Lahjasaippuoita lähikuukausilta

Oltuani sairaana tämän viikon ehdin tilata kesän tarpeisiin taas saippuarasvoja. Huomasin, että en ole blogissa vielä muutaman lahjasaippuan kuvaa vielä julkaissutkaan! Nämä keittiöstä inspiraatiota saaneet saippuat syntyivät jo loppuvuoden puolella. Viimeisetkin pääsivät uusiin koteihinsa kevään mittaan.

Saippuat ovat saaneet koristeikseen porkkanat, ja massa värinsä oliiviöljyyn uutetusta paprikajauheesta ja kurpitsasoseesta. Massan koristeluun käytin lisäksi kehäkukan terälehtiä. Saippuamassan väriä pidin itse oikein onnistuneena. Massan väri ei kypsymisen aikanakaan haalistunut tai muuttunut.

Saippuoiden koristelu jo aikaisemmin valmistetuilla kuvioill aon helppoa. Kukka-aiheiset saippuat tein lahjaksi kukkakauppiasystävälle ja äitienpäivälahjaksi anopille. Äitienpäiväkukkasina annetut saippuat veinkin jo saajalleen, vaikka ne joutuvat vielä odottelemaan kypsymistään käyttöön.

Keltakukkaisten saippuoiden massa on väriltään luonnonvalkoinen. Massa sai heleyttä titaanidioksidista, ja koristeekseen unikonsiemeniä. Keltainen kukka ja vihreät lehdet on leikattu muotilla ohuista siivuista aiemmin tehtyjä saippuamassoja.

Punaisten ruusujen terälehdet on muovailtu käsin ja liitetty toisiinsa punaisen massan ollessa vielä riittävän pehmeää. Tämä saippua sai hennon vaaleanvihreän värin nestemäisestä saippuaväristä, jota lisäsin titaanidioksidilla heleytettyyn luonnonvalkoiseen pohjaan. Alkukesän vehreys ja ulkona puhkeavat kukat ovat selkeästi inspiroivia!

 

.

Ihanaa äitienpäivää!

Ihanaa ja keväistä äitienpäivää kaikille! Mies ja poika yllättivät jo jokunen päivä ennakkoon tuomalla minulle reissuiltaan ihanan hortensian.

Tänään sain nukkua pitkään ja aamuherätyksen yhteydessä eskarissa askarrellun lahjan, decoupage-lakalla ja servettitekniikalla koristellun pienen korurasian. Rasia on niin kaunis, että säilön sinne varmasti jotain Todella Tärkeitä Aarteita.

Kukat kuuluvat äitienpäivän tunnelmaan. Oli siksi ihan pakko saada syödä aamiainen vanhalta Arabian ruusulautasela, jonka olen löytänyt kirpputorilta.

Lopuksi kukkakuva ulkoa: Viime vuonna istuttamassamme kivikkopuutarhassa vaikuttaisivat suureksi iloksemme kaikki kasvit olevan hengissä. Yhtään en silti osannut vielä odottaa, että kuluneen viikon aikana ristikki vielä olisi alkanut kukkia!

Proteiinipitoista pataruokaa

Kasvisvoittoisessa ruokavaliossa proteiinien määrään olisi hyvä kiinnittää huomiota. Innostuin taannoin kokeilemaan speltin tavoin muinaisviljoista myös Malmgårdin kartanon emmervehnästä tehtyä viljariisiä. Emmerin ravintoarvoista en vielä onnistunut löytämään mitään tarkkaa tietoa. Lähiruokana se kuitenkin tuntui kiinnostavalle, kuitupitoiselle vaihtoehdolle kaukaa tuodulle riisille. Tämän pataruoan teko sopii sellaiselle pätkäkokkaajallekin, joka pystyy tekemään esivalmisteluita vaikka vain pienä rupeamia kerrallaan,  ja itse ruoanvalmistus ei saa viedä puolta tuntia kauempaa tarjoilupäivänä. 

