lauantai 26. marraskuuta 2011

Cooperin testi käsitöissä ja nopeasti valmistuva makkarapipo

Viimeiset viikot ovat vieneet maitohapoille, olo on vähän kuin Cooperin testin jälkeen, - tällä kertaa tosin testattiin, montako käsityötä ehtii tekemään kauhealla kirimisellä kuukaudessa.  Monta. Ehtisipä joku niitä vielä bloggaamaan! Lehdissä on vuoroin kerrottu talvesta tulevan kylmimmän pitkään aikaan  tai sitten talven olevan erittän lämpimän. Ensilunta odotellessa olen kiireellä yrittänyt neuloa koko perheelle talveksi uusia asusteita. Pipojakin pelkästään on jo syntynyt neljä, kahta erilaista kehittelemääni mallia varioiden. Jokaisen neulomuksen jälkeen totean, ettei lunta näy vieläkään, ja olisin hyvin ehtinyt jättämään jonkun illan vähän vähemmällekin yrittämiselle!

Tukholmasta ostetut uuteen takkiin sopivat langat muotoutuivat Seitsemän veljeksen kanssa yhdessä Alexille neljäntuulenlakiksi. Kirjoneulekuvion kopioin  lastenneulekirjasta, sillä en ole kirjoneuleita neulonut, mutta muuten pipo on minun ja mummini suunnittelutyön tulosta. Ihana mummi pelasti ideoillaan pipon, jota olin jo tuskastuneena purkamassa. Syntyneen ohjeen nimeksi sopisi "Olihan tässä tekemistä-pipo", mutta loppupeleissä siitä tuli minun mielestäni oikein hauska!



Hattumaisen, naisellisen ja helpon makkarapipomallin päädyin kirjoittamaan ohjeeksi blogini lukijoideni käyttöön (ei kaupalliseen käyttöön kuitenkaan). Pipo minun käsialallani sopii noin päänympäryksille 57-59 cm. Todennäköisesti helpoin tapa pienentää pipomallia on käyttää vähän ohuempaa lankaa, ja helpoin tapa suurentaa sitä on käyttää isompaa puikkokokoa. Sillon ohjeeseen ei tarvitse tehdä säätöjä ollenkaan.



Nopeasti valmistuva makkarapipo 

Tarvitset:
  • 150 g SandnäsGarnin Easy- tai Garnstudion Eskimo-lankaa
  • pyöröpuikot nro 5
  • pyöröpuikoille liian lyhyitä kerroksia varten tarvitaan sukkapuikot nro 5. 
Lanka on tarkoitettu paksummilla puikoilla neulottavaksi, mutta nron 5 puikoilla siitä syntyy tiivistä neulepintaa,  joka suojaa myös tuulelta. Pipo neulotaan suljettuna neuleena pyöröpuikoilla. 

Lisää kerroksen vaihtumisen kohtaan jo neuletta aloittaessasi merkkilanka, jota kuljetat silmukoiden välissä ylöspäin työn edetessä.

Merkkilanka

Luo 80 s. Neulo 8 krs sileää neuletta oikein neulotuilla silmukoilla.

Ensimmäinen makkara: Käännä  neule kaksinkerroin niin, että nurjat silmukat ovat päällepäin ja neule muodostaa kaksinkertaisena makkarareunan pipon alareunaan. Aloituskerros tulee ulommaiseksi ja silmukat puikoilla ovat sisäkehällä. Vedä virkkuukoukulla puikoilla oleva silmukat kukin vuorollaan aloituskerroksen silmukoiden läpi ja siirrä jälleen puikoille odottamaan.

Makkarareunan muodostuminen vetämällä puikoilla olevat silmukat aloituskerroksen silmukoiden läpi

Jatka sileän neuleen neulomista, kunnes pipon korkeus on 7,5 cm  rullataitteen alareunasta mitattuna.

Toinen makkara: Neulo 5 kerrosta nurjaa. Päättele neule kokonaan ylivetokavennuksin (nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo toinen silmukka, vedä neulomatta nostettu silmukka neulotun silmukan yli). Luo uudet 80 s vetämällä virkkuukoukulla lanka sekä viimeisen oikein neulotun kerroksen silmukan läpi neuleen nurjalta puolelta että päätellyn silmukan läpi. Virkkuukoukulle luotuja silmukoita voi siirtää luontikerrosta kiertäessään jälleen pyöröpuikoille odottamaan.  

Makkaroista tulee pipoon hattumaista ilmettä.

