Pojalle ommeltuja vaatteita lähikuukausilta

Tänään sain pojan uudistettuun huoneeseen valmiiksi viimeiset ompelukset. Kuvia niistä ei vielä ole olemassa, joten kurkistetaan joitain blogitauon aikana syntyneitä tekeleitä.

Nuoren neidin kanssa ompeluhetkien löytäminen on ollut yksinomaan neidin isän ansiota. Tärkeä koulunaloitus pakotti inventoimaan vaatevarastot, ja kun poika kasvaa kamalaa vauhtia, oli joitain uusia vaatteita pakko syyspuolella saada aikaiseksi. Vauva-arjessa yritin oikoa, -siis kierrellä päiväunireissuilla kauppoja ja vältellä ompelua-, mutta kaikki liikkeet tuntuivat olevan pullollaan vain huppareita. Peruscolleget olivat ilmiselvästi kiven alla. Pari paitaa sitten ompelin vaatevaraston täydennykseksi.

Dinosauruspaitaan sai mukavasti upotettua erivärisiä sinisiä tilkkuja jämäkangaslaatikosta. Paita on mieluinen, se on käytössä vähän väliä.

Toinen yhtä mieluinen paita on numeropaita. Molempiin paitoihin löytyy asuun sopivat collegehousut: harmaat ostettiin ja vaaleanihreät velourhousut olin ommellut jo aiemmin.

Trikoopipoja poika sai ainakin kolme pareiksi eri takeille, yhdestä en ole muistanut ottaa edes kuvaa. Vihreään fleece-takkiin sopivakin pitäisi varmaan vielä ommella!

Tällä ekaluokkalaisen rakastamalla lörppämallisella pipo-ohjeella osallistuin myös Royal-Tuotteen ompeluvinkki-kisaan. Olin ikionnellinen, kun sain ohjeellani raadin suosikkina palkinnoksi erittäin mieluisia trikookankaita tuleviin ompeluihin! Trikoopipon kaava ja ohjeeni ompeluun löytyvät täältä vinkkinä numero 3.

Menköön...vaan ei sittenkään!

Otettuamme muutaman kuvan muistoksi pakkasimme nämä ja kaikki loputkin keittiötavarat laatikoihin yhdessä pojan kanssa. 

Pikkiriikkinen juustohöylä löytyi aikanaan Kokkipuodista. Emalikahviastiasto on ostettu Riimikosta Vanhasta Porvoosta. Leikkiruoat ovat omaa tuotantoa.

Alakuvassa huovuttamani sipulisarja.  Hämmästelin jokaisen huovutetun ruokatavaran kohdalla niitä hypistellessäni erityisesti sitä, miten ne ovatkin kestäneet leikeissä.

Hedelmiä:

Makirulla:

Monikohan vieras on saanut meillä kahvin ja pullan, kun kioski, kauppa tai ravintola on avannut ovensa ja vieraat kaapattu mukaan leikkiin?

Siivoamistakaan ei sopinut unohtaa:

Minikokoiset rusinapaketit karsiutuivat pakatessa noin viidesosaan alkuperäisestä määrästään, mitään muuta haalimaani en raaskisikaan heittää pois. Hauska muisto oli sekin, kun tuo Ruohonjuuresta mainoslahjana saatu pikkuinen Herbamare-suolapurkki tyhjeni vähän kerrallaan. Poika söi salaa suolat sisältä, onneksi sentään ei kaikkea kerralla. Tryffeliöljypullo meni leikeissä ruokaöljystä mainiosti. Normikokoista pakettia kalliimpia maissihiutaleita piti ostaa kerran näissä äpikkupaketeissa vain siksi, että paketit tarvittiin keittiöön.

 Leivonnaisiakin oli kertynyt ainakin korillinen, 

Apuna pakkaamassa oli seuraava keittiön käyttäjä. Neiti on erityisen ihastunut punaiseen väriin, ja tässä meiltä maalta ullakolta löytynyt pikkutarjotin on päässyt makutestiin. 

Vaan mitä sitten tapahtui? Me löysimme lipastolle uuden hyvän paikan olohuoneesta. Poika  keksi, että siinähän sitä keittiötä voisi sitten käyttää jatkossa, jos häntä huvittaisikin leikkiä siinä uudessa paikassa televisiota vastapäätä kokkistudiota! Uuninluukku jätettiin purkamatta, tavarat vain pakattiin piiloon lipaston laatikoihin. Hyllyrakennelma lipaston päältä kerättiin pois, ja lipasto toimii nyt mainiona laskutasona isomman vierasjoukon kyläillessä vaikka tarjoiluille, arjen legorakennelmille tai kokkistudion kattiloille. Salaa olin onnellinen itsekin, sillä haikealta keittiöstä luopuminen olisi tuntunut myös minusta. Kokkistudion työtasoja voi käyttää nyt kuitenkin onneksi myös oikean keittiön työtasojen laajennuksena, sinne mahtuu vaikkapa tekemään salaatin.