Soijasuikaleet kannattaa keittää ja laittaa marinadiin jo edellisenä päivänä, emmerin voi keittää kasvisliemessä valmiiksi ennalta, tomaattikastikkeen voi tehdä samoin myös etukäteen: tarjoiluhetkellä paistat soijasuikaleet ja kokoat aterian ennalta valmistelluista osasista. Olkaa hyvät:  resepti kasvisruokien kuitu- ja proteiinipitoisimmasta päästä!

Emmer- soijasuikalepata "Ei jää nälkä" (4 annosta)

Emmer-viljariisi:
2 dl kypsentämätöntä Emmer-viljariisiä
4 dl vettä
1 lisäaineeton kasvisliemikuutio
Keitä viljariisi kasvisliemessä kypsäksi, kunnes kaikki neste on imeytynyt jyviin.

Tomaattikastike:
1 rkl oliiviöljyä
1 hienonnettu sipuli
1 porkkana ohuina suikaleina
500 g tomaattimurskaa
Kuullota sipulit ja porkkanat oliviiöljyssä pehmeiksi.Lisää tomaattimurska, ja keitä seosta kokoon n 10 min, jotta tomaattimurskasta haihtuu turhaa nestettä ja maut vähän tiivistyvät.


Soijasuikaleet:
Katso soijasuikaleannoksen valmistusohje täältä. Paista pataa varten valutettuja/vähän talouspaperilla kuivattuja soijasuikaleita oliviiöljyn ja voin seoksessa pannulla, kunnes ne saavat kaunista paistopintaa.Tässä käyttötarkoituksessa soijasuikaleille kuitenkaan ei ole tarpeen lisätä pannulla enää suolaa/pippuria.


Padan viimeistelyyn:
1 pss herne-maissi-paprikaa
runsaasti tuoretta persiljasilppua

Lämmitä viljariisi ja soijasuikaleet, mikäli olet valmistellut niitä ennalta. Kokoa pata-ainekset kuumaan tomaattikastikepohjaan ja lisää pussi herne-maissi-paprikaa. Hämmennä pataa liedellä sen aikaa, että herne-maissi-paprikaseoskin kuumenee, mutta herneet eivät vielä menetä väriään. Viimeistele pata runsaalla persiljasilpulla. Terveellistä, edullista, eettistä ja maistuvaa!

Pirteää punaista ja paloturvallisuutta

Teollisuustiloista ja varastohalleista vaikutteita saava sisustystyyli on viime vuosina alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Osaltaan siksi, että pidän ennakkoluulottomista yhdistelmistä vanhaa ja uutta, ja osaltaan siksi, että kylmät, robustit ja karheanoloisetkin sisustuselementit tuntuvat kaikkialta pursuvaa valkoista röyhelöromantiikkaa omemmalta jutulta. Kai tämä kaikki alkoi kokkausharrastuksen parista, rosterista tuli haaveiden keittiössä materiaali numero yksi. Valkoisiin, romanttisiin maalaistunnelmiin liittyy lisäksi aina lähes aina uusvanhojen huonekalujen käyttö, ja minä haluan mieluummin oikeasti suutarinpajalla palvelleen työtuolin kuin Aasian halpatuontimaissa tehdyn uuden, joka on tarkoituksella kulutettu vanhan näköiseksi. 

Tämä uusin viritys on ratkaisu käytännön ongelmaan.  Olen jo pitkään halunnut hankkia kotiimme paloturvallisuussyistä vaahtosammuttimen, mutta sen paikka ja hinta ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Suunnitelma alkoi rakentua, kun sain lahjaksi työkaveriltani kirkkaanpunaisen Keep Calm and Carry On -julisteen. Julisteen historiasta voi käydä lukemassa esim.täältä. Kirkkaanpunainen sammutinhan sopisi hyvin sekä julisteen kehoitukseen että väriin....ja olihan minulla nyt se kympillä kirpparilta hankittu upeanpunainen työkalupakkikin! 