Jatka neulomalla sileää neuletta. Kun työn korkeus on 19 cm, aloita kavennukset 10 silmukan sektoreilla. Ellet luota keskittymiskykyysi tai laskutaitoihisi, kiinnitä 8 merkkilankaa työhön siten, että jokaisen merkkilangan välissä on 10 s. Jatka sileää neuletta ja kavenna samalla jokaisen merkkilangan molemmin puolin 1 s  siten, että kavennat merkkilangan oikealla puolella  neuloen kaksi silmukkaa oikein yhteen, vasemmalla puolella ylivetokavennuksen. Neulo 1 krs kaventamatta, toista sitten kavennuskerros, ja neulo jälleen 1 krs kaventamatta. Kavenna sen jälkeen jokaisella kerroksella merkkilangan molemmin puolin kunnes silmukoita on jäljellä 16 kpl.  Neulo seuraavalla krs:lla kaikki s:t pareittain yhteen vuorotellen ylivetokavennuksella ja kaksi oikein yhteen -kavennuksella, kunnes silmukoita on jäljellä 8. Katkaise lanka, vedä se jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristä päälaella oleva reikä umpeen.  Päättele langanpäät. 





Jos haluat pipoon vielä vähän naisellisempaa ilmettä, siihen voi kiinnittää esim. virkatun kukan somisteeksi. Tämä kukka on koriste villakangastakista ja laskostettu neuloskaitaleesta. Ajattelin sen sopivan ilmeeltään hyvin takinkauluksen laskoksiin.


Valmis pipo kukalla somistettuna

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Pohojalaanen puukkoo

Olen tehnyt aiempina vuosina useita huovutettuja kukkaheijastimia joululahjaksi.


Millainen oikein olisi miehelle sopiva heijastin? Aamiaispöytäkeskusteluissa eilen sitten lähti lapasesta: Selitin puolisolleni jonkin aikaa hautomaani ideaa vyöllä roikkuvasta puukonmuotoisesta heijastimesta (pohojalaanen kun olen), jonka terä tai tuppiosa olisi tehty heijastinkankaasta ja rinnalla killuisi helavyön heloja. Piirsin ensimmäisen luonnoksen ja harmittelin, etten tietäisi, pitäisikö sellaista kukaan. Helsinkiläinen mieheni ilmoittautui välittömästi: "Minä pitäisin!". Ja tuohan riitti, -minä hihkuin innosta päästessäni tekemään ajatuksen siemenestä totta. Kielikin kääntyi innostuksessa kotimurteelle: "Tiäräkkö mihinä mun puukkoo on?"
Mies alkoi kaivaa vauhdilla netistä "sen yhden puukontekijän sivuja" tarkoittaen Iisakki Järvenpäätä Kauhavalta. Kauhavalaisissa puukoissa mies oli nähnyt hevosenpään, ja sellainen piti nyt saada hänen puukkoonsa. Vähän hirvitti yksityiskohtien tarkkuus toteutuksessa, mutta asenne oli pohojalaasen vaimon mielestä kohorallansa: Jos kerran teherähän puukkoo, niin pitäähän sennyssitte olla komia. Ja niin piirrettiin seuraavaan luonnokseen hevosenpää, suunniteltiin väritys ja jatkojalostettiin toistemme ideoita aina vähän vielä pidemmälle. Aamiaishetki oli hauska, mielikuvitusleikeissämme Designstudio Pramia & Pähee ehti tehdä näitä jo ainakin viisisataatuhatta, koska olihan jokaisella Suomessa joku läheinen, joka ainakin tuntisi jonkun pohojalaasen. Todellisuudessa on aika hienoa sekin, että oma heijastin on uniikkikappale.


Puuttuvat materiaalit hankittiin vielä samana päivänä, sillä olimme tekemässä kahvinostoreissun Eiringille joka tapauksessa.

Tällainen heijastimesta tuli:



Punainen materiaali on hyvin tiivistä huopaa, jota voi käyttää esimerkiksi huopatossujen tekoon. Se on paljon askarteluhuopaa laadukkaampaa ja paljon tiiviimpää kuin neulahuovutukseen ja märkähuovutukseen tarkoitetut huopalevyt. Tummanharmaat hevosenpää ja kärki ovat heijastinkangasta samoin kuin hopeanharmaa alue keskellä. Heijastavaa pinta-alaa on siis todella runsaasti. Helat ovat kaikki samoin heijastinkangasta. Pieni avainrengas keskellä tuo ilmeeseen metallista tuntua ja sen materiaali fiilistä helisevästä ja kilisevästä vyöstä.



