Ekaluokkalaisen uusi huone, osa 2

Kun se alunperin parven verhoiksi suunniteltu raitakangaskin oli käytettävä, innostuin ompelemaan tyynynpäällisiä uudistetun huoneen somistukseksi. Vanhaa jatkettavaa lastensänkyä kellariin kantaessamme löysimme sieltä unohtuneet jättityynyt kokoa 60x80cm, ja poika sai ne käyttöön piilopaikkaansa sängyn alle löhöilytyynyiksi.

Kallis kangas olisi mielestäni mennyt hukkaan, jos olisin ommellut sen tyynyliinoiksi sellaisenaan. Halusin kovasti uskoa, että osaisin tehdä jotain vähän jännempää. Suunnittelun lähtökohtana ihanan isojen tyynyjen pinta-alan mahdollisuudet, huoneen väriskaala ja merihenkinen sisustus,  nyt kovin trendikkäät tähtityynyt ja raitojen yhdistäminen tähtiin Stars&Stripes -lippukuoseja mukaillen, ripaus kaukokaipuuta kivaan tekstiin ja....tällaista syntyi!

Tekstit on painettu käsin Marabu-kangasväreillä. Tyynyliinoja on kaksi, joista toisen tähden applikointiin on käytetty tummansinistä lankaa ja toisen punaista.

 

Kuvasin kaikki huoneen uudet tekstiilit rinnakkain, jotta kolmen eri aikaan eri paikoista ostetun kankaan väriskaala näkyisi samassa kuvassa. Nuo tähtityynyt toimivat mielestäni hyvin kokonaisuuden yhdistäjinä, sillä kaikki raitakankaan sävyt löytyvät nyt paitsi vaaleista uusista tyynyliinoista  myös parven voimakkaamman värisistä verhoista.

 

 

Kleinbussikangas on kevään uutuuksia Eurokankaasta. Eihän näin valloittavan kankaan ohi onnistu kävelemään! 

 

Edellisen blogipostaukseni kuvissa sängyn alaosan verhot olivat kiinni. Verhon takaa löytyy huoneen asukas, jonka toivon pitävän aikaansaannoksistamme vielä pitkään!

Ekaluokkalaisen uusi huone, osa 1

Isompi sänky ja leikkikeittiöstä luopuminen olivat huonetta uudistettaessa avainteemat. Muuhun pyrittiin kajoamaan mahdollisimman vähän, koska pojalla oli esimerkiksi entuudestaan työpöytä, jonka halusimme säilyttää ja kirjahylly, jonka toivoimme edelleen mahtuvan huoneeseen uudesta sängystä huolimatta. 

Yhdelle seinälle olin maalannut pojalle kirjoittamani runon, ja tuo runoseinä oli iso kysymysmerkki. Peittäisikö uusi korkeampi sänky sen vai pystyisikö sen vielä jotenkin säilyttämään? Seinällä ja runolla oli paljon tunnearvoa, mutta olimme hankkimassa jonkinlaista parviratkaisua.

Sängyksi valitsimme pitkäikäisyytensä vuoksimonikäyttöisen ja muunneltavan Unipuun pikkuparven. Itse sängyn löysimme sopivaan hintaan Huuto.netistä ja korotuspalat, takalaita ja tikkaat tilattiin Askon kautta. 

Huoneen värit mietityttivät kovasti, sillä sängyn turvalaita oli melko tummansininen, sellainen tumma keskisininen. Mustikkaa tai jotain, en minä tiedä. Uutena ostettaessa olisimme varmasti valinneet valkoisen turvalaidan, mutta nyt mentäisiin tummansinisellä. Aiemmin huoneessa oli ollut Ikean säilytyslaatikoiden myötä alakuvassa näkyvää keskisinistä ja valkoista, Pegasoksen siipien ja työpöydän valaisimen turkoosia ja väripilkkuina vähän punaista.

