keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kakkuleipuri ja kukista kauneimmat

Määrätietoinen lapseni osoitti taannoin Akateemisen kirjakaupan tarjouksia tutkiessaan haluavansa Abigail Wheatleyn kirjan Baka, baka liten kaka. Ostinkin kirjan pojalta salaa, mutta säästin sen tarkoituksella odottamaan jotain äitiminullaeiolemitääntekemistä -hetkeä kaappiin. Nyt kesäloman alettua eskarista, säiden oltua todella viileitä ja tuulisia täällä meren rannalla ja minun sairastettuani pari viikkoa oli kiva kaivaa kirja kaapista yllätyksenä.


Pieni leipuri sai itse valita haluamansa reseptin, jota varten ostettiin raaka-aineet. Mielenkiintoinen sattuma oli, että hän valitsi mantelijauhoista tehdyn gluteenittoman kakkupohjan, joka oli todella erinomaisen makuinen ja pysyi hyvin kasassa. Samalla tuli romutettua minun ennakkoluulojani gluteenittoman leivonnan mauttomuudesta ja kakkujen hatarasta rakenteesta.
 
 

Kakusta tuli juuri sopivan pieni, siitä riitti meille herkutteluun kahdeksi päiväksi. En ole mikään täytekakkujen ylin ystävä, ja yritän vältellä makeaa muutenkin. Raikkaat marjat ja ulkoa luonnosta kerätyt kukat viimeistelivät kakun ulkonäön, sillä leivontaan erikoistuneiden liikkeiden väri- ja aromiaineita sisältävät valmiit sokerikuorrutteet ja pusseista vispattavat kreemit eivät vain ole aitoja makuja arvostavan ihmisen juttu. Tämä lastenkirja on huippu: siinä opetetaan tekemään täytteet ja kuorrutteetkin itse. Koristelussa vähän apua saanut leipuri näyttää melko tyytyväiseltä aikaansaannokseensa, vai mitä?

Edullista tarjouskirjaa ostaessani en ymmärtänyt, että pienen leipurin innostuttua meidän pitää hankkia vielä kirjan kakkuresepteille sopivat kakkuvuoat! Niitä käytiinkin jo kahvipapuja ostaessamme alustavasti katselemassa tänään Eiringiltä. Tämä ensimmäinen kakku leivottiin Bruno-pahvivuoissa, ja niistä mantelikakkupohjia oli todella vaikea saada irti, vaikka vuoat oli rasvattukin ennalta. Kakkukuvien myötä toivottelemme sekä Seppo- että Esko-ukille hyvää nimipäivää, molemmat kun juhlivat kesäkuussa.


Vielä yhden kukkakuvan haluaisin kanssanne jakaa: Viimeisenä työpäivänäni ennen kesä- ja äitiyslomaa sain työkavereiltani näin kauniin ja ihanan kukkakimpun, ja kimpun kuihduttua pieni suloinen koristenalle päätyi seitsenvuotiaan leikkikaivinkoneen hyttiin kuljettajaksi :) !



8 kommenttia:

  1. Heti ensimmäisenä tuon herkullisen kakun jälkeen tuli mieleen, että onko 7-vuotias jo noin pitkä, vai seisooko hän vatkatessaan jollain korokkeella?

    VastaaPoista
  2. Oi miten kaunis kakku!!!! :) Etkö sä ole tutustunut mun luont glut -ohjeisiini? Useimmat syöneet eivät ole tieneet tarjoilun olevan gluteenitonta. ;)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Kati! Täytyy tunnustaa, että kun lähipiirissä ei ole oikeasti ollut tarpeita leipoa gluteenittomia leivonnaisia, on muuten vaan -harjoittelu ja reseptiikan tutkiminen jäänyt tosi vähälle. Muutenkin leivon tosi vähän nykyään, jonkun kun pitäisi sitten syödäkin ne leivonnaiset...Kun sitten sorrun leivonnaisiin, sorrun mieluiten miehen leipomaan pullaan, sillä parempaa ei olekaan <3 !

    VastaaPoista
  4. Olen elänyt niin sumussa koko kevään, että en ole tajunnut koko perheenlisäys asiaa. Anteeksi että en ole onnitellut ja ihastellut aikaisemmin. Nyt ihastelen. On kyllä niin suuri ihanuus ja onni että teidän perheeseen tulee uusi pieni ihminen! Onnea oikein hurjan paljon!

    Ja kylläpä pikkuleipuri on tehnytkin hienon kakun!

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Ouppa <3! Me olemme saaneet "vanhoilla päivillämme" vielä yhden toteutuneen unelman monta vuotta perheenlisäystä toivottuamme.

    VastaaPoista
  6. Oman lapsen kanssa leipominen on yksi hauskimmista asioista ikinä. Ei sitä edes osaa kuvitella ennen kuin on itse kokenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja voi sitä taikinan maistelun määrää! Ainoastaan yksi asia leipomuksien puolella taitaa voittaa lapsen kanssa leipomisen: Se, että mies ja lapsi leipovat yhdessä, ja itse pääsee valmiiseen pöytään :D

      Poista