Lahjoja lapsille

Lasten juhliin olisi ihana tehdä lahjat itse. Mieluiten teen lahjoja kotoa löytyvistä tarvikkeista, kierrätysmateriaaleista ja sen verran helppoina toteutuksina, että illassa syntyisi valmista. Joskus pää lyö tyhjää, eikä synny yhtään toteuttamiskelposta ideaa. Siksi laitan muillekin jakoon joitain kuvia lahjoista, joita olen itse toteuttanut. Ehkä näistä on apua jonkun toisen ideointiin!

Urheileva kahdeksanvuotias saa tyylitellyllä HJK:n logoaiheella koristellun pyyhkeen. Nimi on panettu kangasväreillä puuvillakankaalle ja ruusukekuvio applikoitu valmiiseen pyyhkeeseen. Jumppatunnilla ja pukukopissa lytyy oma pyyhe nyt helposti!

 

Samanikäisen tytön aarrerasia 

...syntyi valmiin pahvirasian päälle. Meidän neitimme sai rasiassa joululahjan, enkä raaskinut näin kaunista laaitkkoa heittää pois, sillä siinä oli vielä mielestäni aineksia uuteen lahjaan.

Velourmyssyjä saivat ekaluokkalaiset tytöt, joilla oli syntymäpäivät peräjälkeen.

Suvun kaikkein pienimmille

...olen yrittänyt ommella oman riepunallen. 

Seuraava nalle on kankaina jo taas kaapissa. Meidän neitimme Nella oli kotona kaksipäiväistä tyttöä odottamassa. Nyt Nella on ollut tärkeänä tukena viimeisen viikon aikana omaan pinnasänkyyn nukahtamista harjoitellessamme.

Olen minä jotain virkannutkin. Afrikkalaisista kukista tein pienen vauvanpeiton. Näistä langoista valtaosa oli jämälankoja, jotka mummani oli aikanaan hankkinut. Mumman kuoltua minä perin lankakerät. Mummalle suvun pienet olivat aina kovin tärkeitä, ja siksi halusin juuri nämä langat käyttää pienen tulokkaan varpaita lämmittämään. Lämpimät ajatukset saivat siirtyä sukupolvelta toiselle, vaikka mumma ei enää eläkään, ja eettisempää ja ekologisempaa lahjaa saa etsiä, -tulivathan nyt käyttöön kymmeniä vuosia vanhat lankanyssäkät. Harvoin on ollut niin vaikea luopua mistään käsityöstä kuin tästä, sillä pidin väreistä aivan mielettömän paljon. Jospas sitä joskus saisi vielä aikaiseksi toisen!

Omaa lempikohtaakaanikaan peitosta en osannut valita, laitetaan siksi muutama kuva eri suunnista!
 

Mineral Water Spa

Jo kauan sitten olen ostanut synteettisen saippuatuoksun Mineral Water Spa. Se on odottanut inspiraatiotani kaapissa kauan, ja kun inspiraatio iskee, eihän siinä auta mikään! Inspiraatio syttyi mummani kauan sitten kutomista laudeliinoista, joiden turkoosi raita määräsi saippuoiden värin.

Ajattelin turkkilaista saunaa, ihanaa rentouttavaa veden solinaa, jalkakylpyjä ja mentholisia, viileitä tuoksuja. Välimeren sävyjä, rauhoittavaa hämyvalaistusta, -kaikkea sellaista, mistä nainen haaveilee kun ei yhdeksänkuiseltaan pääse edes saunomaan rauhassa. Eteeristä laventelia ja rosmariinia seurakseen saanut tuoksuöljy sopi hyvin koko perheen käytettäväksi.