Sängyn kokoaminen ei ollut mitkään pikkujuttu seitsemänkuisen tytön kanssa, kun molempien aikuisien käsiä oltaisiin hommassa tarvittu. Tytön kummitäti tuli apuun ja viihdytti pikkuprinsessaa, kun me pyyhimme puhtaaksi sängyn osia ja konttailimme lattialla ruuvailemassa sänkyä kokoon.

Kun korotuspalatkin olivat saapuneet, sängyn pohjaan kiinnitettiin verhokiskot, jotka olimme sahanneet jo K-raudassa oikean mittaisiksi. Minä pääsin mittailemaan sängyn alle suunniteltujen verhojen korkeutta. Lattialle sijoitettavalla patjalla ja verhoilla sängyn alaosastakin saisi tarvittaessa nukkumapaikan, hiukan yksityisyyttä vaikka lueskeluun tai musiikinkuunteluun ja mukavan majan leikkeihin.

Joskus suuret harmit kääntyvät voitoiksi ja oivalluksisksi. Verhoiksi tilaamani raidallinen kangas ei tullut ajoissa, jotta olisin sen hiihtolomaviikolla ehtinyt ommella. Kai siinä sitten piti käydä juuri niin, sillä kangaslaatikoissani oli parven alaosaan täydellinen verhokangas, jota en olisi ehkä muistanut ilman näitä aikatauluhaasteita. Kangaspala oli euron kirpputoriostos, Prestigious Textilesin kuosi "Ships".Jotta sentilleen oikeankorkuisesta kangaspalasta ei menisi milliäkään hukkaan, käänsin varmuuden vuoksi alataitteen silitettävän paltenauhan kanssa saadakseni siitä purkautumattoman, sillä päärmevara oli kovin kapea. 

Ylhäällä käänsin kankaanreunan vain kerran, ja jotta voisin jättää sen huolittelematta, ompelin sen kolmiaskelsiksakilla kiinni verhonauhaan. Verhonauhaa käytin ensimmäistä kertaa, ja sillä sai mukavasti verhon yläreunaan ryhtiä ja helposti yläreunaan harjanteen, joka peitti verhotangon näkyvistä. Kankaan kuvion kohdistusta ei voinut ajatellakaan, sillä kaikki olemassaoleva kangas tuli käytettyä viimeistä milliä myöten.

Värit toimivat paremmin kuin hyvin. Tämä kangaspala oli oikea aarre!

Kankaan turkoosi pohjaväri toimii hyvin työpöydän valaisimen kanssa, ja mikä parasta, se pelottava tummahko keskisininen sängynlaita oli yhdessä kankaan tummansinisen kanssa kuin suunniteltu kokonaisuus.  Vai mitä sanotte?

Reppu löysi paikkansa sängyn päädystä. Mitoiltaan sänky sopi paikalleen loistavasti, sillä runo, kirjahylly ja leikki-ikkuna jäivät kaikki entisille paikoilleen.

  

Verhokankaan korostettua huoneen merihenkistä sisustusta entisestään uskalsin kaivaa kirpputorilta ostetun merimiespaidan kaapista esille. Pikkulipastot olivat aiemmin osa leikkikeittiötä, ne saivat jäädä huoneeseen nyt päällekkäin. Emalimukien joukosta valitsin tänne somisteeksi ne kaksi, jotka tuntuivat huoneeseen kuuluvan kuin luonnostaan. Kiitos vielä kakkosesta, Kati <3!

Menköön...vaan ei sittenkään!

Otettuamme muutaman kuvan muistoksi pakkasimme nämä ja kaikki loputkin keittiötavarat laatikoihin yhdessä pojan kanssa. 

Pikkiriikkinen juustohöylä löytyi aikanaan Kokkipuodista. Emalikahviastiasto on ostettu Riimikosta Vanhasta Porvoosta. Leikkiruoat ovat omaa tuotantoa.