Kai te arvaatte, miten tässä lopulta kävi? Minunkin piti saada oma pieni helavyöni!



perjantai 18. marraskuuta 2011

Soijarouhetta sekasyöjille

Meidän perheemme syö sekaravintoa, eikä meillä ole kenelläkään ruoka-aineallergioita.  Olemme silti syöneet varmaan keskimääräistä sekasyöjäperhettä enemmän kasvisruokia jo pelkästään siksi, että joskus  80-90 lukujen taitteessa elin kuusi vuotta pelkällä kasvisravinnolla; minulla on historiani. Tuolloin sekä rahatilanne ettö raaka-aineiden tarjonta olivat molemmat onnettomia. En syönyt kasvisruokaa omasta tahdostani, vaan silloisen avopuolisoni vakaumuksen vuoksi. Hän halusi ruokapöytään liian usein mehukeittoa, mannapuuroa, perunamuusia  ja kaupan karjalanpiirakoita.  Tuoreiden kasvisten käyttö oli aivan liian niukkaa. Avoliiton päätyttyä en vuosiin syönyt karjalanpiirakoita ollenkaan.

Kasvispainotteisessa ruokailussa lihan korvaa varmaan jokainen ruoanlaittaja omalla tavallaan. Helpoimpia kasviproteiinien lähteitä ovat palkokasvit ja viljat. Nuorena aikuisena en törmännyt koskaan esimerkiksi soijarouheeseen tai –suikaleisiin, vaan olen tietoisesti pyrkinyt opettelemaan niiden käyttöä vasta kypsemmällä iällä sekaruokavuosinani.

Tuoreessa muistissa ovat edelleen ensikokemukseni, jotka olivat pelottaa minut pois jättämään moisen mauttoman kuivamuonan koirille. Siksi lisään blogiini vinkit siitä, miten omasta mielestäni sekasyöjänkin suussa soijarouheesta tehdään maistuva vaihtoehto jauhelihalle ja miten soijasuikaleisiin saa makua niin, että sama ruoka kelpaa koko perheelle. Yleisesti ottaen en todellakaan tahdo rajoittua ajattelemaan kasvisruoan olevan vain korvikkeita liharuoille, mutta joihinkin ruokalajeihin, esim. bolognesekastikkeeseen, makaronilaatikkoon ja kaalilaatikkoon on mukava osata valmistaa kasvispainotteista ruokavaliota tavoiteltaessa jauhelihalle kelvollinen korvikekin.

Miksi jauheihalle pitää ylipäätään tehdä korvike
eikä sitten voi käyttää oikeaa jauhelihaa? Toki voi. Meilläkin syödään luomujauhelihaa ihan jatkuvasti. Se kuitenkin välillä korvataan soijarouheella. Kasvispainotteisen ruokavalion etuja voit vielä omalla kohdallasi pohtia täällä. Lue lisää hyötyjä vielä kuiduista. Kasvikset ovat usein myös edullisempi ja lihaa ekologisempi vaihtoehto (kurkkaa vinkkiosuus täältä). Soijalla taas on pitkä lista positiivisia, terveyttä edistäviä vaikutuksia, niistä pitää kuitenkin kirjoittaa joku toinen kerta ihan  erikseen!


Huomuhättilään huijausjauheliha
 (saadaan valmiina n. 450 g)



0,5 dl rypsiöljyä
3 dl = n. 100 g tummaa soijarouhetta
1  sipuli hienonnettuna
n. 150 g porkkanaa hienona raasteena (2 porkkanaa)
n. 150 g palsternakkaa hienona raasteena (1 palsternakka)
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
0,25 tl valkopippuria
1 dl hienonnettua, tuoretta persiljaa
2 rkl hienonnettua, tuoretta lipstikkaa
1 rkl soijakastiketta

Kuumenna öljy laidallisessa paistinpannussa kuumaksi, niin että sen pinta vähän väreilee. Lisää soijarouhe pannulle, ja paahda sitä koko ajan sekoitellen kuumalla lämmöllä noin 3-5 minuuttia. Huom! Vahdi ja sekoita seosta pohjiaan myöten todellakin kaiken aikaa, sillä siitä ei saa tulla mustaa, hiiltynyttä, käyttökelvotonta murua. Muista myös aina kuuman öljyn kanssa touhuttaessa, että mahdollisten rasvapalojen varrelta astian kansi on nopeasti saatavilla palon tukahduttamiseen. Käytä puulastaa, mikäli mahdollista, sillä soijarouheen ja öljyn seoksesta tulee todella kuumaa, ja puulastan olen käytännössä todennut kestävän kovaa kuumuutta muovista paistolastaa paremmin.   

