Tuunattu huppari

Pojalle löytyi edullinen farkunsininen huppari, joka oli ihan OK. Kun viime syksynä työn ja tuskan kanssa etsin collegepaitoja, tuntuivat kaupat pursuavan vain huppareita. Nyt sitten se käyttäjä itse on ihastunut nimenomaan huppareihin, ja se yksi ainoa vihreä on päällä aina kun on puhtaana. Äh. Toinen piti saada.

Ihan OK ei kuitenkaan riitä. Huppari oli jotenkin liian tavanomainen ja mitäänsanomaton,  mistä syystä otin kangavärit ja tilkkulaatikon esille, tyhjä kangaspintahan huokui kuitenkin potentiaalia vaikka mihin! Poikakin toivoi, että ompelisin siihen jonkun kuvan.

Applikoiden syntyi tähtikuvio ja Marabun kangasväreillä Villakivestä ostetulla aakkossablonilla teksti. Villakiven toimintaa on pakko kehua, sabloni lähti postiin heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä tilauksestani!

Hupparin saaja oli tyytyväinen ja sitä mieltä, että tuunattu oli alkuperäistä parempi.

Proteiinipitoista pataruokaa

Kasvisvoittoisessa ruokavaliossa proteiinien määrään olisi hyvä kiinnittää huomiota. Innostuin taannoin kokeilemaan speltin tavoin muinaisviljoista myös Malmgårdin kartanon emmervehnästä tehtyä viljariisiä. Emmerin ravintoarvoista en vielä onnistunut löytämään mitään tarkkaa tietoa. Lähiruokana se kuitenkin tuntui kiinnostavalle, kuitupitoiselle vaihtoehdolle kaukaa tuodulle riisille. Tämän pataruoan teko sopii sellaiselle pätkäkokkaajallekin, joka pystyy tekemään esivalmisteluita vaikka vain pienä rupeamia kerrallaan,  ja itse ruoanvalmistus ei saa viedä puolta tuntia kauempaa tarjoilupäivänä. 

Soijasuikaleet kannattaa keittää ja laittaa marinadiin jo edellisenä päivänä, emmerin voi keittää kasvisliemessä valmiiksi ennalta, tomaattikastikkeen voi tehdä samoin myös etukäteen: tarjoiluhetkellä paistat soijasuikaleet ja kokoat aterian ennalta valmistelluista osasista. Olkaa hyvät:  resepti kasvisruokien kuitu- ja proteiinipitoisimmasta päästä!

Emmer- soijasuikalepata "Ei jää nälkä" (4 annosta)

Emmer-viljariisi:
2 dl kypsentämätöntä Emmer-viljariisiä
4 dl vettä
1 lisäaineeton kasvisliemikuutio
Keitä viljariisi kasvisliemessä kypsäksi, kunnes kaikki neste on imeytynyt jyviin.

Tomaattikastike:
1 rkl oliiviöljyä
1 hienonnettu sipuli
1 porkkana ohuina suikaleina
500 g tomaattimurskaa
Kuullota sipulit ja porkkanat oliviiöljyssä pehmeiksi.Lisää tomaattimurska, ja keitä seosta kokoon n 10 min, jotta tomaattimurskasta haihtuu turhaa nestettä ja maut vähän tiivistyvät.


Soijasuikaleet:
Katso soijasuikaleannoksen valmistusohje täältä. Paista pataa varten valutettuja/vähän talouspaperilla kuivattuja soijasuikaleita oliviiöljyn ja voin seoksessa pannulla, kunnes ne saavat kaunista paistopintaa.Tässä käyttötarkoituksessa soijasuikaleille kuitenkaan ei ole tarpeen lisätä pannulla enää suolaa/pippuria.


Padan viimeistelyyn:
1 pss herne-maissi-paprikaa
runsaasti tuoretta persiljasilppua

Lämmitä viljariisi ja soijasuikaleet, mikäli olet valmistellut niitä ennalta. Kokoa pata-ainekset kuumaan tomaattikastikepohjaan ja lisää pussi herne-maissi-paprikaa. Hämmennä pataa liedellä sen aikaa, että herne-maissi-paprikaseoskin kuumenee, mutta herneet eivät vielä menetä väriään. Viimeistele pata runsaalla persiljasilpulla. Terveellistä, edullista, eettistä ja maistuvaa!

Roskaa vai raaka-ainetta?

Vuoden turhakkeeksikin valittu huuhdottava vessapaperihylsy Flush & Go ei ole vielä kertaakaan päätynyt meillä vessanpönttöön. Miksi ihmeessä vessapaperihylsy pitäisi pystyä huuhtomaan vessanpöntöstä viemäriin? Kevään mittaan innostuin säästämään jokusen, sillä olin lukenut jostain, että niitä voisi käyttää materiaalna paperimassa-askarteluissa. En ollut kokeillut sellaista koskaan, ja rullista saisi siihen ehkä materiaalia hyvinkin helposti!