Perusreseptinä oli Saara Kuhan sitruunasaippua, jossa nesteenä oli sitruunamehun ja veden sijaan  rosmariinikeitettä syötyämme pääsiäisenä kotimaista karitsaa. Yrttejä vähän jäi! Lisään reseptiin usein vähän sokeria ja risiiniöljyä, jotta se vaahtoaisi paremmin. Soramainen raita sinistä ja valkoista värikerrosta erottamassa on vihannesleikkurissa hienonnettua harmaata aikaisemmin tehtyä saippuaa.

Kakkapyllyt ja käsienpesu

Esikoisen vauva-aikana käteni kuivuivat lähes haavoille pestessäni pientä pyllyä useaan kertaan päivässä. Silloin käytin käsienpesuun vauvanhoitosarjan nestesaippuaa. Pienen neidin odotusaikana ajattelin tällä kertaa valmistautua tiheisiin pesuihin ja täyttää saippuavarastot ennalta. Esikoisen kummitäti on joskus sanonut, että alettuaan käyttää minun tekemääni saippuaa hän ei ole tarvinnut käsirasvaa enää ollenkaan! Saippuani ovat hyvin hellävaraisia ja hoitavia. Kaksi kuukautta niillä pientä kakkapyllyä pestyäni en ole minäkään käsirasvapurkkia kaivannut. Toimii!

Halusin onnistua myös imetyksessä ensmmäistä kertaa paremmin. Imetysteet ja rintaöljyt pakattiin mukaan sairaalakassiin, mutta niin pakattiin myös omatekoinen fenkolia sisältävä saippua. Salaisista ainesosista en voi kertoa kaikkea, mutta saippuasta tuli omasta mielestäni upea, kuin salmiakkilakritsia tuoksultaan! Tätä teen varmasti lisää! Kokeilin myös pinnan kuvioimista kuviolevyllä. Tässä kuva leikkaamattomasta harkosta:

Myös paloina saippua oli kaunista:

Kun sitten saimme suloisen tyttölapsen, täytyi minun häntä varten saada tehdä hennon vaaleanpunaiset, mietoakin miedommat mantelimaitoa ja ruusuvettä sisältävät herkkähipiäisten prinsessojen peseytymiseen soveltuvat saippuat kypsymään. Uniikkeja käsintehdyt saippuat ovat aina, nämä kuitenkin vielä käsinkaiverrettuja.

 

Kooste tämän kesän saippuakokeiluista päätyi myös pakettiin ystävälleni, joka halusi kokeilla itse tehtyä saippuaa. Pakettiin päätyi kattava setti erilaisia saippuoita:

Mahdollisimman luonnonmukainen, miedosti eteerisellä appelsiiniöljyllä hajustettu saippua vasemmalla alakulmassa. Värjäämiseen käytetty oliiviöljyyn uutettua paprikajauhetta ja porkkanaa. Massa sisältää kotipelloillamme kasvanutta vehnää, jonka olen rouhinut kokonaisista jyvistä.

Oikean alakulman vihreä saippua, jonka olen värjännyt synteettisin saippuavärein ja koristellut mintunoksista soseutetulla yrttisilpulla. Saippuassa on vain pari pisaraa eteeristä piparminttuöljyä tuoksuna.

Jo ylhäällä isoissa kuvissa näkynyt salmiakkilakritsi, jonka värit ovat synteettiset mutta tuoksut luonnon lakritsiuutteesta, fenkolista ja eteerisestä fenkoliöljystä.

Oikean yläkulman palashampoo, joka on ensimmäinen kokeilu laatuaan. Mies on meillä käyttänyt palashampoota jo pitkään, ja halusin testata, onnistuisinko sellaisen tekemisessä itse. Shampoon nesteenä on nokkoskeite, sillä nokkosen piin ja kalkin pitäisi vahvistaa hiuksia ja hoitaa hiuspohjan ongelmia samoin kuin massaan lisätyn teepuuöljyn. Eteerisen rosmariiniöljyn pitäisi elvyttää päänahkaa ja tehostaa hiusten kasvua. Palashampoota on tarkoitus hieroa suoraan kosteisiin hiuksiin, jotka vaahdotetaan, ja annettua shampoon hetken vaikuttaa  huuhdellaan sitten lämpimällä vedellä puhtaiksi.

