maanantai 29. elokuuta 2011

Pikku Lauri Lainaveli


Lainapikkuveli
Juna surkeaan sumuun häviää; enää erotan takavalot.
Maailmanpyörä töröttää mäellään, samoin Pasilan kerrostalot.
Pieni saattajakin jo väsähtää: myös hän tuntee suurta ikävää.
Kun kaksin katsomme tyhjää rataa, tihku usvaksi kasvoille sataa.

En voinut poikani toivetta toteuttaa, en voinut saada toista lasta.
Rakkaus kummipoikaani pikkuiseen on siksi niin arvokasta.
Me naamat yhdessä sotkettiin, roskis pienillä vaipoilla täytettiin.
Kuusivuotias piteli pientä kättä: lainaveljensä, -epäilemättä!

4 kommenttia:

  1. Halaus täältä. Ja ihanaa, että on edes tuollainen pikkuinen lainaveli <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Kati. Me ollaan silti onnekkaita, kaikki lasta toivovat eivät saa edes sitä yhtä!

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia, kaunis runo ja herkullisia reseptejä! Tätä blogia tulee varmasti seurattua, kiitos Annika!

    VastaaPoista
  4. Kiitti Anna-Maria! Kiva kun löysit tänne!

    VastaaPoista