Keittiöremontti

Tämä on nopeasti tehty blogipostaus. Nopeasti tehty, sillä kaikissa kuvissa ei ole edes blogini tunnistetta. Ajattelin muutaman kuukauden blogitauon jälkeen, että huonosti tehty olisi sekin parempi kuin ei mitään. Arki on pitänyt kiireisenä ja neiti kaksi kättä varattuna. Nyt juon kupillisen teetä ja istun hetken kuviani katsellen, sillä kylvetetty tyttö simahti sänkyymme.

Esikoinen täytti tammikuun lopussa kahdeksan. Jo pari-kolme vuotta hän on toivonut huoneeseensa kerrossänkyä tai parvea, mutta ei ole ollut valmis luopumaan hänelle rakentamastani leikkikeittiöstä. Molemmat eivät huoneeseen mahdu. Aika yleensä korjaa tällaiset ongelmat, ja kun vakuutimme, että kaikki hänen rakkaat tavaransa säästetään kellarissa laatikoihin pakattuna pikkusiskolle ja hän näkee ne aikanaan vielä, hän sanoi haluavansa nyt mieluummin sen ison pojan sängyn jo keittiön tilalle. Vanha sänky on ollut jo jäämässä liian pieneksi. Otimme viimeiset kuvat muistoksi keittiöstä ennen kuin se purettiin.

Keittiö on oikeastaan tuunattu lipasto. Valmiin valkoisen puukalusteen yksi kolonen muuttui vanerilevyllä uuniksi, ja yhden vetolaatikon etuseinämä sai kylkeensä irrotettavan paneelin säätönuppeineen. Tasolle tein leikkejä varten hellan levyt, ja Ikean pikkulipastot säilöivät mahdottoman määrän pieniä leluja kätköihinsä. Hyllylle lipastojen päälle saimme kaikki kauniit tavarat esille. Ikkunaksi sijoitimme kaksi vanhoja ikkunanpokia muistuttavaa peiliä, joiden keskittäminen aikanaan tehtiin pinnasängyn mittojen mukaan, vaan ei ole epäsymmetrinen ikkunanpaikka menoa isomman lapsen sängyn kanssakaan haitannut.

Kaikki alkoi kai siitä, miten paljon inhoan muovisia krääsäleluja. Itse huovutetut leikkiruoat tuntuivat paljon sympaattisemmille kuin pilipalimuovi. Ne myös aikanaan hajoavat luontoon. Inhosin myös muovilelujen kirkkaita värejä, ja halusin ruokien näyttävän oikeammille ja aidoille. Paistettu kananmuna ja lihapullat olivat ensimmäisiä huovutustöitä, -spiraaleiksi virkatut fusillit samalla lautasella tekivät niistä jo aterian.

Astiat olivat löytöjä sieltä täältä. Valtaosa näistä minikokoisista aarteista oli sellaisia, että niitä saivat aikuiset lainata oikeaankin keittiöön. 

Seuraavan kerran blogin kimppuun päästessäni laitan vielä muutamia kuvamuistoja keittiön tavaroista, mutta nyt neiti heräsi ja äitiä kutsutaan kovalla komentoäänellä!

Lisää lahjoja

Juhlakausi jatkuu...moni ekaluokkalaisen luokkatovereista juhlii syntymäpäiviään loppuvuodesta. Tytöille syntyi kaulakoruja kukkalukoilla, kaikki eivät olleet vielä omaansa saaneet. Yritän tehdä koruista aina vähän erilaisia keskenään, jotta lapset saisivat uniikin lahjan ja tunnistaisivat oman korunsa.

Kortitkin olivat tällä kertaa itse tehtyjä, kun kotoa tuntui löytyvän vaikka mitä tarpeiksi.

Merinomyssyjä

Yhtäkkiä neiti oli nelikuinen. Aika oli kiitänyt vauhdilla. Olin oppinut tekemään yksikätisenä lähes kaikkea muuta paitsi neulomaan, siihen tarvittiin sentään molemmat eturaajat, -mutta kun olivat käytössä niin harvoin yhtä aikaa, olin oppinut myös entistä paremmaksi ennakoijaksi ja aloitin asiat aikaisin. Bloggaamista tärkeämpää tuntui sillä seuraavalla pienellä kaksikätisjaksolla olla aina kulloinkin seuraavan työn alullelaitto.