Rullat liukenivat todella nopeasti. Annoin paperimyttyjen turvota vähäisessä määrässä nestettä, ja puristin niistä turhat vedet pois. Kolmesta rullasta muotoilin aina kaksi munanmuotoista nyssäkkää, sillä huovutettuihin koristemuniin pääsiäiseksi rullista saisi erinomaista, ilmaista ja siten villaa paljon halvempaa täytettä.Lopuksi kietaisin puolikkaan arkin talouspaperia kunkin mytyn ympärille, jotta massa pysyisi paremmin kasassa huovutuksen ajan. 

Muutama kerros huovutusvillaa peitti vaalean paperimassamunan hienosti. Ensimmäisen kerroksen lisäsin suoraan paperimunan päälle.

...
...ja toinen kerros villaa vastakkaiseen suuntaan:

Koska teen kaikki kotona käytettävät palasaippuat itse, on kotona aina jos jonkinlaista saippuanjämää, joka sopii huovutukseen. Perusresepti huovutukseen on kuitenkin kuumaan veteen tehty mäntysaippualiuos. Kun kasteltuja villakerroksia on riittävästi peittämään kaiken paperimassan, voi saippualiuoksella aloittaa kevyen huovutuksen. Ensin villaa sivellään sormenpäillä hellästi kuin linnunpoikaa,ja vähitellen voimaa voi lisätä, kunnes munia voi lopulta pyöritellä kämmenpohjissa. Aina, jos villaan meinaa tulla paakkuja, nopea apu on kastaa paakkuuntuva kohta kuumaan veteen ja hangata paakku sileäksi. Aivan viimeiseksi valmis villapinta tiivistetään kastamalla munat vuoroin kuumaan ja kylmään veteen muutaman kerran. Yön yli pesuhuonene patterin päällä kuivuttuaan luontoa vähän kuormittavat, luontoon hajoavista raaka-aineista tehdyt koristeet näyttivät tältä:

Ukin Pohjanmaalla viljelemästä vehnästä kasvatettu ruoho ja munat pääsivät pääsiäissunnuntaiaamuna kauniiksi asetelmaksi keittiönpöydälle.

Iloista pääsiäistä kaikille!

Heinäntekoakin helpompi hernekeitto

Kirahvilan Kati haastoi minut mukaan pohtimaan helppoja ja nopeita arkiruokia helmikussa. Helmikuu menikin helposti liian nopeasti, enkä ehtinyt osallistua haasteeseen ajoissa. Asia jäi silti vaivaamaan, sillä harvoin olen ollut reseptipohdinnoissani yhtä tuskainen: Osasinko ollenkaan laittaa helppoa ja nopeaa ruokaa?

Ongelma haasteen kanssa oli siinä, että pidän ruoanlaitosta aivan liikaa. Viihdyn keittiössä, -itseisarvona ei ollenkaan ole päästä sieltä mahdollisimman nopeasti pois! Arjen kiireiden keskellä rakkaudella ja hartaudella valmistettu ruoka on rentoutumiskeino, -ja kuinka monesta raaka-aineesta saakaan niin paljon enemmän makuja esiin, kun ensin vähän kuullottaa ja sitten paljon hauduttaa! Lopputulemana ruoanlaitto tuolla tavoin ei enää olekaan nopeaa puuhaa. Esimerkiksi sipulit ja juurekset borssikeitossa saavat aivan uusia ulottuvuuksia ja upeita makeita, lempeitä sävyjä, kun ne saavat kypsyä viipyillen miedolla lämmöllä.

Syödään meilläkin nopeita ruokia, mutta nopea ruoka on usein aiemmin tehdyn hitaan ruoan toinen erä, ja ateriasta selvitään salaatinteolla ja lämmityksellä. Nämäkään reseptit eivät täytä osallistumiskriteereitä. Meillä tehdään pääsääntöisesti ruokaa kahdeksi kerraksi kerrallaan, sillä samassa ajassa syntyy usein isompikin annos. Tavallisia sekaruokaakin rikastetaan Liikennevalolautasen periaatteiden mukaisesti runsaalla määrällä kasviksia ja juureksia, ja niiden pilkkominen ottaa aina oman aikansa. Lihan ja kasvisten suhde on usein niin päin, että "kanakeitto" saattaa syntyä puolesta padallisesta tuoreita kasviksia, ja parista-kolmesta broilerin rintafileestä.

Toista päivää samaa ruokaa peräkkäin emme silti syö käytännössä koskaan, vaan toinen annos odottaa nauttijoitaan pari päivää tai pakastetaan. Ruoan ihanuus lässähtää mielestäni sillä, että samaa ruokaa syödään niin kauan, kunnes kattila on tyhjä: Mikä tahansa herkku muuttuu tympeäksi pakkopullaksi. Parin päivän tauon jälkeen toinen annos jo maistuu taas.