Kun lähdin omaa palashampootani suunnittelemaan, halusin tehdä siitä 

-mahdollisimman luonnonmukaisen 

-hiuksiin kiiltoa tuovan ja päänahkaa kuivattamattoman

-koko perheelle sopivan

-ulkonäöltään rustiikkisen ja käsin tehdyn näköisen

-runsaasti vaahtoavan ja tiivisvaahtoisen, kermamaisen

-hellävaraisen, jotta se sopisi vaikka päivittäiseen pesuun

-yrttisen tuoksuisen, jotta se tuoksun puolesta ei olisi miesten eikä naisten shampoo

-kevyen tuoksuisen, jotta tuoksu hiuksista ei pelmahtelisi pitkin päivää häiritsemään omaa nenää

Omissa koepesuissamme hiukset ovat tulleet puhtaiksi ja ilmaviksi eikä niihin ole jäänyt raskasta tahmaisuuden tuntua kuten ensimmäisellä kerralla kaupasta ostetun palashampoon kanssa minulle koin jäävän. En ole käyttänyt myöskään mitään hapanhuuhteluita, joita googlettamalla löytää joillekin palashampoon käyttäjille suositetavan. Matkoilla palashampoo on aivan verraton, sillä nesteiden pakkaaminen lentokoneeseen on aina oma lukunsa. Palashampoon osalta täytyy vaan muistaa huolehtia samoin kuin muiden käsintehtyjen saippuoiden kohdalla aina, että pala pääsee kuivahtamaan käyttökertojen välillä. Näin se ei kulu suotta.

Nyt jään innolla odottamaan käyttökokemuksia koekaniineilta, jotta palautteen perusteella saadaan aikaan vaikka jotain lähipiirin lahjapaketteihin sopivaa jatkossa!

Kakkuleipuri ja kukista kauneimmat

Määrätietoinen lapseni osoitti taannoin Akateemisen kirjakaupan tarjouksia tutkiessaan haluavansa Abigail Wheatleyn kirjan Baka, baka liten kaka. Ostinkin kirjan pojalta salaa, mutta säästin sen tarkoituksella odottamaan jotain äitiminullaeiolemitääntekemistä -hetkeä kaappiin. Nyt kesäloman alettua eskarista, säiden oltua todella viileitä ja tuulisia täällä meren rannalla ja minun sairastettuani pari viikkoa oli kiva kaivaa kirja kaapista yllätyksenä.

Pieni leipuri sai itse valita haluamansa reseptin, jota varten ostettiin raaka-aineet. Mielenkiintoinen sattuma oli, että hän valitsi mantelijauhoista tehdyn gluteenittoman kakkupohjan, joka oli todella erinomaisen makuinen ja pysyi hyvin kasassa. Samalla tuli romutettua minun ennakkoluulojani gluteenittoman leivonnan mauttomuudesta ja kakkujen hatarasta rakenteesta.

 

 

Kakusta tuli juuri sopivan pieni, siitä riitti meille herkutteluun kahdeksi päiväksi. En ole mikään täytekakkujen ylin ystävä, ja yritän vältellä makeaa muutenkin. Raikkaat marjat ja ulkoa luonnosta kerätyt kukat viimeistelivät kakun ulkonäön, sillä leivontaan erikoistuneiden liikkeiden väri- ja aromiaineita sisältävät valmiit sokerikuorrutteet ja pusseista vispattavat kreemit eivät vain ole aitoja makuja arvostavan ihmisen juttu. Tämä lastenkirja on huippu: siinä opetetaan tekemään täytteet ja kuorrutteetkin itse. Koristelussa vähän apua saanut leipuri näyttää melko tyytyväiseltä aikaansaannokseensa, vai mitä?