Lopullinen ratkaisu käveli ruokatunnilla vastaan, sillä työpaikalla vieraillut sammuttimien huoltomies myös myi sammuttimia oleellisesti netistä löytämiäni hintoja halvemmalla. Tällainen kokonaisuudesta tuli:

Julisteen kehyksen värit valittiin sopimaan työkalupakin kädensijan ja sammuttimen letkun mustiin yksityiskohtiin. Vanha vakka löysi viimein paikkansa, sillä se lisäsi oleellisesti sammuttimen vakautta ja tasapainoa puisen lokerikon päällä.

 

Kun muutaman mahdollisen paikan kääntää ylösalaisin, miettii kolme vuorokautta ja pyyhkii pölyjä paikoista, joihin ei ole tullut katsottua kolmeen vuoteen, on toivosta luopumisen jälkeenkin vielä mahdollisuus löytää kauan sitten Huuto.netistä hankittu "Palokalusto"-kyltti.Tähän kokonaisuuteen se nyt kuuluu, tänne se on kaikki nämä vuodet odottanut pääsevänsä.

Kaikkein kivointa oli käytännön ongelman ratkeaminen mukavalla tavalla: Nyt sammutinta ei tarvitsisi piilottaa minnekään siivouskaappiin, josta sitä olisi vaikea tositilanteessa kaivaa esille. Palkitsevalle tuntui myös se, että aivan irrallisista palasista tuntui rakentuvan ehjä kokonaisuus. Liikkuvia osia oli monta: Lahjaksi saatu juliste, sattumalta töissä jututettu huoltomies, vanha vakka ilman paikkaa, kirpparilta löydetty kiiltävä pakki, keräilijäluonteen kauan sitten hankkima kyltti ja työkaverin lainaama iskuporakone, joita mitään ilman tätä kokonaisuutta ei olisi koskaan syntynyt. Kiitos kaikille asianosaisille!

Kesällä löydetty keinu

Nyt jo aikuisten pikkuveljeni ja serkkuni majasta löytyi kesällä aivan unholaan jäänyt keinutuoli, jossa minä ja sisareni keinuuimme lapsina. Tuoli oli juuri sopivan kokoinen meidän pikkumiehellemme, joka ihastui siihen kovin. Isot saappaat, leveä hymy!

Keinutuoli oli välttynyt kosteusvaurioilta kokonaan, sillä majan lattia oli ulkorakennuksemme räystään alla korkealla maanpinnasta, ja peltikaton alle rakennettuna paikka oli myös hyvin katettu. Maalipinta kuitenkin hilseili, ja käsinojasta oli vuosien varrella lohjennut pala pois.

 

Uuden pintakäsittelyn lisäksi halusin opetella korjaamaan myös tuon lohjenneen palan ongelman. Parhaat huonekalut ovat itse kunnostettuja, ja enemmän vanhaa korjaamalla ja uudistamalla ei niin paljon tavaraa päätyisi kaatopaikoille ja jätelavoille. Sahasin kädensijan murtumapinnan tasaiseksi ja hioin sen, jotta siihen pystyisi tappi- ja liimaliitoksella liittämään uuden kappaleen, josta voisi muotoilla myöhemmin sopivan. En jaksanut käydä ostosreissulla hankkimassa koivupuuta, vaan kokosin, liimasin ja puristin jatkopalankin muistaakseni neljästä pienestä kappaleesta nuukaillessani  ja hyödyntäessäni valmiina olevaa, ilmaista materiaalia. Liimauksia jouduin uusimaan käsinojissa muutenkin ja selkänojan pinnat kiinnitin uudelleen, mutta jalasosaan ei ollut tarvetta koskea. Hyvä niin, koska tuoli keinui hyvin ja vakaasti.

Nämä kuvat otin muistoksi tilanteesta, jossa jatkopala oli jo tukevasti paikoillaan ja alkoi muotoutua sahan, viilan,  hiomahiiren ja hiekkapaperin kanssa uudeksi kädensijaksi.

  

Lopputulokseen olin tyytyväinen. Ensimmäinen tällainen lohkeaman paikkaus onnistui paremmin kun mihin itse olin uskonutaan. Vaikka punainen väri oli ollut todella kaunis ja pirteä, uusi maalipinta oli pitkän harkinnan jälkeen valkoinen sopiakseen paremmin muihin valkoisiin puuhuonekaluihimme.