Tässä kuitenkin aikajanalla takaperoisesti pari kuvaa myssyistä, jotka ovat valmistuneet viimeisinä ja jotka tein pojan kavereille syntymäpäivälahjoiksi. Toivottavasti neidit ilahtuvat! Satiininauhan alapuolella on vielä napilla säädettävä kuminauha, jotta myssystä saisi sopivan monenkokoiseen päähän. Satiininauhan lisäksi somistin myssyt virkatuilla ruusuilla. Mallit myssyihin ovat omiani. Jos joku oikein kovasti toivoo, voin yrittää kirjoittaa ohjetta puhtaaksi.

Kakkapyllyt ja käsienpesu

Esikoisen vauva-aikana käteni kuivuivat lähes haavoille pestessäni pientä pyllyä useaan kertaan päivässä. Silloin käytin käsienpesuun vauvanhoitosarjan nestesaippuaa. Pienen neidin odotusaikana ajattelin tällä kertaa valmistautua tiheisiin pesuihin ja täyttää saippuavarastot ennalta. Esikoisen kummitäti on joskus sanonut, että alettuaan käyttää minun tekemääni saippuaa hän ei ole tarvinnut käsirasvaa enää ollenkaan! Saippuani ovat hyvin hellävaraisia ja hoitavia. Kaksi kuukautta niillä pientä kakkapyllyä pestyäni en ole minäkään käsirasvapurkkia kaivannut. Toimii!

Halusin onnistua myös imetyksessä ensmmäistä kertaa paremmin. Imetysteet ja rintaöljyt pakattiin mukaan sairaalakassiin, mutta niin pakattiin myös omatekoinen fenkolia sisältävä saippua. Salaisista ainesosista en voi kertoa kaikkea, mutta saippuasta tuli omasta mielestäni upea, kuin salmiakkilakritsia tuoksultaan! Tätä teen varmasti lisää! Kokeilin myös pinnan kuvioimista kuviolevyllä. Tässä kuva leikkaamattomasta harkosta:

Myös paloina saippua oli kaunista:

Kun sitten saimme suloisen tyttölapsen, täytyi minun häntä varten saada tehdä hennon vaaleanpunaiset, mietoakin miedommat mantelimaitoa ja ruusuvettä sisältävät herkkähipiäisten prinsessojen peseytymiseen soveltuvat saippuat kypsymään. Uniikkeja käsintehdyt saippuat ovat aina, nämä kuitenkin vielä käsinkaiverrettuja.

 

Kooste tämän kesän saippuakokeiluista päätyi myös pakettiin ystävälleni, joka halusi kokeilla itse tehtyä saippuaa. Pakettiin päätyi kattava setti erilaisia saippuoita:

Mahdollisimman luonnonmukainen, miedosti eteerisellä appelsiiniöljyllä hajustettu saippua vasemmalla alakulmassa. Värjäämiseen käytetty oliiviöljyyn uutettua paprikajauhetta ja porkkanaa. Massa sisältää kotipelloillamme kasvanutta vehnää, jonka olen rouhinut kokonaisista jyvistä.

Oikean alakulman vihreä saippua, jonka olen värjännyt synteettisin saippuavärein ja koristellut mintunoksista soseutetulla yrttisilpulla. Saippuassa on vain pari pisaraa eteeristä piparminttuöljyä tuoksuna.

Jo ylhäällä isoissa kuvissa näkynyt salmiakkilakritsi, jonka värit ovat synteettiset mutta tuoksut luonnon lakritsiuutteesta, fenkolista ja eteerisestä fenkoliöljystä.

Oikean yläkulman palashampoo, joka on ensimmäinen kokeilu laatuaan. Mies on meillä käyttänyt palashampoota jo pitkään, ja halusin testata, onnistuisinko sellaisen tekemisessä itse. Shampoon nesteenä on nokkoskeite, sillä nokkosen piin ja kalkin pitäisi vahvistaa hiuksia ja hoitaa hiuspohjan ongelmia samoin kuin massaan lisätyn teepuuöljyn. Eteerisen rosmariiniöljyn pitäisi elvyttää päänahkaa ja tehostaa hiusten kasvua. Palashampoota on tarkoitus hieroa suoraan kosteisiin hiuksiin, jotka vaahdotetaan, ja annettua shampoon hetken vaikuttaa  huuhdellaan sitten lämpimällä vedellä puhtaiksi.

