Pihvinpaiston salat, valkosipuliperunoita unohtamatta

Raskaanaolevan raudantarve yllätti. Viimeiset pari kuukautta olivat menneet kiireessä, ja työpaikalla nautittu lounasruokakin oli ollut jotain kiireessä hotkaistua kolmioleipää, vaikka kotona olenkin syönyt terveellisesti. Hemoglobiinini oli 110, mikä tuntui pahalle. Olin jättänyt oman hyvinvointini nyt liian vähälle huomiolle.

Rautavalmisteet eivät minulle sovi: ne saavat vatsani sekaisin.Hemirauta eläinkunnan tuotteista imeytyy kasviperäistä non-hemirautaa paremmin. Eläinkunnan tuotteista rautaa saa esimerkiksi lihasta, maksasta, kanasta ja kalasta, kasvikunnassa parhaita lähteitä ovat täysjyväviljat, nokkonen, pinaatti ja monet yrtit, kuten persilja ja basilika

Osaltaan raudansaannin varmistamiseksi tämän kevään nokkospöheikköjä odotellessamme päätimme pääsiäisen kunniaksi laittaa sisäfilepihvit. Olemme syöneet sisäfilettä tosi harvoin, mikä toki johtuu siitäkin, että syömme ylipäätään lihaa hyvin harvoin. Kasvisvoittoisen ruokavalion hyötyjä olen pohtinut esimerkiksi täällä ja täällä. Kun puolentoista kilon vakuumipakattu sisäfile olisi riittänyt varmaan vuodeksi, halusin ostaa ensisijaisesti kolme valmiiksi leikattua pihviä, jotka kuluisivat kaikki kertasyömisellä. Pahalle tuntuisi antaa kalliin raaka-aineen vanhentua pakkasessa parhaat päivänsä nähneeksi hileiseksi mötikäksi,  kun ruokaa heitetään roskiin yleisesti ottaen aivan liikaa, -varsinkin suhteessa siihen, että kolmasosa suomalaisen yhteiskunnan yksityiskulutuksen ympäristöhaitoista syntyy ruoan tuotannosta.

Edellisestä sisäfileen ostokerrasta oli varmaan siis jo vuosi tai pari. Hinnat olivat kivunneet sillä välin pilviin: Halvin lihatiskin kotimainen naudan sisäfile maksoi 45,-/kg, kallein 65,-/kg. Totesin miettiväni,

halusinko sisäfilettä ihan oikeasti niin paljon, että olisin valmis uhraamaan koko perheen kolmen päivän ruokabudjetin kolmen pihvin eteen. En halunnut aiheuttaa pettymystä kotona, sillä pihveistä oltiin puhuttu. Vaikeaa olisi ollut ostaa brasilialaistakaan,  sillä jotenkin lähellä tuotettu ruoka, aina kun valinta on mahdollista, on ollut kuitenkin jo niin pitkään meille itsestäänselvä valinta. 

Parinkympin paketti kainalossani kannoin sen raskain mielin kotiin. Halusin syödä hyvissä olosuhteissa kasvaneiden suomalaisten nautojen lihaa ja halusin tuottajan saavan hyvän korvauksen työstään. Näiden periaatteitteni vuoksi minulla ei enää ollut sisäfileen syöntiin mahdollisuutta. Kerrat harvenevat entisestään tai pihvit jäävät ehkä kokonaan pois pöydästämme, en tiedä. Erityisen paljon se harmittaa siksi, että osaan laittaa aivan tolkuttoman hyvät pihvit :D! 

Ohjeet eivät  saa jäädä käyttämättä, laitetaan ne nyt ainakin kiertoon.
Valkosipuliperunoiden varman onnistumisen salaisuus on perunoiden maustaminen pannulla ja kypsentäminen uunissa osan ajasta ilman kermaa. Pihvien onnistumisen jippo taas on laadukas liha, paistopinnan ottaminen pihveihin pannulla ja loppukypsennys uunissa paistolämpömittarin kera. Mikään ei ole kamalampaa kuin kuivat kengänpohjat pihvin korvikkeena, tällä reseptillä onnistut!