3-5 minuutin kuluttua laske lämpöä keskilämmölle, ja lisää pannulle hienonnettu sipuli ja juuresraasteet. Mausta seos suolalla sekä musta- ja valkopippurilla. Jatka sekoittelua n. 10 minuuttia, kunnes sipuli pehmenee ja soijarouhe on saanut juuresraasteiden nesteistä kosteutta sen verran, että ei ole kuivaa, vaan rakenne alkaa tuntua pehmeältä. Huomaa, että tällä tavalla valmistettuna soijarouheesta ei tule puuromaista vaan se rakenteeltaan muistuttaa enemmän pehmeää, kuin irtonaista multaa. Siihen ei missään vaiheessa lisätä sellaista nestettä, jossa rouhe uisi, eli ei siis savivelliäkään!

Kun sipuli ja juuresraasteet ovat pehmenneet,  lisää pannulle vielä lusikallinen soijakastiketta. Nosta lämpö uudelleen kuumaksi, ja ”loppuruskista” massaa vielä pannulla muutaman minuutin ajan sitä koko ajan sekoitellen. Viimeinen paahto soijakastikkeen kanssa antaa juuresraasteille upean maun. Ota seos levyltä, ja lisää silputtu persilja ja lipstikka. Massan voi jäähdyttää ja pakastaa kahdessa erässä tulevia käyttötarpeita varten. Resepteissä, joita bloggaan tulevaisuudessa hyödyntäen tätä jauhelihan tilalle sopivaa seosta , pyrin käyttämään kerralla puolikkaan  eli 225 gramman annoksen.

Huomuhättilään huijausjauheliha



keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kierrätysmateriaalimatto

Lilli-ontelokuteesta virkattu matto vessassa oli jälleen kerran yksi sellainen idea, jonka mies ja minä keksimme yhtä aikaa. Ne ovat hienoja hetkiä, kun saa katsoa toisen sekunnissa syttyvää silmien loistetta, ja ajatella tyytyväisenä itseensä "Näen mitä sinä ajattelet, koska ajattelen  itse aivan samaa."


Ensimmäistä kertaa materiaaliin tutustuimme kesällä Itäkeskuksessa.   Kauhavan kangasaitan kierrätysmateriaalista valmistettua ontelokudetta oli käsityötarvikeliike Tikatassa esillä, ja siitä oltiin virkattu näytille säilytyskoreja, joiden tiivis, punosmainen pinta tuntui mukavan jämäkälle käteen. Olimme puhuneet jo jonkin aikaa siitä, että vessan kahden erillisen pikkumaton sijaan sielläkin olisi helpompaa imuroida, - ja viileällä lattialla mukavampaa tallustella paljain jaloin talvella -, mikäli kahden maton sijaan siellä olisi yksi sopivamman kokoinen. Virkkaamallahan saisi matosta juuri sen kokoisen kuin  haluaisi! Malli syntyi tehdessä ja käsityö kulki mukana Särkänniemessä ja Pohjanmaan-reissulla.



Kun tarvitsin kudetta kesken työn lisää, en malttanut odottaa seuraavaa reissua Itäkeskukseen, vaan päädyimme Pohjanmaalla jo valmiiksi oltuamme käymään Kauhavalla. Kauhavan Kangasaitan tehtaanmyymälästä materiaalia sai useita euroja halvemmalla kilohinnalla kuin Tikatasta! Katseltavaa riitti, eikä muutamakaan perättäinen kesäloma tuntunut riittävän kaikkien lankoja, kuteita ja käsityötarvikkeita hypistellessä syntyvien ideoiden toteutukseen.

Vessan seinien väri on vaalean harmaa.


Tummanharmaa matto lattialla oli pikkusiskoni mielestä ensin minulta vähän outo, kai ankea värivalinta, mutta kyllä matto vessaan on sopinut hyvin.


Mitoitukseen olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä nyt yksi yhtenäinen matto peittää koko vessan lattia-alan aina tuolta pikkuhyllyköltä pöntölle saakka.  Lisäämällä pitsireunat päätyihin siinä vaiheessa, kun leveyteen ei enää olisi mahtunut yhtään pylväskerrosta enempää, sai matto viimeistellyn ulkomuodon. Virkkauksen täytyy todeta kyllä käyneen aika lailla hartioille: kude ja tekele painoivat melkoisen paljon!

perjantai 11. marraskuuta 2011

Suruna sielussa, valona yössä

Ikävä on liian konkreettinen ja suru tuntuu askelten raskautena  pimeällä hautausmaalla. Miten tyhjä paapan huone onkaan kotona meillä maalla!