Kun lähdin omaa palashampootani suunnittelemaan, halusin tehdä siitä 

-mahdollisimman luonnonmukaisen 

-hiuksiin kiiltoa tuovan ja päänahkaa kuivattamattoman

-koko perheelle sopivan

-ulkonäöltään rustiikkisen ja käsin tehdyn näköisen

-runsaasti vaahtoavan ja tiivisvaahtoisen, kermamaisen

-hellävaraisen, jotta se sopisi vaikka päivittäiseen pesuun

-yrttisen tuoksuisen, jotta se tuoksun puolesta ei olisi miesten eikä naisten shampoo

-kevyen tuoksuisen, jotta tuoksu hiuksista ei pelmahtelisi pitkin päivää häiritsemään omaa nenää

Omissa koepesuissamme hiukset ovat tulleet puhtaiksi ja ilmaviksi eikä niihin ole jäänyt raskasta tahmaisuuden tuntua kuten ensimmäisellä kerralla kaupasta ostetun palashampoon kanssa minulle koin jäävän. En ole käyttänyt myöskään mitään hapanhuuhteluita, joita googlettamalla löytää joillekin palashampoon käyttäjille suositetavan. Matkoilla palashampoo on aivan verraton, sillä nesteiden pakkaaminen lentokoneeseen on aina oma lukunsa. Palashampoon osalta täytyy vaan muistaa huolehtia samoin kuin muiden käsintehtyjen saippuoiden kohdalla aina, että pala pääsee kuivahtamaan käyttökertojen välillä. Näin se ei kulu suotta.

Nyt jään innolla odottamaan käyttökokemuksia koekaniineilta, jotta palautteen perusteella saadaan aikaan vaikka jotain lähipiirin lahjapaketteihin sopivaa jatkossa!

Kesämuistoja kellariin

Sadepäivänä, pienen neidin nukkuessa liinassa, ehdin laittaa näytille muutaman kivan kesäkuvan. Purkillinen mukavia muistoja on taas täynnä talvea varten.

Pohjanmaalla pidettiin pihakirppistä ties kuinka monetta kesää. Mekin veimme sinne myyntiin valkoiset Iskun yöpöytämme, jotta vauvan kehdolle saatiin raivattua tilaa makuuhuoneeseen. Onneksi yöpöytiin ei kukaan ollut meillä 15 vuodessa kiintynyt, sillä neiti ei ole kehtoa juurikaan käyttänyt. Vielä. Hän haluaa nukkua kyljessä kiinni ja ruokaillakin sen verran usein yöllä, että sängyn jakaminen helpottaa minunkin nukahtamastani nopeasti uudelleen. Isoveli teki tärkeän työtehtävän purkaessaan kanssani yöpöytiä kuljetuskuntoon. 

Ylistarosta löytyvä Wanhan Markin puoti ja eläinten vanhainkoti on todella mukava retkikohde lasten kanssa.

Pojan pituuskasvun huomaa valokuvista aina niin paljon paremmin! Kuva-arkistostamme löytyy kuvia saman ponin seurassa juuri ja juuri säkäkorkeuteen ylettyvästä taputtelijasta.

Pojan kesälomamuistoista mukavimpia oli ruohonleikkuu päältäajettavalla ruohonleikkurilla yhdessä ukin kanssa. Omat kuulosuojaimet olivat tehneet kotoa 400 kilometrin matkan juuri miesten töitä varten.

  

Raskaus oli tänä kesänä rajoittamassa  monenlaista reissausta. Mahani kanssa kuorsasin, ja hotelliyö yhteisessä huoneessa ei välttämättä ollut miehelleni helppo. Poikkesimme kuitenkin parin yön reissulla Vaasassa, Suomen aurinkoisimmassa kaupungissa. Pojalle oltiin jo aikaisin keväällä luvattu palkintomatka Tropiclandiaan, mikäli hän oppisi uimaan. Ja oppihan tuo, uimakerhossa kirjattiin jo 25 metrin matkan sujuvan.

Vaasasta jäivät mieleen monet pikkuliikkeet ja todella vaikutuksen tehnyt ravintola Fondis.

Suurin syy ihastumiseemme hyvän ruoan lisäksi oli, että lasten listaa ei ollut erikseen ollenkaan, vaan pienet lapset söivät ilmaiseksi ja koululaiset puoleen hintaan aikuisten listan aterioita. Väsyneet kanakorit ranskalaisilla, spagetti ja lihapullat sekä nakit ja muusi-annokset vaviskaa! Jossain osataan palvella hyvää ruokaa arvostavia lapsiakin. Palvelu oli sujuvaa molemmilla kotimaisilla ja paikka kävelyetäisyydellä hotellista, mitä muuta voisi enää toivoa! Kaupungin kaksikielisyyttä hyödynnettiin toki muutenkin, sillä kirjakaupoissa tuntui olevan ruotsinkielisiä lastenkirjoja jopa enemmän kuin Helsingissä.