Edullista tarjouskirjaa ostaessani en ymmärtänyt, että pienen leipurin innostuttua meidän pitää hankkia vielä kirjan kakkuresepteille sopivat kakkuvuoat! Niitä käytiinkin jo kahvipapuja ostaessamme alustavasti katselemassa tänään Eiringiltä. Tämä ensimmäinen kakku leivottiin Bruno-pahvivuoissa, ja niistä mantelikakkupohjia oli todella vaikea saada irti, vaikka vuoat oli rasvattukin ennalta. Kakkukuvien myötä toivottelemme sekä Seppo- että Esko-ukille hyvää nimipäivää, molemmat kun juhlivat kesäkuussa.

Vielä yhden kukkakuvan haluaisin kanssanne jakaa: Viimeisenä työpäivänäni ennen kesä- ja äitiyslomaa sain työkavereiltani näin kauniin ja ihanan kukkakimpun, ja kimpun kuihduttua pieni suloinen koristenalle päätyi seitsenvuotiaan leikkikaivinkoneen hyttiin kuljettajaksi :) !

Pirteää punaista ja paloturvallisuutta

Teollisuustiloista ja varastohalleista vaikutteita saava sisustystyyli on viime vuosina alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Osaltaan siksi, että pidän ennakkoluulottomista yhdistelmistä vanhaa ja uutta, ja osaltaan siksi, että kylmät, robustit ja karheanoloisetkin sisustuselementit tuntuvat kaikkialta pursuvaa valkoista röyhelöromantiikkaa omemmalta jutulta. Kai tämä kaikki alkoi kokkausharrastuksen parista, rosterista tuli haaveiden keittiössä materiaali numero yksi. Valkoisiin, romanttisiin maalaistunnelmiin liittyy lisäksi aina lähes aina uusvanhojen huonekalujen käyttö, ja minä haluan mieluummin oikeasti suutarinpajalla palvelleen työtuolin kuin Aasian halpatuontimaissa tehdyn uuden, joka on tarkoituksella kulutettu vanhan näköiseksi. 

Tämä uusin viritys on ratkaisu käytännön ongelmaan.  Olen jo pitkään halunnut hankkia kotiimme paloturvallisuussyistä vaahtosammuttimen, mutta sen paikka ja hinta ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Suunnitelma alkoi rakentua, kun sain lahjaksi työkaveriltani kirkkaanpunaisen Keep Calm and Carry On -julisteen. Julisteen historiasta voi käydä lukemassa esim.täältä. Kirkkaanpunainen sammutinhan sopisi hyvin sekä julisteen kehoitukseen että väriin....ja olihan minulla nyt se kympillä kirpparilta hankittu upeanpunainen työkalupakkikin! 

Lopullinen ratkaisu käveli ruokatunnilla vastaan, sillä työpaikalla vieraillut sammuttimien huoltomies myös myi sammuttimia oleellisesti netistä löytämiäni hintoja halvemmalla. Tällainen kokonaisuudesta tuli:

Julisteen kehyksen värit valittiin sopimaan työkalupakin kädensijan ja sammuttimen letkun mustiin yksityiskohtiin. Vanha vakka löysi viimein paikkansa, sillä se lisäsi oleellisesti sammuttimen vakautta ja tasapainoa puisen lokerikon päällä.

 

Kun muutaman mahdollisen paikan kääntää ylösalaisin, miettii kolme vuorokautta ja pyyhkii pölyjä paikoista, joihin ei ole tullut katsottua kolmeen vuoteen, on toivosta luopumisen jälkeenkin vielä mahdollisuus löytää kauan sitten Huuto.netistä hankittu "Palokalusto"-kyltti.Tähän kokonaisuuteen se nyt kuuluu, tänne se on kaikki nämä vuodet odottanut pääsevänsä.