Keittiöremontti

Tämä on nopeasti tehty blogipostaus. Nopeasti tehty, sillä kaikissa kuvissa ei ole edes blogini tunnistetta. Ajattelin muutaman kuukauden blogitauon jälkeen, että huonosti tehty olisi sekin parempi kuin ei mitään. Arki on pitänyt kiireisenä ja neiti kaksi kättä varattuna. Nyt juon kupillisen teetä ja istun hetken kuviani katsellen, sillä kylvetetty tyttö simahti sänkyymme.

Esikoinen täytti tammikuun lopussa kahdeksan. Jo pari-kolme vuotta hän on toivonut huoneeseensa kerrossänkyä tai parvea, mutta ei ole ollut valmis luopumaan hänelle rakentamastani leikkikeittiöstä. Molemmat eivät huoneeseen mahdu. Aika yleensä korjaa tällaiset ongelmat, ja kun vakuutimme, että kaikki hänen rakkaat tavaransa säästetään kellarissa laatikoihin pakattuna pikkusiskolle ja hän näkee ne aikanaan vielä, hän sanoi haluavansa nyt mieluummin sen ison pojan sängyn jo keittiön tilalle. Vanha sänky on ollut jo jäämässä liian pieneksi. Otimme viimeiset kuvat muistoksi keittiöstä ennen kuin se purettiin.

Keittiö on oikeastaan tuunattu lipasto. Valmiin valkoisen puukalusteen yksi kolonen muuttui vanerilevyllä uuniksi, ja yhden vetolaatikon etuseinämä sai kylkeensä irrotettavan paneelin säätönuppeineen. Tasolle tein leikkejä varten hellan levyt, ja Ikean pikkulipastot säilöivät mahdottoman määrän pieniä leluja kätköihinsä. Hyllylle lipastojen päälle saimme kaikki kauniit tavarat esille. Ikkunaksi sijoitimme kaksi vanhoja ikkunanpokia muistuttavaa peiliä, joiden keskittäminen aikanaan tehtiin pinnasängyn mittojen mukaan, vaan ei ole epäsymmetrinen ikkunanpaikka menoa isomman lapsen sängyn kanssakaan haitannut.

Kaikki alkoi kai siitä, miten paljon inhoan muovisia krääsäleluja. Itse huovutetut leikkiruoat tuntuivat paljon sympaattisemmille kuin pilipalimuovi. Ne myös aikanaan hajoavat luontoon. Inhosin myös muovilelujen kirkkaita värejä, ja halusin ruokien näyttävän oikeammille ja aidoille. Paistettu kananmuna ja lihapullat olivat ensimmäisiä huovutustöitä, -spiraaleiksi virkatut fusillit samalla lautasella tekivät niistä jo aterian.

Astiat olivat löytöjä sieltä täältä. Valtaosa näistä minikokoisista aarteista oli sellaisia, että niitä saivat aikuiset lainata oikeaankin keittiöön. 

Seuraavan kerran blogin kimppuun päästessäni laitan vielä muutamia kuvamuistoja keittiön tavaroista, mutta nyt neiti heräsi ja äitiä kutsutaan kovalla komentoäänellä!

Lisää lahjoja

Juhlakausi jatkuu...moni ekaluokkalaisen luokkatovereista juhlii syntymäpäiviään loppuvuodesta. Tytöille syntyi kaulakoruja kukkalukoilla, kaikki eivät olleet vielä omaansa saaneet. Yritän tehdä koruista aina vähän erilaisia keskenään, jotta lapset saisivat uniikin lahjan ja tunnistaisivat oman korunsa.

Kortitkin olivat tällä kertaa itse tehtyjä, kun kotoa tuntui löytyvän vaikka mitä tarpeiksi.

Merinomyssyjä

Yhtäkkiä neiti oli nelikuinen. Aika oli kiitänyt vauhdilla. Olin oppinut tekemään yksikätisenä lähes kaikkea muuta paitsi neulomaan, siihen tarvittiin sentään molemmat eturaajat, -mutta kun olivat käytössä niin harvoin yhtä aikaa, olin oppinut myös entistä paremmaksi ennakoijaksi ja aloitin asiat aikaisin. Bloggaamista tärkeämpää tuntui sillä seuraavalla pienellä kaksikätisjaksolla olla aina kulloinkin seuraavan työn alullelaitto.

Tässä kuitenkin aikajanalla takaperoisesti pari kuvaa myssyistä, jotka ovat valmistuneet viimeisinä ja jotka tein pojan kavereille syntymäpäivälahjoiksi. Toivottavasti neidit ilahtuvat! Satiininauhan alapuolella on vielä napilla säädettävä kuminauha, jotta myssystä saisi sopivan monenkokoiseen päähän. Satiininauhan lisäksi somistin myssyt virkatuilla ruusuilla. Mallit myssyihin ovat omiani. Jos joku oikein kovasti toivoo, voin yrittää kirjoittaa ohjetta puhtaaksi.