Notre Damen kellonsoittaja -elokuva on katsottu meillä moneen kertaan. Lasten toiveet ovat ihania: Pojalla on ollut yksi pitkäaikainen haave, -päästä joskus kiipeämään korkealle kirkontorniin kelloja katsomaan.  

Ihanampaa vielä on, jos nämä toiveet joskus toteutuvat. Aivan ainutlaatuinen mahdollisuus toteuttaa tuo toive järjestyi tänä kesänä. Suomen kolmanneksi suurin kirkko Ylistarossa oli meidän Notre Damemme. 

 

Kiitämme kovasti toiveen toteuttajia!

Kolme kiloa kultaa: Malttamaton pieni prinsessa

Blogitaukoni suurin syy ei voisi olla ihanampi. Rinnallani tuhisee puoliunessa  reilut kaksi viikkoa etuajassa maailmaan kiiruhtanut tyttölapsi. Sairaalan pihassa parkkimittarista saatu kuitti näyttää tunnin ja viisi minuuttia aiempaa kellonaikaa kuin mitä kirjattiin tyttösemme syntymäajaksi. Kivunlievitykseen ei ollut aikaa, mutta kerkisimme sentään sairaalaan! Ensimmäiset Naistenklinikalla

otetut kuvat saavat tällä kerralla riittää. 

 

Me opettelemme uutta arkea kotona. Pieni prinsessa syö, syö ja syö,  ja ihana mieheni pitää huolen siitä, että me muutkin saamme syödäksemme. 

Kakkuleipuri ja kukista kauneimmat

Määrätietoinen lapseni osoitti taannoin Akateemisen kirjakaupan tarjouksia tutkiessaan haluavansa Abigail Wheatleyn kirjan Baka, baka liten kaka. Ostinkin kirjan pojalta salaa, mutta säästin sen tarkoituksella odottamaan jotain äitiminullaeiolemitääntekemistä -hetkeä kaappiin. Nyt kesäloman alettua eskarista, säiden oltua todella viileitä ja tuulisia täällä meren rannalla ja minun sairastettuani pari viikkoa oli kiva kaivaa kirja kaapista yllätyksenä.

Pieni leipuri sai itse valita haluamansa reseptin, jota varten ostettiin raaka-aineet. Mielenkiintoinen sattuma oli, että hän valitsi mantelijauhoista tehdyn gluteenittoman kakkupohjan, joka oli todella erinomaisen makuinen ja pysyi hyvin kasassa. Samalla tuli romutettua minun ennakkoluulojani gluteenittoman leivonnan mauttomuudesta ja kakkujen hatarasta rakenteesta.

 

 

Kakusta tuli juuri sopivan pieni, siitä riitti meille herkutteluun kahdeksi päiväksi. En ole mikään täytekakkujen ylin ystävä, ja yritän vältellä makeaa muutenkin. Raikkaat marjat ja ulkoa luonnosta kerätyt kukat viimeistelivät kakun ulkonäön, sillä leivontaan erikoistuneiden liikkeiden väri- ja aromiaineita sisältävät valmiit sokerikuorrutteet ja pusseista vispattavat kreemit eivät vain ole aitoja makuja arvostavan ihmisen juttu. Tämä lastenkirja on huippu: siinä opetetaan tekemään täytteet ja kuorrutteetkin itse. Koristelussa vähän apua saanut leipuri näyttää melko tyytyväiseltä aikaansaannokseensa, vai mitä?

Edullista tarjouskirjaa ostaessani en ymmärtänyt, että pienen leipurin innostuttua meidän pitää hankkia vielä kirjan kakkuresepteille sopivat kakkuvuoat! Niitä käytiinkin jo kahvipapuja ostaessamme alustavasti katselemassa tänään Eiringiltä. Tämä ensimmäinen kakku leivottiin Bruno-pahvivuoissa, ja niistä mantelikakkupohjia oli todella vaikea saada irti, vaikka vuoat oli rasvattukin ennalta. Kakkukuvien myötä toivottelemme sekä Seppo- että Esko-ukille hyvää nimipäivää, molemmat kun juhlivat kesäkuussa.

Vielä yhden kukkakuvan haluaisin kanssanne jakaa: Viimeisenä työpäivänäni ennen kesä- ja äitiyslomaa sain työkavereiltani näin kauniin ja ihanan kukkakimpun, ja kimpun kuihduttua pieni suloinen koristenalle päätyi seitsenvuotiaan leikkikaivinkoneen hyttiin kuljettajaksi :) !