Kaikkein kivointa oli käytännön ongelman ratkeaminen mukavalla tavalla: Nyt sammutinta ei tarvitsisi piilottaa minnekään siivouskaappiin, josta sitä olisi vaikea tositilanteessa kaivaa esille. Palkitsevalle tuntui myös se, että aivan irrallisista palasista tuntui rakentuvan ehjä kokonaisuus. Liikkuvia osia oli monta: Lahjaksi saatu juliste, sattumalta töissä jututettu huoltomies, vanha vakka ilman paikkaa, kirpparilta löydetty kiiltävä pakki, keräilijäluonteen kauan sitten hankkima kyltti ja työkaverin lainaama iskuporakone, joita mitään ilman tätä kokonaisuutta ei olisi koskaan syntynyt. Kiitos kaikille asianosaisille!

Roskaa vai raaka-ainetta?

Vuoden turhakkeeksikin valittu huuhdottava vessapaperihylsy Flush & Go ei ole vielä kertaakaan päätynyt meillä vessanpönttöön. Miksi ihmeessä vessapaperihylsy pitäisi pystyä huuhtomaan vessanpöntöstä viemäriin? Kevään mittaan innostuin säästämään jokusen, sillä olin lukenut jostain, että niitä voisi käyttää materiaalna paperimassa-askarteluissa. En ollut kokeillut sellaista koskaan, ja rullista saisi siihen ehkä materiaalia hyvinkin helposti!

Rullat liukenivat todella nopeasti. Annoin paperimyttyjen turvota vähäisessä määrässä nestettä, ja puristin niistä turhat vedet pois. Kolmesta rullasta muotoilin aina kaksi munanmuotoista nyssäkkää, sillä huovutettuihin koristemuniin pääsiäiseksi rullista saisi erinomaista, ilmaista ja siten villaa paljon halvempaa täytettä.Lopuksi kietaisin puolikkaan arkin talouspaperia kunkin mytyn ympärille, jotta massa pysyisi paremmin kasassa huovutuksen ajan. 

Muutama kerros huovutusvillaa peitti vaalean paperimassamunan hienosti. Ensimmäisen kerroksen lisäsin suoraan paperimunan päälle.

...
...ja toinen kerros villaa vastakkaiseen suuntaan:

Koska teen kaikki kotona käytettävät palasaippuat itse, on kotona aina jos jonkinlaista saippuanjämää, joka sopii huovutukseen. Perusresepti huovutukseen on kuitenkin kuumaan veteen tehty mäntysaippualiuos. Kun kasteltuja villakerroksia on riittävästi peittämään kaiken paperimassan, voi saippualiuoksella aloittaa kevyen huovutuksen. Ensin villaa sivellään sormenpäillä hellästi kuin linnunpoikaa,ja vähitellen voimaa voi lisätä, kunnes munia voi lopulta pyöritellä kämmenpohjissa. Aina, jos villaan meinaa tulla paakkuja, nopea apu on kastaa paakkuuntuva kohta kuumaan veteen ja hangata paakku sileäksi. Aivan viimeiseksi valmis villapinta tiivistetään kastamalla munat vuoroin kuumaan ja kylmään veteen muutaman kerran. Yön yli pesuhuonene patterin päällä kuivuttuaan luontoa vähän kuormittavat, luontoon hajoavista raaka-aineista tehdyt koristeet näyttivät tältä:

Ukin Pohjanmaalla viljelemästä vehnästä kasvatettu ruoho ja munat pääsivät pääsiäissunnuntaiaamuna kauniiksi asetelmaksi keittiönpöydälle.

Iloista pääsiäistä kaikille!

