Pieni poika on oppinut uuden taidon. Pyöräily sujuu nyt ilman keväällä irrotettuja apupyöriä, vaikka kovin paljon emme harjoittelemaan ehtineetkään, - kesäloman aikana emme kai kertaakaan!
Onneksi minunkin arkeeni on nyt kuulunut kahden kuukauden ajan pari kuntoilukertaa viikossa, sillä muuten en mitenkään pysyisi perässä. Hölkkäilin aiemmin kellon kanssa itseäni haastaen: Rapakunnosta lähdettiin, mutta jospa joka lenkillä jaksaisin juosta hissutella pari minuuttia pidempään kuin viimeksi. Polkupyörän perässä ei tuo tapa enää toiminutkaan, sillä minun oli juostava niin kauan kuin lapsi polki. Motivaatiota ei kerinnyt edes miettiä, sitä oli parempi vain juosta ennenkuin hiekkatieltä kaarrettaisiin sujuvasti pöheikköön tai kunnes ehdittiin yhdessä pysähtyä toisen vastaantulevan ulkoilijan sivuutettavaksi. Parasta mahdollista itsensäpiiskaamista! Välillä pysähdyttiin puuskuttamaan.
Meillä oli selkeitä välitavoitteita.
Ensimmäinen: Poika osaa ajaa
Taitava pyöräilijä! Kätevää tuommoinen äidin lenkitys. Kaikki vaan juoksee ja minä en. Pitäisiköhän asialle tehdä jotain, kun oikeastaan tuntuu siltä että olisi ihan kiva juosta (siis se kaksi minuuttia kun jaksaisin, ainakin aluksi). Kauan olet itse juoksemista treenannut?
VastaaPoistaHienoa ja onnittelut uudesta taidosta! :) Meillä on jäänyt vähän vähiin moisen harjoittelu, kun remppa ja vauva ovat vieneet ajat. Huono äiti täällä, hei... Mutta varapyörät oli pakko irroittaa, koska ne eivät enää kestäneet neidin painoa. :D
VastaaPoistaOuppa: Minä en kyllä sitten _harrasta_ juoksemista, en! Pyrin pariin liikuntakertaan viikossa sen lauantain tavallisen pitkän ostoksiin yhdistetyn kävelyreissun lisäksi, jolloin raahataan molemmin puolin painavia kauppakasseja. Näistä liikuntakerroista vain harvat liittyvät juoksemiseen, mieluiten käyn salilla yksikseni. Juoksemisen sijaan on realistisempaa puhua hölkästä, ja sitä aloittelin heinäkuulla pienissä pätkissä juuri samoin kuin sinä, ensin muutaman minuutin, vaikkapa kuusi, sitten vähän kävelyä ja jälleen kuusi uudestaan. Seuraavalla lenkillä oli minuuttimäärä seitsemän. Nyt luulen, että voisin hölkkäillä suht hyvillä mielin kaksi kymmenen minuutin pätkää yhden lenkin aikana, mutta kelit eivät ole lenkkeilyä suosineet, ja ulkoilu on jäänyt vähiin. Inhoan juoksemista, mutta siinä on se hyvä puoli, että kun aika on rajallinen ja urheilusuoritukseen on vain 30-40 minuuttia aikaa, on se lajina yksi tehokkaimmista. Mitään tavoiteasetantaa en ole tehnyt, mutta olisi kiva jaksaa juosta vaikka Naisten Kymppi keväällä. Tulisitko seuraksi?
VastaaPoistaKati, tunnen niin tuon tuskan: huono äiti täällä päässä mietti koko kesän, että samaan aikaan pitäisi opetella uimataitoja ja pyöräilyä ja olisi niin kivaa lomalla olla ajattelematta kaikkea sitä, mitä "pitäisi" tehdä. Työn ja arjen ohessa taas aikataulut ja voimat ovat paljon rajallisemmat, siksi yritimme tuohon pyöräilyyn panostaa kauniiden kelien aikaan. Uintia opetellaan nyt sitten syksymmällä hallissa. Mutta oma riittämättömyys on sellainen krooninen ahdistuksenaihe, jos sille tielle lähtee. Eiköhän päätetä vain iloita kaikista niistä taidoista, joita lapsille on jo ehtinyt kertyä ja päätetä nauttia täysillä ihan pienistä asioista, kuten siitä, miten ihanalle lapsi tuoksuu kömpiessään lauantaiaamuna isin ja äidin väliin samaan sänkyyn.