Kakkapyllyt ja käsienpesu

Esikoisen vauva-aikana käteni kuivuivat lähes haavoille pestessäni pientä pyllyä useaan kertaan päivässä. Silloin käytin käsienpesuun vauvanhoitosarjan nestesaippuaa. Pienen neidin odotusaikana ajattelin tällä kertaa valmistautua tiheisiin pesuihin ja täyttää saippuavarastot ennalta. Esikoisen kummitäti on joskus sanonut, että alettuaan käyttää minun tekemääni saippuaa hän ei ole tarvinnut käsirasvaa enää ollenkaan! Saippuani ovat hyvin hellävaraisia ja hoitavia. Kaksi kuukautta niillä pientä kakkapyllyä pestyäni en ole minäkään käsirasvapurkkia kaivannut. Toimii!

Halusin onnistua myös imetyksessä ensmmäistä kertaa paremmin. Imetysteet ja rintaöljyt pakattiin mukaan sairaalakassiin, mutta niin pakattiin myös omatekoinen fenkolia sisältävä saippua. Salaisista ainesosista en voi kertoa kaikkea, mutta saippuasta tuli omasta mielestäni upea, kuin salmiakkilakritsia tuoksultaan! Tätä teen varmasti lisää! Kokeilin myös pinnan kuvioimista kuviolevyllä. Tässä kuva leikkaamattomasta harkosta:

Myös paloina saippua oli kaunista:

Kun sitten saimme suloisen tyttölapsen, täytyi minun häntä varten saada tehdä hennon vaaleanpunaiset, mietoakin miedommat mantelimaitoa ja ruusuvettä sisältävät herkkähipiäisten prinsessojen peseytymiseen soveltuvat saippuat kypsymään. Uniikkeja käsintehdyt saippuat ovat aina, nämä kuitenkin vielä käsinkaiverrettuja.

 

Kooste tämän kesän saippuakokeiluista päätyi myös pakettiin ystävälleni, joka halusi kokeilla itse tehtyä saippuaa. Pakettiin päätyi kattava setti erilaisia saippuoita:

Mahdollisimman luonnonmukainen, miedosti eteerisellä appelsiiniöljyllä hajustettu saippua vasemmalla alakulmassa. Värjäämiseen käytetty oliiviöljyyn uutettua paprikajauhetta ja porkkanaa. Massa sisältää kotipelloillamme kasvanutta vehnää, jonka olen rouhinut kokonaisista jyvistä.

Oikean alakulman vihreä saippua, jonka olen värjännyt synteettisin saippuavärein ja koristellut mintunoksista soseutetulla yrttisilpulla. Saippuassa on vain pari pisaraa eteeristä piparminttuöljyä tuoksuna.

Jo ylhäällä isoissa kuvissa näkynyt salmiakkilakritsi, jonka värit ovat synteettiset mutta tuoksut luonnon lakritsiuutteesta, fenkolista ja eteerisestä fenkoliöljystä.

Oikean yläkulman palashampoo, joka on ensimmäinen kokeilu laatuaan. Mies on meillä käyttänyt palashampoota jo pitkään, ja halusin testata, onnistuisinko sellaisen tekemisessä itse. Shampoon nesteenä on nokkoskeite, sillä nokkosen piin ja kalkin pitäisi vahvistaa hiuksia ja hoitaa hiuspohjan ongelmia samoin kuin massaan lisätyn teepuuöljyn. Eteerisen rosmariiniöljyn pitäisi elvyttää päänahkaa ja tehostaa hiusten kasvua. Palashampoota on tarkoitus hieroa suoraan kosteisiin hiuksiin, jotka vaahdotetaan, ja annettua shampoon hetken vaikuttaa  huuhdellaan sitten lämpimällä vedellä puhtaiksi.

Kun lähdin omaa palashampootani suunnittelemaan, halusin tehdä siitä 

-mahdollisimman luonnonmukaisen 

-hiuksiin kiiltoa tuovan ja päänahkaa kuivattamattoman

-koko perheelle sopivan

-ulkonäöltään rustiikkisen ja käsin tehdyn näköisen

-runsaasti vaahtoavan ja tiivisvaahtoisen, kermamaisen

-hellävaraisen, jotta se sopisi vaikka päivittäiseen pesuun

-yrttisen tuoksuisen, jotta se tuoksun puolesta ei olisi miesten eikä naisten shampoo

-kevyen tuoksuisen, jotta tuoksu hiuksista ei pelmahtelisi pitkin päivää häiritsemään omaa nenää