Toisetkin säilytyskorit ja ajatuksia ympäristöystävällisestä sisustamisesta

Kamalat vihreänsävyiset muovikorit eteisen hattuhyllyllä ovat harmittaneet siitä asti, kun ne hattuhyllylle päätyivät 10 vuotta sitten. Aktiivisesti emme ole muuta ratkaisua etsineet, -tiesin Niiden Oikeiden korien tulevan kyllä jossain känteessä vastaan ennemmin tai myöhemmin. Sokoksen tammikuun tarjouksissa olivat Luhta Homen paperinarusta tehdyt punoskorit juuri sellaiset, joiin ihastuin ensisilmäyksellä. Luonnonmateriaalien käyttö, neutraalit värit sekä sisällön peittävät laidat koreissa viehättivät kovasti, vanhat muovikorit kun olivat nk. lankakoreja ja paljastivat kaiken sisältönsä. Hattuhyllyä mittailtuani keskimmäinen korikoko 30x24x16,5 cm vaikutti meille juuri sopivalle.

Kuva on valokuva Sokoksen tammikuun tarjouslehtisestä

Korit olivat kuin meidän hattuhyllymme mittoihin tehdyt. Syvyyssuunnassa korien taakse jää pieni tyhjä tila, mutta leveyssuunnassa parempia ei olisi voinut löytää: neljä koria täytti tilan kokonaan. Tarjouslehtisessä korien väri oli hieman enemmän maitokahvin suuntaan, ja luonnossa korit olivat ehkä enemmän oljenväriset.

Ympäristöystävälliseen sisustamiseen
voi kiinnittää huomiota monin tavoin:

• Osta laadukasta, pitkäikäistä ja kestävää
• Pitkää käyttöikää tavoitellessa kannattaa ehkä suosia "klassista ajattomuutta", joka viehättää silmää kauan menemättä pois muodista. Mieti trendien seuraamista kalliiden hankintojen väreissä ja muodoissa tarkkaan.
• Kunnosta ja tuunaa vanhaa: pengo vintit, kirpputorit ja kierrätyskeskukset. Huonekalun kunnostamiseen käytetty aika luo kalusteeseen myös kiintymyksen tai tunnesiteen. Huonekalulla on omien kätten jäljen myötä heti tarina kerrottavanaan ja se poikkeaa massatuotannosta. 
• Käytä luonnonmateriaaleja, jotka ovat usein helpompia hävittää ja ympäristöystävällisempiä valmistustavoiltaan kuin synteettiset muovit.
• Suosi  ympäristömerkittyjä tuotteita sisustuspäätöksiä tehdessäsi.
• Kun valitset kahden hyvän kalusteen väliltä, mieti vielä kuljetusetäisyyksiä. Tarvitsetko ihan oikeasti sen tietyn kalustesarjan toiselta puolelta maapalloa?
• Kun luovut huonekaluista ja sisustusesineistä, lajittele ja kierrätä. Jollekin toiselle se meidänkin vihreä muovikorisettimme kirpputorilta vielä todennäköisesti kelpaa!

Joulu meni, matto jäi

Sain kuin sainkin jouluksi valmiiksi ontelokuteesta virkatun maton kuusen alle. Ohje oli Kauhavan Kangasaitan ohje kuten kierrätysmateriaalista tehty Lilli-ontelokudekin, ja löytyy kiinnostuneille täältä.

 

Mies ilahdutti enemmän kuin arvasikaan kommentoimalla mattoa liian hienoksi pidettäväksi vain kaksi viikkoa vuodesta esillä.

Siitä se ajatus sitten lähti....joulukuusi lähti viikonloppuna, mutta matto jäi. Se sai uuden paikan olohuoneessa TV:n edessä. Lattiat meillä ovatkin muuten paljaat siksi, että Brio-junarataa olisi helpompi leikeissä levittää ja imurointi junaradasta huolimatta onnistuisi silloin tällöin.

Täyttäessäni vuosia jo kauan sitten sain tädiltäni syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Pentikin liikkeeseen. Ostin lahjakortilla kaunista patjaraitakangasta, josta ompelin kaksi sohvalla näkyvää tyynynpäällistä välipäivinä.