Kuva alla on mumman ja paapan kihlakuva:



Kotiseurakunnassamme sytytetään kynttilä pyhäinpäivänä kaikille kuluneen vuoden aikana tästä ajasta iäisyyteen siirtyneille rakkaille. Paapallekin sytytettiin kynttilä tänä vuonna.


Kynttilöitä oli kymmeniä. En tiedä, ymmärsikö pieni poikamme, mikä oli juuri paapalle sytytetty kynttilä. Hänelle paappa oli vain paappa, enkä ole varma, oliko paapalla hänen mielestään koskaan etu- ja sukunimeä.


Kynttilät loistivat haudoilla valopilkkuinavalaisten polkuja pimeydessä, jonka kaltaista ei koskaan kohtaa katuvalojen keskellä kaupungissa.


 "Edvin Matias", kertasimme nimen pienelle ihmiselle. Hän sai yhden nimistään paapan mukaan.

"Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh 8:12).
Kamera saattoi tallentaa tuona iltana häivähdyksen siitä loistosta, jossa kerran kohtaamme,


..ja nuotit lauluun, jota emme vielä tunne.


tiistai 8. marraskuuta 2011

Kuituja kasvikunnasta ja kakkajuttuja

Riittävä kuitujen saanti on välttämätöntä suoliston kunnon  ja suotuisen bakteerikannan ylläpitämiseksi. Kuituja tulisi saada noin 25-35 g vuorokaudessa, mutta todellisuudessa naisten kuidunsaanti jää 18 grammaan ja miesten 22 grammaan/vrk (lähde Heli Kuusipalo, Kotilääkäri #10/2011). Minulle kasvisvoittoisen, täysjyväviljaa sisältävää ruokavalion noudattamisen yksi tärkeimpiä syitä on riittävä kuidun saanti, -äidin puolelta kun suvussa on ollut ikäviä, lähisukulaisten tehohoitoonkin johtaneita liian hitaaseen ohutsuolen toimintaan ja divertikuloosiin liittyviä sairastumisia. Tällaisia ongelmia haluaisin ehkäistä omalla kohdaltani ennalta.

Liukenemattomat kuidut parantavat paksunsuolen ja sen bakteeriston toimintaa: Ne ovat prebiootteja, joita tarvitaan varmistamaan terveydelle hyödyllisten bakteerien, probioottien toimintaa. Probiootit huolehtivat vastustuskyvystämme.  Probioottien ja kuitujen syönnillä voidaan hoitaa myös monenlaisia vatsaoireita esim. stressivatsaa, ripulia, liiallista kaasunmuodostusta ja hidasta aineenvaihduntaa tai ummetusta.

Parhaita liukenemattomien kuitujen lähteitä täysjyväviljat, juurekset ja palkokasvit.



Liukoiset eli geeliytyvät kuidut tekevät suolessa kulkevasta massasta pehmeää ja helposti kulkevaa siten vilkastuttaen vatsan toimintaa. Jos kärsit ummetuksesta, muista liotetut pellavansiemenet, kuitupitoinen kasvisruoka ja liotetut kuivatut luumut!

Liukoiset kuidut myös
  • tasaavat verensokerin nousua ja
  • antavat pitkään kestävää kylläisyyden tunnetta eli tukevat siten painonhallinnassa.
  • Ne myös alentavat kolesterolia. Kotimaisista viljoista erityisesti kauran liukoiset kuidut auttavat korkean kolesterolin alentamisessa.
Liukoisten kuitujen parhaita lähteitä ovat kasvikset, palkokasvit, hedelmät ja marjat.


Kuitupitoinen ruoka sisältää myös paljon vitamiineja ja kivennäisaineita ja antioksidantteja.

Kun hammasproteesi tekee ruisleivän syönnistä mahdotonta ja  tuoreiden vihannesten syöntikin on hankalaa, kannattaa muistaa vihannes- ja juuresmehut, liotetut kuivatut hedelmät ja liotetut pellavansiemenet sekä sosekeitot!

