saippuassa.

Pintaa oli kuvioitu kevyesti taikinakaapimella.

 

Lanoliini ei ole saippuassa mikään halpa raaka-aine, enkä usko että siksi olisin kokeiluun ryhtynyt ilman niitä kaapissa pyörineitä pullonpohjia. Koe-erä oli kuitenkin onnistunut ja saippuoista tuli hyviä. Koska halusin saippuasta erittäin hoitavaa, käytin saippuaan myös kaakaovoita ja nesteenäkin rasvaista kookosmaitoa. Massa kookosta ja paljon lanoliinia sisältäneessä saippuassa kovettui nopeasti. Saippua on edelleen käytössäkin ollut hyvin kovaa ja kulutusta kestävää. Lanoliini kosteuttaa ja suojaa käsiä; - jälkikäteen vain toivoin, että lapsen ollessa vaippaikäinen ja käsienpesun jatkuvaa minulla olisi silloin ollut tällaisia saippuoita päivittäisessä käytössä. Lanoliinin tuoksu on mieto villan rasvan tuoksu, ja meillä saippuan käyttäjät pitävät sitä hyvin luonnollisena ja miellyttävänä.

Aion kokeilla saippuaa vielä  villaisten asusteiden, esim. kaulahuivien käsinpesuun, sillä oletettavasti lanoliinia riittää saippuassa vielä neuleenkin pehmentämiseen samoin kuin villahousuja lanoliiniliuoksessa kylvetettässä.

Hellä käsiä hoitava lanoliinisaippua


Huom! Resepti ei ota kantaa saippuanvalmistuksen perusteisiin. Perustekniikan voi opetella esimerkiksi täältä.

Tarvitset:
100 g kookosrasvaa
170 g munkinpaistorasvaa
50 g kaakaovoita
100 g oliiviöljyä
100 g lanoliinia
67 g lipeää
90 g vettä
60 g kookosmaitoa lisättynä vasta muuten valmiiseen saippuamassaan jämähtämisen estämiseksi
vihreä kromioksidi, titaanidioksidi, kypsästä, valmiista saippuamassasta leikattu konfetti