Jouluna luvan kanssa levitelty punainen tuntui piristävän kaamoksen harmaata vetämättömyyttä. Talviunien sijaan päädyin välipäivinä myös pitkästä aikaa kirpputorille. Punaisen värinsä takia sekin varmaan osui silmiini: Siellä se oli, minun työkalupakkini!

Turhaa tavaraa vältellessäni en ole innostunut mistään löydöstä pitkään aikaan näin paljon.  Pakissa oli 25 euron hintalappu, mutta joulun poistomyynneissä kaikista tietyn ryhmän tavaroista sai -30% alennuksen. Koska pakin saranat olivat osittain epäkunnossa, tingin hinnan vielä puoleen, ja kirpputorin alennuskortin näyttämisen jälkeen ostos maksoi vähän yli 10 euroa. Mies vakuutti osaavansa korjata saranoiden liitokset pop-niiteillä jos vain jostain saisimme työkalun hänen käyttöönsä, ja ihana työkaveri lainasi pihtejä. Pakki on nyt parempi kuin uusi.

Pakki avautuu useaan kerrokseen. Pienet nippelilaatikot voi täyttää ruuveilla, nauloilla ja puutapeilla, napeilla, nauhoilla tai lankarullilla. Tämä on niin hieno, etten osaa edes päättää, mihin sitä käyttäisin. Jospa nyt vain ihailisin alkuun muutaman viikon! Rikkoutuneen,  - ja siksi myös kirpputorille varmaan päätyneen-, tavaran korjaamisesta tuli myös hyvä mieli. Yksi tavara kaatopaikalla tai metalliromussa vähemmän. Kurkatkaapa vielä ylempää kuvaa pakista. Pakin päällä on Huuto.net -hankinta kesältä, en ole varmaan sitäkään muistanut esitellä? Meillä junanlähettäjän lampuksi kutsuttu akkuvalaisin generoi myös yhden joululahjoistani, sillä mies oli hankkinut lyijy-, geeli-. ja AGM-akuille sopivan älylaturin. Lamppu hankittiin siksi, että se oli niin tolkuttoman hieno ja edullinen löytö, mutta nyt pieni sähkökatkokaan ei pelästytä: 6 V:n akut saa ladattua uudelleen, mikäli lamppua käytetään.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Lanoliinisaippua

Saippuanvalmistus kotona on siitä mukava harrastus, että saippuamassaan saa tyhjennettyä kaapin kätköistä yhtä sun toista kuljeskelemaan jäänyttä raaka-ainetta. Yksi tällainen vuosia kaapissa kuljeskellut pullo oli lanoliini, jolla kestovaippa-aikakaudellamme käsittelin villaisia vaippahousuja pesun jälkeen pehmeämmiksi. 

Netissä seikkaillessani luin jostain, että lanoliinia voisi käyttää saippuan tekemiseen, ja saippuasta pitäisi tulla silloin erityisen kosteuttavaa ja hoitavaa iholle. Päätin kokeilla ihan itse kehittelemilläni kahdella reseptillä, sillä halusin testata kahta variaatiota: paljon lanoliinia ja vähän lanoliinia. 

Paljon lanoliinia sisältäneeseen saippuaan käytin koristeeksi aiemmin tehtyä saippuamassaa silputtuna konfetiksi. En hajustanut massaa ollenkaan, sillä halusin kokeilla, miten paljon lanoliinin oma tuoksu tuntuu valmiissa saippuassa.

Pintaa oli kuvioitu kevyesti taikinakaapimella.