Alakuvassa huovuttamani sipulisarja.  Hämmästelin jokaisen huovutetun ruokatavaran kohdalla niitä hypistellessäni erityisesti sitä, miten ne ovatkin kestäneet leikeissä.

Hedelmiä:

Makirulla:

Monikohan vieras on saanut meillä kahvin ja pullan, kun kioski, kauppa tai ravintola on avannut ovensa ja vieraat kaapattu mukaan leikkiin?

Siivoamistakaan ei sopinut unohtaa:

Minikokoiset rusinapaketit karsiutuivat pakatessa noin viidesosaan alkuperäisestä määrästään, mitään muuta haalimaani en raaskisikaan heittää pois. Hauska muisto oli sekin, kun tuo Ruohonjuuresta mainoslahjana saatu pikkuinen Herbamare-suolapurkki tyhjeni vähän kerrallaan. Poika söi salaa suolat sisältä, onneksi sentään ei kaikkea kerralla. Tryffeliöljypullo meni leikeissä ruokaöljystä mainiosti. Normikokoista pakettia kalliimpia maissihiutaleita piti ostaa kerran näissä äpikkupaketeissa vain siksi, että paketit tarvittiin keittiöön.

 Leivonnaisiakin oli kertynyt ainakin korillinen, 

Apuna pakkaamassa oli seuraava keittiön käyttäjä. Neiti on erityisen ihastunut punaiseen väriin, ja tässä meiltä maalta ullakolta löytynyt pikkutarjotin on päässyt makutestiin. 

Vaan mitä sitten tapahtui? Me löysimme lipastolle uuden hyvän paikan olohuoneesta. Poika  keksi, että siinähän sitä keittiötä voisi sitten käyttää jatkossa, jos häntä huvittaisikin leikkiä siinä uudessa paikassa televisiota vastapäätä kokkistudiota! Uuninluukku jätettiin purkamatta, tavarat vain pakattiin piiloon lipaston laatikoihin. Hyllyrakennelma lipaston päältä kerättiin pois, ja lipasto toimii nyt mainiona laskutasona isomman vierasjoukon kyläillessä vaikka tarjoiluille, arjen legorakennelmille tai kokkistudion kattiloille. Salaa olin onnellinen itsekin, sillä haikealta keittiöstä luopuminen olisi tuntunut myös minusta. Kokkistudion työtasoja voi käyttää nyt kuitenkin onneksi myös oikean keittiön työtasojen laajennuksena, sinne mahtuu vaikkapa tekemään salaatin.

Keittiöremontti

Tämä on nopeasti tehty blogipostaus. Nopeasti tehty, sillä kaikissa kuvissa ei ole edes blogini tunnistetta. Ajattelin muutaman kuukauden blogitauon jälkeen, että huonosti tehty olisi sekin parempi kuin ei mitään. Arki on pitänyt kiireisenä ja neiti kaksi kättä varattuna. Nyt juon kupillisen teetä ja istun hetken kuviani katsellen, sillä kylvetetty tyttö simahti sänkyymme.

Esikoinen täytti tammikuun lopussa kahdeksan. Jo pari-kolme vuotta hän on toivonut huoneeseensa kerrossänkyä tai parvea, mutta ei ole ollut valmis luopumaan hänelle rakentamastani leikkikeittiöstä. Molemmat eivät huoneeseen mahdu. Aika yleensä korjaa tällaiset ongelmat, ja kun vakuutimme, että kaikki hänen rakkaat tavaransa säästetään kellarissa laatikoihin pakattuna pikkusiskolle ja hän näkee ne aikanaan vielä, hän sanoi haluavansa nyt mieluummin sen ison pojan sängyn jo keittiön tilalle. Vanha sänky on ollut jo jäämässä liian pieneksi. Otimme viimeiset kuvat muistoksi keittiöstä ennen kuin se purettiin.