Persiljamaustevoi

Maustevoi tehdään jo edellisenä päivänä. Pehmenneeseen voihin sekoitetaan kulhossa persiljasilppua, muutama murskattu rosé- ja viherpippuri. Hiero kaikki aineet hyvin sekaisin, ja rullaa tahna kelmun kanssa pakastimeen lieriönmuotoiseksi pötkyläksi, josta saa kovettuneena leikattua halkaisiljaltaan pyöreitä voinappeja.

Valkosipuliperunat (3:lle)

900 g jauhoista laatikkoruokiin sopivaa perunalaatua
voita
rypsiöljyä
4 valkosipulinkynttä ohuina viipaleina
2,5 dl kuohukermaa
mustapippuria myllystä
valkopippuria
suolaa

Sisäfilepihvit (3:lle)

3 kpl noin 150-200 g painoisia keskenään saman paksuisia sisäfilepihvejä
voita
rypsiöljyä
mustapippuria myllystä
suolaa

Ota pihvilihat huoneenlämpöön lämpiämään jo pari tuntia ennen paistamista. Jos leikkaat pihvit sisäfileestä itse, muista leikata lihapoikkisyin, lihassyiden vastaiseen suuntaan. Painele pihvejä kevyesti sormin, ja muotoile niistä samanpaksuisia keskenään. Noin 1 h 15 min ennen toivottua ruokailuaikaa laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Valkosipuliperunat: Kuori ja viipaloi perunat uunin kuumentuessa. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuen ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna padan tai suuren pannun pohjalla rypsiöljyä ja voita (50%-50%), ja paista perunaviipaleisiin keskilämmöllä kaunis kullanruskea väri niitä pannulla sekoitellen. Kypsennä perunoiden kanssa myös valkosipuliviipaleet, mutta lisätessäsi ne pannulle laske levyn lämpötila maltilliseksi. Valkosipulista tulee kitkerää, jos se pääsee palamaan.

Mausta perunat ja valkosipulit maistellen jo pannulla suolalla, mustapippurilla ja valkopippurilla. Ole erityisesti valkopippurin kanssa varovainen, sitätarvitaan vain noin 1/4 tl koko perunaerälle. Kaada peruna- ja valkosipuliviipaleet uuninkestävään vuokaan ja laita ilman kermaa uuniin noin 20 minuutiksi. Pyöräytä perunaviipaleet sitten vuoassa kerran ympäri, ja lisää vuokaan kuohukerma. Anna kypsyä toiset 20 minuuttia kerman kanssa. Pienennä sitten uunin lämpötila 100 asteeseen. Uuni jäähtyy nopeammin, jos pidät luukkua hetken raollaan.

Pihvit paistat näin: Kuumenna paistinpannulla öljyn ja voin seos pihvien paistoa varten. Pannun lämpötila saa olla kova, sillä huoneenlämpöinenkin liha laskee pannun lämpötilan nopeasti. Lihan voi lisätä pannuille, kun voin kuohunta on laskenut ja voi alkaa saada kevyttä kullanruskeaa väriä. Mikäli lihoja pannulle laskiessasi pannu ei kunnolla sihahda, on pannu liian kylmä. Paista pihvejä kuumalla pannulla noin 1-1,5 min molemmin puolin. Tarkoitus ei ole kypsentää lihaa, ainoastaan ottaa siihen kaunis paistopinta ja sulkea lihansyyt niin, että lihasnestettä, joka pitää pihvit mehevinä, menee hukkaan mahdollisimman vähän. Mausta pinnoiltaan paistetut pihvit molemmin puolin suolalla ja mustapippurilla, ja muista, että todennäköisemmin arvioit suolan ja pippurin tarpeen hiukan ala- kuin yläkanttiin.Mausteiden pitää riittää maustamaan liha kokonaan, ei vain pinnalta. Siirrä pihvit valkosipuliperunoiden seuraksi 100-asteiseen uuniin, kunnes pihvien sisälämpötila on 57-60 astetta.

Tarjoilu: Ota mautevoipötkylä pakastimesta pehmenemään huoneenlämpöön. Anna pihvien vetäytyä muutama minuutti folion alla ennen tarjoilua. Sillä välin kerkiät esimerkiksi lämmittää lautaset ja annostella valkosipuliperunat lautasille sekä leikata maustevoin kiekoiksi.  Nosta pihvi kullekin lautaselle ja annostele kiekko maustevoita kullekin pihville. Muista kattauksessa pihviveitset! Nauti juhla-ateria punaviinin Plan B Shiraz (Alkon tuotenumero 429867) kanssa. 