 

Lanoliini ei ole saippuassa mikään halpa raaka-aine, enkä usko että siksi olisin kokeiluun ryhtynyt ilman niitä kaapissa pyörineitä pullonpohjia. Koe-erä oli kuitenkin onnistunut ja saippuoista tuli hyviä. Koska halusin saippuasta erittäin hoitavaa, käytin saippuaan myös kaakaovoita ja nesteenäkin rasvaista kookosmaitoa. Massa kookosta ja paljon lanoliinia sisältäneessä saippuassa kovettui nopeasti. Saippua on edelleen käytössäkin ollut hyvin kovaa ja kulutusta kestävää. Lanoliini kosteuttaa ja suojaa käsiä; - jälkikäteen vain toivoin, että lapsen ollessa vaippaikäinen ja käsienpesun jatkuvaa minulla olisi silloin ollut tällaisia saippuoita päivittäisessä käytössä. Lanoliinin tuoksu on mieto villan rasvan tuoksu, ja meillä saippuan käyttäjät pitävät sitä hyvin luonnollisena ja miellyttävänä.

Aion kokeilla saippuaa vielä  villaisten asusteiden, esim. kaulahuivien käsinpesuun, sillä oletettavasti lanoliinia riittää saippuassa vielä neuleenkin pehmentämiseen samoin kuin villahousuja lanoliiniliuoksessa kylvetettässä.

Hellä käsiä hoitava lanoliinisaippua


Huom! Resepti ei ota kantaa saippuanvalmistuksen perusteisiin. Perustekniikan voi opetella esimerkiksi täältä.

Tarvitset:
100 g kookosrasvaa
170 g munkinpaistorasvaa
50 g kaakaovoita
100 g oliiviöljyä
100 g lanoliinia
67 g lipeää
90 g vettä
60 g kookosmaitoa lisättynä vasta muuten valmiiseen saippuamassaan jämähtämisen estämiseksi
vihreä kromioksidi, titaanidioksidi, kypsästä, valmiista saippuamassasta leikattu konfetti

Punaista, valkoista ja maitokahvia

Joulu hiipii huoneisiin salaa. Pienieleisesti, vähän kerrallaan, tekemättä numeroa itsestään joulu ottaa paikkansa ja hivuttautuu tilaan toisensa jälkeen.

 

Roskiksesta pelastettu, poisheitettäväksi aivan liian tyyris House Doctorin kynttilälyhty sai valosarjan sisäänsä. Edellinen omistaja oli luopunut siitä todennäköisesti toisesta päästään hitsauksesta irronneen kädensijan vuoksi. Minä en sitä roikottele, minua ei kahvan vaurio haittaa, ja kaunis lasikupukin oli aivan ehjä. Saahan lyhdyn ehkä hitsaamalla vielä priimakuntoonkin!

Makuuhuoneeseen tunnelmaa tuovat punavalkoiset joululakanat.  Niitä käytetään vain joulukuussa, ja pesun jälkeen ne päätyvät illalla takaisin sänkyyn.

Syksyllä löysin Anttilan alennusmyynneistä sopivan maton eteiseen. Raaskin avata sen muoveistaan viikonloppuna. Sävyt olivat aivan samat kuin lakanoissa, matto tuntui heti kotoisalle ja kuuluvan paikalleen. Kuvasin sen ovenkarmilla, eteinen on liian pimeä paikka onnistuneiden valokuvien ottamiseen.Meidän joulumme on punainen, valkoinen ja maitokahvinruskea.  Minkä värinen on sinun joulusi?

Pieni ilonaihe on pitänyt kuvata jo pitkään. Meillä ei ollut ensimmäiseen kymmeneen vuoteen nitojaa ollenkaan. En halunnut värillisiä, heppoisia muovihärpäkkeitä vaan kestävän, siten ekologisen, metallisen ja jykevän. Koska kiinnyn esineisiin, joilla on paitsi pitkä käyttöikä ja joihin liittyy tarina, oli tämän  nitojan tie meille todellakin sen tarinan syntymiseksi sopivan mutkainen:  Etsin sopivaa useita kuukausia. Kun viimein löysin haluamani eikä sellaisia kaupoista löytynyt, ostin tämän edelliselle käyttäjälle mustan samanlaisen tilalle, ja valkoinen ihanuus päätyi meille vaihtokaupan kautta.