Keittiö on oikeastaan tuunattu lipasto. Valmiin valkoisen puukalusteen yksi kolonen muuttui vanerilevyllä uuniksi, ja yhden vetolaatikon etuseinämä sai kylkeensä irrotettavan paneelin säätönuppeineen. Tasolle tein leikkejä varten hellan levyt, ja Ikean pikkulipastot säilöivät mahdottoman määrän pieniä leluja kätköihinsä. Hyllylle lipastojen päälle saimme kaikki kauniit tavarat esille. Ikkunaksi sijoitimme kaksi vanhoja ikkunanpokia muistuttavaa peiliä, joiden keskittäminen aikanaan tehtiin pinnasängyn mittojen mukaan, vaan ei ole epäsymmetrinen ikkunanpaikka menoa isomman lapsen sängyn kanssakaan haitannut.

Kaikki alkoi kai siitä, miten paljon inhoan muovisia krääsäleluja. Itse huovutetut leikkiruoat tuntuivat paljon sympaattisemmille kuin pilipalimuovi. Ne myös aikanaan hajoavat luontoon. Inhosin myös muovilelujen kirkkaita värejä, ja halusin ruokien näyttävän oikeammille ja aidoille. Paistettu kananmuna ja lihapullat olivat ensimmäisiä huovutustöitä, -spiraaleiksi virkatut fusillit samalla lautasella tekivät niistä jo aterian.

Astiat olivat löytöjä sieltä täältä. Valtaosa näistä minikokoisista aarteista oli sellaisia, että niitä saivat aikuiset lainata oikeaankin keittiöön. 

Seuraavan kerran blogin kimppuun päästessäni laitan vielä muutamia kuvamuistoja keittiön tavaroista, mutta nyt neiti heräsi ja äitiä kutsutaan kovalla komentoäänellä!

Kesällä löydetty keinu

Nyt jo aikuisten pikkuveljeni ja serkkuni majasta löytyi kesällä aivan unholaan jäänyt keinutuoli, jossa minä ja sisareni keinuuimme lapsina. Tuoli oli juuri sopivan kokoinen meidän pikkumiehellemme, joka ihastui siihen kovin. Isot saappaat, leveä hymy!

Keinutuoli oli välttynyt kosteusvaurioilta kokonaan, sillä majan lattia oli ulkorakennuksemme räystään alla korkealla maanpinnasta, ja peltikaton alle rakennettuna paikka oli myös hyvin katettu. Maalipinta kuitenkin hilseili, ja käsinojasta oli vuosien varrella lohjennut pala pois.

 

Uuden pintakäsittelyn lisäksi halusin opetella korjaamaan myös tuon lohjenneen palan ongelman. Parhaat huonekalut ovat itse kunnostettuja, ja enemmän vanhaa korjaamalla ja uudistamalla ei niin paljon tavaraa päätyisi kaatopaikoille ja jätelavoille. Sahasin kädensijan murtumapinnan tasaiseksi ja hioin sen, jotta siihen pystyisi tappi- ja liimaliitoksella liittämään uuden kappaleen, josta voisi muotoilla myöhemmin sopivan. En jaksanut käydä ostosreissulla hankkimassa koivupuuta, vaan kokosin, liimasin ja puristin jatkopalankin muistaakseni neljästä pienestä kappaleesta nuukaillessani  ja hyödyntäessäni valmiina olevaa, ilmaista materiaalia. Liimauksia jouduin uusimaan käsinojissa muutenkin ja selkänojan pinnat kiinnitin uudelleen, mutta jalasosaan ei ollut tarvetta koskea. Hyvä niin, koska tuoli keinui hyvin ja vakaasti.

Nämä kuvat otin muistoksi tilanteesta, jossa jatkopala oli jo tukevasti paikoillaan ja alkoi muotoutua sahan, viilan,  hiomahiiren ja hiekkapaperin kanssa uudeksi kädensijaksi.