 

Valmiin keinun maalaus kesti kevättalven kiireissä luvattoman kauan Kun keinu viimein päätyi viime viikolla verstaalta sisätiloihin, siitä tuli pikkumiehen lempipaikka. Keinutuolissa katsotaan nyt lastenohjelmia illalla ja aamulla siihen parkkeerataan heräilemään oman täkin kera. En tehnyt kunnostusta turhaan, -onnellinen käyttäjä on paras kiitos tehdystä työstä!

Pihvinpaiston salat, valkosipuliperunoita unohtamatta

Raskaanaolevan raudantarve yllätti. Viimeiset pari kuukautta olivat menneet kiireessä, ja työpaikalla nautittu lounasruokakin oli ollut jotain kiireessä hotkaistua kolmioleipää, vaikka kotona olenkin syönyt terveellisesti. Hemoglobiinini oli 110, mikä tuntui pahalle. Olin jättänyt oman hyvinvointini nyt liian vähälle huomiolle.

Rautavalmisteet eivät minulle sovi: ne saavat vatsani sekaisin.Hemirauta eläinkunnan tuotteista imeytyy kasviperäistä non-hemirautaa paremmin. Eläinkunnan tuotteista rautaa saa esimerkiksi lihasta, maksasta, kanasta ja kalasta, kasvikunnassa parhaita lähteitä ovat täysjyväviljat, nokkonen, pinaatti ja monet yrtit, kuten persilja ja basilika

Osaltaan raudansaannin varmistamiseksi tämän kevään nokkospöheikköjä odotellessamme päätimme pääsiäisen kunniaksi laittaa sisäfilepihvit. Olemme syöneet sisäfilettä tosi harvoin, mikä toki johtuu siitäkin, että syömme ylipäätään lihaa hyvin harvoin. Kasvisvoittoisen ruokavalion hyötyjä olen pohtinut esimerkiksi täällä ja täällä. Kun puolentoista kilon vakuumipakattu sisäfile olisi riittänyt varmaan vuodeksi, halusin ostaa ensisijaisesti kolme valmiiksi leikattua pihviä, jotka kuluisivat kaikki kertasyömisellä. Pahalle tuntuisi antaa kalliin raaka-aineen vanhentua pakkasessa parhaat päivänsä nähneeksi hileiseksi mötikäksi,  kun ruokaa heitetään roskiin yleisesti ottaen aivan liikaa, -varsinkin suhteessa siihen, että kolmasosa suomalaisen yhteiskunnan yksityiskulutuksen ympäristöhaitoista syntyy ruoan tuotannosta.

Edellisestä sisäfileen ostokerrasta oli varmaan siis jo vuosi tai pari. Hinnat olivat kivunneet sillä välin pilviin: Halvin lihatiskin kotimainen naudan sisäfile maksoi 45,-/kg, kallein 65,-/kg. Totesin miettiväni,

halusinko sisäfilettä ihan oikeasti niin paljon, että olisin valmis uhraamaan koko perheen kolmen päivän ruokabudjetin kolmen pihvin eteen. En halunnut aiheuttaa pettymystä kotona, sillä pihveistä oltiin puhuttu. Vaikeaa olisi ollut ostaa brasilialaistakaan,  sillä jotenkin lähellä tuotettu ruoka, aina kun valinta on mahdollista, on ollut kuitenkin jo niin pitkään meille itsestäänselvä valinta. 

Parinkympin paketti kainalossani kannoin sen raskain mielin kotiin. Halusin syödä hyvissä olosuhteissa kasvaneiden suomalaisten nautojen lihaa ja halusin tuottajan saavan hyvän korvauksen työstään. Näiden periaatteitteni vuoksi minulla ei enää ollut sisäfileen syöntiin mahdollisuutta. Kerrat harvenevat entisestään tai pihvit jäävät ehkä kokonaan pois pöydästämme, en tiedä. Erityisen paljon se harmittaa siksi, että osaan laittaa aivan tolkuttoman hyvät pihvit :D! 