Omissa koepesuissamme hiukset ovat tulleet puhtaiksi ja ilmaviksi eikä niihin ole jäänyt raskasta tahmaisuuden tuntua kuten ensimmäisellä kerralla kaupasta ostetun palashampoon kanssa minulle koin jäävän. En ole käyttänyt myöskään mitään hapanhuuhteluita, joita googlettamalla löytää joillekin palashampoon käyttäjille suositetavan. Matkoilla palashampoo on aivan verraton, sillä nesteiden pakkaaminen lentokoneeseen on aina oma lukunsa. Palashampoon osalta täytyy vaan muistaa huolehtia samoin kuin muiden käsintehtyjen saippuoiden kohdalla aina, että pala pääsee kuivahtamaan käyttökertojen välillä. Näin se ei kulu suotta.

Nyt jään innolla odottamaan käyttökokemuksia koekaniineilta, jotta palautteen perusteella saadaan aikaan vaikka jotain lähipiirin lahjapaketteihin sopivaa jatkossa!

Kesämuistoja kellariin

Sadepäivänä, pienen neidin nukkuessa liinassa, ehdin laittaa näytille muutaman kivan kesäkuvan. Purkillinen mukavia muistoja on taas täynnä talvea varten.

Pohjanmaalla pidettiin pihakirppistä ties kuinka monetta kesää. Mekin veimme sinne myyntiin valkoiset Iskun yöpöytämme, jotta vauvan kehdolle saatiin raivattua tilaa makuuhuoneeseen. Onneksi yöpöytiin ei kukaan ollut meillä 15 vuodessa kiintynyt, sillä neiti ei ole kehtoa juurikaan käyttänyt. Vielä. Hän haluaa nukkua kyljessä kiinni ja ruokaillakin sen verran usein yöllä, että sängyn jakaminen helpottaa minunkin nukahtamastani nopeasti uudelleen. Isoveli teki tärkeän työtehtävän purkaessaan kanssani yöpöytiä kuljetuskuntoon. 

Ylistarosta löytyvä Wanhan Markin puoti ja eläinten vanhainkoti on todella mukava retkikohde lasten kanssa.

Pojan pituuskasvun huomaa valokuvista aina niin paljon paremmin! Kuva-arkistostamme löytyy kuvia saman ponin seurassa juuri ja juuri säkäkorkeuteen ylettyvästä taputtelijasta.

Pojan kesälomamuistoista mukavimpia oli ruohonleikkuu päältäajettavalla ruohonleikkurilla yhdessä ukin kanssa. Omat kuulosuojaimet olivat tehneet kotoa 400 kilometrin matkan juuri miesten töitä varten.

  

Raskaus oli tänä kesänä rajoittamassa  monenlaista reissausta. Mahani kanssa kuorsasin, ja hotelliyö yhteisessä huoneessa ei välttämättä ollut miehelleni helppo. Poikkesimme kuitenkin parin yön reissulla Vaasassa, Suomen aurinkoisimmassa kaupungissa. Pojalle oltiin jo aikaisin keväällä luvattu palkintomatka Tropiclandiaan, mikäli hän oppisi uimaan. Ja oppihan tuo, uimakerhossa kirjattiin jo 25 metrin matkan sujuvan.

Vaasasta jäivät mieleen monet pikkuliikkeet ja todella vaikutuksen tehnyt ravintola Fondis.

Suurin syy ihastumiseemme hyvän ruoan lisäksi oli, että lasten listaa ei ollut erikseen ollenkaan, vaan pienet lapset söivät ilmaiseksi ja koululaiset puoleen hintaan aikuisten listan aterioita. Väsyneet kanakorit ranskalaisilla, spagetti ja lihapullat sekä nakit ja muusi-annokset vaviskaa! Jossain osataan palvella hyvää ruokaa arvostavia lapsiakin. Palvelu oli sujuvaa molemmilla kotimaisilla ja paikka kävelyetäisyydellä hotellista, mitä muuta voisi enää toivoa! Kaupungin kaksikielisyyttä hyödynnettiin toki muutenkin, sillä kirjakaupoissa tuntui olevan ruotsinkielisiä lastenkirjoja jopa enemmän kuin Helsingissä.

Notre Damen kellonsoittaja -elokuva on katsottu meillä moneen kertaan. Lasten toiveet ovat ihania: Pojalla on ollut yksi pitkäaikainen haave, -päästä joskus kiipeämään korkealle kirkontorniin kelloja katsomaan.  

Ihanampaa vielä on, jos nämä toiveet joskus toteutuvat. Aivan ainutlaatuinen mahdollisuus toteuttaa tuo toive järjestyi tänä kesänä. Suomen kolmanneksi suurin kirkko Ylistarossa oli meidän Notre Damemme. 

 

Kiitämme kovasti toiveen toteuttajia!