Pari-kolme tuntia haudutellun bolognese-kastikkeen esiinkaivaminen pakastimesta seuraavan päivän kiireiselle illalle on suorastaan ihana, veden kielelle tuova yllätys, jonka eteen nähty vaiva palkitaan moninkertaisesti, kun einespinaattilettuihin ei tarvisekaan turvautua harrastusillasta huolimatta. Ai niin, meillä oli täällä tällainenkin, -otetaanko sulamaan?

Kun sitten laitan tietoisesti helppoa ja nopeaa, lähtee mopo silloinkin käsistä. Voisiko olla helpompaa, kuin vaikkapa tortillat? Tortilloille kuitenkin marinoidaan soijasuikaleet tai kana jo edellisenä päivänä, tehdään guacamole kotona ja keitellään salsa tomaateista, chilistä ja paprikoista. Pikkukulhoja pöytään kertyy tapaksia, tortilloja tai meze-tyylistä ruokaa syötäessä useita, ja kunkin yhden pienen aterianosan laittaminen voisi olla ollutkin helppoa ja nopeaa. Mutta sitten keuli se mopo...

Sosekeitot ja jotkut pastakastikkeet. Siihen tulokseen tulin, - ne minä osaan tältä kysytyltä sektorilta. Todistusaineistoksi jaan käyttöönne allaolevan edullisen ja maukkaan hernekeittoreseptin. Lisäksi osaan antaa käytännön vinkkejä siitä, miten arkiruoasta selviää helposti:

• tee kerralla isompia annoksia. Se on  myös energiataloudellista.
• hyödynnä tähteitä, ne ovat usein jo valmis osa seuraavaa ruokaa. Salaatti saa ruokaisuutta tähteeksi jääneistä kananpaloista, perunamuusi parantaa kasvispihvien rakennetta, kylmäsavulohen tähteistä tekee purjosuikaleiden kanssa jo piirakan...
• esikäsittele kasviksia tämän tai seuraavan päivän ruokaan jo kauppakassia purkaessasi. Jos tiedät iltapäivällä tarvitsevasi porkkanasuiikaleita, miksi et kuorisi porkkanoita jo niitä kauppakassista purkaessasi? 
• tee esivalmisteluja silloin, kun sinulla vielä ei ole nälkä. Jauheliha- tai siskonmakkarakeiton kasvikset voi freesata parvekkeelle odottamaan iltapäivää jo edellisenä päivänä tai tunteja aiemmin, perunat kuoria ja pilkkoa jääkaappiin vesiastiaan, ja kun nälkä yllättää, valmistuu keitto perunoiden kypsymisajassa. Nälkäisenä tulee tempaistua jääkaapista "mitä vaan".
• Tee "samalla kun"-menetelmällä kaikkea mahdollista. Samalla kun uunissa paistuu tämän päivän ruoka, voit esikäsitellä kasviksia seuraavan päivän ruokaan. Samalla kun kuorit perunat tämän päivän muusiin, voit kuoria kylmään veteen jääkaappiin muutaman perunan myös huomisen keittoon.
• Jaa ruokaan liittyviä askareita ystäväperheen kanssa. Minulla on ollut onni löytää ystävä, jonka kanssa jouluruoan valmisteluja on voinut jakaa. Me saimme kotitekoista saaristolaisleipää, he saivat meiltä laatikoita. 
• Muista, että einesten käyttö ei ole synti eikä ruoasta tarvitse stressata. Voit kuitenkin valita eineksistäkin ne, joissa ei ole käytetty turhia lisäaineita ja jotka ravintoarvoltaan ovat järkeviä. Tärkeämpää on pysyä voimissaan ja jaksaa arki kuin uuvuttaa itsensä kotitöillä.

Heinäntekoakin helpompi hernekeitto
(3 annosta)

1 rkl rypsiöljyä
1 pieni sipuli tai puolikas suuresta hienonnettuna
2 pss kotimaisia pakasteherneitä
0,5 l vettä
1 lisäaineeton kasvisliemikuutio
1 dl kermaa
yrttimausteita, esim. kuivattua basilikaa ja meiramia
mustapippuria myllystä
optiona koristeeksi pinnalle esimerkiksi persiljasilppua ja paistettua pekonia

Kuullota sipuli öljyssä paksupohjaisessa kattilassa. Lisää kattilaan vesi, pakasteherneet ja kasvisliemikuutio. Keitä miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Soseuta keitoksi sauvasekoittimella, lisää yrttimausteet, mustapippuri ja kerma. Anna sauvasekoittimen käydä vielä sen aikaa, että kerma sekoittuu keittoon. Tarkista suolan määrä ja maku muutenkin. Tarjoile persiljasilpun (ja halutessasi paistetun pekonin) kera.