Roskaa vai raaka-ainetta?

Vuoden turhakkeeksikin valittu huuhdottava vessapaperihylsy Flush & Go ei ole vielä kertaakaan päätynyt meillä vessanpönttöön. Miksi ihmeessä vessapaperihylsy pitäisi pystyä huuhtomaan vessanpöntöstä viemäriin? Kevään mittaan innostuin säästämään jokusen, sillä olin lukenut jostain, että niitä voisi käyttää materiaalna paperimassa-askarteluissa. En ollut kokeillut sellaista koskaan, ja rullista saisi siihen ehkä materiaalia hyvinkin helposti!

Rullat liukenivat todella nopeasti. Annoin paperimyttyjen turvota vähäisessä määrässä nestettä, ja puristin niistä turhat vedet pois. Kolmesta rullasta muotoilin aina kaksi munanmuotoista nyssäkkää, sillä huovutettuihin koristemuniin pääsiäiseksi rullista saisi erinomaista, ilmaista ja siten villaa paljon halvempaa täytettä.Lopuksi kietaisin puolikkaan arkin talouspaperia kunkin mytyn ympärille, jotta massa pysyisi paremmin kasassa huovutuksen ajan. 

Muutama kerros huovutusvillaa peitti vaalean paperimassamunan hienosti. Ensimmäisen kerroksen lisäsin suoraan paperimunan päälle.

...
...ja toinen kerros villaa vastakkaiseen suuntaan:

Koska teen kaikki kotona käytettävät palasaippuat itse, on kotona aina jos jonkinlaista saippuanjämää, joka sopii huovutukseen. Perusresepti huovutukseen on kuitenkin kuumaan veteen tehty mäntysaippualiuos. Kun kasteltuja villakerroksia on riittävästi peittämään kaiken paperimassan, voi saippualiuoksella aloittaa kevyen huovutuksen. Ensin villaa sivellään sormenpäillä hellästi kuin linnunpoikaa,ja vähitellen voimaa voi lisätä, kunnes munia voi lopulta pyöritellä kämmenpohjissa. Aina, jos villaan meinaa tulla paakkuja, nopea apu on kastaa paakkuuntuva kohta kuumaan veteen ja hangata paakku sileäksi. Aivan viimeiseksi valmis villapinta tiivistetään kastamalla munat vuoroin kuumaan ja kylmään veteen muutaman kerran. Yön yli pesuhuonene patterin päällä kuivuttuaan luontoa vähän kuormittavat, luontoon hajoavista raaka-aineista tehdyt koristeet näyttivät tältä:

Ukin Pohjanmaalla viljelemästä vehnästä kasvatettu ruoho ja munat pääsivät pääsiäissunnuntaiaamuna kauniiksi asetelmaksi keittiönpöydälle.

Iloista pääsiäistä kaikille!

Pestokeittoa ja kevään odotusta

Malttamattomina odotamme lumen sulavan ja auringon lämmön kutsuvan ulos. Takapakkia tulee taas, kymmenen asteen pakkasia luvattu useammalle yölle. Säätiedotuksia kuunneltuamme perjantaina ulos istuttamamme kerrotut valkoiset perunanarsissit ja helmihyasintit  kaivettiin lauantaina vielä kuitenkin ylös. 

Talvisten patojen ja laatikoiden sijaan voi keittiössä kuitenkin jo fiilistellä ja kokata jo kesäisen keiton. Edellisten vuosien kevätkuvia katsellessa voi uskotella taas kohta tähänkin ruokaan napsittavan yrtit omalta parvekkeelta.

Pestokeitoksi kutsumaamme kasvisruokaan on esikuvana ollut provencelainen Soupe au Pistou. Pistou on pestonkaltainen tahna, jossa kuitenkaan provencessa ei käytetä pinjansiemeniä. Joissain resepteissä se on yrttinen, joissain tomaattinen. Me käytämme ihan kaupasta valmiina ostettua pestoa tai nokkosista kotona tehtyä pestoa annoksen viimeistelyyn. Tämä maukas ja ruokaisa kasvisruoka on jotain keiton ja padan välimaastosta, ja sitä voi varioida kasvisten ja yrttien osalta rajattomasti. Mukan mahtuu koko Liikennevalolautasen värikirjo, ja täysjyväleivän kanssa nautittuna ei nälkäiseksi jää raavas mieskään. Myös palkokasveja voi vaihdella: vihreiden papujen lisäksi välillä mukaan lorahtaa kikherneitä, välillä kidneypapuja. Valkoiset pavut toimisivat aivan yhtä hyvin. Tässä ohje siten kuin tein sen eilen, olkaa hyvät!