Ohjeet eivät  saa jäädä käyttämättä, laitetaan ne nyt ainakin kiertoon.
Valkosipuliperunoiden varman onnistumisen salaisuus on perunoiden maustaminen pannulla ja kypsentäminen uunissa osan ajasta ilman kermaa. Pihvien onnistumisen jippo taas on laadukas liha, paistopinnan ottaminen pihveihin pannulla ja loppukypsennys uunissa paistolämpömittarin kera. Mikään ei ole kamalampaa kuin kuivat kengänpohjat pihvin korvikkeena, tällä reseptillä onnistut!

Persiljamaustevoi

Maustevoi tehdään jo edellisenä päivänä. Pehmenneeseen voihin sekoitetaan kulhossa persiljasilppua, muutama murskattu rosé- ja viherpippuri. Hiero kaikki aineet hyvin sekaisin, ja rullaa tahna kelmun kanssa pakastimeen lieriönmuotoiseksi pötkyläksi, josta saa kovettuneena leikattua halkaisiljaltaan pyöreitä voinappeja.

Valkosipuliperunat (3:lle)

900 g jauhoista laatikkoruokiin sopivaa perunalaatua
voita
rypsiöljyä
4 valkosipulinkynttä ohuina viipaleina
2,5 dl kuohukermaa
mustapippuria myllystä
valkopippuria
suolaa

Sisäfilepihvit (3:lle)

3 kpl noin 150-200 g painoisia keskenään saman paksuisia sisäfilepihvejä
voita
rypsiöljyä
mustapippuria myllystä
suolaa

Ota pihvilihat huoneenlämpöön lämpiämään jo pari tuntia ennen paistamista. Jos leikkaat pihvit sisäfileestä itse, muista leikata lihapoikkisyin, lihassyiden vastaiseen suuntaan. Painele pihvejä kevyesti sormin, ja muotoile niistä samanpaksuisia keskenään. Noin 1 h 15 min ennen toivottua ruokailuaikaa laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Valkosipuliperunat: Kuori ja viipaloi perunat uunin kuumentuessa. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuen ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna padan tai suuren pannun pohjalla rypsiöljyä ja voita (50%-50%), ja paista perunaviipaleisiin keskilämmöllä kaunis kullanruskea väri niitä pannulla sekoitellen. Kypsennä perunoiden kanssa myös valkosipuliviipaleet, mutta lisätessäsi ne pannulle laske levyn lämpötila maltilliseksi. Valkosipulista tulee kitkerää, jos se pääsee palamaan.

Mausta perunat ja valkosipulit maistellen jo pannulla suolalla, mustapippurilla ja valkopippurilla. Ole erityisesti valkopippurin kanssa varovainen, sitätarvitaan vain noin 1/4 tl koko perunaerälle. Kaada peruna- ja valkosipuliviipaleet uuninkestävään vuokaan ja laita ilman kermaa uuniin noin 20 minuutiksi. Pyöräytä perunaviipaleet sitten vuoassa kerran ympäri, ja lisää vuokaan kuohukerma. Anna kypsyä toiset 20 minuuttia kerman kanssa. Pienennä sitten uunin lämpötila 100 asteeseen. Uuni jäähtyy nopeammin, jos pidät luukkua hetken raollaan.

Pihvit paistat näin: Kuumenna paistinpannulla öljyn ja voin seos pihvien paistoa varten. Pannun lämpötila saa olla kova, sillä huoneenlämpöinenkin liha laskee pannun lämpötilan nopeasti. Lihan voi lisätä pannuille, kun voin kuohunta on laskenut ja voi alkaa saada kevyttä kullanruskeaa väriä. Mikäli lihoja pannulle laskiessasi pannu ei kunnolla sihahda, on pannu liian kylmä. Paista pihvejä kuumalla pannulla noin 1-1,5 min molemmin puolin. Tarkoitus ei ole kypsentää lihaa, ainoastaan ottaa siihen kaunis paistopinta ja sulkea lihansyyt niin, että lihasnestettä, joka pitää pihvit mehevinä, menee hukkaan mahdollisimman vähän. Mausta pinnoiltaan paistetut pihvit molemmin puolin suolalla ja mustapippurilla, ja muista, että todennäköisemmin arvioit suolan ja pippurin tarpeen hiukan ala- kuin yläkanttiin.Mausteiden pitää riittää maustamaan liha kokonaan, ei vain pinnalta. Siirrä pihvit valkosipuliperunoiden seuraksi 100-asteiseen uuniin, kunnes pihvien sisälämpötila on 57-60 astetta.