  

Lopputulokseen olin tyytyväinen. Ensimmäinen tällainen lohkeaman paikkaus onnistui paremmin kun mihin itse olin uskonutaan. Vaikka punainen väri oli ollut todella kaunis ja pirteä, uusi maalipinta oli pitkän harkinnan jälkeen valkoinen sopiakseen paremmin muihin valkoisiin puuhuonekaluihimme.

 

Valmiin keinun maalaus kesti kevättalven kiireissä luvattoman kauan Kun keinu viimein päätyi viime viikolla verstaalta sisätiloihin, siitä tuli pikkumiehen lempipaikka. Keinutuolissa katsotaan nyt lastenohjelmia illalla ja aamulla siihen parkkeerataan heräilemään oman täkin kera. En tehnyt kunnostusta turhaan, -onnellinen käyttäjä on paras kiitos tehdystä työstä!

Roskaa vai raaka-ainetta?

Vuoden turhakkeeksikin valittu huuhdottava vessapaperihylsy Flush & Go ei ole vielä kertaakaan päätynyt meillä vessanpönttöön. Miksi ihmeessä vessapaperihylsy pitäisi pystyä huuhtomaan vessanpöntöstä viemäriin? Kevään mittaan innostuin säästämään jokusen, sillä olin lukenut jostain, että niitä voisi käyttää materiaalna paperimassa-askarteluissa. En ollut kokeillut sellaista koskaan, ja rullista saisi siihen ehkä materiaalia hyvinkin helposti!

Rullat liukenivat todella nopeasti. Annoin paperimyttyjen turvota vähäisessä määrässä nestettä, ja puristin niistä turhat vedet pois. Kolmesta rullasta muotoilin aina kaksi munanmuotoista nyssäkkää, sillä huovutettuihin koristemuniin pääsiäiseksi rullista saisi erinomaista, ilmaista ja siten villaa paljon halvempaa täytettä.Lopuksi kietaisin puolikkaan arkin talouspaperia kunkin mytyn ympärille, jotta massa pysyisi paremmin kasassa huovutuksen ajan. 

Muutama kerros huovutusvillaa peitti vaalean paperimassamunan hienosti. Ensimmäisen kerroksen lisäsin suoraan paperimunan päälle.

...
...ja toinen kerros villaa vastakkaiseen suuntaan:

Koska teen kaikki kotona käytettävät palasaippuat itse, on kotona aina jos jonkinlaista saippuanjämää, joka sopii huovutukseen. Perusresepti huovutukseen on kuitenkin kuumaan veteen tehty mäntysaippualiuos. Kun kasteltuja villakerroksia on riittävästi peittämään kaiken paperimassan, voi saippualiuoksella aloittaa kevyen huovutuksen. Ensin villaa sivellään sormenpäillä hellästi kuin linnunpoikaa,ja vähitellen voimaa voi lisätä, kunnes munia voi lopulta pyöritellä kämmenpohjissa. Aina, jos villaan meinaa tulla paakkuja, nopea apu on kastaa paakkuuntuva kohta kuumaan veteen ja hangata paakku sileäksi. Aivan viimeiseksi valmis villapinta tiivistetään kastamalla munat vuoroin kuumaan ja kylmään veteen muutaman kerran. Yön yli pesuhuonene patterin päällä kuivuttuaan luontoa vähän kuormittavat, luontoon hajoavista raaka-aineista tehdyt koristeet näyttivät tältä:

Ukin Pohjanmaalla viljelemästä vehnästä kasvatettu ruoho ja munat pääsivät pääsiäissunnuntaiaamuna kauniiksi asetelmaksi keittiönpöydälle.

Iloista pääsiäistä kaikille!

Jo toisen kerran seitsemän

Aika pian ensimmäisten syntymäpäivien jälkeen oli tutkittava kangaslaatikot. Ystäväni oli keksinyt loistoidean: kaverisynttäreillä voisi ohjelmanumerona olla kioskileikki. Kioskille piti enää keksiä toteutustapa!