Pestokeitto (4 reilua tai 6 pientä annosta)

2 rkl oliiviöljyä
200 g porkkanaa ohuina viipaleina (paksuista porkkanoista puolitettuina)
100 g purjoa renkaina
100 varsiselleriä viipaloituna
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
200 g ohuita kesäkurpitsaviipaleita neljänneksinä
500 g tomaattimurskaa
1,5 l vettä
2 lisäaineetonta kasvisliemikuutiota
1/2 tl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua oreganoa
mustapippuria myllystä
100 g kuivaa pastaa (jämänyssäkät kaapinpohjilta käyvät erinomaisesti)
100 g valutettuja kidneypapuja
100 g vihreitä pakastepapuja
persiljaa
pestoa tarjoiluun

Kuullota porkkanaa, purjoa, varsiselleriä ja valkosipulia öljyssä n 10 minuuttia, jotta ne vähän pehmenevät.
Lisää kesäkurpitsa, tomaattimurska, vesi, kasvisliemikuutiot, kuivat yrttimausteet ja pippuri ja nosta lämpötila
kiehuvaksi. Keitä noin 10 minuuttia. Lisää kuiva pasta ja anna ruoan kiehua, kunnes pasta on kypsää. Lisää pavut, tarkista suolan määrä ja lisää keiton pinnalle runsaasti tuoretta persiljaa hienonnettuna.

Lisää lautasille valmiille annoksille kullekin nokare pestoa.

Kalakeitto katettuna

Lauantain ihme oli ehtiminen ruokapöytään ennen hämärää. Yleensä lauantaisin tulee juostua kaupungilla kaikki asiat, tällä kertaa ei ollut tarvetta käydä oman kylän kauppoja kauempana ruokaostoksilla.

Kuinka ruoanlaittoa rakastava voisi jättää ostamatta tällaisen perunan?

Lohipalan kalakeittoon olivat pojat ostaneet myös jo eilen Kalatukku Erikssonin tehtaanmyymälästä, mistä meillä käytännössä tehdään kaikki kalahankinnat. Seitsenvuotias on pettynyt reissuun, ellei saa jo myymälässä popsia muutamaa siivua graavia lohta. Eilen taas sai :).

Kermainen lohikeitto (4:lle)

100 g purjoa suikaloituna
2 rkl voita
900 g kiinteää perunaa (esim. Nicola)
1/2 l kalalientä (tai 0,5 l vettä ja Knorr du Chef -kalaliemifondi)
400 g lohta perattuna ja kuutioituna
3 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
mustapippuria, suolaa
100 g Philadelphia Ruohosipuli-tuorejuustoa
n 1/2 dl tuoretta ruohosipulia hienonnettuna
n 1 dl tuoretta tilliä hienonnettuna

Kuori perunat ja pilko ne keittoon sopiviksi paloiksi. Kuullota purjosuikaleet voissa kattilanpohjalla. Lisää peruna ja kalaliemi. Keitä, kunnes perunat ovat juuri ja juuri lähes kypsiä. Lisää kalakuutiot, maito ja kerma, mausta mustapippurilla. Kun kalakin on muutamassa minuutissa kypsää, lisää tuorejuusto nokareina ja anna sen sulaa. Keitto saa enää pulpahdella miedolla lämmöllä, mutta ei kiehua voimakkaasti, ettei juusto juoksettuisi. Tarkista maku, lisää tarvitteaessa suolaa ja pippuria. Lisää viimeiseksi tuore ruohosipuli- ja tillisilppu. Esim. Maldonin luomusitruunalla maustettu sormisuola sopii hyvin, mutta ei suolan toki juuri tätä tarvitse olla.

Kata pöytään ja koristele annokset vielä tuoreella tillillä. Tarjoa saaristolaisleivän kanssa. Pinnalle sopivat myös ruiskrutongit.