Runsaasti lihaa sisältävässä ruokavaliossa suolistobakteerit saavat pilkottavakseen hyvin paljon punaisen lihan proteiineja. Tässä prosessissa syntyy myös yhdisteitä, joiden on todettu aiheuttavan syöpää. Viljan sisältämien kuitujen lisääminen ruokavalioon auttaa synnyttämään suoleen syöpäriskiä vähentäviä aineita. Sen sijaan proteiineilla, jotka ovat peräisin vaaleasta lihasta, kalasta, pähkinöistä tai soijasta, ei ole todettu olevan samanlaista syöpäriskiä kasvattavaa vaikutusta. Karppaajienkin tulisi siis muistaa syödä runsaasti kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa, joita ei saisi sivuuttaa hiilihydraatteja vältellessään. (lähde Heljä Salosen kirjoittama artikkeli  Iltalehden Viikonvaihde-liitteessä 6.11.2011, jossa asiantuntijana ravitsemusterapeutti Jenni Lappi Itä-Suomen yliopistosta).

Eikä tässä vielä kaikki!
Kurkkaa myös oheishyötyjä kuitupitoisen ravinnon nauttijoille:
  • Ruisleipää ja leseitä voi syödä turvatakseen myös riittävän foolihapon saannin. Foolihappo eli B9- eli M-vitamiini vaikuttaa mm. punaisten verisolujen lisääntymiseen sekä limakalvojen ja luuytimen toimintaan. Raskaus lisää foolihapon tarvetta, ja foolihapon riittävä saanti ehkäisee sikiön kehityshäiriöitä ja keskenmenon riskiä. Foolihappoa esiintyy luonnossa folaatteina mm. tummanvihreissä lehtikasviksissa, palkokasveissa, sipuleissa,  täysjyväviljassa, marjoissa ja hedelmissä.  Muita lähteitä ovat esim. keltuainen ja maksa. Runsaimmin foolihappoa saa kypsentämättömistä kasviksista, sillä osa siitä tuhoutuu aina ruoan kuumennuksessa. Foolihappo tarvitsee lisäksi toimiakseen B12-vitamiinia.
  • Monissa hyvissä kuidun lähteissä, kuten leseissä, kasviksissa ja ruisleivässä on havaittu olevan myös kasviestrogeeneihin kuuluvien lignaanin ja isoflavonoidien esiasteita. Suolistobakteerien muokkaamina ne imeytyvät verenkiertoomme ja vaikuttavat positiivisesti hormoniaineenvaihduntaamme.
  • Viljat ja palkokasvit ovat kasvikunnan tuotteista parhaita proteiinien lähteitä. Tuoreen tutkimuksen mukaan kasviproteiinien nauttiminen eläinproteiinien sijaan tukee painonhallintaa ja ehkäisee vyötärölihavuutta.


Tehdään jotain viljoista!
Tabboulleh-salaatti

4 dl vettä
½ kasvisliemikuutiota
2 dl kuivia, kypsentämättömiä bulgur-suurimoita
½ tl mustapippuria
2 rkl sitruunamehua
¼ dl oliiviöljyä
1 puntti hienonnettua persiljaa
100 g tomaattia
50 g kurkkua

Keitä bulguria kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä, kunnes kaikki neste on imeytynyt. Ota bulgur pois liedeltä ja lisää mustapippuri, sitruunamehu ja oliiviöljy. Jätä bulgur jäähtymään.

Kuutioi kurkku. Poista tomaatista kanta ja leikkaa se kuutioiksi. Tomaatista voisi poistaa sisältä siemenet ja nesteen ja käyttää vain maltoa, mutta tähän reseptiin kelpaa kantaa lukuun ottamatta kaikki hyödynnettävissä oleva, niin ei mene mitään turhaa biojätteeseen eikä vitamiineja hukkaan!  Samasta syystä tabboullehia tehdessäni en koskaan kalttaa tomaatteja. Kuten tässä reseptissä tuosta bulgurista, saa myös tomaatin kuoresta vielä vähän lisää arvokkaita kuituja.

Lisää haaleaksi jäähtyneeseen bulguriin kurkku- ja tomaattikuutiot sekä hienonnettu persilja. Tarkista maku, lisää suolaa tai pippuria tarvittaessa.



Falafel-pyörykät, tabboulleh, tsatsiki, madinoidut paprikat ja punajuuripesto



Vinkki: Jos haluat täydentää ravintoarvoon lisää kasviproteiineja ja hyviä rasvahappoja, voit lisätä sekaan myös manteli- tai pähkinärouhetta. Hienonnetuilla kuivatuilla aprikooseilla ja pähkinärouheella tomaatin sijaan lisäkkeestä tulee taas aivan erilainen tyyliltään!