Kaikenlaisia jämä- ja kierrätyskankaita oli ihana kaivella esiin pohdiskeltavaksi luonnonvalossa. Tammi- helmikuun vaihteessa tuntuivat viikonlopun päivät välttämättömiltä valoenergian tankkaukseen, - pitkät marras- ja joulukuu pimeydessä tuntuivat vieneen voimat.

Jospas tekisi viiri- tai lippunauhan...senhän voisi jälkikäteen hyödyntää vaikkapa lastenhuoneen sisustuksessa! Pastellisävyt sopisivat kioskin katoksi tulevaan pussilakanaan. Mitään pysyvää rakennelmaa emme kuitenkaan pystyisi nikkaroimaan tai edes osia säilyttämään juhlan jälkeen: tästä piti saada syntymään jonkinlainen kertakäyttökioski. Rakennelmasta piti kuitenkin saada aikaan edes vähän uskottavan näköinen.

Sankari itse kolasi lunta. Sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella presidentinvaaleissa  äänestäjät saivat kulkea kolattuja kävelyteitä ainakin meiltä kotoa äänestyspaikalle asti. Kukaan maailmassa ei voi rakastaa lumitöitä niin paljon kuin meidän sydäntalven syntymäpäiväsankarimme!

Tärkeä ja odotettu tapahtuma oli myös kouluunilmoittautuminen. Mukavaa on, että varmaankin kaikki esikoulukaverit tulevat samalle luokalle. Uusia taitoja opetellaan nyt bussimatkoillakin, sillä seitsenvuotiaan matkoista tuli maksullisia, ja ikiomaa bussikorttia pitää muistaa näyttää nyt aina bussiin noustessaan.

Kun kaverisynttärit koittivat, olin kerinnyt ommella paitsi viirinauhan myös kioskimyyjälle päähineen. Kioskista piti tulla ensin jäätelökioski...

...mutta loppujen lopuksi sieltä tarjoiltiin (oli myyjä paikalla tai ei), koko illan menukokonaisuus. Vallan hyvin kahden sermin väliin pingotetun etupaneelin taakse kioskin pöydän alle näytti mahtuvan parikin lasta kerrallaan myös piilosta leikittäessä. Juhlat olivat onnistuneet eikä sankarin nukahtamista tarvinnut illalla kauan odotella!

Virkattu kori, käytännöllinen ja kiva kyläpaikkatuliainen

Lähisuku innostui virkkaamaan Lilli-ontelokuteesta vessanmattoja ja koreja. Siksi laitan näytille vielä pari inspiraatiokuvaa virkatuista koreista, -ehkä seuraavien uhrien höynäyttämiseksi?

Kori on virkattu meidän vessanmattomme ylijäämämateriaalista. Tein sen yhden illan aikana saatuamme kutsun Alexin ystävän kesäpaikalle. Ajattelin, että se voisi palvella ulkohuussissa vessapaperin säilytyspaikkana...

 ...tai vaikka eteisessä villasukkien pesänä, jos lattiat ovat kylmät. Lapsiperheissä mitä tahansa tavaraa lattialta on mitä helpoin heitellä tällaisiin koreihin. Koristelin ulkokyljet vielä joskus aiemmin huovutetuilla kukilla, jotka sopivat kuteen väriin, ja mummalta peritystä nappilaatikosta löytyy aina sopivat napit kaikkiin maailman tarpeisiin.

Lilli-ontelokudetta saa Helsingissä ainakin Tikatasta Itäkeskuksesta ja Menitasta Korkeavuorenkadulta, Menitasta selkeästi halvemmalla.  Värivalikoima on ollut molemmissa paikoissa rajallinen, joten kun Kangasaitalta voi ostaa materiaalia verkkokaupan kauttakin, tilaisin itse ainakin mieluusti kuteet sieltä suoraan. Yleensä erilaisilla käsityöaiheisilla messuilla Wanhassa Satamassa heillä on ollut myös ständi, jolta on saanut ostettua kuteita tehtaanmyymälän hinnoin. Minä kyselin kerran messuilla sellaista väriä, jota heillä ei ollut mukanaan, ja kuteet tulivat seuraavalla viikolla "messujen jälkitoimituksena" kotiin vieläpä ilman postikuluja. Todella hyvää palvelua, samoin myymälässä paikan päällä. Noita ostopaikkoja listasin vinkiksi sille blogiini eksyneelle, jonka hakusanoista oli pääteltävissä hänen hakeneen Lilli-ontelokudetta  pääkaupungista.