Missä mennään nyt + isännän iltapizzat

Ilman valkaistuja vehnäjauhoja ja lisättyä sokeria lähti helposti loppukesän ja syksyn aikana useita kiloja, ja olokin muuttui energisemmäksi. Joku lukijani on taatusti odottanut väliaikaraporttia siitä, miten ruokavaliomuutos on painoon, hyvinvointiin ja jaksamiseen vaikuttanut. Olen ollut aiheesta hiukan hiljaa....erityisesti painon kanssa kävi hassusti.

Syksyllä kuin enteenä tulevasta tapahtui ihme: Löysin vanhojen astioiden liikkeestä neljännen Arabian vanhan sydänkahvikupin täydentämään kokoelmaani, johon kuului jo kuppi jokaiselle perheenjäsenelle. Kolme kuppia olin onnistunut löytämään kymmenessä vuodessa. 

Ihmeet ja ennusmerkit kävivät toteen, neljättä kuppia tultaisiin perheessämme tarvitsemaan. Saimme pian tuon löydön jälkeen tietää odottavamme pientä nyyttiä, joka syntyy heinäkuussa. Usean vuoden odotus ja rukoukset oltiin kuultu. Raskaana ollessani en enää ollut yhtä ehdoton ruokailunkaan suhteen, mielitekoja oli selkeästi enemmän. Tärkeintä oli syödä vähän jotain parin-kolmen tunnin välein, muuten tuli huono olo.  

Leipä vaihtui kuitenkin pysyvästi ruis- ja täysjyväleipään, pasta 50% täysjyvästä tehtyyn,  ja makeansyönnin määrä väheni oleellisesti. Silloin tällöin herkuttelen vaikkapa jäätelöllä tai suklaalla,  mutta en ota kohteliaisuussyistäkään kyläillessä mitään sellaista, mitä minun ei oikeasti tee mieli. Kotona laitetuissa liharuoissa käytetään luomulihaa tai riistaa, aivan vähintään vapaina laiduntaneiden nautaeläinten kotimaista lihaa. Kanaa syödään harvoin, sillä broilerille ei tahdo löytyä järkevänhintaisia luomuvaihtoehtoja mistään. Kukonpoikaa Vampulasta raaskii ostaa vain erityiseen juhlaan pari-kolme kertaa vuodessa. Kala ostetaan edelleen tuoreena Kalatukku Erikssonilta.

Kasviksia tai hedelmiä syödään koko ajan, joka aterialla. Liikennevalolautasen väriyhdistelmät vakiintuivat jatkuvaan käyttöön. Laskin juuri kuukausia taaksepäin, ja totesin olleeni sairauslomalla viimeksi huhtikuussa 2011. Painonhallinta on ollut helpompaa, raskauskaan ei ole vielä tuonut tolkutonta kilomäärää. Kasvisten lisäämisen ja turhan, epäterveellisen mässyttelyn välttelyn myötä myös ruokaan kuukausittain käytetyn rahan määrää ollaan onnistuttu laskemaan. Näin meillä jatketaan: se on nyt jo selvää. Siitä kuinka mielelläni ruoan ravintoarvoja kasviksilla rikastan, voisi laittaa esimerkiksi vaikkapa miehen pizzareseptin. Resepti taitaisi kelvata myös helppojen ja nopeiden ruokien sarjaan!

Isännän iltapizzat (3 annosta)

3 lapinrieskaa pizzapohjiksi

Tomaatikastike:
1,5 purkkia tomaattipyrettä
2 rkl tomaattiketsuppia
reilusti kuivattua basilikaa ja oreganoa
mustapippuria myllystä, ripaus suolaa ja noin 1 tl sokeria
Täyte:
1 pss katkarapuja sulatettuna
1 prk vaaleaa tonnikalaa hienonnettuna
n. 30 kpl eli kymmenisen siivua Snellmanin Pepperoni Light-siivuja per pizza
Pinnalle: 125 g tuoretta mozzarellaa ja haluttu määrä kermajuustoa raastettuna maun mukaan
tomaattia
Paistetun pizzan pinnalle:
runsaasti tuoretta rucolaa, basilikaa ja yrttiöljyä

Levitä tomaattikastike pizzoille. Lisää katkaravut, tonnikala ja pepperoniviipaleet. Kuorruta pizzat juustoilla. Lisää pizzojen pinnalle tomaattia viipaleina.  Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia tai kunnes juustot saavat vähän kullanruskeaa väriä. Ripottele paistetun pizzan pinnalle runsaasti tuoretta rucolaa, tuoretta basilikaa ja edellisen postauksen yrttiöljyä. Hyökkää kiinni ja muista, näitä on valitettavasti vain yksi jokaiselle.