Siivousta ja sisustuslöytöjä

Viikko sitten meitä suosi uskomaton onni.  Taloyhtiön epäviralliseen kierrätysnurkkaukseen oli jätetty kirjahylly, joka sopi erinomaisesti pojan huoneeseen. Se tuli todella tarpeeseen; kirjat ovat olleet aivan liian hankalia kaivaa esille laatikoista sängyn alta. Hyllyn materiaali on jotain edullista kalustelevyä, jota en itse olisi mennyt ostamaan, mutta menköön, siisti hylly ja hinta-laatusuhde toimii!

Pikkumiehen huoneeseen hylly sopii oikein hyvin, sillä muutkin kalusteet, -työpöytä, leikkikeittiö ja sänky-,  ovat olleet valkoisia.  

Huomenna meillä juhlitaan 7-vuotispäiviä. Sankari on siivonnut huoneensa ja kerännyt junaradan pois olohuoneen lattialta. Vieraat voivat tulla!

Joulu meni, matto jäi

Sain kuin sainkin jouluksi valmiiksi ontelokuteesta virkatun maton kuusen alle. Ohje oli Kauhavan Kangasaitan ohje kuten kierrätysmateriaalista tehty Lilli-ontelokudekin, ja löytyy kiinnostuneille täältä.

 

Mies ilahdutti enemmän kuin arvasikaan kommentoimalla mattoa liian hienoksi pidettäväksi vain kaksi viikkoa vuodesta esillä.

Siitä se ajatus sitten lähti....joulukuusi lähti viikonloppuna, mutta matto jäi. Se sai uuden paikan olohuoneessa TV:n edessä. Lattiat meillä ovatkin muuten paljaat siksi, että Brio-junarataa olisi helpompi leikeissä levittää ja imurointi junaradasta huolimatta onnistuisi silloin tällöin.

Täyttäessäni vuosia jo kauan sitten sain tädiltäni syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Pentikin liikkeeseen. Ostin lahjakortilla kaunista patjaraitakangasta, josta ompelin kaksi sohvalla näkyvää tyynynpäällistä välipäivinä.

Jouluna luvan kanssa levitelty punainen tuntui piristävän kaamoksen harmaata vetämättömyyttä. Talviunien sijaan päädyin välipäivinä myös pitkästä aikaa kirpputorille. Punaisen värinsä takia sekin varmaan osui silmiini: Siellä se oli, minun työkalupakkini!

Turhaa tavaraa vältellessäni en ole innostunut mistään löydöstä pitkään aikaan näin paljon.  Pakissa oli 25 euron hintalappu, mutta joulun poistomyynneissä kaikista tietyn ryhmän tavaroista sai -30% alennuksen. Koska pakin saranat olivat osittain epäkunnossa, tingin hinnan vielä puoleen, ja kirpputorin alennuskortin näyttämisen jälkeen ostos maksoi vähän yli 10 euroa. Mies vakuutti osaavansa korjata saranoiden liitokset pop-niiteillä jos vain jostain saisimme työkalun hänen käyttöönsä, ja ihana työkaveri lainasi pihtejä. Pakki on nyt parempi kuin uusi.

Pakki avautuu useaan kerrokseen. Pienet nippelilaatikot voi täyttää ruuveilla, nauloilla ja puutapeilla, napeilla, nauhoilla tai lankarullilla. Tämä on niin hieno, etten osaa edes päättää, mihin sitä käyttäisin. Jospa nyt vain ihailisin alkuun muutaman viikon! Rikkoutuneen,  - ja siksi myös kirpputorille varmaan päätyneen-, tavaran korjaamisesta tuli myös hyvä mieli. Yksi tavara kaatopaikalla tai metalliromussa vähemmän. Kurkatkaapa vielä ylempää kuvaa pakista. Pakin päällä on Huuto.net -hankinta kesältä, en ole varmaan sitäkään muistanut esitellä? Meillä junanlähettäjän lampuksi kutsuttu akkuvalaisin generoi myös yhden joululahjoistani, sillä mies oli hankkinut lyijy-, geeli-. ja AGM-akuille sopivan älylaturin. Lamppu hankittiin siksi, että se oli niin tolkuttoman hieno ja edullinen löytö, mutta nyt pieni sähkökatkokaan ei pelästytä: 6 V:n akut saa ladattua uudelleen, mikäli lamppua käytetään.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Punaista, valkoista ja maitokahvia

Joulu hiipii huoneisiin salaa. Pienieleisesti, vähän kerrallaan, tekemättä numeroa itsestään joulu ottaa paikkansa ja hivuttautuu tilaan toisensa jälkeen.

 

Roskiksesta pelastettu, poisheitettäväksi aivan liian tyyris House Doctorin kynttilälyhty sai valosarjan sisäänsä. Edellinen omistaja oli luopunut siitä todennäköisesti toisesta päästään hitsauksesta irronneen kädensijan vuoksi. Minä en sitä roikottele, minua ei kahvan vaurio haittaa, ja kaunis lasikupukin oli aivan ehjä. Saahan lyhdyn ehkä hitsaamalla vielä priimakuntoonkin!