Joulu meni, matto jäi

Sain kuin sainkin jouluksi valmiiksi ontelokuteesta virkatun maton kuusen alle. Ohje oli Kauhavan Kangasaitan ohje kuten kierrätysmateriaalista tehty Lilli-ontelokudekin, ja löytyy kiinnostuneille täältä.

 

Mies ilahdutti enemmän kuin arvasikaan kommentoimalla mattoa liian hienoksi pidettäväksi vain kaksi viikkoa vuodesta esillä.

Siitä se ajatus sitten lähti....joulukuusi lähti viikonloppuna, mutta matto jäi. Se sai uuden paikan olohuoneessa TV:n edessä. Lattiat meillä ovatkin muuten paljaat siksi, että Brio-junarataa olisi helpompi leikeissä levittää ja imurointi junaradasta huolimatta onnistuisi silloin tällöin.

Täyttäessäni vuosia jo kauan sitten sain tädiltäni syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Pentikin liikkeeseen. Ostin lahjakortilla kaunista patjaraitakangasta, josta ompelin kaksi sohvalla näkyvää tyynynpäällistä välipäivinä.

Jouluna luvan kanssa levitelty punainen tuntui piristävän kaamoksen harmaata vetämättömyyttä. Talviunien sijaan päädyin välipäivinä myös pitkästä aikaa kirpputorille. Punaisen värinsä takia sekin varmaan osui silmiini: Siellä se oli, minun työkalupakkini!

Turhaa tavaraa vältellessäni en ole innostunut mistään löydöstä pitkään aikaan näin paljon.  Pakissa oli 25 euron hintalappu, mutta joulun poistomyynneissä kaikista tietyn ryhmän tavaroista sai -30% alennuksen. Koska pakin saranat olivat osittain epäkunnossa, tingin hinnan vielä puoleen, ja kirpputorin alennuskortin näyttämisen jälkeen ostos maksoi vähän yli 10 euroa. Mies vakuutti osaavansa korjata saranoiden liitokset pop-niiteillä jos vain jostain saisimme työkalun hänen käyttöönsä, ja ihana työkaveri lainasi pihtejä. Pakki on nyt parempi kuin uusi.

Pakki avautuu useaan kerrokseen. Pienet nippelilaatikot voi täyttää ruuveilla, nauloilla ja puutapeilla, napeilla, nauhoilla tai lankarullilla. Tämä on niin hieno, etten osaa edes päättää, mihin sitä käyttäisin. Jospa nyt vain ihailisin alkuun muutaman viikon! Rikkoutuneen,  - ja siksi myös kirpputorille varmaan päätyneen-, tavaran korjaamisesta tuli myös hyvä mieli. Yksi tavara kaatopaikalla tai metalliromussa vähemmän. Kurkatkaapa vielä ylempää kuvaa pakista. Pakin päällä on Huuto.net -hankinta kesältä, en ole varmaan sitäkään muistanut esitellä? Meillä junanlähettäjän lampuksi kutsuttu akkuvalaisin generoi myös yhden joululahjoistani, sillä mies oli hankkinut lyijy-, geeli-. ja AGM-akuille sopivan älylaturin. Lamppu hankittiin siksi, että se oli niin tolkuttoman hieno ja edullinen löytö, mutta nyt pieni sähkökatkokaan ei pelästytä: 6 V:n akut saa ladattua uudelleen, mikäli lamppua käytetään.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!