Yrteillä ylevöitetty ruoka

Keittiötöitä helpottavat välineet ovat heikkouteni.  Samoin toki rosteripinnat, vanhat Arabian astiat ja viinilasit....huoh. Kodinkonehankintamme ajoittuvat usein kevääseen, ja tällä hetkellä harkitsen pientä, näppärää mehulinkoa, sillä meillä lainassa ollut laite taitaa olla parhaat päivänsä nähnyt, eikä se ollut pieni eikä näppäräkään. Teille esittelen IndoorGarden Herbie23 sisäpuutarhan. Kun isäni sanoi kerran meillä käydessään, että "tuota vehjettä" hän ei ole blogissa vielä nähnyt, täytyy kirjoittaa toivepostaus isälleni, jota meillä täällä onkin jo heidän matkansa takia ollut kova ikävä.

Mies siitä luki ensin,  Tekniikan Maailmasta.. tietenkin! Erilaisia yrttikasvatuslaitteita oltiin vertailtu, ja tämä nimenomainen Herbie oli voittanut testit. Sen oltiin sähkönkulutuksestaan huolimatta laskettu maksavan hankintahintansa takaisin joissain kuukausissa, mikäli kotitalouteen ostettiin joka viikko tuoreita yrttejä, joista käytettiin osa ruokaan kerran ja loppu kuoli tai heitettiin pois. Tällaiset argumentit, ainakin suoranainen rahansäästö, tuntuivat vetoavan meihin yhtä hyvin myös aikanaan espressokeitintä hankittaessa.

Herbie taisi tulla meille lokakuussa. Se hankittiin Verkkokauppa.comista, ja samaa laitetta myy myös esimerkiksi Stockman. Helmikuun kanta-asiakastarjouksessa hinta oli noin 99 euroa. Kokoonpano perustuu vesiviljelylle tarkoitettuun tilaan ja kasveille kirkkaan kasvuvalon tarjoavaan lampunvarteen. Kaupan kasvihuoneviljellyt yrtit sijoitetaan multineen mutta ilman ruukkuaaan tuohon allasmaiseen tilaan, jossa pumppu kierrättää vettä niin, että laitteessa käytetyt kasviravinteet tavoittavat kaikki kasvit. Sähköpistokkeita laitteelle tarvitaan kaksi, sillä lamppua ja vesipumppua varten on eri töpselit.

Kuva loka-marraskuun vaihteesta

Ensimmäisinä kokeilimme istuttaa mintun, persiljan, basilikan ja rosmariinin.  Persilja kuihtui parissa viikossa ensimmäisen käyttökerran jälkeen ja korvattiin salvialla. Minttu, salvia, basilika ja rosmariini ovat hengissä ja käytössä edelleen. Rosmariini on jäänyt vähän runsaammin rehottavien yrttien jalkoihin ja näyttää elävältä, mutta kitukasvuiselta. Sen sijaan basilika on löytänyt unelmakotinsa, ja vasta nyt, suunnilleen puolen vuoden ahkeran käytön jälkeen, alkaa olla aika vaihtaa kasvi uuteen yksilöön.Runsaasti leikattuna basilika on haaroittunut ja tuuheutunut kaiken aikaa, mutta samalla latvat ovat kasvaneet liian lähelle valaisinosiota ja varret alaosista jo muuttuneet puumaisiksi ja lehdettömksi. Sama 1,5 euron basilika jokaviikkoisen käytön jälkeen tuottaisi siis edelleen satoa, mutta korkeuksissa, jotka eivät enää mahdu Herbien mittoihin. En voi siis kuin suositella laitetta, sillä meille ainakin aikaisemmin ostettiin pelkästään basilikaa jotakuinkin yksi ruukku per viikko. Runsaasti levittäytynyttä minttuakin voi leikata tsatsikiin aina "omalta maalta".