Makuuhuoneeseen tunnelmaa tuovat punavalkoiset joululakanat.  Niitä käytetään vain joulukuussa, ja pesun jälkeen ne päätyvät illalla takaisin sänkyyn.

Syksyllä löysin Anttilan alennusmyynneistä sopivan maton eteiseen. Raaskin avata sen muoveistaan viikonloppuna. Sävyt olivat aivan samat kuin lakanoissa, matto tuntui heti kotoisalle ja kuuluvan paikalleen. Kuvasin sen ovenkarmilla, eteinen on liian pimeä paikka onnistuneiden valokuvien ottamiseen.Meidän joulumme on punainen, valkoinen ja maitokahvinruskea.  Minkä värinen on sinun joulusi?

Pieni ilonaihe on pitänyt kuvata jo pitkään. Meillä ei ollut ensimmäiseen kymmeneen vuoteen nitojaa ollenkaan. En halunnut värillisiä, heppoisia muovihärpäkkeitä vaan kestävän, siten ekologisen, metallisen ja jykevän. Koska kiinnyn esineisiin, joilla on paitsi pitkä käyttöikä ja joihin liittyy tarina, oli tämän  nitojan tie meille todellakin sen tarinan syntymiseksi sopivan mutkainen:  Etsin sopivaa useita kuukausia. Kun viimein löysin haluamani eikä sellaisia kaupoista löytynyt, ostin tämän edelliselle käyttäjälle mustan samanlaisen tilalle, ja valkoinen ihanuus päätyi meille vaihtokaupan kautta.

Soijarouhetta sekasyöjille

Meidän perheemme syö sekaravintoa, eikä meillä ole kenelläkään ruoka-aineallergioita.  Olemme silti syöneet varmaan keskimääräistä sekasyöjäperhettä enemmän kasvisruokia jo pelkästään siksi, että joskus  80-90 lukujen taitteessa elin kuusi vuotta pelkällä kasvisravinnolla; minulla on historiani. Tuolloin sekä rahatilanne ettö raaka-aineiden tarjonta olivat molemmat onnettomia. En syönyt kasvisruokaa omasta tahdostani, vaan silloisen avopuolisoni vakaumuksen vuoksi. Hän halusi ruokapöytään liian usein mehukeittoa, mannapuuroa, perunamuusia  ja kaupan karjalanpiirakoita.  Tuoreiden kasvisten käyttö oli aivan liian niukkaa. Avoliiton päätyttyä en vuosiin syönyt karjalanpiirakoita ollenkaan.

Kasvispainotteisessa ruokailussa lihan korvaa varmaan jokainen ruoanlaittaja omalla tavallaan. Helpoimpia kasviproteiinien lähteitä ovat palkokasvit ja viljat. Nuorena aikuisena en törmännyt koskaan esimerkiksi soijarouheeseen tai –suikaleisiin, vaan olen tietoisesti pyrkinyt opettelemaan niiden käyttöä vasta kypsemmällä iällä sekaruokavuosinani.

Tuoreessa muistissa ovat edelleen ensikokemukseni, jotka olivat pelottaa minut pois jättämään moisen mauttoman kuivamuonan koirille. Siksi lisään blogiini vinkit siitä, miten omasta mielestäni sekasyöjänkin suussa soijarouheesta tehdään maistuva vaihtoehto jauhelihalle ja miten soijasuikaleisiin saa makua niin, että sama ruoka kelpaa koko perheelle. Yleisesti ottaen en todellakaan tahdo rajoittua ajattelemaan kasvisruoan olevan vain korvikkeita liharuoille, mutta joihinkin ruokalajeihin, esim. bolognesekastikkeeseen, makaronilaatikkoon ja kaalilaatikkoon on mukava osata valmistaa kasvispainotteista ruokavaliota tavoiteltaessa jauhelihalle kelvollinen korvikekin.

Miksi jauheihalle pitää ylipäätään tehdä korvike eikä sitten voi käyttää oikeaa jauhelihaa? Toki voi. Meilläkin syödään luomujauhelihaa ihan jatkuvasti. Se kuitenkin välillä korvataan soijarouheella. Kasvispainotteisen ruokavalion etuja voit vielä omalla kohdallasi pohtia täällä. Lue lisää hyötyjä vielä kuiduista. Kasvikset ovat usein myös edullisempi ja lihaa ekologisempi vaihtoehto (kurkkaa vinkkiosuus täältä). Soijalla taas on pitkä lista positiivisia, terveyttä edistäviä vaikutuksia, niistä pitää kuitenkin kirjoittaa joku toinen kerta ihan  erikseen!