Tarjoilu: Ota mautevoipötkylä pakastimesta pehmenemään huoneenlämpöön. Anna pihvien vetäytyä muutama minuutti folion alla ennen tarjoilua. Sillä välin kerkiät esimerkiksi lämmittää lautaset ja annostella valkosipuliperunat lautasille sekä leikata maustevoin kiekoiksi.  Nosta pihvi kullekin lautaselle ja annostele kiekko maustevoita kullekin pihville. Muista kattauksessa pihviveitset! Nauti juhla-ateria punaviinin Plan B Shiraz (Alkon tuotenumero 429867) kanssa. 

Roskaa vai raaka-ainetta?

Vuoden turhakkeeksikin valittu huuhdottava vessapaperihylsy Flush & Go ei ole vielä kertaakaan päätynyt meillä vessanpönttöön. Miksi ihmeessä vessapaperihylsy pitäisi pystyä huuhtomaan vessanpöntöstä viemäriin? Kevään mittaan innostuin säästämään jokusen, sillä olin lukenut jostain, että niitä voisi käyttää materiaalna paperimassa-askarteluissa. En ollut kokeillut sellaista koskaan, ja rullista saisi siihen ehkä materiaalia hyvinkin helposti!

Rullat liukenivat todella nopeasti. Annoin paperimyttyjen turvota vähäisessä määrässä nestettä, ja puristin niistä turhat vedet pois. Kolmesta rullasta muotoilin aina kaksi munanmuotoista nyssäkkää, sillä huovutettuihin koristemuniin pääsiäiseksi rullista saisi erinomaista, ilmaista ja siten villaa paljon halvempaa täytettä.Lopuksi kietaisin puolikkaan arkin talouspaperia kunkin mytyn ympärille, jotta massa pysyisi paremmin kasassa huovutuksen ajan. 

Muutama kerros huovutusvillaa peitti vaalean paperimassamunan hienosti. Ensimmäisen kerroksen lisäsin suoraan paperimunan päälle.

...
...ja toinen kerros villaa vastakkaiseen suuntaan:

Koska teen kaikki kotona käytettävät palasaippuat itse, on kotona aina jos jonkinlaista saippuanjämää, joka sopii huovutukseen. Perusresepti huovutukseen on kuitenkin kuumaan veteen tehty mäntysaippualiuos. Kun kasteltuja villakerroksia on riittävästi peittämään kaiken paperimassan, voi saippualiuoksella aloittaa kevyen huovutuksen. Ensin villaa sivellään sormenpäillä hellästi kuin linnunpoikaa,ja vähitellen voimaa voi lisätä, kunnes munia voi lopulta pyöritellä kämmenpohjissa. Aina, jos villaan meinaa tulla paakkuja, nopea apu on kastaa paakkuuntuva kohta kuumaan veteen ja hangata paakku sileäksi. Aivan viimeiseksi valmis villapinta tiivistetään kastamalla munat vuoroin kuumaan ja kylmään veteen muutaman kerran. Yön yli pesuhuonene patterin päällä kuivuttuaan luontoa vähän kuormittavat, luontoon hajoavista raaka-aineista tehdyt koristeet näyttivät tältä:

Ukin Pohjanmaalla viljelemästä vehnästä kasvatettu ruoho ja munat pääsivät pääsiäissunnuntaiaamuna kauniiksi asetelmaksi keittiönpöydälle.

Iloista pääsiäistä kaikille!