Kuva helmikuulta

Meillä käytetään ruoanlaitossa paljon tuoreita yrttejä. Ne tuovat välimerellisen kesän talven keskelle kotikeittiöön, kohottavat hyvinkin mietityn makuyhdistelmän  vielä ainakin kolmen pykälän verran paremmaksi, tuovat viimeisen silauksen esillepanoon ja ovat mukana täydentämässä ruoan ravintoarvoja. Esimerkiksi persilja, basilika, pinaatti ja nokkonen ovat hyviä raudan lähteitä ja luonnollisesti sopivat myös kasvissyöjille, jotka rautaa eivät maksasta tai lihasta saa.  Iloksenne tänään jaan helpon yrttiöljyn reseptin, jolla voi ylevöittää yhtä lailla kasvispyttipannun kuin katkarapupastankin sunnuntaiateriaksi. Kaikki ainekset hienonnetaan yhdessä, ja teholeikkurin tai kutterin puutteessa sen voi valmistaa myös sauvasekoittimella. Hyvällä teholeikkurilla yrttiöljy syntyy parin minuutin surautuksella.

Heinäntekoakin helpompi hernekeitto

Kirahvilan Kati haastoi minut mukaan pohtimaan helppoja ja nopeita arkiruokia helmikussa. Helmikuu menikin helposti liian nopeasti, enkä ehtinyt osallistua haasteeseen ajoissa. Asia jäi silti vaivaamaan, sillä harvoin olen ollut reseptipohdinnoissani yhtä tuskainen: Osasinko ollenkaan laittaa helppoa ja nopeaa ruokaa?

Ongelma haasteen kanssa oli siinä, että pidän ruoanlaitosta aivan liikaa. Viihdyn keittiössä, -itseisarvona ei ollenkaan ole päästä sieltä mahdollisimman nopeasti pois! Arjen kiireiden keskellä rakkaudella ja hartaudella valmistettu ruoka on rentoutumiskeino, -ja kuinka monesta raaka-aineesta saakaan niin paljon enemmän makuja esiin, kun ensin vähän kuullottaa ja sitten paljon hauduttaa! Lopputulemana ruoanlaitto tuolla tavoin ei enää olekaan nopeaa puuhaa. Esimerkiksi sipulit ja juurekset borssikeitossa saavat aivan uusia ulottuvuuksia ja upeita makeita, lempeitä sävyjä, kun ne saavat kypsyä viipyillen miedolla lämmöllä.

Syödään meilläkin nopeita ruokia, mutta nopea ruoka on usein aiemmin tehdyn hitaan ruoan toinen erä, ja ateriasta selvitään salaatinteolla ja lämmityksellä. Nämäkään reseptit eivät täytä osallistumiskriteereitä. Meillä tehdään pääsääntöisesti ruokaa kahdeksi kerraksi kerrallaan, sillä samassa ajassa syntyy usein isompikin annos. Tavallisia sekaruokaakin rikastetaan Liikennevalolautasen periaatteiden mukaisesti runsaalla määrällä kasviksia ja juureksia, ja niiden pilkkominen ottaa aina oman aikansa. Lihan ja kasvisten suhde on usein niin päin, että "kanakeitto" saattaa syntyä puolesta padallisesta tuoreita kasviksia, ja parista-kolmesta broilerin rintafileestä.

Toista päivää samaa ruokaa peräkkäin emme silti syö käytännössä koskaan, vaan toinen annos odottaa nauttijoitaan pari päivää tai pakastetaan. Ruoan ihanuus lässähtää mielestäni sillä, että samaa ruokaa syödään niin kauan, kunnes kattila on tyhjä: Mikä tahansa herkku muuttuu tympeäksi pakkopullaksi. Parin päivän tauon jälkeen toinen annos jo maistuu taas.

Pari-kolme tuntia haudutellun bolognese-kastikkeen esiinkaivaminen pakastimesta seuraavan päivän kiireiselle illalle on suorastaan ihana, veden kielelle tuova yllätys, jonka eteen nähty vaiva palkitaan moninkertaisesti, kun einespinaattilettuihin ei tarvisekaan turvautua harrastusillasta huolimatta. Ai niin, meillä oli täällä tällainenkin, -otetaanko sulamaan?