Huomuhättilään huijausjauheliha
 (saadaan valmiina n. 450 g)

0,5 dl rypsiöljyä

3 dl = n. 100 g tummaa soijarouhetta
1  sipuli hienonnettuna
n. 150 g porkkanaa hienona raasteena (2 porkkanaa)
n. 150 g palsternakkaa hienona raasteena (1 palsternakka)
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
0,25 tl valkopippuria
1 dl hienonnettua, tuoretta persiljaa
2 rkl hienonnettua, tuoretta lipstikkaa
1 rkl soijakastiketta

Kuumenna öljy laidallisessa paistinpannussa kuumaksi, niin että sen pinta vähän väreilee. Lisää soijarouhe pannulle, ja paahda sitä koko ajan sekoitellen kuumalla lämmöllä noin 3-5 minuuttia. Huom! Vahdi ja sekoita seosta pohjiaan myöten todellakin kaiken aikaa, sillä siitä ei saa tulla mustaa, hiiltynyttä, käyttökelvotonta murua. Muista myös aina kuuman öljyn kanssa touhuttaessa, että mahdollisten rasvapalojen varrelta astian kansi on nopeasti saatavilla palon tukahduttamiseen. Käytä puulastaa, mikäli mahdollista, sillä soijarouheen ja öljyn seoksesta tulee todella kuumaa, ja puulastan olen käytännössä todennut kestävän kovaa kuumuutta muovista paistolastaa paremmin.   

3-5 minuutin kuluttua laske lämpöä keskilämmölle, ja lisää pannulle hienonnettu sipuli ja juuresraasteet. Mausta seos suolalla sekä musta- ja valkopippurilla. Jatka sekoittelua n. 10 minuuttia, kunnes sipuli pehmenee ja soijarouhe on saanut juuresraasteiden nesteistä kosteutta sen verran, että ei ole kuivaa, vaan rakenne alkaa tuntua pehmeältä. Huomaa, että tällä tavalla valmistettuna soijarouheesta ei tule puuromaista vaan se rakenteeltaan muistuttaa enemmän pehmeää, kuin irtonaista multaa. Siihen ei missään vaiheessa lisätä sellaista nestettä, jossa rouhe uisi, eli ei siis savivelliäkään!

Kun sipuli ja juuresraasteet ovat pehmenneet,  lisää pannulle vielä lusikallinen soijakastiketta. Nosta lämpö uudelleen kuumaksi, ja ”loppuruskista” massaa vielä pannulla muutaman minuutin ajan sitä koko ajan sekoitellen. Viimeinen paahto soijakastikkeen kanssa antaa juuresraasteille upean maun. Ota seos levyltä, ja lisää silputtu persilja ja lipstikka. Massan voi jäähdyttää ja pakastaa kahdessa erässä tulevia käyttötarpeita varten. Resepteissä, joita bloggaan tulevaisuudessa hyödyntäen tätä jauhelihan tilalle sopivaa seosta , pyrin käyttämään kerralla puolikkaan  eli 225 gramman annoksen.

Huomuhättilään huijausjauheliha

Hemmottelua hyvällä omallatunnolla

Saippuahulluus sai minusta yliotteen jo vuosia sitten matkustellessamme ystäväni kanssa Provencessa Etelä-Ranskassa.  Mitä ihanimman tuoksuiset oliiviöljysaippuat koristivat kauniisti esillepantuina pikkumyymälöiden hyllyjä kaikkialla. Matkoilta kotiin kuljetettamani saippuanpalat palauttivat arjen harmaudessa mieleen nuo ihanat matkat. Laventelin, appelsiinin tai mantelin tuoksu tiiviiseen, kermaiseen vaahtoon yhdistettynä hemmotteli hetken kaikkia aisteja, nosti hetkeksi mielen tavanomaisen yläpuolelle.

Helsingissä oli mahdollista päästä tänä kesänä ranskalaisen torin tunnelmiin.

Mieli  hurmaantuneena tunnelmasta, tuoksuista ja kesän lämmöstä olen tarttunut taas saippuantekoon tallentaakseeni värit ja tuoksut muistoiksi talven varalle.

Ajatus siitä, että voisin itse tehdä saippuaa kotona jäi itämään käytyäni SoapFactoryn saippuapajalla alkuvuonna 2008  moikkaamassa Elina Salosta.  Mitä ihanimpia saippuoita, herkullisia väriyhdistelmiä, raikkaita tuoksuja ja tekijä tekemisestä innoissaan! Kuitenkin, ihan tavallisen oloinenhan se Elina oli…ehkä siis minäkin osaisin? 

Saara Kuhan kirjasta Käsin tehtyä saippuaa opettelin tekemisen käytännössä. Se on loistava, havainnollinen opaskirja, jonka kanssa vasta-alkajakin uskaltaa kokeilla saippuamassan valmistusta kotioloissa. Kunhan raaka-aineita, - tai ainakin lipeän-, on valmis tilailemaan netistä,  ja  syövyttävän lipeän käsittelyssä noudattaa  annettuja ohjeita varotoimenpiteistä, voi kuka tahansa alkaa tehdä omaa saippuaa.