Kun sitten laitan tietoisesti helppoa ja nopeaa, lähtee mopo silloinkin käsistä. Voisiko olla helpompaa, kuin vaikkapa tortillat? Tortilloille kuitenkin marinoidaan soijasuikaleet tai kana jo edellisenä päivänä, tehdään guacamole kotona ja keitellään salsa tomaateista, chilistä ja paprikoista. Pikkukulhoja pöytään kertyy tapaksia, tortilloja tai meze-tyylistä ruokaa syötäessä useita, ja kunkin yhden pienen aterianosan laittaminen voisi olla ollutkin helppoa ja nopeaa. Mutta sitten keuli se mopo...

Sosekeitot ja jotkut pastakastikkeet. Siihen tulokseen tulin, - ne minä osaan tältä kysytyltä sektorilta. Todistusaineistoksi jaan käyttöönne allaolevan edullisen ja maukkaan hernekeittoreseptin. Lisäksi osaan antaa käytännön vinkkejä siitä, miten arkiruoasta selviää helposti:

• tee kerralla isompia annoksia. Se on  myös energiataloudellista.
• hyödynnä tähteitä, ne ovat usein jo valmis osa seuraavaa ruokaa. Salaatti saa ruokaisuutta tähteeksi jääneistä kananpaloista, perunamuusi parantaa kasvispihvien rakennetta, kylmäsavulohen tähteistä tekee purjosuikaleiden kanssa jo piirakan...
• esikäsittele kasviksia tämän tai seuraavan päivän ruokaan jo kauppakassia purkaessasi. Jos tiedät iltapäivällä tarvitsevasi porkkanasuiikaleita, miksi et kuorisi porkkanoita jo niitä kauppakassista purkaessasi? 
• tee esivalmisteluja silloin, kun sinulla vielä ei ole nälkä. Jauheliha- tai siskonmakkarakeiton kasvikset voi freesata parvekkeelle odottamaan iltapäivää jo edellisenä päivänä tai tunteja aiemmin, perunat kuoria ja pilkkoa jääkaappiin vesiastiaan, ja kun nälkä yllättää, valmistuu keitto perunoiden kypsymisajassa. Nälkäisenä tulee tempaistua jääkaapista "mitä vaan".
• Tee "samalla kun"-menetelmällä kaikkea mahdollista. Samalla kun uunissa paistuu tämän päivän ruoka, voit esikäsitellä kasviksia seuraavan päivän ruokaan. Samalla kun kuorit perunat tämän päivän muusiin, voit kuoria kylmään veteen jääkaappiin muutaman perunan myös huomisen keittoon.
• Jaa ruokaan liittyviä askareita ystäväperheen kanssa. Minulla on ollut onni löytää ystävä, jonka kanssa jouluruoan valmisteluja on voinut jakaa. Me saimme kotitekoista saaristolaisleipää, he saivat meiltä laatikoita. 
• Muista, että einesten käyttö ei ole synti eikä ruoasta tarvitse stressata. Voit kuitenkin valita eineksistäkin ne, joissa ei ole käytetty turhia lisäaineita ja jotka ravintoarvoltaan ovat järkeviä. Tärkeämpää on pysyä voimissaan ja jaksaa arki kuin uuvuttaa itsensä kotitöillä.

Heinäntekoakin helpompi hernekeitto
(3 annosta)

1 rkl rypsiöljyä
1 pieni sipuli tai puolikas suuresta hienonnettuna
2 pss kotimaisia pakasteherneitä
0,5 l vettä
1 lisäaineeton kasvisliemikuutio
1 dl kermaa
yrttimausteita, esim. kuivattua basilikaa ja meiramia
mustapippuria myllystä
optiona koristeeksi pinnalle esimerkiksi persiljasilppua ja paistettua pekonia

Kuullota sipuli öljyssä paksupohjaisessa kattilassa. Lisää kattilaan vesi, pakasteherneet ja kasvisliemikuutio. Keitä miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Soseuta keitoksi sauvasekoittimella, lisää yrttimausteet, mustapippuri ja kerma. Anna sauvasekoittimen käydä vielä sen aikaa, että kerma sekoittuu keittoon. Tarkista suolan määrä ja maku muutenkin. Tarjoile persiljasilpun (ja halutessasi paistetun pekonin) kera.