Suosikkejani ovat  meren ja veden tuoksut, yrttiset tuoksut ja erilaiset hedelmät.

 

Tehdessäsi saippuan itse voit valita raaka-aineet tarkkaan: Ehkä haluat, että saippuasi täyttää luontaiskosmetiikan kriteerit, ja siinä ei ole käytetty säilöntäaineita tai synteettisiä värejä ja tuoksuja? Ehkä haluat tehdä saippuasi luomusertifioiduista raaka-aineista? Ehkä taas edullisin mahdollinen hinta on tärkeä valintakriteeri, ja haluat selvitä joululahjaruljanssista ilman konkurssia ?  Minä hamstrasin aiemmin kauniita, tuoksuvia saippuapaloja kuudenkin euron kappalehintaan, ja olen itse tehden säästänyt pitkän pennin. Toki palasaippuaa saa kaupasta halvemmalla, mutta verrattuna kaupan luksusmerkkeihin saat tehtyä saippuan kotona edullisemmin itse. Käsin tehty saippua on yleensä rasvaisempaa kuin teollisesti tuotettu, ja hellii siksi käsiä. Ahkerallakaan pesemisellä kädet eivät kuiva yhtä kuiviksi kuin kaupan saippualla. Olisipa meillä ollut jo vaippapeppuaikaan ymmärrystä saippuanteosta!

 

 

Herkkäihoisille valitsen mahdollisimman luonnollisia saippuoita ilman hajusteita ja väriaineita. Eteeristen öljyjen aitous viehättää minua tuoksuista eniten, mutta toisaalta pieni määrä synteettistä tuoksua eteerisen öljyn tuoksua tukemassa auttaa kiinnittämäään tuoksun saippuaan pitemmäksi aikaa. Olen  tehnyt sekä saippuaa, joka on saanut värinsä pelkästään kasvikunnan tuotteista,  että synteettisin värein värjättyä saippuaa, koska värjätty saippua tuo piristystä sisustukseen. Kaikilla tekniikoilla on omat hyvät puolensa.  

Kotitekoisen saippuan ympäristövaikutuksia pohdin aikaisemmin aina sekavin tuntein: Millainen hiilijalanjälki syntyy muualta lennätetyistä kaakao- tai karitevoista? Tekeekö suuri tuotantolaitos saippuat miljoona kertaa energiatehokkaammin kuin minä kotikeittiössä? Onko minulla ”lupa” olla niin itsekäs, että saan nautiskella kotitekoisista luksussaippuoista, kun en tunne niiden aiheuttamaa kuormaa luonnolle? Kuinka vihreitä saippuoita tein?

SoapFactoryn Elinasta oli tehty todella hyvä artikkeli Maalla-lehteen nro 4 (ilm. 26.7.2011, artikkelin toimittaja Pauliina Susi). Artikkelissa vastattiin useisiin mielessäni liikkuneisiin kysymyksiin. Elina halusi tehdä saippuansa ympäristön kannalta kestävin periaattein, ja hän kertoi päätyneensä käyttämään saippuoidensa pääraaka-aineina kotimaista rypsiöljyä sekä mahdollisuuksien mukaan muitakin lähiraaka-aaineita. Pakkausmateriaaleina hän käyttää kartonkia, paperipusseja tai biohajoavaa sellofaania. Saippuanvalmistus vie hänen mukaansa energiaa vain vähän, ja yritys käyttää pelkästään tuulisähköä. Saippuoissa ei SoapFactoryllä käytetä säilöntäaineita tai kellastumista ehkäiseviä aineita. Palmuöljy on luomua ja tulee alueilta, joissa se ei uhkaa sademetsien uhanalaisia orankeja.

"Palasaippuaan siirtyminen olisi myös aikamoinen ekoteko, kun ajattelee niitä kaikkia muovisia nestesaippuapulloja ja partavaahtopulloja, jotka päätyvät roskiin vuoden aikana.” 

Päivän teema: Käsintehdyn palasaippuan ympäristövaikutukset


Artikkelista löytyi hyviä näkökulmia:

• Saippua tulee hyötykäyttöön: kaikki tarvitsevat saippuaa
• Saippuarasvat säilytetään huoneenlämmössä ja ne sulavat kattilassa miedolla lämmöllä, tuotantoprosessissa ei tarvita paljon energiaa
• Ympäristövaikutukset voi huomioida raaka-ainevalinnoissa. Raaka-aineiden ympäristövaikutuksia arvioitaessa kokonaisuus ratkaisee, ei ole vain hyviä ja huonoja raaka-aineita. Palasaippua, jossa on synteettinen väri on ekologisempi kuin luomutuotettu nestesaippua pullossa.
  
• Pakkausmateriaalien osalta palasaippua on lyömätön valinta verrattuna nestesaippuapulloihin, ne voi pakata biohajoaviin materiaaleihin
• säilöntä- ja kellastumisenestoaineet ovat tarpeettomia

Jatkoin pohtimista vielä erityisesti omaa harrastustani ajatellen: 

• Lahjasaippua ei missään vaiheessa päädy kaatopaikalle tai hyllynperukoille epämieluisten lahjojen tavoin. Saippua päätyy aina ennemmin tai myöhemmin viemäristä alas. Jonkun viemäristä!
• Kotona kulutettu saippua ei tarvitse kääreitä eikä pakkauksia ollenkaan
• Kotitekoiseen valmiiseen saippuaan ei liity kuljetuksen päästöjä tai energiantarvetta
• Myös valmis saippua säilyy huoneenlämmössä: sen säilytyksestä ja varastoinnista ei synny energiakuormaa
• Saippuanteossa toimii erinomaisesti ”sosekeittokonsepti”: Massaan saa upotettua aivan mitä tahansa, mitä kaapeista kulloinkin löytyy. Jopa jo muuten poisheitettävät, väljähtyneet teelaadut kelpaavat nesteeksi saippuamassalle, tai kuorivia ainesosia saa aikaan siitä lahjaksi saadusta joulukahvista, josta ei tullutkaan kolme vuotta sitten juotua. Pieni pussinpohjallinen kaurahiutaleita ei ehkä riitä enää puuroon, mutta siitä saa mukavan lisän saippuamassaan!

Kullankeltainen kurpitsakeitto

Ensimmäisen kerran kurpitsakeittoa meillä kinusi  pikkumies Muumien kurpitsajuhlista kertoneen jakson katsottuaan. Eihän siinä äidin auttanut kuin opetella keittoa laittamaan!


Kurpitsan halkaisuun tarvitaan iso, tukeva veitsi.

Siemenet ja niiden ympärillä olevat hetaleet voi kaapia lusikalla pois joko puolikkaista tai melonin tapaan leikatuista kurpitsalohkoista.

Lohkojen kuoriminen on mielestäni helpompaa kuin suuren kurpitsan. Siksi itse kuorin vasta leikkaamani viipaleet kuljettamalla kokkiveistä lautaa vasten hedelmälihan ja kurpitsankuoren välissä.

 

Kuorien, siementen ja siemeniä ympäröivien roippeiden suuri paino täytyy muistaa kurpitsan käyttöä suunniteltaessa. Tästä n. 2,8 kg:n kurpitsasta jäi 1,8 kg syötävää. Keiton lisäksi samasta kurpitsasta riittää osa pikkelsiksi.

 

Kullankeltainen kurpitsakeitto (4 annosta)

50 g voita

300 g porkkanaa suurehkoina paloina (esim. yksi porkkana kuuteen osaan)
700 g kurpitsapaloja
9 dl vettä
1 lisäaineeton kasvisliemikuutio

1 dl kermaa

ripaus valkopippuria

mustapippuria myllystä
2 rkl sitruunamehua

1-2 tl hunajaa

0,5-1 tl suolaa

Päälle: löysäksi vaahdotettua kermaa, persiljaa

Sulata voi kattilassa. Kuullota porkkananpaloja siinä noin 15 minuuttia keskilämmöllä, kunnes ne saavat vähän väriä. Lisää paloiteltu kurpitsa ja kuullota kasviksia voissa vielä 10 minuuttia.

Lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Keitä noin 10 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat pehmeitä. Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella. Mausta keitto suolalla sekä ripauksella valkopippuria ja mustapippuria. Lisää kerma ja hunaja ja kuumenna keitto uudelleen. Sekoita viimeisenä joukkoon sitruunamehu. Tarkista suolan määrä.

Tarjoa löysäksi vaahdotetulla kermalla ja persiljalla koristeltuna.

Päivän vinkki: Keltaisten kasvisten betakaroteeni

Kurpitsa on hyvä kaliumin ja betakaroteenin lähde monien muiden keltaisten ja oranssien kasvisten tavoin. Beetakaroteeni kuuluu karotenoideihin, joista keltaiset, oranssit ja punaiset kasvikset saavat luonnollisen väripigmenttinsä. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste ja vahva antioksidantti, joka ehkäisee ihon vanhenemista ja suojaa ihoa auringon UV-säteilyltä. Elimistössämme beetakaroteeni muuttuu A-vitamiiniksi. A-vitamiinin saanti on välttämätöntä esimerkiksi nähdäksemme hämärässä.

Beetakaroteenia on kurpitsan lisäksi esimerkiksi porkkanassa ja bataatissa. Beetakaroteenin käyttö vahvistaa elimistön immuunisuojaa erilaisia virusintektioita vastaan.